Platinablondi

Tässä me ollaan,  perheen kaksi blondia.

Epäonnistuneen kotivärjäyksen jälkeen astelin kampaajalleni uusintavärjäykseen ja väriksi valittiin platinablondi. Kunhan tuo tukka vähän vielä kasvaa ja sen saa pörrötettyä vahalla. siitä tulee varmastikin melko hyvä. Jotenkin olen ihan tykästynyt tähän lyhyeen malliin. On se vaan niin helppo, ei tarvitse aamuisin tuhtailla kihartimien ja lakkojen kanssa, riittää kun suihkun jälkeen pyyhkeellä hankaa kuivaksi ja thats it.

Taidanpa vähän aikaa pitääkin tukan lyhyenä. (Ei nyt ehkä ihan näin lyhyenä kun nyt)

Tänään oli taas käynti työterveyslääkärillä ja sairauslomani jatkuu tällä erää kesäkuun loppuun. Reseptiksi hän määräsi liikuntaa kolmesti viikossa, kävelyä, pyöräilyä ja vaikka nurmikonleikkuuta. Hyvä ja toteutettavissa oleva suunnitelma yleiskunnon nostamiseksi.

Säteilyalueen iho alkaa olla jo melko hyvä rasvailun ja ilmakylpyjen ansiosta. Sen verran ohut iho on vielä, ettei se oikein kestä liívien käyttöä pidempiä aikoja. Kyllä liivit lentää heti nurkkaan kun pääsen kotioven sisäpuolelle.

Keskiviikkona käytiin ostamassa asuntoauto. Sellainen käytetty ja kymmenen vuotta vanha, mutta siististi pidetty ja kohtuullisen vähän ajettu. Sen verhoilut on sellaiset kikertävän kukertavat, eivätkä ollenkaa makuni mukaisia, mutta ajattelin ommella siihen uudet tekstiilit, niin kyllä sillä ajelee. Olemme monta vuotta suunnitelleet Tanskan reissua ja Euroopankin kiertelyä, mutta kolmen äänekkään ja ärhäkän pojan kanssa reissaaminen tavallisella autolla monen päivän matkoja on jotenkin tuntunut hermojen koittelulta. Nyt tämän uuden pelin kanssa näitä reissuja voisi vähitellen tehdäkin ja Ainokin matkaa siinä mukana helposti. Suunniteltiin heti alkukesäksi Tanskan Legolandiassa käyntiä ja siinä samalla voisi kierrellä Tanskaa ja Ruotsia muutoinkin. Alkukesästä matkailijoita on kuulemma Legolandiassa vähemmän niin ei aika mene jonoissa seisoskeluun. Loput kesästä voikin sitten keskittyä mökkeilyyn. Syksymmällä voi taas tehdä lyhyitä kotimaanreissuja tämän asuntoauton kanssa. Pojat olivat ihan tohkeissaan tuosta pirssistä ja makoilivat sen kerrossängyssä ja ohjaamon yläpuolella olevassa sängyssä suunnittelemassa reissuun otettavia viihdykkeitä melkein koko illan, ei sen puoleen, itsekin odotan innolla reissua. Reissun suunnittelu ja paikan vaihdos on varmastikin hyvää pääkopan tuuletusta, saa tyrkättyä talven koitokset sivummalle. Ja jotenkin tuon syövän myötä on tullut tunne, että haaveista pitää pyrkiä tehdä totta nyt kun vielä pystyy, eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

PS. Tukkanihan on jo saman värinen kun vierustan "potkumummoilla"  : D

Piha-asukki

Olen viimepäivät lähestulkoon asunut pihalla. Sisällä tuntuu niin tukahduttavan kuumalta, joten edelleen olen lötkötellyt pihakeinussa. Näkymät ovatkin olleet hienoja kun tuomet, luumupuut ja omenapuut ovat kukassa.
Luumupuu jo pudotteleekin kukkiaan ja terälehdet kuin valkoiset hiutaleet leijuvat tuulen mukana.

Ilman liivejä ja proteesia on ollut pakko olla. Iho on edelleen sen verran arkana sädegrillailuista, ettei hautovalla proteesilla ole voinut aluetta peittää. Bepanthen-salva taitaa kuitenkin pikkuhiljaa alkaa tehota, kun irtoavan nahan alta tulee jo hyvän näköistä ihoa. Olen jopa tehnyt pieniä lenkkejä Aino-koiran kanssa tissipuolena. Hieman vajavainen olo on itselläni, mutta ei kukaan pyöräilijä ole kuitenkaan kohdallani ojaan ajanut. Voipi olla, että puutosta ei ohikulkijat edes huomaa, mutta väljässä paidassakin tulee käveltyä vähän hartiat lysyssä ja näin kai yritän peitellä aukkopaikkaa.

Huomenna ajattelin piristää peilikuvaani ja blondata siilitukkani. Tuo maantien värinen uusi tukka kaipaa vähän muutosta. Väriainetta ei ainakaan paljoa kulu, taitaa yhdestä pakkauksesta saada sekoitettua monta värjäyskertaa. Katsotaan kuinka akan käy, onko lopputulos purkin lupaamaa blondia, vai vieläkö sytostaattit laittavat värit oudoiksi. Toivottavasti väristä ei ihan hirmuinen tule kun vappukin jo meni. Pinkin tukan vuoksi voi niitä ojaanajojakin sattua.

Hellelötkötys

Täydellinen hellelötkötys on iskenyt. Ei oikein jaksa mitään, ei edes koneella istuskella blogistania-retkellä.

Olen vain istuskellut pihakeinun katoksen alla väljässä paidassa ja katsellut pilvenkökkäreiden lipumista sinisellä taivaalla ja juonut litrakaupalla vettä.

Iho on edelleen niin arka, ettei liivejä voi pitää kuin hetkittäin jos pitää käväistä ihmisten ilmoilla.

Kukat on riehaantuneet kukkimaan sisällä ja ulkona. Kuvassa oleva vanha orkideanikin tekee jatkuvasti uusia kukkavanoja ja nuppuja. Pihalla tulppaanien kukinta jää todella lyhyeksi helteiden nahistaessa ne muutamassa päivässä. Mutta nyt täytyy kyllä nautiskella ja istuskella siellä pihakeinussa niin kauan kuin lämmintä riittää.

Jo ensiviikoksi luvattiin viileämpää, joten koneellakin tulee varmastikin vietettyä enemmän aikaa.

Voikaahan hyvin!

Nahanluonti

Vietimme pidennetyn viikonlopun mökillämme. Pojillakin oli perjantai vapaana koulusta, koska olivat tehneet sen sisään koulun 100-vuotisjuhlinnassa eräänä lauantaina. Mökki on aina ollut paikka, jossa olen saanut ajatukset järjestykseen ja jossa mieli lepää. Nyt siellä tulvahtivat mieleen viime vuoden loppukesä. Ensin mökkeilyä varjosti anopin sairastelu ja siellä ollessamme saimme puhelun hänen kuolemastaan. Samoin mökillä kesälomalla löysin patin rinnastani. Vaikka näitä vakavia asioita tulikin mieleen, sai siellä taas levättyäkin laineiden liplatusta kuunnellessa ja lintujen touhuja seuratessa,

Kotiin palatessa hämmästytti, mikä hirmuinen muutos luonnossa oli tapahtunut noiden muutamien päivien aikana, täällähän oli jo kesä. Tulppaanit kukkivat täysillä ja nurmikkokin oli kasvanut ihan leikkuukuntoon.
Lämmintä piisaa ja hikkee pukkaa. Tästä lämmöstä ei oikein tykkää tuo sädehoidon kärvistämä rinnukseni. Viimeyöllä nukuin tosi huonosti kun rintapieltä kutisi ja kirveli. Ilmeisesti olin sitä sen verran unissani rahnuttanut, että aamulla sain irroitella irtonaista ihoa. Liivejä ei voi pitää ollenkaan, ne hankaavat liiaksi ärtynyttä nahkaa. Lisäksi tämä lämpö lisää jo jonkin aikaa vaivannutta pyörryttämisen tunnetta. Sykettä en voi nostaa ollenkaan tai heti alkaa tuntua heikolta.

Työterveyslääkäri oli kanssani yhtä mieltä, ettei tämä TYKSistä saamani parin viikon loma riitä, vaan jatkoa varmastikin seuraa. Täytyy saada ensin koneisto kuntoon, ennen kun työnteosta tulee mitään. Menen hänen vastaanotolleen ennen tämän sairausloman loppua taas sopimaan jatkosta.

Lämmintä ilmaa on luvattu koko tulevalle viikolle. Toivottavasti tuo nahkani ei kovasti huonone lämmöstä ja hikoilusta, vaikka muutoin onkin mukavaa kun on kesäistä.

Viimeinen sädehoito takana

Jee, nyt on viimeinen sädetyskin takana!
Tällä viimeisellä kerralla osuin hoitopöydälle heti aivan oikeaan asentoon, joten hoitajien ei tarvinnut asetella yhtään. Ihmeesti sitä on tottunut kekkuloimaan yläosa paljaana, nytkin hoitajana oli varsin komea, kauniisti ruskettunut mies, eikä tilanne ujostuttanut yhtään. Kyllä tämän hoitorupeaman aikana on saanut stripata jo niin monen miehen edessä, että siihen on jo tottunut. Heh. mahtaisiko sitä alkaa tehdä uraa tissipuoli-srtipparina, kun tuo puseron heitto yleisön edessä sujuu niin helposti ;).

Iholla on nyt tummanpunainen jälki, ihan sen mallinen kuin olisi silitysraudalla painettu polttomerkki. Selkäpuolella on myös punotusta samoin kaulalla. Eilinen lääkäri kertoi, että iho saattaa vielä muutamana päivänä hoitojen jälkeenkin mennä huonompaan kuntoon, mutta sitten paranemisen pitäisi alkaa nopeasti.

