Punnitus 1. viikko takana

Hip hei! Vähennystä on sittenkin tapahtunut pienistä repsahduksista huolimatta. Tosin täässä punnituksessa lähti sukatkin jalasta. Piti ottaa varmanpäälle.

Meillä on taas tänäänkin ollut hieno aurinkoinen päivä, mutta en ole yhtään ehtinyt ulos nautiskelemaan, kun  on ollut vimmattu siivouspäivä. Nyt vasta aloin lopettelemaan ja aamulla heti aloitin lehdenluvun jälkeen. Meillä tämä siisteys on kylläkin hyvin lyhytaikainen ilo, kohta on jo pienoinen epäjärjstys valloillaan kunhan pojat lopettavat pleikanpeluun. Vaikka tuota pelaamista niin kovin morkataankin, on siinä se hyvä puoli, ettei pelatessa paikat sotkeennu.

Hienoja tuloksia on jo esitelty ppp-läisten keskuudessa. Hyvä tytöt!

Ensi viikko jatketaan taas niukkaa linjaa ja liikuntaa.

Voikaahan hyvin!

Sinnittelyä ja sortumisia

                                                   Vihreää teetä hautumassa

Kuten jo viime kommentissakin kerroin, liikunnallinen elämä on jatkunut samalla reseptillä kuin ennenkin.
Viikolla on helpompi sinnitellä ruokavalion kanssa, mutta viikonloppuna on näköjään hankalampaa. Pitäisi keksiä kaikenlaista tekemistä, sillä jos lässähtää telkun eteen alkaa heti tehdä mieli kaikenlaista. Myöskään viinilasillista ei kannata nauttia, sillä sen kaveriksi alkaa tehdä mieli suklaata tai jotain juustoa.
Perjantaina kun töissä pistelin palan täykkäriä siitä seurasi heti repsahdus illalla suklaapatukan muodossa. Harmittaa tämä ihmisen heikko luonne.
Pitäisi kuoria ja palotella jääkaappiin valmiiksi esim. porkkanalohkoja välipalaksi.

Tänään Turun messuksekuksessa oli Mega Sale-niminen tapahtuma. Siellä piti olla maahantuojien ja kauppojen jäännöseriä, mallikappaleita ja erikoiseriä hirmuisin alennuksin. Ostin tapahtumaan lipunkin ennakkoon (sinne siis maksoi sisälle) välttyäkseni jonoista, mutta silti jouduin jonottamaan ja tuota pitkää jonoa riitti vielä silloinkin kun olin lähdössä pois. Itse tapahtuma oli täydellinen floppi. Myyjiä oli vain yhdessä messuksekuksen hallissa ja nekin oli suurin osa noita messuja ja markkinoita kierteleviä vakiokauppiaita, jotka putsaavat silmälasisi ilmaiseksi, esittelevät raastimia tai ihmeitä tekeviä pesuaineita. Ymmärtääkseni esim. yhdysvalloissa näissä outlet-myynneissä tekee löytöjä, kun liikkeet myyvät varastojaan tyhjiksi. Laatu- ja merkkitavaraa alennetuin hinnoin, mutta ei näköjään täällä. Uskon, että suurin osa kävijöistä pettyivät pahasti. Parempia löytöjä tekee ihan tavallisista alennusmyynneistä ja kauppojen omista mammuttimarkkinoista, 3+1 päivistä, pimeistä hinnosita ja hulluista päivistä, eikä niihin peritä mitään sisäänpääsymaksua.

Tänään meillä oli ihmeen lämmin päivä, istuttelin puutarhassa muutaman uuden taimen ja tarkenin puuhastella ihan paitasillaan.

PPP-läisille tsemppiä kohti tavoitteita, huomenna on punnituspäivä!

Hyvä osaanotto

Hienoa, moni on innostunut mukaan pudottamaan liikakiloja. Nyt on hyvä aika aloittaa kun kaupat on väärällään kotimaisia kasviksia ja puutarassa on liiaksikin omppuja välipalaksi. Ulkoilukin houkuttaa, kun illat on vielä valoisia eikä liukkaus kiusaa. (Sadehan on vain raikasta jos on varustautunut oikein)
Tänään olen syönyt vähän pienempiä annoksia, en töissä ottanut pullaa iltapäiväkahvilla enkä ottanut tarjottua nannaa (röhöm!). Pyöräilin työmatkat, kävin venyttelyjumpassa ja illalla tehtiin pieni kävelylenkki Ruissalossa Aino-koiran kanssa. Sanovat, ettei liikuntaa lisäämällä paljoakaan pysty pudottamaan painoa, vaan ruokaremontilla se on tehtävä. On tuolla liikkumisella ainakin se hyvä puoli, että on poissa jääkaapin luota ja saa siitä lihaskuntoa. Vettä pitää muistaa juoda paljon, että aineenvaihdunta saa vauhtia. Siinä on kylläkin se haittapuoli, että saa juosta jatkuvasti pissalla, yölläkin.

