Kuulemma olen voittanut lottovoiton

Kiitos taas kovasti kaikille viime postaukseni kommentaattoreille. Nuo viestinne ilahduttavat kovasti.

Miehen 50-vuotispäivät menivät ihan mukavasti ja vähällä vaivalla. Siivottiin yhdessä miehen kanssa ja hankittiin kakut leipomosta. Ainoastaan voileipäkakun tein itse, näin päivien järjestäminen ei tuntunut ollenkaan rasitukselta vaan oli oikein hauska tavata sukua ja tuttuja.

Tänään olinkin kirurgian polilla kuulemassa patologin lausunnot ja haavan kontrollissa.

Lääkärin mukaan oli todella viisas päätös, että heti päädyttiin koko rinnan poistoon, sillä kasvain oli niin laaja, että jos olisi tehty osapoisto, nyt olisi edessä uusintaleikkaus ja kokopoisto.

Otsikon lottovoittajaksi lääkäri tituleerasi minua siksi, että vaikka kasvain oli n.80x60x30mm se ei ollut levinnyt vielä imusolmukkeisiin. Hän sanoi, että minulla on hyvä mahdollisuus parantua tästä syövästä. (jee, vaikka olin kyllä siinä uskossa ollut koko ajan).

Hoidoksi lääkäri uumoili tulevan koko arsenaalin, varmasti sytot, ehkä säteet ja varmasti viiden vuoden hormooniestolääkitys.

Pitkään tätä tautia näemmä hoidetaan, vaikka se ei luultavasti vielä olekaan levinnyt muualle.

Myös toisen rinnan patologinlausunto oli huojentava- ei pahanlaatuisia löydöksiä.

Pientä motkotustakin sain, kun käden liikerata oli kovasti kankea. En ollut tarpeeksi jumpannut kättä, kun pelkäsin haavan repeävän ja nyt se jo kiristää käden liikkeitä. :-(

Perjantaina menenkin kuulostelemaan, milloin pääsen noista sappikivistäni eroon. Toivottavasti mahdollisimman pian, jotta päästäisiin hoidon seuraavaan vaiheeseen.

Helpotuksen huokaus

Huh, yksi murhe vähemmän. Gynen ultrassa ei enää näkynyt mitään kystaa! Se oli poistunut itsestään, enkä ollut edes huomannut sen lähtöä haavakipulääkkeiden ansiosta.

Oikke miälekäst viikonloppu teil kaikil!

Kutsuttu gastroenterologian polille

Näiden vaahteranlehtiruusujen teko-ohjeeseen löytyy linkki blogista Hahtuvan heijastus

Nyt on hakaset poistettu leikkaushaavasta ja heti olo helpottui. Se hakasmäärä (34 kpl) kuitenkin kiristeli haavassa ja ne hinkasivat vaatteisiin enemmän kuin tiesinkään ennen niiden poistoa.

Vihdoin posti toi odotetun kirjeen, kutsun gastroenterologian poliklinikalle. Ilmeisesti nyt nytkähtää liikkeelle sappikivien ja sapen poisto. Tämän jälkeenhän päästään vasta alkuun syövän lääkinnällisessä hoidossa.

Nyt näyttää ensi viikkokin täyttyvän lääkäreistä. Keskiviikkonahan on haavan lopputarkastus ja patologien lausuntojen kuuleminen kirurgian polilla ja tämä uusi kutsu gastroenterologian polille on perjantaihin.

Huomenna on gynen ultraääni munasarjakystan seurannassa.

Sähköpostissa sain kutsun vapaaehtoiseen työterveyshoitajan viisivuotiskontrolliin. Hah, enpä taida osallistua, eiköhän tässä ole jo kohta joka kehon osa käännelty, kuvattu ja pistelty.

www.yle.fi/akuutti täältä löytyy tietoa uudesta rintasyöpälääkkeestä, joka tutkimusten mukaan vähentää huomattavasti uusiutumisen riskiä potilailla, joilla on ollut hyvin suuri kasvain ja kainalon imusolmukkeissa löydöksiä.

