Kalenteri on taas täynnä

Kalenteri alkaa olla taas täynnä erillaisia hoitotapahtumia.

Keskiviikkona sain uuden rintaproteesin ja siihen kuuluvat liivit. Ostin heti toisetkin liivit, kun malli tuntui kovin mukavalta ja istuvalta. Tuo silikoniproteesi on hieno keksintö, niin pehmeä pidellä, se oikein houkuttelee sormia painelemaan ja hypistelemään sitä. Melko painava se kylläkin on.

Eilen käväisin taas hammaslääkärissä. Aloitettiin takahampaaseen juurihoito, koska tuo särky taisi kuitenkin olla ainakin osittain hammasperäinen, vaikka oireet olivatkin kovin moninaiset.

Aikaa myöten särky alkoi kohdistumaan tuohon takahampaaseen, joka meni puruaraksikin.

Onneksi hammaslääkäri oli joustava ja aloitti työpäivänsä aikaisemmin, jotta sai minut mahdutettua täyteen aikatauluunsa. Maanantaina hän ottaa minut taas hoitoon vastaanottoajan ulkopuolella, jotta hampaaseen saadaan pitkäaikainen lääke ja kestävä väliaikainen paikka. Näin hampaan kanssa odotellaan sytöhoitojen loppuun. Toivottavasti hammas pysyy sen ajan rauhallisena.

Eilen sain myös soiton syöpätautien polilta. Sytohoitoikani siirrettiin ensi torstaista keskiviikkoon ja torstaina on pään magneettikuvaus.

Mukava yllätys oli, kun työtoverini, myöskin samat hoidot läpikäyneenä, soitteli ja antoi vertaistukea. Meillä onkin toimistossa kolme suurin piirtein ikäistäni äskettäin rintasyövän sairastanutta ja jo takaisin työhön palannutta naista. Heistä saa hyvää uskoa hoitojen tehoamisesta.

Tänään vielä varmistelin osastolta, että onko oletettavaa, että pystyn makoilemaan kuvaustunnelissa paikallani heti seuraavana päivänä ekasta sytohoidosta. Sieltä vakuutettiin, että kyllä varmastikin kuntoni kestää sen. Itse kylläkin ajattelen vähän kammolla ahtaassa kuvaustunnelissa makoilua koneen huristellessa ympärillä jos olo on pahoinvoiva :$

Täytyy kai käydä heti hakemassa apteekista vahvempia pahoinvointitablettejakin. Primperaa jo hankinkin.

Oikein hyvää viikonloppua, joko remukkaasti haloweenia juhlien tai rauhallista pyhäinpäivää viettäen.

Blääh, jomottaa taas

Juuri kun melkein huokasin kasvo-suu-luu-hampaat-säryn helpottamisen takia, se tuntuu taas pahentuvan.
Eilenkin ulkoilun jälkeen, ruokailun jälkeen, juomisen jälkeen alkoi jomotus. Kaikista kamalin tuntemus iski, kun käytiin miehen kanssa pizzalla. Heti ensimmäisen kuuman pizzapalan jälkeen koko vasen puoli kasvoista ja suusta oli tulimerenä, melkein jo aloin parkua. Mieli teki syödä, mutta kipu laittoi odottelemaan annoksen jäähtymistä :C
Tänään meidän olisi määrä mennä syömään hienosti varustamoillalliselle ja surettaa jo etukäteen jollen pysty tarjottuja herkkuja syömään. Pitänee napata alkucoctaileja niin paljon, että tunto menee ;-D ( no maistaako silloin enää herkkujakaan...?) Onneksi ei nyt ole vielä sytohoitojen kuvotusta lisäriesana.

Huomenna saankin hyvän ystäväni kyläilemään. On mukavaa taas turista kuulumisia.

Keskiviikkona on ohjelmassa silikoniproteesin kokeilu. Onneksi nykyään on tarjolla näitä naisellisuuden varaosia, irtotissejä, irtokampauksia, irtoripsiä, ym, jotta ulkomuotoa saa kohenneltua katu-uskottavalle tasolle.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Uusia kuvauksia

Eilen syöpäosaston lääkäri soitteli ja kyseli leukasäryn nykytilaa. Kun kerroin vaivan vähän hellittäneen, hän ehdotti ettei alotettaisi vielä kolmoishermolääkitystä, koska sen yhteensopivuutta tulevien sytojen kanssa ei tiedetä. Kerroin kestäväni nuo harventuneet säryt ja ainahan lääkityksen voi aloittaa myöhemminkin jos kivut heittäytyvät aivan sietämättömiksi.

Harmikseni täytyy luopua intohimostani, jäätelöstä, koska joka jäätelöannoksen jälkeen kipu iskee noin 15-30 minuutin jälkeen. Tämä ottaa kyllä vähän koville ;-D.