Kommenttiloorani on vapaasti käytettävissä tähän läskiprojektiin. Pitäisi keksiä jokin hyvä nimi tälle meidän kuurille. Ehdoituksia?

RK:n haaste

RK on heittänyt haasteen. Tavoitteena on pudottaa 250g-500g viikossa pois elopainosta. Tämähän on hyvä tapa tsempata toisiamme, kun painonvartijatkin lopetettiin. Olen tehnyt ensimmäisen virallisen punnituksen tänään iltapäivällä. Punnitus on tehty ilman proteesia ja kamera kädessä. (Pitää muistaa ottaa kuvat aina samalla kameralla, noissa kun on aikamoinen painoero järjestelmäkamerassa ja pokkarissa. Nyt käytin järjestelmäkameraa, huh saan miinustaa puolisen kiloa pois)

Tavoitteeni olisi saavuttaa ihannepainoni 61 kg. Kääks on tuossa kiristämistä. Kumma, ettei parin viikon lisätyllä liikunnalla ole ollut mitään vaikutusta painoon. Nyt täytyy alkaa tarkkailemaan sitä mitä tuosta nenän alla olevasta aukosta työntää sisään, tri Kiminkistä lainatakseni.

Pellonpientareella blogissa on nyt hyvää luettavaa painonpudotuksen saloista.

http://www.pellonpientareella.com/

Voi, se niin odottamani kurssitapaaminen peruuntui , koska sen järjestäjä oli saanut jonkin kuumepöpön ja oli jo ollut pari päivää kipeänä sängyn pohjalla. No, tapaaminen vain lykkääntyi, ei sentään peruuntunut kokonaan.

Kommenttilooraan voi ilmoittautua kevennyskisaan ja halutessaan ilmoittaa myös lähtö- ja tavoitepainon.

Te, joilla on hoidot kesken ette saa nyt miettiä mitään painonpudotuksia, vaan jos on tarvis, sen aika tulee sitten kun muut asiat on kunnossa.

Keskiviikkoa!

Kiitos kaikille viime kirjoituksen kommenteista.
Meitä on tänään riepottanut oikein kunnon syysmyräkkä. Vettä on satanut koko päivän ja tuuli tuivertanut. Sinnekkäästi pyöräilin tänäänkin työmatkat, vaikkakin rillit huurussa ja vesinoro nokan päästä valuen. Tuosta pyöräilystä tulee muutoin ihan hyvä olo, mutta työpaikalla iskee karmea jälkihiki. Siinä menee ensimmäinen tunti hikoillessa ja punoittaessa. Muutoinkin välillä kiusaa kuumat aallot. Kahvitauollakin melkein poikkeuksetta kahvin jälkeen alkaa naama punottamaan ja tuskanhiki nousee pintaan. Onneksi ainakin lähimmät työkaverit tietävät mistä on kyse. Edelleenkin yöt ovat melko katkonaisia, kun heräilen joko pissahätään tai hikoiluun, mutta ihmeen vähän on päivällä väsyttänyt.
Liikunnallinen elämäni on jatkunut tämänkin viikon, kahdesti olen käynyt jo jumpassa ja huomenna on jooga.
Vatsalihakset ovat vielä melko huonossa jamassa, mutta muutoin olen niin onnellinen jaksamisestani. Hyvin olen pärjännyt jumpassa muiden mukana, vaikka puoli vuotta sitten olinkin vielä ihan kalju vetkuli.