Syyskuu käy kohti loppuaan

Vaikka ilmat ovatkin olleet lämpimiä ja aurinkoisia, luonto on jo alkanut valmistautua talveen.

Vaahteroissa, tuomissa ja koivuissakin on jo paikoin upeat ruskan värit.

Sairastelukin tuntuu keveämmältä aurinkoisina päivinä. Olen mielialatani kovasti riippuvainen säätilasta, pitkät matalapainejaksot saavat mielialanikin laskemaan, tulee saamaton tympeä olo.

Olen lueskellut kohtalotovereideni plogeista sytokuurijaksojen kamaluudesta ja itselleni ne taitavat osua juuri kurjimpaan vuodenaikaan. Kun ulkona on aamusta iltaan pimeää, vesisade piiskaa ikkunoita ja päällä on kurjaa olotilaa aiheuttava hoitojakso, voin vain kuvitella mitkä on mielialat ja tunnelmat.

Eilisestä TYKSin reissusta jäi taas vähän hämmentynyt olo. Hoito oli hyvää ja henkilökunta ystävällistä, ei siinä mitään. Mutta kun pääsin röntgenhuoneeseen, hoitaja vaslmisteli minua ultraääneen. Aloin hänelle ihmettelemään, että eikös nyt pitänyt ottaa suurennettu mammografia ja mahdollisesti näytepala. Hoitaja näytti yllättyneeltä ja saoi menevänsä kysymään lääkäriltä. Sitten sainkin odotella ultraäänipedillä puolisen tuntia, ennen kuin lääkäri saapui. Hän otti ensin ultraäänellä näkymiä ja totesi, että samalta näyttää kuin 1.9. ultraäänessä.

Sitten otettiin se suurennettu mammografia= suurennettu kohdekuva. Taas totesin miten pirullinen laite tuo mammografiakone on. Sen vielä kestää, että rinta puristetaan paineella littanaksi, mutta sen lisäksi koneen terävät reunat kaivautuvat kylkiluihin ja lihaksiin. Kyllä sen koneen muotoilua voisi vähän kehittää potilasystävällismmäksi.

Kuvan jälkeen takaisin ultraäänipedille, rinta puudutettiin ja napsittiin neljä paksuneulanäytettä. Sehän oli jo tuttua touhua ja kävi nopeasti ja kivuttomasti. Tulokset saan kuulla ensiviikolla leikkauksen lopputarkastuksessa.

Niin, se hämmentynyt olo tuli siitä, että jollen itse olisi ihmetellyt miksi taas ultrataan, kun piti kuvata, olisiko kuvattukaan? Tuli vain sellainen tunne, ettei taaskaan oltu luettu papereita tarkkaan. Voi olla, että homma olisi kuulunutkin tehdä noin, mutta itselle tuli mielikuva pienestä sähläilystä.

Kamalaa, kohta en luota lääkäreihin enää ollenkaan, vaan minusta tulee "hankala potilas", joka kyselee ja varmistelee kaikkea hoitoon liittyvää. Olisi niin mukavaa, kun hoidosta olisi vastuussa yksi ja sama henkilö, joka olisi perehtynyt juuri minun tapaukseeni, se toisi turvallisuutta. Nyt kun valtavassa laitoksessa hoitoa suorittaa suuri joukko lääkäreitä ja joukossa pyörii lauma kandeja, tulee vähän heittopussimainen olo ja epävarmuus, tuliko kaikki kirjattua ja malttaako seuraava hoitoon ryhtyvä lukea kirjatut asiat kokonaan.

Eilen oli sitten pumpulitissikin ensimmäistä kertaa kadoksissa. Ajattelin pukeutuessani, että pitää sonnustautua oikein kunnolla, kun on lääkäriin menossa ja aloin hakea lisukettani.