Syöpälääkäri kertoi konsultoineensa neurologia leukakipuni tiimolta ja neurologi oli suositellut päänupin kuvausta- varmuuden vuoksi. Tietysti halusin kuvauksiin. Tässä tilanteessa tuntuu, ettei mitään tutkimusta kannata jättää väliin, ettei mitään piilevää vaan jää huomaamatta muhimaan.

Edessä pitkähkö tie

Eilinen käynti syöpätautien polilla oli aika positiivinen kokemus. Lääkäri oli nuori, oikein mukavan oloinen nainen, joka selitti hyvin selkeästi tulevia hoitoja ja niiden vaikutuksista. Lisäksi lääkärin jälkeen sairaanhoitaja jatkoi hoitojen selostusta, lopuksi käytiin vielä tutustumassa hoitojen hermokeskukseen, osastolle missä sytohoidot annetaan.

Vaikka leikkauksessa todennäköisesti saatiinkin kaikki syöpäkudos poistettua, minulle annetaan koko hoitopaketti kasvaimen suuren koon vuoksi.

Kahden viikon päästä annetaan ensimmäinen sytotiputus (Taxotere), jota annetaan kolmesti kolmen viikon välein. Sitten vaihdetaan toiseen sytoon, jota annetaan toinen samanlainen kuuri.

Sytojen jälkeen tulee ilmeisesti pieni toipumistauko ja jatketaan sädetyksellä. Säteitä on luvassa joka päivä viiden viikon ajan. Loppuhuipennuksena tulen nauttimaan hormoonilääkitystä viiden vuoden ajan.

Sairauslomalla olen pitkälle kevääseen.

Kyselin lääkäriltä myös tuon kolmoishermoepäillyn hoidosta ja hän laittoi lähetteen neurologille.

Tosin tuo särky alkaa olla hiipumaan päin. Hammaslääkäri hioi ensimmäisellä käynnilläni purentaa ja seuraavalla käynnillä oireet olivat jo paljon lievemmät. Otettiin kuitenkin kaikki kuvat, mutta ei niistä mitään kummempaa näkynyt. Olisiko vaiva voinut johtua vain purennasta, vai oliko se vain sattumaa, että oireet lievenivät samaan aikaan?

Viime yönkin sain viettää täysin ilman leukasärkyä, eikä mitään tuntemuksia ole ilmaantunut vielä tänäänkään. Toivottavasti tuo harmittavainen vaiva jo hellitti, eikä tarvitsisi aloittaa siihen mitään uusia lääkekuureja.

Nyt on hyvää aikaa käydä katsastelemassa peruukkitarjontaa. Vähän kutkuttaisi valita jokin räväkkä kiharapilvi, mutta ilmeisesti kuitenkin valinta osuu johonkin turvalliseen polkkatukkaan, jottei muutos olisi liian radikaali.

Tämmöisiä kuulumisia tänään, voikaahan hyvin!

(PS: kiitos runsaista kommenteista ja tsemppuksesta)

Pirullinen särky

Aiemmin ajoittain käväissyt, mutta nyt jo muutamana iltana peräkkäin on leukojani repinyt pirullinen särky. Kävin jo hammaslääkärilläkin, mutta kuten jo arvelinkin mitään näkyvää syytä särkyyn ei löytynyt.

Itse olen kovasti nimeämässä särkyä kolmoishermosäryksi. Ensimmäisiä kertoja särky tuli jäätelönsyönnin seurauksena. Sitten rintaleikkauksen jälkeen useammin. Nyt pientä jomotusta tuntuu kaiken syönnin jälkeen, mutta ilmojen viilennyttyä pahimmat oireet on tullut ulkoilun jälkeen ja illalla. Kaikkein inhottavinta on nyt, kun särky iskee illalla nukkumaanmentäessä. Särky tuntuu vaikka olen napsinut parikin Burana 600 ja eilen illalla otin tuskissani niiden lisäksi vielä sappileikkauksen jälkikipuun tarkoitetun pillerin, silti kipu tuntui. Se tulee aaltoina, välillä kovenee ja sitten taas laantuu. Särky tuntuu vasemmalla puolellla molemmissa leuoissa, luissa, ikenissä ja hampaissa.

Todella repivä ja piinallinen tuska. Nyt jo alkaa ennakkoon jännitämään nukkumaan menoa iskeekö tuo kolotus jokainen ilta.

Jotenkin harmittaa, kun leikkausten jälkeen pärjäisin jo ilman särkylääkkeitä, mutta tällainen ylimääräinen krämppä pakottaa niitä napsimaan.

Tänään käväisin keuhkoröntgenkuvissa, ekg:ssä ja verikokeilla. Helppoja hommia kaikki.

Enää ei liiemmin sapeta

(Kuva huvimajastani)

Pääsin sapestani eroon.

Leikkaus tehtiin keskiviikkona päiväkirurgisesti ja nukutuksessa Loimaan aluesairaalassa. Tämä osasto oli vasta 4 vuotta sitten avattu, joten tilat olivat hyvin viihtyisät ja siistit.

