Ohi on!!!

Se on nyt ohi.
Helpotuksen tunne on valtava.
Viimeinen sytosatsi on tiputettu ja hyvin meni.
Illalla vielä kerta Neulasta, eikä sitten enää vähään aikaan yhtään pistelyä. Hip-hei- huraa!

Kulttuuripäivä

Tänään otin kaiken irti hyvänolon viikon viimeisestä päivästä. Kävelin keskustaan  (n.4km) verikokeille aurinkoisessa pakkassäässä. Labrakäynnin jälkeen treffasin siskoni ja kävimme katsomassa ihanaa nukkenäyttelyä. Siitä on kuvia täällä: http://www.tiluntalo.blogspot.com/ 

Kun olimme tarkastelleet nukketaiteilijoiden tuotokset kävimme Aboa vetus- museossa tutustumassa vanhan Turun raunioihin. Pää kylläisenä kulttuurista, vatsa halusi myös täytettä. Löysimme kivan pikku kahvilan, jossa oli oikein maukkaat tarjottavatkin. Oli tosi virkistävää.
Kun ilma oli edelleen niin upea, päätin kävellä vielä kotimatkankin.

Huomiseksikin luvattiin oikein hyvää ulkoilusäätä. Toivottavasti aamun sytosatsi ei vetäise ihan naatiksi, niin jaksaisi vähän nauttia auringostakin.

Taas tuiskuttaa

Meillä sataa taas lunta. Tuntuu, että kohta hautaudumme siihen, maisema on kuin Lapista.

Tämä kuva on otettu eilen puutarhasta ja nyt siis tuiskuttaa lisää.

Viimeinen sytotiputus lähestyy. Huomenna pitää käydä verikokeilla ja ylihuomenna on heti aamulla tiputusaika. Vaikka viime hoidon jälkeisessä surkeudessani mietinkin tämän viimeisen "unohtamista", en enää mieti moista. Nyt taas jaksan tanakasti käydä kohti taistoa. Kyllä näiden väliviikkojenkin tarpeellisuus on taidolla mietitty, ilman huiliviikkoja hoidot voisivat käydä ylivoimaisiksi.

Vaikka sytostaattiosastolla on ihana henkilökunta, rauhallinen ilmapiiri ja hoidothan tuhoavat mahdolliset syöpäsolut, ei osastoa jää kyllä yhtään ikävä. Odotan vaan näiden hoitojen aiheuttamien sivuoireuden väistymistä. Odotan että kalju pää saa taas peitettä, ripsi ja kulmakarvarivistöt täydennystä, ettei ihon läpi enää puskisi sytöhajua, että voimat ja virkeys palaisivat ennalleen, ei enää pistoksia ja suonien hakemisia, ei enää kortisoniturvotuksia, ei etoavia tuntemuksia eikä tokkuraista olotilaa.

Kunhan vastaisuudessa aina arjen kiireessäkin muistaisin olla kiitollinen terveistä päivistä ja arvostaa hyvää oloa. Normaalisitihan terveyttä pitää itsestään selvänä, vasta jokin häiriötila herättää huomaamaan sen arvon ja katoavaisuuden.

Mies lähti viemään poikia Forssan Vesihelmeen (= viihdeuimala), itselläni ei ollut vielä rohkeutta lähteä arpineni uteliaitten pällisteltäväksi yleiseen uimahalliin. Näin hiihtolomalla paikka on oletettavasti täpötäysi lapsiperheitä, joten uimisesta ei kuitenkaan tulisi mitään, lisäksi en nyt halua saada mitään pöpöjä, ettei ylihuominen vaarantuisi. (= seli, seli) Vielä taitaa vain olla itseluottamus sen verran hutera ja asia uusi, etten ole ihan valmis esiintymään ilkosillani julkisesti arpisena ja karvattomana.