Kiirekin oli eikä tissiä missään. Alkoi kyllä jo huvittamaankin asia ja mietin etten ikinä olisi paria kuukautta aiemmin arvannut irtotissiä hakevani laatikoista. Lopulta se löytyi sängyn alta, se oli vierähtänyt sinne viimeksi kun olin sitä käyttänyt ja liivejä illalla riisunut. Ei oikein vieläkään tahdo muistaa ottaa koppia lisukkeista kun illalla riisuu vaatteita.

Voi tällä viikolla kun on näitä lääkäreillä juoksemista, pitäisi siivoillakin. Mieheni täyttää 50 v ja varmaankin joitain sukulaisia on tulossa onnittelemaan viikonloppuna, vaikkei mitään juhlia järjetetäkään.

Jotain tarjottavaakin pitäisi järjestää, mieskin on töissään niin kiireinen, ettei itse ehdi juurikaan avustamaan. Toisessa tilanteessa olisin kovastikin innoissani järjestämässä jotain juhlia, mutta nyt ei kyllä jaksa kuin jotain pienimuotoista ja helppoa.

Haamusärkyjä

Olenhan kuullut juttuja, että esim. amputoidun jalan olemattomia varpaita saattaa särkeä. Mutta nyt olen saanut tuta noita tuntemuksia ihan henkilökohtaisesti.

Parina päivänä olen tuntenut aivan selvästi, että poistetun rinnan kohdalla nänniä kutittaisi.

Tuntuu tosi pöljältä raapia liivin päältä vaahtomuovitäytteitä. Tuntemus on todella vahva ja toden tuntuinen. Onkohan muilla ollut saman kaltaisia tuntoja?

Ensi viikko onkin täynnä ohjelmaa.

Maanantaina on TYKSissä oikean rinnan suurennettu mammografia ja mahdollisesti neulanäyte.

Keskiviikkona käyn otattamassa leikkaushaavasta hakaset pois. Haavaa peittävän teipin päätin ottaa itse pois ennen hakasten poistoa. Niin tiukassa teipit ovat ihossa, että luulen niiden poiston olevan mukavampaa jos sen tekee itse.

Perjantaina on sitten ohjelmassa munasarjakystan uusinta ultraäänikontrolli.

Nyt täytyy pitää sormet ja varpaat pystyssä, että toisen rinnan magneettikuvalöydökset ovat vaan tavallisia kystia, joiksi ne ultraäänitutkimuksessa luokiteltiin.

Jotenkin tuntuisi tosi tylsältä jos nyt vielä tulisi leikkaus toiseenkin rintaan, kun ensimmäisestäkin leikkauksesta on toipuminen kesken. Tietysti pitää ajatella, että hyvä kun tutkivat ja jos jotain löytyy, niin se hoidetaan.

Veitsen terällä

Leena blogissaan mainitsi yle Teemassa 9.9.09 näytetystä ohjelmasta Veitsen terällä, jossa oli jakso rintasyöpäleikkauksesta. Minulta jäi tuo ohjelma katsomatta sattuneesta syystä, mutta onnekseni löysin sen netistä: http// areena.yle.fi/video/398640

(en saanut linkkiä toimiman)

(Filmi löytyy Yle Teeman sivuilta oppiminen ja tiede) Filmi poistuu sivuilta 3.10.09

Ihan mielenkiintoista oli nähdä esim. miten patologi tutkii kasvaimen ja miltä syöpäkudos näyttää. Hyvä pätkä.

Tasaista tahtia

Toipuminen jatkuu tasaista tahtia, edelleenkin olen käynyt kävelyllä joka päivä. Välillä teen lenkkiä yksin ja usein saan seurakseni lähellä asuvan siskoni. Haava tietysti vielä vähän aristelee. Eteenkin öisin herää tuntemuksiin kun pitää vaihtaa asentoa.

Tiina tuossa edellisen postaukseni kommentissa huomauttikin, että pitää muistaa varoa liikkeitään, ettei haava repsahda. Kyllä yleensä muistan varoa käyttämästä kipeää puolta, mutta eilen sen hetkeksi unohdin. Nostin kukkapurkkia, mikä olikin painavampi kun arvelin ja piti napata kiinni molemmin käsin. Aika ilkeästi tuntui koko kyljen alueelta tuo nosto ja loppupäivän haava jomottelikin ikävästi.