Kun kävelin ulos TYKSistä ylitseni huokui hirmuinen helpotuksen tunne, vähän piti oikein silmäkulmia pyyhkiä ja vetäistä muutaman kerran oikein syvään henkeä. Se on nyt kestetty, toivottavasti ei tarvitse enää ikinä avata noiden osastojen ovia, muutoin kun kontrollikäyntien merkeissä. Sainkin jo ensimmäisen kontrollin ajat, labra 13.8. ja rintasyöpähoitajan vastaanotto 16.8. Se käynti ei siis olekaan lääkärille vaan hoitajalle.
Sairausloma jatkuu 30.5. saakka.

Huomenna menenkin taas työterveyslääkärille keskustelemaan työkokeilusta.

Hyvää äitienpäivää!

Hyvää äitienpäivää kaikille maailman naisille.

Leen@n muistolle

Blogiystävämme Leen@n muistolle!

Vapaapäivä

Rinne tänään keittiön ikkunasta kuvattuna.

Tänään on sädehoitokoneen huoltopäivä, joten minullakin on vapaapäivä. Se tulee kyllä ihan tarpeeseen, sillä ilmakylvyistä ja ahkerasta rasvailusta huolimtta iho alkaa jo kärsiä säteistä. Rinnuksessa näkyy selkeäreunainen aristava punainen alue. Onneksi hoitokertoja on edessä enää 4 kpl! Tosi nopeasti tämä hoitojakso on hurahtanut ja ihan siedettävin sivuoirein. Välillä juodessa tuntuu kurkussa sellainen palantunne, joten saa niellä tarkasti, ettei juoma mene väärään kurkkuun ja joskus on tuntunut pientä kuvotuksen tunnetta ja huippausta, mutta hyvin vähän nuo elämistä haittaavat. Tuo ihon aristus vähäsen. Sairauslomalle tulee jatkoa, sehän olisi loppunut 14.5. mutta sädehoidon jälkeen saa automaattisesti ainakin kaksi viikkoa toipumislomaa.

Tilasin ensi viikoksi ajan työterveyslääkärillekin työkokeilun suunnitteluun. Täytyy vielä selvitellä miten kesälomat tulee pitää. Voiko työkokeilun välissä pitää kesälomaa vai tuleeko se viettää ennen kokeilun alkua sairausloman perään. Kyllä kesäloma olisi mukava viettää silloin kun muukin perhe on lomalla ja asustella pidempiä aikoja mökillä, mutta katsotaan mitä säädökset määräävät. Netistä en ole löytänyt sivustoa, jossa olisi käsitelty tätä lomailua työkokeilun aikana. Etsintä jatkuu.

Pallopää vappua!

Tiinan, Teen ja Sannan innoittamana liityn pallopää-vappuilijoihin.
Oikein mukavaa vappua kaikille!

Juhlikaahan ihmisiksi.

Nahka alkaa punoittaa

Pikkuhiljaa alkaa nahka kärsiä sädeannoksista. Perjantaina rinnus jo aristeli, tuntemus oli kuin olisi liikaa ottanut aurinkoa. Viikonlopun hoitotauolla iho rauhoittui, mutta nyt jo taas alkaa pientä kuumotusta ja punotusta tuntumaan. Olenkin tänään ollut ilman liivejä ja rasvaillut rinnusta ahkeraan, jospa tuo taas rauhoittuisi. Muutoin sädetys on sujunut hyvin suunnitelmien mukaan.

Viikonloppuna meillä oli poikien partiomarssi. Se on aina niin juhlallinen tapahtuma. Sydän sykkyrällä ja ylpeys rinnassa sitä aina katsoo poikakolmikomme  marssia. Onneksi sääkin suosi marssijoita, joten pojat tarkenivat polvihousuissaan.

Se on sitten vappuviikonloppu tulossa. Simat on jo pullotettu ja munkkiresepti haettu esille. Niin se taas vain kestettiin pimeä kaamos ja tällä kertaa vielä sairauden taakka hartioilla. Kevät on aina täynnä toivoa ja uutta elämää, joten mielialakin pysyy aurinkoisena ja pikkuhiljaa alkaa kuntokin kohentua. Tasatahtia kohti kesää mennään.

Pärtsäri-look

Joissakin blogeissanne olettekin kehuneet Buff-huivien mukavuutta ja kävin jo katselemassakin niitä nettikaupan sivuilla. Mutta eilen kirpparilla joku kaupittelikin paria käyttämätöntä Buffia. Ostin toisen, 7€ tuo köyhdytti. Kuosi on kylläkin vähän moottoriurheiluun viittaava ja taitaa se mainostaakin jotain, mutta päätin silti ostaa kokeiltavaksi.

Näytin aika radikaali"nuorelta" tuo päässä. Poikiakin nauratti, että äiskä on kuin joku harrikkapimu. (lyhyt siilitukka, harrikkakuosia ja tatuointejakin nyt löytyy jos tarkkaan katsoo, pimusta en nyt tiedä, eikä ole sitä harrikkaakaan) Kieltämättä mukavalta tuo tuntui päässä ja tuossa pahvipäässä on ohjeita huivin monimuotoiseen käyttöön. Siitä saa pipon, kaulurin, ponnaridonitsin, suusuojan, pääpannan, merirosvohuivin ym. Nyt pitää vielä harjoitella sen kieputtelemista eri asentoihin ja eikun nahkatakki päälle ja baanalle. :-D

Tiistaita

Sädehoidot jatkuvat ja nyt jo osaan asettua lavitsalle melkein oikeaan asentoon, joten hoitajien ei tarvitse paljoa asetella. Eilen sädetyksen jälkeen sädehoitaja kertoi tarkasti mitä sädehoito tarkoittaa ja millaista säteilyä mihinkin kohtaan laitetaan, lisäksi käytiin läpi tarkemmin sädetysalueen ihonhoitoa. Mukava juttutuokio.
Huomenna hoidon jälkeen on vuorossa kuntoutushoitajan rupatteluhetki.

Kun luin nuo edellä mainitsemani jutut ravitsemuksen ja syövän yhteydestä, koin pienoisen omantunnon kolauksen ja ahaa elämyksen. Olen aina luullut, että syön suht terveellisesti, mutta, mutta...  Eilen kävin kaupassa ja ostin vihreää teetä, parsakaalia, pellavan siemeniä, viinirypäleitä ja muuta terveelliseksi mainittua. Punaviiniä ja tummaa suklaata olikin jo kotona.
 Nyt pitäisi vielä saada perhettä motivoitumaan terveellisimpiin ruokailutottumuksiin. Mutta pojat ovat nyt niin pahassa iässä. Tällä hetkellä hampurilaiset, pizzat, makkara ja ranskanperunat ovat heidän mielestään parasta. Yritykseni tunkea parsakaalia heidän lautaselleen aiheutti melkoista elekieltä ja naamanvääntöjä. Onneksi normaali kotiruokakin kelpaa ja ehkäpä väsytystaktiikalla tuo parsakaalikin alkaa maistua. Yritetään edelleenkin pitää nuo mässyruuat silloin tällöin nautittavana herkkuna ja ujuttaa noita terveysaineksia ruokavalioon.

Mielenkiintoista

Tänään alkoi satamaan vettä, joten oli aikaa istahtaa koneelle ja seikkailla blogimaailmassa.
Vastaan tuli mielenkiintoinen blogi, jossa nyt oli aiheena ruuan merkitys syövän syntyyn. Ihan hyvää luettavaa, käykäähän kurkkimassa.
http://www.pellonpientareella.com/

Toinen blogisivu, jossa pohditaan ruokaa ja rintasyöpää:
http://ruohikolla.blogspot.com/search/label/Sy%C3%B6v%C3%A4n%20ehk%C3%A4isy

Kyllä tuolla ruualla on varmastikin vaikutusta meidän hyvinvointiin.

Lauantaiehtoota teille!

Säteilevää tiistaita

Upea aurinkoinen kevätsää on hellinyt meitä täällä Turussa jo päiviä. Minulla on sädehoidot päässeet hyvään alkuun ja ne tosiaankin tuntuvat ihan mukavilta ja helpoilta hoidoilta sytorääkin jälkeen. Jos jollain on sädehoito vasta edessä se tehdään näin: asetutaan lavitsalle pötkölleen ylävartalo paljaana kädet ylhäällä, sitten hoitajat tähtäilevät nahkaan tatuoidut kohdistuspisteet koneen saataville, sitten muutaman minuutin hoito, joka ei tunnu, ei näy, ei juuri edes kuulu. Sitten vaihdetaan koneeseen "tähtäin" ja sädetetään taas muutama minuutti. Sitten lavitsa nousee ylös ja kone siirtyy selkäpuolelle ja hoitaa sädetykset, itse saan katsella kattoon printattua suurta päivänkakkaraa. Sitten kone laskee lavitsan takaisin alas ja homma on ohi.

Yleensä tuo sessio kestää noin 10 minuuttia, mutta eilen koneet temppuilivat ja sain odotella vuoroani 45 min. Olen jo pari kertaa kävellyt hoitoon ja takaisin, mutta ihan joka päivä en viitsi, koska reissuun kuluu kävellen melkein 3 tuntia. Kävelyreissun jälkeen jalat on koko illan ihan tönköt eikä jaksa oikeastaan tehdä enää mitään huusollihommiakaan. Nyt kuitenkin sormet syhyy jo puutarhan kopsutteluun ja haluan jättää vähän energiaa siihenkin. Omenapuiden leikkausta, haravointia ja kukkamaiden siivoilua on lähipäivinä ohjelmassa, välillä pitää kylläkin käydä sisällä laskemassa lapset ja vähän ruokkimassa niitä.


PS. Tukka tuuhenee ja ripsiäkin on jo lähes koko rivistöt.
Voikaahan hyvin!

Surullista

Piti kirjoittaa päivän touhuista, mutta luettuani Maahan, odota blogin Leen@n kuulumisia, ei ne päivän touhut enää tuntuneetkaan kovin tärkeiltä. Leen@n vuoden mittainen taistelu syöpäpirulaista vastaan alkaa ikävästi kääntyä tappioon. Olen todella surullinen tuosta uutisesta. Vaikka emme koskaan livenä tavanneetkaan, hänestä tuli bloginsa kautta läheinen ja hän jaksoi omasta etenevästä sairaudestaan huolimatta kannustaa ja tukea kommenttiensa kautta meitä muita sairastuneita. Hän hyvänä kirjoittajana kuvasi hyvin sairauden tuomia muutoksia elämään. Nyt hän on jo niin heikko, ettei jaksa enää itse kirjoittaa, mutta lähipiiri päivittää blogia.