Uneton Turussa

Univajeestani en ole tainnut aiemmin tarinoidakkaan tässä blogissa.
En ole syöpädiagnoosin jälkeen nukkunut kovinkaan montaa täyttä yötä. Iltaisin kyllä alkaa nukuttamaan jo puoli yhdeksän aikaan. Monet lempiTVsarjani alkavat klo 21, joista yleensä jää loppuratkaisut näkemättä, kun viimeisen mainostauon aikana uni vie voiton. Aika turhauttavaa kun monesti jää näkemättä kuka se murhaaja lopulta oli.
No, tämän aikaisen nukahtamisen jälkeen herään siinä kahden aikaan aamuyöstä täysin pirteänä. Kaksi kolme tuntia asentoa hakien yritän saada uudelleen unta,  onneksi yleensä nukahtelen pätkittäin tuon valvomisen jälkeen. Aamulla herääminen tuntuu vaikealta. Yleensä herätys on kuuden jälkeen, koska joku pojista aina menee kahdeksaksi kouluun ja olen noussut tekemään aamupalaa.

Ehkä tästä huonosta yöunesta johtuen pää on nykyisin ihan pahvia, en muista nimiä, unohtelen muutoinkin asioita ja olo on vähän tokkurainen.
Olen jättänyt kahvinjuonnin aamun kahteen kupilliseen, pyrkinyt ulkoilemaan ainakin vähän päivittäin ja sinnitellyt päivät ilman tupluureja, mutta silti yöuni on katkonainen.
Sain syksyllä Melatonin tabletteja, joiden pitäisi parantaa unen laatua ilman mitään sivuoireita tai riippuvuuksia, mutta ei niistä ole ollut mitään apua. Kyllähän tässä kotioloissa pärjää vähän höperönäkin, mutta jos tämä jatkuu vielä kun sairausloma on ohi ja pitäisi päivät päteä työssä. voi  väsymys tuntua vaikealta. Kynnys aloittaa unitablettien käyttö on korkea, en millään haluaisi moisiin sekaantua, mutta katsotaan onko keväällä pakko pyytää resepti, että saisi taas nukkua kokonaisia öitä.

Varmastikin sytostaatit kortisoneineen vaikuttavat uneen ja myöskin hormoonit. Esim. kuukautiset jäivät pois toisen sytotiputuksen jälkeen ja sen jälkeen olen ajoittain kärsinyt ns. kuumista aalloistakin. Eipä noita kuukautisia yhtään ikävä ole mutta mielenkiinnolla odotan palaavatko ne sytohoidon jälkeen vai jäävätkö pysyvästi pois. Mitäköhän tuo tuleva viiden vuoden hormoonikuuri tuo tullessaan? Siitä en ole vielä saanut mitään ennakkotietoa.

Ensi yöksi on luvattu hirmuista lumimyrskyä, joten sen möyryämistä voin kuunnella jos ei nukuta.

Tehtävä suoritettu!

Tänään kävin läpi vaatekaappeja. Hammasta purren, sydän verta vuotaen pakkasin kasseihin kaikki liian pienet tai enemmän kuin neljä vuotta käyttämättä olleet juhlapuvut, hameet ja jakkupuvut.
Mietin miksiköhän olen ostanut niin älyttömästi sellaisia vaatteita, joita ei kuitenkaan ole tullut käytettyä. Ajatuksissani ynnäilin niihin joskus tuhlattuja rahoja ja päätin, etten vähään aikaan osta yhtään uutta vaatetta heräteostoksena, vaan ostan vain silloin kun todellakin on tarvis ja näyttää siltä, ettei vähään aikaan ole tarvetta. Sen verran vaatteita jäi vieläkin kaappeihin, että niillä pärjäisi vuosia.
Menköön ohi hullut päivät, hintahulinat ja keskusvaraston tyhjennykset ilman yhtään vaateostosta!

Ajattelin entisaikojen ihmisten vaatevarastoa. Oli se parempi leninki, kotihame ja työvaate. Kun hamekangas oli tarpeeksi kauhtunut se leikeltiin matonkuteiksi tai käytettiin lattialuuttuna. Vaatteita ei ollut kaapintäydeltä ja ne olemassaolevat pidettiin loppuun. Nyt kaikilla on vetimiä liikaa ja heitellään pois lähes käyttämättömiä vaateparsia. Järjetöntä. Ekologisuusajttelu nostaa päätään, toivottavasti tämä jalo tavoite myös pitää.

PS. Se silkkinen jakkupuku  jäi vielä kaappiin ;-?