Onneksi tuo Aino-koiramme ei paina mitään, joten sen nostelu ei tuota ongelmia. Mitenköhän elämä silloin olisi luonnistanut jos olisinkin sairastunut kun kaksoset olivat vauvoja ja esikoinenkin vasta parivuotias. Nosteluja olisi ollut mahdotonta välttää.

Mukavaa loppuviikkoa!

Toipumista

(Kuva: tänään puutarhastani)

Onpas meitä hemmoteltu kauniilla ja lämpöisellä syksyllä.
Kyllä tämmöiset aurinkoiset päivät auttavat pitämään mielialaa korkealla ja houkuttelevat ulos kävelylenkeille. Kävelylenkkejä olenkin pyrkinyt tekemään joka päivä sairaalasta kotiutumisesta lähtien.

Haavakipukin on ollut paljon odottamaani lievempi. Jotenkin haavan pituudesta arvelin, että se särkisi kovemmin. Olen kyllä napsinut Burana 600 kuuriluontoisesti kolmesti päivässä, ehkä se on pitänyt säryt lievinä. Kiristystä ja pientä kirvelyä on esiintynyt. Varmastikin nekin helpottaa kunhan nuo haavaa sulkevat hakaset saa joskus pois.

Ensiviikko onkin näillä näkymin pitkästä aikaa täysin lääkäreistä tai tutkimuksista vapaa viikko.
Säätiedoituskin lupasi upeaa alkuviikkoa, joten ulkoilut jatkuvat. Nyt pitää vahvistaa peruskuntoa tulevia koitoksia varten.
Seesteistä sunnuntaita!

Olkatoppausten uusiokäyttö

Huomenta kaikille,

Aamulla vaatteita pukiessani yritin topata tyhjää liivinpuoliskoa sairaalasta saamallani täytteellä.

Täyte on liukas eikä tahtonut oikein asettua paikoilleen. Tuskastuttavaa.

No hamsteriluonteisena ihmisenä yleensä pakkaan asioita laatikoihin odottelemaan josko niitä myöhemmin tarvittaisiin. Muistin, että olen aikoinaan pakannut myös irtonaisia olkatoppauksia talteen, kun ne jäivät pois muodista. Nyt keksin niillekin käyttöä, ne ovat erinomaisia liivintäytteitä, joissakin on jopa tarrapala, jonka avulla toppaus pysyy tosi hyvin paikoillaan, eivätkä ne tunnu ollenkaan niin pönäköiltä kun tuo sairaalasta saatu toppaus.

Onpa joskus tuon ehkä turhankin tavaran säästämisestä iloa.

Aurinkoista perjantaita kaikille. :)

Hengissä ollaan

Tuhannet kiitokset kaikille myötäeläjille niin tässä blogissa kuin tekstiviestienkin kautta.

Leikkauspäivänä 090909 menin sairaalaan kiltisti ennen klo 7 aamulla. Heti sain esilääkityksen, koska minulla oli päivän ensimmäinen leikkausaika. Onneksi ei joutunut jännittelemään enempää. Sitten sairaalavaatteet päälle, ensin puin leikkauspaidan väärinpäin, kun ajattelin, että etupuolelta leikataan, niin edestä auki. Vähän kyllä ihmettelin, että narut kuristavat kurkkua. No hoitaja sitten opasti paidan oikean pukemistavan.

Puoli yhdeksältä minua lähdettiinkin kärräämään kohti leikkaussalia. Nukkumatti oli siellä jo neulat valmiina ja seuraava muistikuva on kun joku hoitaja kävi mittaamassa verenpainetta ja kun mies kävi pistäytymässä. Olin melko tokkurassa koko iltapäivän, en muista yhtään olleeni heräämössä, enkä sitäkään kun minut oli tuotu takaisin osastolle.