Jotenkin sitä yrittää ajatella, että kyllähän tästä taudista parannutaan ja elämä jatkuu entisellään, mutta ei se kuitenkaan kaikilla parane, eikä elämä jatku. Sitä yrittää sinnitellä ja selviytyä kaikista asioista kuin ennen sairastumistakin, olla reipas ja toiveikas, mutta ehkä pitäisi antaa ajatusten möyhiä kunnolla myös ne synkätkin silmäkkeet- Ehkä sitten antaisi itselleen luvan ottaa rennommin, antaa ajan näyttää kuinka pärjää, jatkuuko elämä ennallaan vai onko aika ottaa uudenlainen suunta. Pitää ottaa aikaa, pohtia ja punnita mitkä ovat itselle tärkeitä -hyvän mielen tuovia asioita, laittaa arvomaailma uuteen järjestykseen ja miettiä mitkä asiat asettaa ylimmäksi ja mitkä asiat voi turhana pudottaa pois.   

Pääsiäispyhät vietetty

Pyhät menivät taas nopsasti ohi. Muutamana päivänä oli oikein lämmintäkin, kaivoin varastosta jo pihakeinunkin esille ja istuskelin auringon lämmössä. Herkuteltuakin tuli, joten sytoläskieni sulatusoperaatio taisi palata lähtöruutuun. No, pohjaltahan on taas hyvä ponnistaa.

Vaikka viimeisestä sytokuurista on jo yli kuukausi aikaa, vieläkin välillä tulee kuvotuksen aaltoja jostain ruuasta tai tuoksusta. Mahtavatkohan olla jotain muistikuvia senaikaisista kuvotuksista. Myöskin tiputuskäden suonet ovat edelleen kipeät, kireät ja ne näkyvät tummina ihon läpi, kuten aikaisemmassa postauksessani kerran kuvasin. Kynnet ovat hauraat ja lohkeilevat helposti. Niissä näkyy juomuina jokainen sytosatsi, joten kynsien pinta on ihan aaltoileva. Oli ne vaan niin kovaa tavaraa, että kestää varmastikin tovin niistä täysin toipua, muistoista ne tuskin häipyvät koskaan. Taisi olla elämäni rankin ajanjakso.

Keskiviikkona on ohjelmassa sädehoidon simulaattorissa käynti, sydänfilmi ja verikokeet.

P.S. Muutama tulppaanin lehtisykerö on jo puskenut näkösälle seinustalla.

Lämpenevää!

Rinne on jo sula!

Huisan kaunista ja lämmintä kiirastorstaita!

Äsken tulin lenkiltä Aino-koiran kanssa ja tuli oikein hiki. Lämpömittari näyttikin 7,5 astetta plussaa, ettei ihme että talvitakki tuntui ylipukeutumiselta. Märkää oli, mutta ihana aurinko hyväili poskia ja lintukuoro säesti askelia. Tunnistin ainakin kiurun ja olin erottavinani peiponkin soolon tinttien sun muiden visertäjien sekakuorosta. Jos tätä lämpötilaa jatkuu muutaman päivän muuttuu loputkin lumikasat vesilätäköiksi ja tulppaanit alkavat nostella päitään seinänvierustalla.

Tulevan suunnittelua

Eilinen työterveyslääkärikäynti oli miellyttävä. Tämä uusi lääkärimme tuntui kovin mukavalta ja yllätyin iloisesti hänen ymmärtäväisestä asenteestaan työhönpaluun suunnittelussa. Ensinnäkin hänestä oli hyvä, että olin ajoissa varannut keskusteluajan, jotta eri vaihtoehtoja ehtii punnita. Toiseksi hän ei ollut heti vakuuttamassa, että töihin kannattaisi palata heti sädehoidon päätyttyä ja että hyvin sitä jaksaisi, vaan päinvastoin hän epäili onko ihan järkevää aloittaa työt heti seuraavalla viikolla sädehoitojen päätyttyä. Hänellä oli hyvä kanta, että rankkojen hoitojen jälkeen mieli ja ruumis tarvitsee palautumisaikaa. Jos vajaakuntoisena aloittaa täysillä työt siitä voi seurata työuupumus, josta toipuminen kuitenkin tuo mukanaan sairauslomapäiviä.

Hän myöskin kannatti ajatustani aloittaa työt työkokeilulla, lyhennetyllä työpäivällä. Myöskin idea käyttää kesälomapäiviä niin, että pitäisi esim. perjantait lomapäivinä, tuntui hyvältä. Onhan minullakin luultavasti vielä edessä työvuosia parikymmentä, joten tällaisen rankan hoitorupeaman jälkeen kannattaa varmastikin saada itsensä hyvään iskuun, ennen töihin ryntäämistä.

Ratkaisut jätettiin vielä auki, pitää ensin katsoa, meneekö sädehoidot suunnitelmien mukaan ja mikä on niiden jälkeinen kunto, jotta työkokeilun alkamispäivää voidaan sopia.

Leppoisa lauantai

Päivän pälvitilanne 

Ihana lauantai pitkästä aikaa, kun ei ole mitään ohjelmaa. Ollaan vain ja möllötellään koko perhe. Pojatkin lojuivat yöpaidoissaan puoleenpäivään.

Vaikken yleensä horoskooppeja luekkaan, miten tänäpäivänä tulin lukaisseeksi ja näin se ennusti:

(Kauris) Ajankohta on täydellinen suunnitelmien tekoon, koska kiireet työssäsi ovat hellittäneet: mieti, miten voisit tavata uusia, uraasi tukevia ihmisiä.

Hah- enkös ensiviikolla ole menossa uudelle työterveyslääkärille suunnittelemaan työkokeilua. Pitäisikö alkaa uskomaan horoskooppeihin :D

Hyvää virpomis-varpomis-sunnuntaita!

Perjantai jo

Kylläpäs viikko taas hurahti nopsaan. Tällä viikolla on aurinkokin pilkahdellut lähes jokainen  päivä ja olen tehnyt kävelylenkkejä Aino-koiran kera. Taidan olla saanut vähän rusketustakin kasvoille.

Sain vihdoin aikaiseksi tilata ajan työteveyslääkärille. Harmi, että sairauslomani aikana meidän työterveys on siirtynyt toiseen lääkärikeskukseen ja vastassani on aivan uusi työterveyslääkäri. Olisi ollut mukava jatkaa entisellä lääkärillä, mutta näin on kilpailutuksen ansiosta meidät siirretty toiseen lääkärikeskukseen. Ajan tilasin, koska haluan sairauslomani jälkeen aloittaa työt lyhennetyllä työajalla- työkokeilulla. Jotenkin tuntuu, etten ole valmis aloittamaan heti pitkän sairausloman jälkeen täyttä työaikaa. Kyllä nämä sytostaattien pehmittämät aivot kaipaavat pehmeää laskua työntekoon. Tämän työkokeilun toteutus vaatii työterveyshuollon ja työnantajan yhteistä suunnitelmaa.

http://www.ilmarinen.fi/Production/fi/x_pdf_liitteet_julkaisut/tyokokeilu.pdf
http://www.ttl.fi/NR/rdonlyres/8438FB2B-00E6-4301-A838-A5D39CF92D18/0/Ropponen261007.pdf

Tuossa pari linkkiä, joissa selvitellään työkokeilun mahdollisuuksista jos joku on kiinnostunut asiasta.

Mukavaa perjantaiehtoota teille!

Pälvitilanne tänään

Illalla ja yöllä oli satanut uusi lumikerros, mutta päivän aurinko ja lämpö sulatti sen pikavauhtia pois keittiön ikkunan takaa rinteeltä. Muutoin lunta piisaa, mutta tuo lämmin rinne sulaa nopeasti. Katoiltakin on lumet tipahtaneet tuoden mukanaan toisen kaksosen sinne heittämät hanskat.

WC-remppa alkaa olla valmis ja pölyt siivoiltu pois. Eilen vietettiin kaksosten  10-vuotissynttäreitä sukulaisten kesken ja keskiviikkona on vuorossa kaverisynttärit.

Tänään sain kävelyseurakseni hyvän ystäväni kouluajoilta asti ja oli niin mukava turista pitkästä aikaa. Perjantaina on ohjelmassa kahvilatapaaminen työtoverini kanssa, joten seuraelämäkin alkaa pikkuhiljaa vilkastua.

Kuntoni on ollut oikein hyvä ja olo energinen. On vain ollut kurja lukea monen kohtalotoverin huonoista voinneista ja sairaalareissuista. Kovasti toivon teille parempaa olotilaa ja taistelutahtoa. Vaikka en ketään teistä tunne muutoin kuin blogien välityksellä, silti monesti ajatuksissani mietin teidän vointia ja toivon hyvää.

Mukavaa viikoa teille kaikille!

Lunta tupruttaa

Tällä viikolla onkin taas tuprutellut lunta jokaikinen päivä. Jotenkin sitä jo odottelee kevättä, joten tuo lumentulo saisi alkaa loppumaan. Onhan tässä tietysti puolensa, että on puhdasta lunta ja pientä pakkasta, koiran tassut ja poikien vaatteet pysyvät puhtaina ulkoleikeistä huolimatta.

Tiistaina meillä jatkui taas remppatouhut ja keskikerroksen vessaa on uusittu. Tämähän tarkoittaa, että kolketta, pölyä ja roinaa on taas tuvan täydelyä. Sunnuntaina vietetään kaksosten 10-vuotispäiviä ja toivon, että homma saataisiin valmiiksi siihen mennessä. Siivotakin olisi mukava ehtiä ennen vieraiden tuloa, tarvetta ainakin olisi.