Ylämäki, alamäki

Tähän olotilojen kumparelaskuun alkaa tottumaan juuri ennen loppusuoraa.
Nyt on taas energisempi olo ja jaksaa vähän touhuilla. Lisääntyvä valo nostaa ilkeästi esille pölyiset pinnat, sameat ikkunat ja sadat tahmatassujen jäljet ovissa ja pielissä. Näiden näkymien poistoon pitää pikkuhiljaa ryhtyä, jäihän joulusiivouskin tänä vuonna melko suppeaksi. Nyt on vielä saunarempan jäljiltä remonttipölyä koko alakerta täysi. Minulla onkin runsas viikko aikaa touhuilla ennen sitä viimeistä sytotiputusta. Kaappien tyhjennysprojekti turhasta täytteestä jatkuu myös edelleen. Kirpparipaikkaa olen täytellyt jo monta viikkoa ja edelleenkin odottamassa on pino poikien pieneksijääneitä kesävaatteita ja sisustustavaraa.

Kaappeja tonkiessa olen löytänyt läjän unohduksiin jääneitä keskeneräisiä käsitöitäkin. Nyt niitä siirtelen pinosta toiseen ja puntaroin heitänkö roskiin vai saanko ne joskus tehdyksi valmiiksi saakka. Toisaalta surettaa niihin jo käytetty aika, joten olisi työvoitto saattaa ne valmiiksi. Muistan, että joskus järjestettiin näyttelykin, johon ihmisiltä kerättiin keskeneräisiä käsitöitä, nyt olisi täällä "taidetta" tarjolla.

Vielä edessä odottaa vaatekaappien inventaario. Ehkä nyt raaskisin laittaa jo keräykseen ne kaikki laihtumista odottavat vetimet. En  nyt tarkoita näitä sairauden aikana kertyneitä kiloja, vaan jo aiemmin pieneksi jääneitä vaatteita. Kaapissa roikkuu esim. liuta ehkä kerran käytettyjä juhlapukujakin, joiden kohtaloa usein olen puntaroinut, mutta ovat silti jääneet kaapintäytteeksi. Esim. joskus Thaimaassa teetetty silkkinen jakkupuku ei enää mahdu päälle, eikä ole oikein muodikaskaan, mutta silti se vaan nököttää henkarissaan, en vain ole raaskinut heittää sitä pois. Pitäisi palkata joku ulkopuolinen tyhjentämään kaappeja, tällöin jäljelle jäisi vain käyttökelpoiset ja tunnesyistä säilytetyt saisivat kyytiä.

Hyvää laskiaistiistaita !

Hyvää ystävänpäivää!

Hyvää ystävänpäivää sinulle!

http://www.perhekerho.net/e-kortit/yst_12.htm

Tuosta linkistä pääset kurkkaamaan Tilu-lehmän relaamista.

Sairastupa

Meillä on tänään oikein sairastupa.
Itselläni aamut on vielä kovin tukkoisia, toinen kaksosista oksenteli yöllä ja esikoinen potee kolmen pysyvän hampaan poiston jälkeistä kolotusta. Häneltä poistettiin aamulla hampaita oikomisen vuoksi.  On raukka perinyt äidin leuat ja isän hampaat, joten ahdasta on.

Minulla alkaa taas mieliala kohentua olotilan paranemisen myötä. Aurinko paistaa ja hanget hohtaa, kunhan vielä sen verran voimat palaisi, että jaksaisin kunnon kävelylenkkejä. Viimepäivinä ulkoilut on jääneet pieniin happihyppelyihin Ainoa pissatellessa. Sen verran olo on vielä veltto ja sydän pomppivainen, ettei kovin pitkälle uskalla lähteä.

Vatsuri

 Entisen huonon olon lisäksi iski vatsuri. Edellisyönä heräsin kun vatsa mourusi kuin vanha pulsaattoripesukone ja siitähän tuli kiirus vessaan. Siellä sitten vietinkin suurimman osan yöstä välillä lattialla huilaillen ja kattopanelin oksanreikiä laskellen ja välillä itse toimituksessa istuen. Veti todella naatiksi tuo yö. Eilisen päivän ja jopa viime yönkin nukuin lähes putkeen, mitä nyt sohvajoogan katkaisi välillä ripakka hip-hop wc- istunnolle. Pientä lämpöäkin nousi ja silmät sekä pää olivat arkoja. Olotila-arvio oli surkea-.

