Oleilun harjoitus

Kuntokatsaus tänään:

Pientä karheutta kitalaessa, kasvoja turvottaa, tiputuskädessä suoni ja peukalon kynsi kipeänä, reisiluissa ajoittaista kolotusta, jalkojen voimattomuutta, hengästyttää ja sydän jyskyttää tiheälyöntiä pienistä ponnistuksista.

Mutta kaikki melko lievää ja siedettävissä.

Huomaan, että kortisonin vaikutus alkaa hiipua, kun energiataso on vähän notkahtanut loppuviikosta. Mutta jouluvalmistelut onkin jo lähes tehty. On siivottu ja koristeltu kuusi, vain ruokia puuttuu, mutta eihän niillä vielä ole kiire. Kinkkukin paistetaan vasta huomenillalla, lanttulaatikko ostetaan valmiina ja imelytetty perunalaatikko on mieheni pravuuri, hän on tehnyt sen meillä aina ja hyvää tekeekin. Muita laatikoita ei meidän joulupöytään kuulukkaan, meillä ei ole menekkiä porkkana- tai maksalaatikoilla. Kaloihin panostetaan enemmän, mutta nehän saa valmiina kaupasta.

Nyt on ollut aikaa harjoitella oleilua. Yleensä olen taipuvainen jatkuvaan touhuiluun ja suorittamiseen. Jos istahdan alas, mielessä alkaa takoa pitäisi sitä ja pitäisi tätä, mutta nyt olen tietoisesti harjoitellut toimettomuutta.

Olen istunut pöydän ääressä kahvimukin kanssa, kuunnellut radiosta joululauluja ja katsellut lumihiutaleiden leijumista maahan. Olen pötkötellyt sohvalla nuuhkien kuusentuoksua ja ihaillut valon heijastusta palloista ja kynttilänliekin lepatusta pöydällä. Olen nauttinut hiljaisuudesta ja rauhasta. Alan oppia.

Lopeta välillä uurastus ja työ,

lauteilla loju ja vettä kiukaalle lyö.

Sivele itsesi hunajalla,

kuningattaren lahjalla ihanalla.

Kiitolliseen mieleen hiljaa vaivu,

onnelliseen oloon rauhassa taivu.

Anna ajatusten rauhassa mennä ja tulla,

oikeus itseäsi hoitaa on sulla.

Mielihyvän tunteessa oikein kelli,

joka hetkestä nauti ja itseäsi helli.