Maanantain lääkärireissu meni mukavasti. Lääkärin vastaanotto oli pikainen, vähän jutustelua ja tunnusteluja, kättlyt ja näkemiin. Myöskin kuvaus kävi nopeasti ja helposti. Kuvauksen jälkeen huoneeseen tuli ponihäntäpäinen poika tekemään tatuointeja. Kuten jo arvelinkin, kuvia ei saanut valita mistään kuvastosta vaan neljä pilkkua sain nahkaani. Noilla tatskoilla ei oikein kehuskelemaan pääse.

Seuraava sädehoidon suunnittelu meneekin pääsiäisen jälkeen ja heti siitä alkaa itse hoidot.

Eilen katselin tvstä ohjelmaa Paketti, jossa Satu Hassi muisti pienellä lahjalla gynekologia, joka oli passittanut hänet mammografiaan, missä löytyikin syöpä. Siinä hän kiitteli lääkäriä patistuksesta kuvaukseen ja kertoili ajasta, jolloin oli diagnoosin saanut. Se vähän pysäytti, kun hän sanoi syöpänsä olleen herneen kokoinen ja että jos se olisi löytynyt vasta vuoden päästä saattaisi hän olla jo menehtynyt. Kääks oma kasvaimeni lähenteli jo kananmunan kokoluokkaa, mutta olen kuitenkin hyvässä uskossa, ettei se ehtinyt vielä levitä. Tosin välillä olen tuntevinani jäljellä olevassa rinnassa samanlaisia tuntemuksia kuin poistetussakin oli ennen diagnoosia, joten jonkinlaista epäilyksen varjoa tuo syöpä kai tulee luomaan koko loppu iän.

Sunnuntain sepustuksia

Pälvitilanne tänään.

Olipa hauska lukea sanailuanne viimepostauksen kommenttiloorassa. Kiitos päivän piristysannoksesta!

Ikkunanpesu-urakka lähenee loppuaan. Enään kaksi ikkunaa odottelee pesua. Tänään on pakkasta, joten voin hyvällä syyllä jättää ne odottelemaan parempia kelejä. Siivoilun sijaan aloin seikkailemaan blogimaailmassa, nyt kun talokin on aivan hiljainen. Esikoinen on kaverilla viikonloppukylässä, mies geokätköilemässä, kaksoset kavereilla ja Aino-koirakin vetelee sikeitä. Tämä surffailu on kylläkin sellainen harrastus, että koneella hupsahtaa helposti tunti jos toinenkin, mutta blogeista saa paljon iloa, inspiraatioita ja ajattelemisen aihettakin.

Huomenna minulla on ensimmäinen käynti sädehoitopoliklinikalla. Ohjelmassa on lääkärin vastaanotto, tietokonetomografiakuvaus ja säteilytyksen kohdepisteiden tatuointi iholle. Tuo tuleva sädehoitojakso ei hermostuta ollenkaan. Oletan, että se on helppo jakso sytostaattihoidon jälkeen, vaikka ennakkoon saamassani potilasohjeessa lueteltiinkin muutamia sivuvaikutuksia, joita sädetys voi aiheuttaa esim. väsymystä, nielemisvaikeuksia, ihon punotusta, kuumotusta ja turvotusta. Nuo ei kuulosta ollenkaan pahoilta vaivoilta, joten reippain mielin olen menossa huomiseen vastaanottoon.

Edelleen aurinkoista

Keittiön ikkunasta tänäaamuna. Lumet jo sulaa. Pälvet laajenee joka päivä.

Onpas meillä ollut upea maaliskuu. Aurinko on hellinyt lähes joka päivä pukaten energiaa, houkutellut ulkoilemaan ja luonut uskoa tulevaan. Kuten ennenkin olen kirjoittanut energiatasoni on lähes suoraan verrannollinen valon määrään= nyt on puhtia riittänyt.

Olen aloittanut ikkunanpesu-urakan. Talossamme on 28 ikkunaa ja jokaisessa on 4 pestävää pintaa= 112 pesua kaipaavaa lasia. En kuvittelekaan peseväni kaikkia kerralla vaan pesen muutaman päivässä, jotta ehdin myös ulkoilla ja katsoa Hercule Poirotit tvstä.

Aloitin mainosten mukaan hiusten kasvua edistävän Evonia-kapselikuurin. Jo nyt tuntuu untuvainen sänki päässä, joten toivon noiden pillereiden vauhdittavan sen vahvistumista. Olisi mukavaa, että olisi edes jonkinlainen tukka päässä ennen kesää. Lisäksi olen ulkoillut paljon, kävelylenkit pitenevät  ja vauhti lisääntyy päivä päivältä. Tavoitteeni on saada sytoläskit sulamaan ennen sairausloman loppua. On tässä vielä pari kuukautta aikaa toteuttaa tuota tavoitetta.

Paljon tuo auringonenergia saakin potkua elämään, nauttikaamme siitä.

Aurinkoista lauantaita

Ihana ilma, aurinko sulattaa lumimassoja, lämmittää kasvoja ja linnut laulaa.
Aurinko houkuttelee kävelylenkeille ja istuskelemaan pihalle viltteihin kääriytyneenä. Molempia olen tänään tehnyt.
Olotila alkaa normalisoitumaan ja energiataso alkaa pikkuhiljaa  lisääntyä. Suussa kitalaki tuntuu piskuisen karhealta ja huulet kuivuu, mutta muuten alkaa jo sivuoireet olla taakse jätettyä elämää. Suurin riesa on tiputuskäden suonet, jotka edelleenkin punoittavat ja kiristävät kipeästi.

Kuten kuvasta näkyy suonet näkyvät ihon läpi ja tunnusteltaessa tuntuvat kireinä. Tämäkin suoni, mihin viimeksi sytot tiputeltiin taitaa olla entinen. Onneksi toimivia suonia ei toivon mukaan vähään aikaan tarvita.

Tänään paikallislehdessä uutisoitiin, että syöpäsairaiden hoitoonpääsy on kovin eriarvoista Suomessa riippuen missä päin maata asustelee. Jossain voi kestää kuukausia diagnoosin saamisesta ennen kuin hoito pääsee alkuun. Saatan kuvitella, miten stressaavaa aikaa nuo odotuspäivät ovat, kun ei tiedä muuta kuin, että syöpä on, muttei jatkosta mitään.

Meillä täällä Turussa ei sentään tässä sairaudessa tarvinnut turhan pitkään odotella, vaan kutsukirje sairaalaan tuli viikossa diagnoosin varmistumisesta. Se tieto, että pääsee hoitoon oli heti helpottava ja auttoi selviytymään alkutäräyksestä.

Mukavaa lauantaiehtoota teille!

Maaliskuu

Koville otti tuon viimeisenkin sytohoidon jälkimainigit. Näiden kahden viimeisen tiputtelun sivuoireet olivat hankalia, liekö syynä lääkärin määrämä suurempi annostus vai Neulasta, mutta tosi kipeä olin. En edes jaksanut käydä blogeja kurkkimassa, joten siitäkin voitte päätellä, että heikosti meni.

Nyt alkaa jo elämä ja ruokakin maistua. Enää painaa väsymys ja tiputtelukäden suonet ovat kipeinä ja kiristelevät.
Sain eilen Tyksistä kirjeen. Tuli kutsu lääkäriin ja sädehoidon suunnitteluun 15.3.
Siitä se alkaa uusi hoitojakso.

Pitää kertoa vielä tämä: Kaksoset rymistelivät äsken kotiin koulusta. Toinen näytti vähän nololta ja kertoi, että hanskat ovat talon katolla. Ihmettelin kovasti, että miten ne sinne joutuivat. Ihan kuulemma vahingossa joutuivat sinne. Hän oli yrittänyt tipauttaa jääpikkoja katonreunalta heittämällä niitä hanskoilla. :-$
No, sitten kysyin tuliko läksyjä. Samainen poika alkoi etsiä reppuaan. Eipä löytynyt. Pojat olivat oikaisseet metsän kautta ja toiselle oli tullut pissahätä- Hän oli riisunut repun pissauksen ajaksi ja kas, reppu oli jäänyt sinne. Onneksi löytyi vielä.
On nuo meidän sällit ihan mahdottomia touhottajia, koskahan niille alkaa järki kasvamaan????

Ohi on!!!

Se on nyt ohi.
Helpotuksen tunne on valtava.
Viimeinen sytosatsi on tiputettu ja hyvin meni.
Illalla vielä kerta Neulasta, eikä sitten enää vähään aikaan yhtään pistelyä. Hip-hei- huraa!

Kulttuuripäivä

Tänään otin kaiken irti hyvänolon viikon viimeisestä päivästä. Kävelin keskustaan  (n.4km) verikokeille aurinkoisessa pakkassäässä. Labrakäynnin jälkeen treffasin siskoni ja kävimme katsomassa ihanaa nukkenäyttelyä. Siitä on kuvia täällä: http://www.tiluntalo.blogspot.com/ 

Kun olimme tarkastelleet nukketaiteilijoiden tuotokset kävimme Aboa vetus- museossa tutustumassa vanhan Turun raunioihin. Pää kylläisenä kulttuurista, vatsa halusi myös täytettä. Löysimme kivan pikku kahvilan, jossa oli oikein maukkaat tarjottavatkin. Oli tosi virkistävää.
Kun ilma oli edelleen niin upea, päätin kävellä vielä kotimatkankin.

Huomiseksikin luvattiin oikein hyvää ulkoilusäätä. Toivottavasti aamun sytosatsi ei vetäise ihan naatiksi, niin jaksaisi vähän nauttia auringostakin.

Taas tuiskuttaa

Meillä sataa taas lunta. Tuntuu, että kohta hautaudumme siihen, maisema on kuin Lapista.

Tämä kuva on otettu eilen puutarhasta ja nyt siis tuiskuttaa lisää.

Viimeinen sytotiputus lähestyy. Huomenna pitää käydä verikokeilla ja ylihuomenna on heti aamulla tiputusaika. Vaikka viime hoidon jälkeisessä surkeudessani mietinkin tämän viimeisen "unohtamista", en enää mieti moista. Nyt taas jaksan tanakasti käydä kohti taistoa. Kyllä näiden väliviikkojenkin tarpeellisuus on taidolla mietitty, ilman huiliviikkoja hoidot voisivat käydä ylivoimaisiksi.