Viikonloppuna on mukavaa tiedossa. Lauantaina on taas aika kokoontua yhteen vanhojen kurssikavereiden kanssa. Vaikka valmistumisestamme on jo 22 vuotta (huh, onpa aika mennyt) ja moni on jo vaihtanut alaakin, silti meitä osallistuu tapaamiseen  joka vuosi kymmenkunta kuudestatoista kurssilaisesta. Meille on tullut tavaksi, että jokainen kutsuu vuorollaan ryhmän kotiinsa. Viime syksynä oli minun vuoroni kutsua. Silloin oli syöpädiagnoosi tuore ja tuntui vähän vaikealta kertoa sairaudesta muille, mutta illan mittaan kerroin tilanteestani. Hieman se ehkä latisti tunnelmaa, mutta jälkeenpäin sain heiltä paljon mukavia viestejä. Se on jännä juttu, että meillä aina juttu luistaa ja on hauskaa, vaikka monien kanssa tavataankin vain tuolloin kerran vuodessa. Aluksi tapaamisessa kiersi hääkuvia, sitten vauvakuvia, seuraavaksi vatvottiinkin jo joidenkin avioeroja ja lasten koulujuttuja, rippi- ja ylioppilasjuhlia. Nyt taitaa kohta olla sairaskertomusten vertailua ja lastenlasten kuvien vuoro.

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

Viikko taas hurahti

Hups, kun viikko hurahti nopeasti. Töiden lisäksi aloitin myöskin jumpat. Maanantaisin meillä on töissä jumppaa, tiistaina aloitin lähistöllä naisvoimistelijoiden jumpassa ja torstaina työväenopiston joogaa. Lisäksi olen käynyt pyörällä töissä, runsaat 3 km suuntaansa, on kumma jollei kunto ala nousta ja läskit littaantua. Sen olen kylläkin huomannut, että liikunta lisää myös ruokahalua, joten jollen laihdu niin toivottavasti en myöskään liho.
Viimeksi kirjoitin, että kaksosten rinkat odottavat purkamista, no nyt meillä taas pakataan niitä. Pojat ovat lähdössä partion yöretkelle viikonlopuksi. Toivottavasti tulee vielä lämmin viikonloppu.

Eka työviikon puolikas takana

Melko turhaa oli jännittää etukäteen töihinpaluuta. Ihan mukavasti nämä kolme päivää hurahtivat ja työasiatkin palautuivat pikkuhiljaa mieleen. Olen supertyytyväinen kuitenkin, että työpäivä on lyhyt, neljä ja puoli tuntia. (Tuo puoli tuntia on ruoka-aikaa, mikä ei kuulu työaikaan.) Kyllä nuo lyhyetkin päivät ovat väsyttäneet sen verran, että kotiin päästyäni olen vedellyt pienet nokoset. Kiva oli taas nähdä työkavereita ja mikä parasta päästä valmiiseen pöytään syömään. Meillä on töissä oma keittiö, mikä tuottaa hirmuisen hyvät lounaat jopa itse leivotut leivät ja kaffepullat. Tänäänkin oli useampaa erillaista salaattia, savulohta ja jälkkäriksi jogurttimoussea mansikkakastikkeella, nam.

Kaksoset olivat viikon leirikoulussa ja kotiutuivat tänään. Nyt eteisessä odottaa täyteen ahdetut rinkat purkamista. Että inhoan matkavarusteiden purkua, varsinkin poikien, kun ei yhtään tiedä mitä kasseista löytyy. Tuleeko vastaan muovipussissa viikon muhineita märkiä sukkia, kourallinen multaa housuntaskuista tai märkiä uimahousuja mytättynä puhtaiden varavaatteiden joukkoon. Joskus vähän pelottaa tunkea kätensä rinkan uumeniin, kun ei tosiaankaan tiedä mitä käsiin osuu.  Mukava viikko heillä kuitenkin on kuulemma ollut. Kunnioitan syvästi noita opettajia, kun lähtevät luokkansa kanssa viikoksi leireilemään. Hirmuinen vastuu porukan hyvinvoinnista ja viihtymisestä painaa varmastikin hartioita.

Viikonloppu vietetäänkin poikien kanssa keskenämme, kun mies lähti jo aamulla saareen työmiehen kanssa jatkamaan mökin remppaa. Se onkin jännää nähdä miten on edistytty kun seuraavalla kerralla itse pääsen paikalle.
Huomenna lähden työporukan kanssa kulttuurimatkalle Tuusulaan. Ohjelmassa on tutustuminen Syvärannan Lottamuseoon, Ateljeekoti Halosenniemeen ja Sibeliuksen Ainolaan. Nämä akkaten bussiretket on aina ollut kivoja ja antoisia kun mukana on yleensä ollut hyvä opas kertomassa kohteista, välillä syödään hyvin ja pidetään kaffepausseja. Kohteet on myös sellaisia, ettei niihin muutoin ehkä tulisi tutustuttua.

Hyvää viikonloppua kaikille!