Iltapäivällä alkoi tosiaankin tolkku palata. Nälkäkin alkoi kurnia vatsassa, sain vain kuola valuen sivussa seurata vierustoverien ateriointia. Iltapalaa sain minäkin ja tee sämpylän kera maistui taivallisen hyvälle. Kipulääkettä sain heti kun haava alkoi kirveltämään. Yönkin nukuin melko hyvin, vaikka vierustoverina ollut mamma vähän kuorsasi ja vastapäinen vanha rouva nukkui uniapnealaite napsuen.

Tänään oli jo aika voittaja olo. Heräsin melko pirteänä ja kipulääkkeen ansiosta melko kivuttomanakin. Lääkärien huolellisuudelle antaisin vähän huonon arvosanan.

Luin heti keskiviikko aamuna ennen leikkausta kansiossani olevat paperit. Ja siinä oli röntgenlääkärin lausunto magneettikuvauksesta ja se oli kirjoitettu 3.9. Lääkärien kokoushan oli 1.9. ja minä olin 2.9. vastaanotolla. No, tässä röntgenlääkärin lausunnossa luki, että myös oikean rinnan muutoksista olisi otettava suurennettu mammografia ja neulanäyte. Kun tästä mainitsin tänään lääkärien kierrolla (kaksi lääkäriä+ neljä kandia+ neljä hoitajaa) lääkäri oli aivan ymmällään, että niinkö siinä luki, ja luettuaan lausunnon sanoi, että kaipa sekin pitäisi tehdä.

Myöskin sappikivistäni oma lääkärini vain mainitsi sellaisen löytyneen, se toinen lääkäri puuttui siihen heti. Ne olisi ehdottomasti poistettava ennen sytostaattihoitoja, voivat olla muutoin tosi kenkkumaisia sytostaattihoitojen aikana. No saan kaiketi kutsun sapen poistoon lähiaikoina.

Aamupäivällä hoitaja aukaisi teippaukset ja poisti kanyylin ja haavasta suntin, joten pääsin kaikista ylimääräisistä letkuista eroon. Sain myös sellaisen irtotäytteen liiveihin laitettavaksi.
Vaatteet ja liivit päällä ei leikkausta arvaisi tehdynkään, mutta peilatessani haavaa näky on kyllä aika lohduton. Miten suurelta kuopalta se näyttääkään. Kaipa siihen tottuu. Pitää vain muistaa jumpata, ettei arpi ala kiristämään.

No kun pääsin kotiin kohta jo sairaalasta soitettiin, että röntgenlääkäri oli ehdottomasti halunut, että toisen rinnan suurennettu mammografia ja neulanäyte pitää ottaa, joten sain siihen ajan parin viikon päähän. Tämä oli vähän niskakarvoja nostattava puhelu. Olisiko tuota lausuntoa kukaan enää lukenut, jollen itse olisi siitä maininnut? Tietysti sekin vähän hermostuttaa, onko toisessakin jotain, tuleeko mahdollisesti toinenkin leikkaus.
Se nyt oli hyvä uutinen, ettei vartijaimussolmukkeessa ollut ainakaan leikkauksen yhteydessä löydetty mitään. Toivottavasti ei siitä löydy mitään myöskään tarkemmassa tutkimuksessa.


Nyt sitten vaan parannellaan haavaa ja odotellaan sappikiville häätökutsua, uutta mammografiaa ja neulanäytettä, hakasten poistoa haavasta, jälkiratkastusta kirurgian polille, kutsua syöpälääkärille sytostaattihoitojen aloittamiselle, maksusitoumusta rintaproteesia varten. Onpahan paljon odotettavaa lähiviikkoina.

Hyvin täällä kuitenkin voidaan. Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

Heittäytyminen

Tänään on edessä rinnan gammakuvaus. Siinä kasvaimen kohdalle ruiskutetaan neulalla varjoainetta ja odotellaan 1-2 tuntia, että varjoaine kulkeutuu kasvaimesta siihen kainalon imusolmukkeeseen, johon muutosalueen imutiet johtavat. Sitten otetaan gammakuvia kolmesta eri suunnasta ja taas pitää olla liikkumatta kuvauksen ajan.