Vaikka sytostaattiosastolla on ihana henkilökunta, rauhallinen ilmapiiri ja hoidothan tuhoavat mahdolliset syöpäsolut, ei osastoa jää kyllä yhtään ikävä. Odotan vaan näiden hoitojen aiheuttamien sivuoireuden väistymistä. Odotan että kalju pää saa taas peitettä, ripsi ja kulmakarvarivistöt täydennystä, ettei ihon läpi enää puskisi sytöhajua, että voimat ja virkeys palaisivat ennalleen, ei enää pistoksia ja suonien hakemisia, ei enää kortisoniturvotuksia, ei etoavia tuntemuksia eikä tokkuraista olotilaa.

Kunhan vastaisuudessa aina arjen kiireessäkin muistaisin olla kiitollinen terveistä päivistä ja arvostaa hyvää oloa. Normaalisitihan terveyttä pitää itsestään selvänä, vasta jokin häiriötila herättää huomaamaan sen arvon ja katoavaisuuden.

Mies lähti viemään poikia Forssan Vesihelmeen (= viihdeuimala), itselläni ei ollut vielä rohkeutta lähteä arpineni uteliaitten pällisteltäväksi yleiseen uimahalliin. Näin hiihtolomalla paikka on oletettavasti täpötäysi lapsiperheitä, joten uimisesta ei kuitenkaan tulisi mitään, lisäksi en nyt halua saada mitään pöpöjä, ettei ylihuominen vaarantuisi. (= seli, seli) Vielä taitaa vain olla itseluottamus sen verran hutera ja asia uusi, etten ole ihan valmis esiintymään ilkosillani julkisesti arpisena ja karvattomana.

Uneton Turussa

Univajeestani en ole tainnut aiemmin tarinoidakkaan tässä blogissa.
En ole syöpädiagnoosin jälkeen nukkunut kovinkaan montaa täyttä yötä. Iltaisin kyllä alkaa nukuttamaan jo puoli yhdeksän aikaan. Monet lempiTVsarjani alkavat klo 21, joista yleensä jää loppuratkaisut näkemättä, kun viimeisen mainostauon aikana uni vie voiton. Aika turhauttavaa kun monesti jää näkemättä kuka se murhaaja lopulta oli.
No, tämän aikaisen nukahtamisen jälkeen herään siinä kahden aikaan aamuyöstä täysin pirteänä. Kaksi kolme tuntia asentoa hakien yritän saada uudelleen unta,  onneksi yleensä nukahtelen pätkittäin tuon valvomisen jälkeen. Aamulla herääminen tuntuu vaikealta. Yleensä herätys on kuuden jälkeen, koska joku pojista aina menee kahdeksaksi kouluun ja olen noussut tekemään aamupalaa.

Ehkä tästä huonosta yöunesta johtuen pää on nykyisin ihan pahvia, en muista nimiä, unohtelen muutoinkin asioita ja olo on vähän tokkurainen.
Olen jättänyt kahvinjuonnin aamun kahteen kupilliseen, pyrkinyt ulkoilemaan ainakin vähän päivittäin ja sinnitellyt päivät ilman tupluureja, mutta silti yöuni on katkonainen.
Sain syksyllä Melatonin tabletteja, joiden pitäisi parantaa unen laatua ilman mitään sivuoireita tai riippuvuuksia, mutta ei niistä ole ollut mitään apua. Kyllähän tässä kotioloissa pärjää vähän höperönäkin, mutta jos tämä jatkuu vielä kun sairausloma on ohi ja pitäisi päivät päteä työssä. voi  väsymys tuntua vaikealta. Kynnys aloittaa unitablettien käyttö on korkea, en millään haluaisi moisiin sekaantua, mutta katsotaan onko keväällä pakko pyytää resepti, että saisi taas nukkua kokonaisia öitä.

Varmastikin sytostaatit kortisoneineen vaikuttavat uneen ja myöskin hormoonit. Esim. kuukautiset jäivät pois toisen sytotiputuksen jälkeen ja sen jälkeen olen ajoittain kärsinyt ns. kuumista aalloistakin. Eipä noita kuukautisia yhtään ikävä ole mutta mielenkiinnolla odotan palaavatko ne sytohoidon jälkeen vai jäävätkö pysyvästi pois. Mitäköhän tuo tuleva viiden vuoden hormoonikuuri tuo tullessaan? Siitä en ole vielä saanut mitään ennakkotietoa.

Ensi yöksi on luvattu hirmuista lumimyrskyä, joten sen möyryämistä voin kuunnella jos ei nukuta.

Tehtävä suoritettu!

Tänään kävin läpi vaatekaappeja. Hammasta purren, sydän verta vuotaen pakkasin kasseihin kaikki liian pienet tai enemmän kuin neljä vuotta käyttämättä olleet juhlapuvut, hameet ja jakkupuvut.
Mietin miksiköhän olen ostanut niin älyttömästi sellaisia vaatteita, joita ei kuitenkaan ole tullut käytettyä. Ajatuksissani ynnäilin niihin joskus tuhlattuja rahoja ja päätin, etten vähään aikaan osta yhtään uutta vaatetta heräteostoksena, vaan ostan vain silloin kun todellakin on tarvis ja näyttää siltä, ettei vähään aikaan ole tarvetta. Sen verran vaatteita jäi vieläkin kaappeihin, että niillä pärjäisi vuosia.
Menköön ohi hullut päivät, hintahulinat ja keskusvaraston tyhjennykset ilman yhtään vaateostosta!

Ajattelin entisaikojen ihmisten vaatevarastoa. Oli se parempi leninki, kotihame ja työvaate. Kun hamekangas oli tarpeeksi kauhtunut se leikeltiin matonkuteiksi tai käytettiin lattialuuttuna. Vaatteita ei ollut kaapintäydeltä ja ne olemassaolevat pidettiin loppuun. Nyt kaikilla on vetimiä liikaa ja heitellään pois lähes käyttämättömiä vaateparsia. Järjetöntä. Ekologisuusajttelu nostaa päätään, toivottavasti tämä jalo tavoite myös pitää.

PS. Se silkkinen jakkupuku  jäi vielä kaappiin ;-?

Ylämäki, alamäki

Tähän olotilojen kumparelaskuun alkaa tottumaan juuri ennen loppusuoraa.
Nyt on taas energisempi olo ja jaksaa vähän touhuilla. Lisääntyvä valo nostaa ilkeästi esille pölyiset pinnat, sameat ikkunat ja sadat tahmatassujen jäljet ovissa ja pielissä. Näiden näkymien poistoon pitää pikkuhiljaa ryhtyä, jäihän joulusiivouskin tänä vuonna melko suppeaksi. Nyt on vielä saunarempan jäljiltä remonttipölyä koko alakerta täysi. Minulla onkin runsas viikko aikaa touhuilla ennen sitä viimeistä sytotiputusta. Kaappien tyhjennysprojekti turhasta täytteestä jatkuu myös edelleen. Kirpparipaikkaa olen täytellyt jo monta viikkoa ja edelleenkin odottamassa on pino poikien pieneksijääneitä kesävaatteita ja sisustustavaraa.

Kaappeja tonkiessa olen löytänyt läjän unohduksiin jääneitä keskeneräisiä käsitöitäkin. Nyt niitä siirtelen pinosta toiseen ja puntaroin heitänkö roskiin vai saanko ne joskus tehdyksi valmiiksi saakka. Toisaalta surettaa niihin jo käytetty aika, joten olisi työvoitto saattaa ne valmiiksi. Muistan, että joskus järjestettiin näyttelykin, johon ihmisiltä kerättiin keskeneräisiä käsitöitä, nyt olisi täällä "taidetta" tarjolla.

Vielä edessä odottaa vaatekaappien inventaario. Ehkä nyt raaskisin laittaa jo keräykseen ne kaikki laihtumista odottavat vetimet. En  nyt tarkoita näitä sairauden aikana kertyneitä kiloja, vaan jo aiemmin pieneksi jääneitä vaatteita. Kaapissa roikkuu esim. liuta ehkä kerran käytettyjä juhlapukujakin, joiden kohtaloa usein olen puntaroinut, mutta ovat silti jääneet kaapintäytteeksi. Esim. joskus Thaimaassa teetetty silkkinen jakkupuku ei enää mahdu päälle, eikä ole oikein muodikaskaan, mutta silti se vaan nököttää henkarissaan, en vain ole raaskinut heittää sitä pois. Pitäisi palkata joku ulkopuolinen tyhjentämään kaappeja, tällöin jäljelle jäisi vain käyttökelpoiset ja tunnesyistä säilytetyt saisivat kyytiä.

Hyvää laskiaistiistaita !

Hyvää ystävänpäivää!

Hyvää ystävänpäivää sinulle!

http://www.perhekerho.net/e-kortit/yst_12.htm

Tuosta linkistä pääset kurkkaamaan Tilu-lehmän relaamista.

Sairastupa

Meillä on tänään oikein sairastupa.
Itselläni aamut on vielä kovin tukkoisia, toinen kaksosista oksenteli yöllä ja esikoinen potee kolmen pysyvän hampaan poiston jälkeistä kolotusta. Häneltä poistettiin aamulla hampaita oikomisen vuoksi.  On raukka perinyt äidin leuat ja isän hampaat, joten ahdasta on.

Minulla alkaa taas mieliala kohentua olotilan paranemisen myötä. Aurinko paistaa ja hanget hohtaa, kunhan vielä sen verran voimat palaisi, että jaksaisin kunnon kävelylenkkejä. Viimepäivinä ulkoilut on jääneet pieniin happihyppelyihin Ainoa pissatellessa. Sen verran olo on vielä veltto ja sydän pomppivainen, ettei kovin pitkälle uskalla lähteä.