Leikkauksesta jäi jäljelle neljä pientä haavaa, joissa on sulavat tikit ja evääksi sain aika vahvoja särkylääkkeitä. Pari ensimmäistä päivää noita vahvoja lääkkeitä napsin, mutta niistä tuli melko hutera olo, nyt pärjään tutulla ja turvallisella Burana 600:lla.

Postipoika kiikutti laatikkoon myös kutsun syöpäpoliklinikalle. 21.10.olisi määrä saapua kuulemaan hoidon jatkosuunnitelmia.

Sitä ennen 15.10 olisi taas tutkimuksia, keuhkokuvaus, ekg ja.... verikokeita (voi itku). Loimaalla saivat vielä herutettua tuosta pikkusuonestani koeputkellisen, mutta vieläköhän se kestää?

Miksiköhän jokainen taho tarvitsee omat verkikokeet, luulisi ettei ne arvot nyt muutamassa viikossa niin hirmuisesti muutu ja tieto siirtyisi papereitteni mukana.

Sain tutultani vinkin kokeilla leikkauksesta toipumiseen homeopaattista lääkettä Arnica Montanaa. Napsin näitä sokerirakeita ennen leikkausta ja myöskin sen jälkeen. Liekö niissä ollut taikaa, mutta melko nopeasti toivuin tuosta sapenpoistosta. Nämä homeopaattiset lääkkeet ovat melko turvallisia, niillä ei pitäisi olla mitään yhteisvaikutuksia normaalien lääkkeiden kanssa kuten luontaistuotteilla saattaa olla. Jos itseäsi kiinnostaa tuo luonnontroppi Googlesta löytyy nimellä tietoa esim. sivustolta homeopaattinen kotiapteekki.

Hyvää viikonloppua!

Kaunis tiistai

Kaunis päivä kahden myrskyn välissä.

Tänään olin taas laboratoriossa vuodattamassa verta huomista sairaalareissua varten. Ottavat kuulemma huomenna aamullakin siellä sairaalassa verikokeen. Minulla on suonet kovin syvällä ja nekin pieniä, joten vain vasemman käden kyynärtaipeessa on yksi kohta mistä verikoe yleensä onnistuu. Tämä suoni raukka on ollut viime kuukauden kovilla, kun siitä on napattu jo viidet verikokeet ja ruiskutettu varjoaineet. Toivottavasti se kestää vielä tulevat piikittelyt.

Nyt alkaa rintaleikkaushaavan aiheuttama kolotus olla sen verran pientä, etten enää sen takia ole tarvinnut särkylääkettä, mutta vasemman leukanivelen jomotus on ajanut nappaamaan pillerin silloin tällöin. Ilmeisesti leikkauksessa hengitysputken asennuksvaiheessa on otettu leuastani liian tukeva ote tai olen itse nukutuksen aikana väännellyt leukaani outoon asentoon, koska se jomottaa välillä todella kurjasti ja rahisee avausliikkeessä. Tai sitten minulla vaivaa kolmoishermo. Purentakisko on ollut pakollinen lisävaruste öisin. Se vähän rentouttaa leukaa ja parantaa kipua.

Sappileikkauksen jälkihoito-ohjeessa sanottiin, että leikkauksen jälkeen tulee varoa ponnisteluja, kurottelua, raskaita kantamuksia ja kumarassa oloa 1-2 viikkoa. Vähän ristiriitaista kun samalla pitäisi kuntouttaa vasenta kättä venyttelemällä. No kaipa varovainen venyttely on mahdollista.

Nyt ainakin Stokkan hullut päivät jäävät väliin, siellähän pitäisi ponnistella ihmismassojen läpi kurottamaan tavararöykkiöihin ja kumartua kantamaan raskaita ostoskasseja kotiin. :-D

Voikaahan hyvin!

Sappileikkausaika

Perjantain poliklinikkakäynnillä etsittiin sappileikkaukselle aikaa.

TYKSissä on niin ruuhkaista, ettei pikaiseen leikkausaikaan ollut toiveita ja lääkäri ehdottelikin lähistön aluesairaaloita, joista aika voisi järjestyä pikaisemmin. Suostuin tietysti järjestelyyn ja lääkäri soitteli lähistön aluesairaalaan ja sainkin leikkausajan jo ensi keskiviikoksi.!

Lääkäri lueskeli tiedoistani, että sytohoitoja oli suunniteltu aloitettavaksi jo tämän kuun puolessavälissä, tästä en muutoin ollutkaan saanut mitään tietoa.

Hyvä, kun asiat nytkähtivät taas eteenpäin.

Sen kyllä huomaa, ettei mitään muita menoja voi sopia yhtään, koska nämä hoitoajat putkahtelevat kovin lyhyellä varoitusajalla.

Se on sitten viikonloppu taas.

Kuten jo ennenkin päivittelin, viikot vilistävät hirmuisella vauhdilla juostessa lääkäristä ja tutkimuksesta toiseen. Olen jo ollut yli kuukauden sairauslomallakin. Huh.