Kun tuo haluttu imusolmuke on kuvien avulla löytynyt se merkitään. Leikkauksessa tutkitaan tuo imusolmuke onko siinä syöpäsoluja, jos on niin kainalon imusolmukkeet poistetaan ja tämä kaiketi vaikuttaa myös jatkohoitojen valintaan.

Huomenna on tuo itse leikkauspäivä. Vähän alkaa jo vatsanpohjassa tutumaan jännityksen värinää.

Tuohon päivään ei voi mitenkään valmistautua, pitää vaan heittäytyä, hypätä tyhjyyteen, kuten tuo kuvan joskus kirpparilta löytämäni laskuvarjohyppääjä. Pitää vain luottaa, että asialla on taitava henkilökunta, jotka tekevät parhaansa saadakseen minut taas terveiden kirjoihin. Ja pitää olla tyytyväinen, että pääsee kasvaimesta eroon, pois se möykky myrkyttämästä kehoani!

Menen sairaalaan huomisaamuna kello 7 ja ehkä pääsen kotiin jo seuraavana päivänä. Ainakin toivon niin.

Kirjoittelen kuulumisia taas kotiuduttuani leikkauksen jälkeen.

Voikaa te kaikki hyvin!

Pohdintoja

Marja blogissaan jo pohti mistähän näiden syöpäsairauksien yleistyminen johtuu?

Sitä samaa olen kovasti itsekin pohtinut lähiaikoina. Varmastikin jokainen sairastunut vuorollaan miettii mitä söin, tein tai käytin, josta syöpä olisi voinut saada alkuunsa.

Viimeksi lääkärilläkin tätä pohdin, kun en kuulu mitenkään rintasyöpäriskiryhmään, ei sukurasitetta, on lapsia ja imetetty, ei ylipainoa, olen aina liikkunut ja syönyt suht koht terveellisesti, ei liikaa alkoholia eikä tupakkaa eikä mitään suuria elämän murheitakaan. Lääkäri sanoi tähän, että on sinulla suurin riskitekijä- olet nainen.

Mutta mikä tässä naisena olemisessa on se tekijä, mikä on lisännyt tätä syöpää. Sanotaan, että se on elintasosairaus. Onhan naisen elämä täällä Suomessakin muuttunut viimeisen 50 vuoden aikana täysin. On alettu meikkaamaan, käyttämään kaikkea muutakin kosmetiikkaa, värjätään hiuksia, käytetään dödöjä, hajuvesiä, hiuslakkaa, kynsilakkaa, voiteita, salvoja, e-pillereitä, pesuaineita ja kevyttuotteita, kun aina pitää laihduttaakin. Rintaliivitkin ovat kaiketi yleistyneet tänä aikana.

Onko näissä joku/jotkut yhdessä se aiheuttaja?

Vai aiheuttaako ympäristömme syöpää? Teflonia, tekstiilikalvoja ja silikonia on jo kaikkialla, tuleeko näistä jostain tulevaisuudessa yhtä paha kuin asbesti? Muovituotteet, liikenteen päästöt, teollinen ruoka, lisäaineet,mikroaaltouuni, tietotekniikka, kännykät, tv- kaikki nämä viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Seuranta-aika on ollut todella lyhyt.

Olisi mielenkiintoista nähdä jos on tehty tutkimusta ovatko nuo ns. luomuihmiset terveämpiä kuin normaalikuluttajat.

Suomenmaassa ei vain taida olla montaakaan naista, joka ei olisi koskaan käyttänyt mitään kemikaaleja, pillereitä tai rintaliivejä ja olisi lisäksi syönyt koko ikänsä luomuruokaa, joten verailuun ei taitaisi löytyä minkäänlaista otosta.

En tiedä pystynkö itsekään muuttamaan mitenkään elintapojani, kun en ennestäänkään ole kehoani niin hirmuisen huonosti kohdellut. Ehkä suurin riskini on ollut lisäaineet, olen aina syönyt aika paljon karkkia ja käyttänyt kosmetiikkaa.