Vatsuri

 Entisen huonon olon lisäksi iski vatsuri. Edellisyönä heräsin kun vatsa mourusi kuin vanha pulsaattoripesukone ja siitähän tuli kiirus vessaan. Siellä sitten vietinkin suurimman osan yöstä välillä lattialla huilaillen ja kattopanelin oksanreikiä laskellen ja välillä itse toimituksessa istuen. Veti todella naatiksi tuo yö. Eilisen päivän ja jopa viime yönkin nukuin lähes putkeen, mitä nyt sohvajoogan katkaisi välillä ripakka hip-hop wc- istunnolle. Pientä lämpöäkin nousi ja silmät sekä pää olivat arkoja. Olotila-arvio oli surkea-.

Eipä tänä aamupäiväkään ole vielä ihan voittajaolo, mutta vähän parempaan suuntaan ollaan sentään menossa. Kiitos rk ja Sanna tsemppailusta viime postauksessa, nyt se piristää.
Vaikka kovasti tekisi mieli "unohtaa" tuo viimeinen sytotiputus kaipa se vielä kestetään. Ehkä nämäkin koettelemukset muistot kultaa, kuten monet muutkin elämän vastoinkäymiset, ei ne sitten myöhemmin muisteltuina niin kamalan kamalia ollutkaan.

Puuh, heikoksi veti

Veriarvot olivat parantuneet hyvin, joten piikkihoito oli tehonnut erinomaisesti.

Sain eilen siis tuon toiseksi viimeisen sytohoidon. Liekö elimistö jo saanut noista aineista tarpeekseen, vai mikäköhän veti eilen aivan voimattomaksi. Kaikki tuoksut saivat aikaiseksi kuvotusaaltoja ja koko ilta meni sohvajoogaa harrastaessa. Eipä tämäkään aamupäivä ole kovin paljoa reippampi ollut, mutta pahoinvointilääkkeiden voimalla olen ollut sentään pystyasennossa suurimman osan päivästä.

Eilen juttelin omahoitajalleni tuosta optikkoreissustani ja hän mainitsi vielä, ettei hiuksiakaan (jos niitä jollakin on ;)) kannata värjäillä sytostaattien aikana eikä ihan pian niiden lopetuksen jälkeenkään, koska värjäystulos saattaa olla ihan jotakin muuta kuin on ollut tarkoitus.

Näin näitä tiedon trippuja kerääntyy hoidon kuluessa.

Kumma juttu

Valkosolujen kasvattelu on tehty ja tänään olin verikokeilla. Huomenna saan kuulla onko solut lisääntyneet toivottuun määrään, jotta toiseksi viimeinen sytostaatti saataisiin tiputeltua.
Kumma juttu, että kahdesta ensimmäisestä piikityksestä tuli tuo viimeksi kirjoittamani alaselkäkipu, mutta kahdesta viimeisestä ei tullut mitään vaivoja.

Tänään kun olin keskustassa verikokeilla, oli samalla reissulla tarkoitus käydä optikolla ja tilata kaksiteholasit. Olen näes pitkään sinnitellyt niin, että lukiessa olen ottanut lasit päästä tai kurkkinut aisojen yli, mutta nyt ajattelin hankkia oikein kaksitehot. No, siellä optikon kopissa istuskellessani tulin maininneeksi sytostaattihoidostani ja tutkimushan lopahti siihen. Ei kukaan ole tullut maininneksi, että sytostaatit saattavat vaikuttaa silmien mukautumiseen huonontavasti. Optikko oli sitä mieltä, että tutkimus kannattaa tehdä vasta sytostaattien vaikutuksen loputtua, jotta laseihin saadaan oikeat arvot. höh kaikkeen nuo sytot vaikuttavatkin.

Kaupunkireissulla käväisin myös Sokoksessa ja hankin jäsentarjouksessa olevia luontaistuotteita valmiiksi viimeisen sytohoidon jälkeiseen kuntoremontiin. Mainoksen uhrina ostin Evonia - hiusten kasvua edistäviä kapseleita ja Vivisante kapseleita, jotka lupaavat kasvattaa ja vahvistaa kynsiä. Vielähän ei saa käyttää mitään luontaistuotteita, koska niiden yhteisvaikutusta sytojen kanssa ei voi tietää. Mutta ajattelin hoitojen jälkeen kokeilla onko pillerit mainostensa väärtejä.
Onkos jollain kokemuksia tuollaisista vai ovatkohan ne vain hyväuskoisten höynäytystä?
Tiinan neuvosta ostin myös kurkkuja parantamaan veriarvoja. Jolleivat pistokset kuitenkaan ole tehonneet rouskuttelin varmuuden vuoksi kurkkua.

No toivottavasti veriarvot ovat huomenna kohdallan.

Kalliit lääkkeet

Kyllä nyt saa olla onnellinen, että meillä Suomessa on olemassa yhteiskunnan tukema terveydenhoito. Nuo viime postauksessani mainitsemani lääkeinjektiot olisivat maksaneet 1828,88 euroa ilman Kelakorvausta! Nyt erityiskorvattavina lääkkeinä niiden omavastuuksi jäi 6 euroa. Ilman tuota Kelakorvausta nuo lääkkeet jäisivät varmastikin monelta lunastamatta sen verran hintavia ovat.

Tehoa aineissa kuitenkin tuntuu olevan. Ne aiheuttavat melko pian pistoksen jälkeen ilkeää ristiselkäsärkyä, mutta tuumailin, että siellähän ne valkosolut pitävät erotiikkajuhlia ja toivon mukaan lisääntyvät tuottoisasti. Sen verran kovaa ristiselkä kuitenkin juimi, että särkylääkken turvin menin illalla pötkölleen.
Aamulla särky oli poissa, mutta nyt särkee taas iltapäivän pistoksen jäljiltä. Täytyypä käydä raottamassa Burana purnukkaa ja siirtyä sohvalle virittäytymään Neiti Marplen murhatutkimusten tunnelmaan.

Takaisku

Pah, tänään en saanut suunniteltua sytotiputusta. Aamuisessa verikokeessa B-Neut-arvo oli edelleenkin pudonnut 0,65:een (viitearvo 1,5-6,7). Hoitoa lykättiin viikolla ja arvojen parantamiseksi pitää minun itse pistellä päivittäin Neupogen-injektioita vatsanahkaan. Troppi kuulemma stimuloi luuydintä tuottamaan lisää valkosoluja ja sen seurauksena on odotettavissa luusärkyä pitkissä luissa, ristiselässä ja rintalastassa.

Seuraavien kahden sytohoidon jälkeen pitää pistää vielä Neulasta-injektiota. On kuulemma vastaavaa kuin tämä nyt pisteltävä Neupogen, mutta sen verran tujumpaa, että sitä riittää yksi pistos/ sytotiputus ja voi aiheuttaa kovempia luusärkyjä  : $

Lääkäri oli vaihtunut viime käynniltä, mutta mukavalta naiselta tämä Outi Paijakin tuntui. Hän on syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, joten osasi kertoa hyvin tulevasta sädehoidostakin.

Nyt pitää vain odotella ja antaa valkosolujen lisääntyä.

Orankivauva

Hiustenlähdössä tapahtui tänään toinen aalto. Ensimmäisen kerran hiuksia lähti tukoittain toisen sytohoidon jälkeen. Tämän suuren kadon jälkeen hiuksia putoili hyvin maltillisesti, mutta nyt niitä lähtee taas hirmuisesti. Alan näyttämään luontofilmien orankivauvalta.

Kulmakarvat ja ripsetkin ovat harvenneet, mutta niistä saa vielä meikillä jotain näkyvää aikaiseksi.

Myöskin kynnet ovat todella hauraat ja repeilevät helposti. Tähän kun lisätään huomisen syton jälkeinen kasvojen turvotus, niin peiliin ei kovasti tee mieli kurkistella. Ainakin pitää ottaa silmälasit pois ja katsella kauempaa, niin likinäköisenä kuvasta tulee sopivan softattu.

Vieläkään en ajatellut ajella kaljuksi. Tuntuu kivammalta, kun huivin reunan alta hapsottaa edes vähän karvoja. Peruukkiakin olen jonkin verran käyttänyt, mutta kyllä se aina tuntuu vähän epämukavalta.

Hassuahan se on, että tämmöiset ulkonäköseikat harmittaa, kun hoitojen tarkoituksena on kuitenkin pelastaa henki vakavalta sairaudelta. Mutta kyllä se vain olisi mukavampi näyttäytyä kylillä, kun ei muistuttaisi ihan kauhuleffojen örkkiä. Ehkä ajan myötä sytojakin saadaan kehiteltyä enemmän täsmähoidoksi, että nämä sivuvaikutukset saadaan minimoitua.

Voih, omahoitajani syöpäosastolta soitteli äsken aamuisten verikokeiden tuloksista ja valkosoluvastearvoni oli liian alhainen huomista hoitoa varten. Arvo oli 0,70 ja pitäisi olla vähintäin 1, jotta hoito voidaan antaa.
Menen huomenna vielä uudelleen TYKSin labraan ennen lääkäriaikaa, jospa tuo arvo kuitenkin nousisi sen verran, että sytot saataisiin huomenna annettua.
Hoitojen alussa veriarvot olivat todella hyviä, mutta näemmä ne hoitojakson edetessä vaan ottivat ja laskivat.
Harmi.

Täällä taas

Mitenköhän minä olen ollut taas niin saamaton bloginpäivittäjä.

Ehkä nyt, kun on ollut nämä hyvän olon päivät, en ole malttanut viettää aikaa koneella. Sen sijaan olen käristellyt pojille lettuja, lihapullia ja kaikkea sellaista, mitä taas seuraavaan kahteen viikkoon en voi ajatellakaan haistelevani ilman etoavaa oloa. Myöskin huusollia on pitänyt siivoilla ja raahata ylimääräisiä kirpparille. Ja vieraitakin on käynyt.

Tänään lisäpontta touhuiluun antoi outo valoilmiö, mikä taikoi seinille hauskoja varjokuvia.

Aurinohan se ilmestyi taivaalle jo aamusta ja paistoikin koko päivän. Pitkästä aikaa täällä oli kokonainen aurinkopäivä. Kovin lämmintä ei ulkona silti ollut kovan viiman vuoksi ja olihan pakkastakin 12 astetta.