Eipä tänä aamupäiväkään ole vielä ihan voittajaolo, mutta vähän parempaan suuntaan ollaan sentään menossa. Kiitos rk ja Sanna tsemppailusta viime postauksessa, nyt se piristää.
Vaikka kovasti tekisi mieli "unohtaa" tuo viimeinen sytotiputus kaipa se vielä kestetään. Ehkä nämäkin koettelemukset muistot kultaa, kuten monet muutkin elämän vastoinkäymiset, ei ne sitten myöhemmin muisteltuina niin kamalan kamalia ollutkaan.

Puuh, heikoksi veti

Veriarvot olivat parantuneet hyvin, joten piikkihoito oli tehonnut erinomaisesti.

Sain eilen siis tuon toiseksi viimeisen sytohoidon. Liekö elimistö jo saanut noista aineista tarpeekseen, vai mikäköhän veti eilen aivan voimattomaksi. Kaikki tuoksut saivat aikaiseksi kuvotusaaltoja ja koko ilta meni sohvajoogaa harrastaessa. Eipä tämäkään aamupäivä ole kovin paljoa reippampi ollut, mutta pahoinvointilääkkeiden voimalla olen ollut sentään pystyasennossa suurimman osan päivästä.

Eilen juttelin omahoitajalleni tuosta optikkoreissustani ja hän mainitsi vielä, ettei hiuksiakaan (jos niitä jollakin on ;)) kannata värjäillä sytostaattien aikana eikä ihan pian niiden lopetuksen jälkeenkään, koska värjäystulos saattaa olla ihan jotakin muuta kuin on ollut tarkoitus.

Näin näitä tiedon trippuja kerääntyy hoidon kuluessa.

Kumma juttu

Valkosolujen kasvattelu on tehty ja tänään olin verikokeilla. Huomenna saan kuulla onko solut lisääntyneet toivottuun määrään, jotta toiseksi viimeinen sytostaatti saataisiin tiputeltua.
Kumma juttu, että kahdesta ensimmäisestä piikityksestä tuli tuo viimeksi kirjoittamani alaselkäkipu, mutta kahdesta viimeisestä ei tullut mitään vaivoja.

Tänään kun olin keskustassa verikokeilla, oli samalla reissulla tarkoitus käydä optikolla ja tilata kaksiteholasit. Olen näes pitkään sinnitellyt niin, että lukiessa olen ottanut lasit päästä tai kurkkinut aisojen yli, mutta nyt ajattelin hankkia oikein kaksitehot. No, siellä optikon kopissa istuskellessani tulin maininneeksi sytostaattihoidostani ja tutkimushan lopahti siihen. Ei kukaan ole tullut maininneksi, että sytostaatit saattavat vaikuttaa silmien mukautumiseen huonontavasti. Optikko oli sitä mieltä, että tutkimus kannattaa tehdä vasta sytostaattien vaikutuksen loputtua, jotta laseihin saadaan oikeat arvot. höh kaikkeen nuo sytot vaikuttavatkin.

Kaupunkireissulla käväisin myös Sokoksessa ja hankin jäsentarjouksessa olevia luontaistuotteita valmiiksi viimeisen sytohoidon jälkeiseen kuntoremontiin. Mainoksen uhrina ostin Evonia - hiusten kasvua edistäviä kapseleita ja Vivisante kapseleita, jotka lupaavat kasvattaa ja vahvistaa kynsiä. Vielähän ei saa käyttää mitään luontaistuotteita, koska niiden yhteisvaikutusta sytojen kanssa ei voi tietää. Mutta ajattelin hoitojen jälkeen kokeilla onko pillerit mainostensa väärtejä.
Onkos jollain kokemuksia tuollaisista vai ovatkohan ne vain hyväuskoisten höynäytystä?
Tiinan neuvosta ostin myös kurkkuja parantamaan veriarvoja. Jolleivat pistokset kuitenkaan ole tehonneet rouskuttelin varmuuden vuoksi kurkkua.

No toivottavasti veriarvot ovat huomenna kohdallan.