No, näitä pohdintoja voisi jatkaa loputtomiin ja uskompa, että näitä asioita pohtii jo ennestään ihmisiä ympäri maapallon.

Hyvää alkavaa viikkoa sinulle :-)

Viikonloppua

Viikonloppu taas. Tuntuu, että viikot vilistää niin vauhdilla noissa lääkäreissä ja tutkimuksissa juostessa, viikonloput on niistä hengähdystaukoja ja vapaapäiviä kuten työviikkoinakin.

Torstaina olin gynen ultrassa tarkistuttamassa munasarjakystaani. Oli se kysta ja suurehkon lihapullan kokoinen. Lääkäri olisi muutoin määrännyt siihen jonkin hormoonikuurin, mutta tulevan leikkauksen vuoksi päädyttiin, että se kuvataan uudelleen seuraavien kuukautisten jälkeen. Jollei tuo lähde itsekseen, se ilmeisesti operoidaan laparoskopiassa.
Taas yksi operointi lisää, keskiviikon leikkauksen ja sappileikkauksen lisäksi, plääh.
Jokainen nämä täytyy kuulemma tehdä erikseen, koska ne kuuluvat eri lääkärien alaan. Kuinka yksinkertaista se olisikaan, jos ne kaikki voisi tehdä kerralla. Mutta ei se ei käy. Se ei kertakaikkiaan käy.



Tökkäisenpä puikkoni mukaan sukkaseuraan. Tässä viimeisimpiä tekeleitäni. Toiset on lyhyemmät ja toiset polvipituiset. Aiemmin tein vastaavat, mutta nilkkapituiset kaksinkertaisesta seitsemän veljestä-langasta, ne ovat tosi lämpöiset. Olen sen sortin sukankuluttaja, että käytän villasukkia kotona kesät, talvet. On niin mukavaa, kun varpaat ovat lämpimät.



Iloista puikkojen kilinää viikonloppuusi!

Kuvauksia ja koiraterapiaa

Eilen aamupäivällä tuli TYKSistä soitto, että haluaisivat vielä samana päivänä katsoa ultralla oikeaa rintaani (syöpäkasvain on vasemmassa), siinä kun oli näkynyt jotain mielenkiintoista magneettikuvauksessa.
En ehtinyt edes pahemmin hermostua yllättävästä kutsusta, vaan kiireesti hoidin itseni kuvaukseen.
Röntgenlääkäri ultrasi ja kertoi, että rinnassa on useita pieniä kystia. En nyt oikein osaa sanoa oliko uutinen hyvä vai huono. Tietysti uutinen oli hyvä siinä mielessä, ettei löydökset näyttäneet pahanlaatuisilta. mutta mistä näitä kystia oikein tulee???
Huomennahan menen gynen ultraan tutkituttamaan munasarjakystaa.

Takaisin eiliseen, iltapäivällä lähdettiin valikoimaan pentua ja vaikean valinnan päätteksi yksi niistä lähti meidän koiraksi. Nimikin on jo valittu ja hänestä tuli Aino.
On se vaan niin hupaa seurata tuon piskuisen otuksen iloista pelmuamista. Pelkkää energiaa ja elämisen iloa koko pieni otus.

Tänään olin TYKSissä kirurgian polilla lääkärin juttusilla ja pohdintamme päätteeksi tultiin tulokseen että leikkauksessa tehdään totaalipoisto. En halunnut ottaa riskiä, ettei kaikkea pahanlaatuista saada pois ja tehtäisiin kuitenkin myöhemmin uusi leikkaus.

Ensi viikolla on vielä tiistaina gammakuvaus ja keskiviikkona leikataan. Ilmeisesti seuraavana päivänä pääsen jo kotiin.

Kyllä tämän rouvan tissiä on nyt kohta kuvattu kaikilla mahdollisilla vempaimilla, tosin eivät taida niitä kuvia kelpuuttaa Blayboyn keskiaukeamalle ;D