Silti oli aikas nautinto kävellä puhtaassa kimmeltävässä hangessa, lumen narskuessa askelten alla. Häikäisyn vuoksi piti oikein siristellä silmiä ja melkein olisi tarvinnut kaivaa aurinkolasitkin esille.

Huomenna pitää taas mennä verikokeille ja torstaina on lääkärin tapaaminen sekä toiseksi viimeisen sytotiputuksen vuoro. Kurkku on ollut pari päivää karhean tuntuinen ja nenä vähän niiskuttaa, toivottavasti ei nyt iske mitään lentsua, jotta saan suunnitellut hoidot vietyä läpi.

Hyvän olon viikko

Ahh. olen nauttinut hyvästä olotilastani.
Tämä on taas se onnenviikko, ennen seuraavaa sytohoitoa, kun ei vaivaa mikään. Ruoka maistuu ihan sille miltä sen kuuluukin, sydän lyö tasatahtia ja jaksaa kävelläkin heti hengästymättä.
Ensi torstaina on jälleen seuraava tiputus ja paria päivää sitä ennen alkaa jo tympiä tulossa olevat kaksi matoviikkoa. Tämä hyvän voinnin aika tuntuu niin lyhyeltä hengähdystauolta. Onneksi on enää kaksi hoitoa jäljellä. Onkohan tämä jo jonkinlaista hoitoväsymystä, kun ajatus sytotiputuksesta tympii, vaikka omaksi parhaakseni hoito annetaan.
Loppujen lopuksi olen kuitenkin päässyt melko pienillä hoidoilla, kun vertaa teidän muiden bloginpitäjien hoitomääriä.
Miten tämä hyvän olon ylistys muuttuikin marinaksi??

Huomenna esikoinen täyttää 12 vuotta. Murrosikä lähestyy, kyllä se nyt jo välillä pulpahtelee esille käytöksen uhmakkuutena ja äksyilynä. Mutta usein hän on vielä se pikku Pate, joka kömpii äidin kainaloon ja juttelee mukavia. Kunhan nuo tulevat myrskyisät kasvuvuodet menisivät mukavasti, ilman suurempia onnettomuuksia tai töppäilyjä. Kasvavilla pojilla kun on niin kova pätemisen tarve kaveripiirissä, että siinä monesti pää kolisee ja hankaluuksia kertyy.

Taas perjantai

Viikko hurahti taas nopsaan.
Mies lähti jokavuotiselle hiihtoreissulleen "poikaporukan" kanssa (ikä 45-60) ja minä olen väliaikaisesti toiminut yksinhuoltajana, joten en ole paljoa blogimaailmaan ehtinyt tällä viikolla vierailemaan.
Tänään minulla oli jo melko hyväkuntoinen päivä. Alan olla taas oma itseni, suussa vain tuntuu kumma maku,  käristetyn ruuan tuoksu etoaa ja välillä vähän huimaa, mutta pärjään jo ilman pahoinvointipillereitä.

Olin tänään sairaalasa katsomassa äitiäni. Hän oli toissapäivänä saanut jonkinlaisen pienen aivoverenkiertohäiriön. Aamulla herättyään hänellä oli puhe ollut hukassa ja pappa oli muorin kuskannut terveyskeskukseen, josta hänet oli kyyditetty TYKSiin tarkempiin tutkimuksiin. Tänään puhe luisti jo kuin ennenkin. Toivottavasti tuo oli vain ohimenevä pelästys, eikä mitään uusiutuvaa sorttia, mutta on tärkeää että pää tulee tutkittua tarkkaan.
Tuli sellainen olo, että oli oikein hyvä ratkaisu olla kertomatta iäkkäille vanhemmilleni sairaudestani. Jos olisin kertonut, niin tässä kohtaa olisin varmasti miettinyt oliko sairauteni murehtimisella syytä tähän kohtaukseen. Nyt voin sen puolesta olla huoleton, ettei kohtaus johtunut ainakaan minun tilani murehtimisesta. Eikä papankaan tarvitse kantaa huolta kuin yhdestä sairaustapauksesta.

Saunaremppa jatkuu, nyt on jo sentään purkutyöt tehty ja remonttireiska on päässyt vetelemään uusia pintoja. Omaa suihkua on jo ikävä.

Mukavaa viikonvaihdetta!

Lauhtuvaa

Pakkanen on laskenut mukaville lukemille. Nyt ulkoilukin on miellyttävämpää, kun tuo pakkasilma tahtoi ottaa hengityksen päälle. Luonto on edelleen valkoisen kuuran ja lumipeitteen koristama. Kaunista.

Eilen vanhenin taas vuodella. Nyt ollaan lähempänä viittäkymppiä kuin neljää. Outoa, kun tuntuu, ettei mieliala vanhene yhtään, vaikka kuoret pikkuhiljaa rapistuu ja koneisto präkää. Synttärivieraita kestitsin pahoinvointilääkkeiden voimin ja kahvittelut onnistui ongelmitta. Ilman noita pikku pillereitä etova olo kyllä iskee. (olen kokeillut.) Yöuni on vähän katkonaista, välillä havahdun kylmyyteeen ja välillä on liian kuuma ja asentoa pitää vaihdella usein. Onkohan nuo niitä kuuluisia kuumia aaltoja : S
Aamut ovat edelleen vaikeita, sydän lyö kuin lampaan saparo, mieliala on maassa ja päässä tuntuu olevan lyijylakki, mutta olotila helpottuu puolilta päivin. Aika lailla samanlaiset tuntemukset tästä uudestakin lääkkeestä tuli kuin edellisestäkin. Ei niin kovin erillaisia sivuoireita ainakaan vielä.

Remppa jatkuu saunatiloissa, mutta Aino on jo tottunut kopinaan, eikä enää ärhentele ylimääräisille äänille.
Mukavaa kun joskus saadaan tilat valmiiksi. Onneksi tuo remonttireiskamme on ahkera ja touhuaa koko ajan, ettei remppa turhaan veny.

Kop, kop

Remonttireiska aloitti tänään saunaremontin teon ja kopsuttelee irti kaakeleita. Aino-koira kulkee ympyrää, haukahtelee ja murahtelee outoa kopinaa nurkissa. Ulkona paukkuu pakkanen, joten melskettä piisaa.

Eilen sain sitten annoksen sitä surullisen kuuluisaa punaista sytostaattia + kolmea muuta lääkettä vesihuuhteluiden lisäksi. Hassua, että tuo lääke värjäsi pissankin punaiseksi : D.Primperaania aloin ottamaan heti kuuriluontoisesti 2 tablettia kolmesti päivässä, koska vähän etova olo alkoi illalla vaivata. Hoitajanikin neuvoi lääkettä ottamaan, turha on mitään pahoinvointeja kärsiä, kun siihen on lääkitys olemassa.

Aamu oli taas tuttuun tapaan aika tokkurainen, mutta nyt jo tuntuu paremmalta.

Tuttu nälän tunne taitaa seurata näitäkin coctaileita, kun taas on koko aamun pitänyt puputtaa jotakin. Mitenköhän näistä nyt jo 5-6 lisäkilosta pääseekään eroon hoitojen loputtua. Täytyy varmastikin ottaa tavaksi kävellä jokapäiväiseen sädehoitoon, kun niiden aika koittaa. Siitä tuleekin tunnin lenkki suuntaansa, eiköhän sillä saa kiloja ainakin vähän karistettua.  Nykyinen turvottava olo tuntuu tukalalta, kun aamuisin ei tahdo silmiä saada auki silmäpussien joukosta ja kenkien sitominenkin tuntuu ahistavalta ja vaatteet kirraa, en tykkää!

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!

Hups, miten aika on rientänyt

Onpa aika kulunut vauhdilla. Juuri kun sai joulukoristeet paikoilleen, on taas jo aika pakata ne takaisin kaappien kätköihin. Jotenkin tämä elämä hoitojen aiheuttaman kolmen viikon sykleissä tuntuu entisestään nopeuttavan ajanjuoksua.

Nyt jo tietää hoitopäivän, sitä seuraavan viikon alavireen ja pikkuhiljaa normaaliin palautuvan kunnon- tämä jaksoihin ohjelmoitu tulevaisuus vain rullaa eteenpäin.

Huomenna on 4. sytohoito ja nyt uudella sekoituksella. Tämän uuden lääkityksen mahdolliset sivuoireet hieman jännittävät, entisen lääkityksen tuomat krämpät tulivat jo tutuiksi ja niihin tiesi jo varautua, nyt ei tiedä varautua mihinkään.

Hienot talviset postikorttimaisemat ovat olleet ilonamme tämän tammikuun alkupäivät. Välillä on ollut niin kylmä, että ulkoilut ovat jääneet lyhyisiin pyrähdyksiin, mutta niinä päivinä kun mittari on näyttänyt mukavampia lukemia, ollaan Aino-koiran kanssa kierrelty pitempää lenkkiä ihailemassa maisemia lumen narskuessa kenkien alla. Lumen ansiosta tuntuu kuin valon määrä olisi jo lisääntynyt ja päivä pidentynyt. Helmikuun alustahan alkaa ilmassa olla jo pientä kevään merkkiä, kun talitintit aloittavat laulunsa ja aurinko alkaa lämmittämään. Siitä se kevät alkaä ja lintujen laulukuoroon liittyy pikkuhiljaa yhä useampi laulaja, mustarastas, varpuset jne.

Meillä alkaa toisen vessan ja saunatilojen remontti ja se tuo tullessaan pientä epämukavuutta eloon. Varsinkin se vaihe, jolloin suihkut ovat pois pelistä aiheuttaa järjestelyjä, kun pitää hakeutua vieraisille peseytymään. Onneksi siskoni asuu ihan lähistöllä ja naapurikin on luvannut lainata suihkuaan.

Hyvää loppiaista!

