Univajeestani en ole tainnut aiemmin tarinoidakkaan tässä blogissa.
En ole syöpädiagnoosin jälkeen nukkunut kovinkaan montaa täyttä yötä. Iltaisin kyllä alkaa nukuttamaan jo puoli yhdeksän aikaan. Monet lempiTVsarjani alkavat klo 21, joista yleensä jää loppuratkaisut näkemättä, kun viimeisen mainostauon aikana uni vie voiton. Aika turhauttavaa kun monesti jää näkemättä kuka se murhaaja lopulta oli.
No, tämän aikaisen nukahtamisen jälkeen herään siinä kahden aikaan aamuyöstä täysin pirteänä. Kaksi kolme tuntia asentoa hakien yritän saada uudelleen unta, onneksi yleensä nukahtelen pätkittäin tuon valvomisen jälkeen. Aamulla herääminen tuntuu vaikealta. Yleensä herätys on kuuden jälkeen, koska joku pojista aina menee kahdeksaksi kouluun ja olen noussut tekemään aamupalaa.
Ehkä tästä huonosta yöunesta johtuen pää on nykyisin ihan pahvia, en muista nimiä, unohtelen muutoinkin asioita ja olo on vähän tokkurainen.
Olen jättänyt kahvinjuonnin aamun kahteen kupilliseen, pyrkinyt ulkoilemaan ainakin vähän päivittäin ja sinnitellyt päivät ilman tupluureja, mutta silti yöuni on katkonainen.
Sain syksyllä Melatonin tabletteja, joiden pitäisi parantaa unen laatua ilman mitään sivuoireita tai riippuvuuksia, mutta ei niistä ole ollut mitään apua. Kyllähän tässä kotioloissa pärjää vähän höperönäkin, mutta jos tämä jatkuu vielä kun sairausloma on ohi ja pitäisi päivät päteä työssä. voi väsymys tuntua vaikealta. Kynnys aloittaa unitablettien käyttö on korkea, en millään haluaisi moisiin sekaantua, mutta katsotaan onko keväällä pakko pyytää resepti, että saisi taas nukkua kokonaisia öitä.
Varmastikin sytostaatit kortisoneineen vaikuttavat uneen ja myöskin hormoonit. Esim. kuukautiset jäivät pois toisen sytotiputuksen jälkeen ja sen jälkeen olen ajoittain kärsinyt ns. kuumista aalloistakin. Eipä noita kuukautisia yhtään ikävä ole mutta mielenkiinnolla odotan palaavatko ne sytohoidon jälkeen vai jäävätkö pysyvästi pois. Mitäköhän tuo tuleva viiden vuoden hormoonikuuri tuo tullessaan? Siitä en ole vielä saanut mitään ennakkotietoa.
Ensi yöksi on luvattu hirmuista lumimyrskyä, joten sen möyryämistä voin kuunnella jos ei nukuta.
Kuuluisia (?) potilaita..
-
En löytänyt (vielä) kuuluisia leukemiaa sairastavia (koska kaikki on kai
kuolleet)...
*Kuuluisia diabeetikoita: *
- Halle Berry (ihq Bond-tyttö)
- Marlon B...
1 vuosi sitten
5 kommenttia:
On se jännä... noita unettomuuksia minäkin silloin hoitojen aikaan sain tuntea. Ne oli sangen ärsyttäviä. En pyytänyt mitään lääkettä ja nyttemmin ne ovat alkaneet helpottaa.
Menkat taas minulla alkoi säännöllisesti, kun todettiin syöpä, kun niitä ei ollut PCO:n takia ollenkaan ilman "tuki"hormoneja. Hassua, kuinka ne hoidot vaikuttaa aikas moneen asiaan... Niiden piikkiin minä aikakin monta asiaa laitoin.
Varsinaista naisen elämää näiden hormonien kanssa. Ensin syöt hormonilääkitystä vaihdevuosien ehkäisyyn ja sitten kun onnistut saamaan hormoonipositiivisen syövän, niin sitten syöt hormonien tuotantoa estävää lääkitystä - ja taas olet vaihdevuosissa! Mutta ota nyt kuitenkin yksi asia kerrallaan. Syövässä ja sen hoidoissa väsyy ihan riittävästi, unettomuutta ei siihen enää kaipaisi. Ensin pitäisi selvittää mikä sen aamuyöheräilyn aiheuttaa ja hoito sen mukaan.
Unen puute on kyllä todellinen ongelma. Alkuun varmaan ajatukset pyörivät niin sairauden ympärillä, joten yöllä tulee jatkettua tätä kelailua, mutta jos aika ja hoitojen loppuminen ei tee tehtäväänsä, kannattaa varmaan kokeilla niitä lääkkeitäkin. Ja kamomillateetä -se on oma salainen aseeni.
Vaihdevuodet voivat olla yllätykselliset. Itse odotin aivan hurjaa muutosta, kun näin nuorena poistettiin munsasarjat, eikä tilalle luvattu mitään korvausta. Ylläri.. en ole kärsinyt kuumista aalloista tai unettomuudesta tms. Tiedän kyllä mitä ne ovat, mutta varsinaisesti en niistä kärsi. Toivoa sopii, että sinäkin pääsisit vähemmällä, syövässä on ollut jo riittävästi kestämistä.
Uni painaa täälläkin, mutta olympiahuuma pitää hereillä vielä hetken. Mutta turkkuseen hyviä ja mahdollisimman katkottomia unia!
P.S. Turun suunnalta tulikin kunnon lumiterveiset! Toivon ettei koko yö sentään mennyt tuulta kuunnellessa. Hyvää sunnuntaita!
Mitä, vieläkö lisää lunta? Luulin sen myräkän menneen jo viime yönä...
Mulla on omakohtaista kokemusta uniongelmista. Söin vuosikymmen takaperin pari kuukautta mielialalääkkeitä korjaamaan stressaavassa elämäntilanteessa (ero pitkäaikaisesta kumppanista) alkaneen unettomuuden, joka jäi päälle kuukausiksi vaikka kriisi meni ohi. Hoitivat asiansa, eli unettomuuden kierre katkesi, ja sen jälkeen saatoin jättää lääkkeet pois.
Lähetä kommentti