Vuoden viimeiset päivät

 Joulu meni mukavasti, rauhoituttiin ja levättiin koko perhe ilman hössötystä ja hoppua. Jouluruokia oli kerrankin sopivasti, kinkkukin on jo melkein kaluttu. Pieniä makuvirheitä nuo sytot aiheuttivat, ei kaikki jouluruuat maistuneet ihan oikeilta, mutta kovasti paljon on syöty kuitenkin.Vaikka joulu onkin odotettu ja mieluisa juhla tässä kesken pimeän vuodenajan, tuntuu silti mukavalta kun pikkuhiljaa elämä palaa arkisiin rytmeihin.

Tästäkin pimeästä ajasta taas vaan selviydyttiin. Nythän alkaa päivä pidetä, aurinko näyttäytyy entistä useammin, pidempään ja lämpimämpänä. Mennään kohti kevättä, ihanaa.

 Kun siirtelin vanhasta kalenterista tärkeät tapahtumat ja syntymäpäivät uuden kalenterin puhtaille sivuille tuli jokavuotinen hämmästys, miten nopeasti aika onkaan kulunut. Miten tuoreena mielessä ovatkaan sairastumisen alkuvaiheen tutkimukset, leikkaukset ja ajatusten mylläkkä ja siitäkin on jo monta kuukautta.

Noiden viikkojen kalenterisivut olivatkin täynnä lääkäri-, laboratorio- ja röntgenaikoja. Toivottavasti uudesta kalenterista tulee noiden merkintöjen osalta tyhjempi. Menisi tämä viheliäinen tauti ohi näillä hoidoilla, pysyisi ikuisesti poissa. Alkaisi taas normaali elämä.

Yleensä en ole tehnyt mitään uudenvuodenlupauksia, mutta jos nyt tulevana vuonna pyrkisin elämään entistäkin terveemmin. Liikuntaa voi aina lisätä ja ruokavaliota muuttaa parempaan, vaikka olen ennenkin liikkunut ja syönyt suht terveellisesti parantamisen varaakin on.

Mukavaa vuodenvaihdetta teille!

Hyvää joulua kaikille

Täs teil jouluevankeljumi turu murttel

Sihe aikka kävi simmottiski, et keisari Aukustus käski panna koko valtakunnas toime verotukse. See ol ensimmäine kert ja tapahtus sillon ku Quirinius ol seeffinä Syyrias. Kaik meniväkki sit panema nimeäs verolistoihi, jokane oman kaupunkisses.

Nii Joosef lähti kans Kalileast, Nasaretin kaupunkist ja meni verottamisen tähre Juureasse, Daavirin kaupunkki, Peetlehemisse, ku hän kerra kuulus Daaviri sukku. Hän lähti sinne yhres kihlatu morssiammes Marian kans ja see orotti. Ku hee olivas siäl, tuli Marial aika täytte ja hän synnytti poja, esikoises. Hän kapaloitti lapse ja tälläs seime, ku kortteris ei ollu heil tila.

Siäl ol paimeni vahtimas yäl laumatas. Yhtäkki heijä eressäs seisos Herra enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröitti heijät. Hee rupes pelkkämä, mut enkeli sanos heil:

"Älkkä pojap peljäkkä! Mää ilmotan teil ilose uutise, tosi suure ilon koko kansal. Tänäpän teil o Daavirin kaupunkis syntyny Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämmöne on teil merkki: tee löyrätte lapse, ketä makka kapaloissas seimes."

Ja siin samas ol enkeli ympäril suur taivalline sotajoukko, ku ylisti Jumala ja sanos:

"Jumalan on kunnia korkeuksis, maan pääl rauha ihmisil, ketä hän rakasta."

Ku enkelit ol menny takasin taivasse, paimenet sanosiva toisilles: "Nyt Peetlehemisse! Siäl mee nährä, mitä on tapahtunu, minkä Herra meil ilmotti."

Hee lähtiväk kiiruste ja löysivä Maria, Joosefi ja lapse, ketä makas seimes. Ku hee sen näkivä, hee kertosiva, mitä heil oli lapsest sanottu. Kaik ku kuuliva paimenitte sanat, olivak ku puul päähä lyätyi.

Mut Maria pani syrämesses piilo ihan kaik, mitä oli tapahtunu ja tuteras sitä. Paimenet menivät takasi ja kiittivä ja ylistivä Jumala siit, mitä olivak kuullu ja nähny. Kaik ol juur niin ko heil oli sanottu.

-ooo-

Näillä sanoilla haluan toivottaa sinulle oikein rauhallista joulunaikaa ja entistä parempaa uuttavuotta 2010!

Oleilun harjoitus

Kuntokatsaus tänään:

Pientä karheutta kitalaessa, kasvoja turvottaa, tiputuskädessä suoni ja peukalon kynsi kipeänä, reisiluissa ajoittaista kolotusta, jalkojen voimattomuutta, hengästyttää ja sydän jyskyttää tiheälyöntiä pienistä ponnistuksista.

Mutta kaikki melko lievää ja siedettävissä.

Huomaan, että kortisonin vaikutus alkaa hiipua, kun energiataso on vähän notkahtanut loppuviikosta. Mutta jouluvalmistelut onkin jo lähes tehty. On siivottu ja koristeltu kuusi, vain ruokia puuttuu, mutta eihän niillä vielä ole kiire. Kinkkukin paistetaan vasta huomenillalla, lanttulaatikko ostetaan valmiina ja imelytetty perunalaatikko on mieheni pravuuri, hän on tehnyt sen meillä aina ja hyvää tekeekin. Muita laatikoita ei meidän joulupöytään kuulukkaan, meillä ei ole menekkiä porkkana- tai maksalaatikoilla. Kaloihin panostetaan enemmän, mutta nehän saa valmiina kaupasta.

Nyt on ollut aikaa harjoitella oleilua. Yleensä olen taipuvainen jatkuvaan touhuiluun ja suorittamiseen. Jos istahdan alas, mielessä alkaa takoa pitäisi sitä ja pitäisi tätä, mutta nyt olen tietoisesti harjoitellut toimettomuutta.

Olen istunut pöydän ääressä kahvimukin kanssa, kuunnellut radiosta joululauluja ja katsellut lumihiutaleiden leijumista maahan. Olen pötkötellyt sohvalla nuuhkien kuusentuoksua ja ihaillut valon heijastusta palloista ja kynttilänliekin lepatusta pöydällä. Olen nauttinut hiljaisuudesta ja rauhasta. Alan oppia.

Lopeta välillä uurastus ja työ,

lauteilla loju ja vettä kiukaalle lyö.

Sivele itsesi hunajalla,

kuningattaren lahjalla ihanalla.

Kiitolliseen mieleen hiljaa vaivu,

onnelliseen oloon rauhassa taivu.

Anna ajatusten rauhassa mennä ja tulla,

oikeus itseäsi hoitaa on sulla.

Mielihyvän tunteessa oikein kelli,

joka hetkestä nauti ja itseäsi helli.

Hyvä päivä tänään

Tänään olen jäädytellyt lisää jäälyhtyjä, käynyt kaupungilla ostamassa herkkuja, ommellut saunatuoksupusseja harsokankaasta, tehnyt perheelle ruuat ja siivonnut jäljet. Saanen olla varsin onnellinen, etten tämän tiputuskerran jälkeen pudonnut viikoksi sängynpohjalle, kuten viime tiputuksen jälkeen.

Elämä jatkuu!

Sytytän kynttilöitä tänä jouluna.

Ilon kynttilöitä surusta huolimatta.

Toivon kynttilöitä sinne,

missä on epätoivoa.

Rohkeuden kynttilöitä sinne,

missä pelko aina on lähellä.

Rauhan kynttilöitä

myrskyjen runtelemiin päiviin.

Armon kynttilöitä

helpottamaan raskaita taakkoja.

Rakkauden kynttilöitä

inspiroimaan kaikkea elämistäni.

Kynttilöitä, jotka palavat koko vuoden.

-Howard Thurman

Viimeinen Taxotere takana

Eilen oli viimeinen Taxotere tiputus, joten sytohoitojen puoliväissä ollaan!

Seuraavat kolme tiputusta annetaan 7.1. 2010 alkaen CEF-hoitona.

Eilen sain taas tuon allergisen reaktion, mutta osasin nyt kertoa alkavista tuntemuksista heti ja sain lääkitykset ajoissa, joten kohtaus ei päässyt vielä pahaksi ja tänään onkin ihan hyvä olo.

Ulkonakin on niin aurinkoisa ja talvisen näköistä mielialaa piristämään. Tosin hyiset mittarilukemat eivät houkuta pitemmälle ulkoilulle, mutta ihana auringon valo tulvii ikkunoista ja tuo energiaa.

Tuota pakkasta kannataa käyttää hyväkseen ja valaa jäälyhtyjä. Minä olen valanut niitä suuriin kattiloihin ja niitä on tehtynä jo kymmenkunta valaisemassa polkuja pihalla.

Jos olisi pihasauna, miten tunnelmallista olisi tepsutella joulusaunaan jäälyhtyjen valaisemaa polkua pitkin.

Kuulumisia

Hei

Tätä blogiani en ole nyt niin aktiivisesti päivittänyt, kun ei tämän sairauden tiimoilta ole mitään uutta kerrottavaa. Sen sijaan olen päivitellyt "hömppäblogiani" http://www.tiluntalo.blogspot.com/ :ia,

sinne päivittelen jouluvalmisteluja sun muuta touhuilua. Tämän kuluneen viikon olenkin yrittänyt käyttää hyödyllisesti paketoimalla lahjat, liimailemalla kortit ja laittelemalla joulua muutenkin. Ensi keskiviikkona onkin viimeinen Taxotere-tiputus ja sen jälkeisiin tiputteluihin muuttuu ainekset. Tuota sytohoidon jälkeistä koomatilaa ennakoiden olen koittanut hoidella jouluvalmisteluja pois alta, ettei koomaviikkona tarvitse ottaa stressiä jouluvalmisteluista. voi sitten rauhassa vain harrastaa sohvajoogaa.

Mukavaa lauantaiehtoota teitille!

Joulumielen enkeli

Kiitos Leen@lle tästä suloisesta jouluenkelistä!

Toivotaan, että enkeli tekee tehtävänsä ja tuo kaikille hyvän joulumielen ja voimia nauttia joulun tunnelmasta.