torstai 18. maaliskuuta 2010

Lunta tupruttaa

Tällä viikolla onkin taas tuprutellut lunta jokaikinen päivä. Jotenkin sitä jo odottelee kevättä, joten tuo lumentulo saisi alkaa loppumaan. Onhan tässä tietysti puolensa, että on puhdasta lunta ja pientä pakkasta, koiran tassut ja poikien vaatteet pysyvät puhtaina ulkoleikeistä huolimatta.

Tiistaina meillä jatkui taas remppatouhut ja keskikerroksen vessaa on uusittu. Tämähän tarkoittaa, että kolketta, pölyä ja roinaa on taas tuvan täydelyä. Sunnuntaina vietetään kaksosten 10-vuotispäiviä ja toivon, että homma saataisiin valmiiksi siihen mennessä. Siivotakin olisi mukava ehtiä ennen vieraiden tuloa, tarvetta ainakin olisi.

Maanantain lääkärireissu meni mukavasti. Lääkärin vastaanotto oli pikainen, vähän jutustelua ja tunnusteluja, kättlyt ja näkemiin. Myöskin kuvaus kävi nopeasti ja helposti. Kuvauksen jälkeen huoneeseen tuli ponihäntäpäinen poika tekemään tatuointeja. Kuten jo arvelinkin, kuvia ei saanut valita mistään kuvastosta vaan neljä pilkkua sain nahkaani. Noilla tatskoilla ei oikein kehuskelemaan pääse.

Seuraava sädehoidon suunnittelu meneekin pääsiäisen jälkeen ja heti siitä alkaa itse hoidot.

Eilen katselin tvstä ohjelmaa Paketti, jossa Satu Hassi muisti pienellä lahjalla gynekologia, joka oli passittanut hänet mammografiaan, missä löytyikin syöpä. Siinä hän kiitteli lääkäriä patistuksesta kuvaukseen ja kertoili ajasta, jolloin oli diagnoosin saanut. Se vähän pysäytti, kun hän sanoi syöpänsä olleen herneen kokoinen ja että jos se olisi löytynyt vasta vuoden päästä saattaisi hän olla jo menehtynyt. Kääks oma kasvaimeni lähenteli jo kananmunan kokoluokkaa, mutta olen kuitenkin hyvässä uskossa, ettei se ehtinyt vielä levitä. Tosin välillä olen tuntevinani jäljellä olevassa rinnassa samanlaisia tuntemuksia kuin poistetussakin oli ennen diagnoosia, joten jonkinlaista epäilyksen varjoa tuo syöpä kai tulee luomaan koko loppu iän.

4 kommenttia:

tiina kirjoitti...

Kohta säteilet kilpaa kevätauringon kanssa! Ja nämä meikäläisten tatskat ei juuri huomiota herätä, onneksi niin. Itselläni on seitsemän pilkkua, olisikohan se sitten niin kuin otava?

Hmm.. sentään tapasit lääkärin tuolla sädesuunnittelureissulla. Meilläpäin homma hoitui niin, että kuvauksen aikana kun makasin pää kenossa lavitsalla, kävi joku hipelöimässä ihoani, jutskasi samalla hoitajille ja kyseli tietojani. Kuulin että se oli itse lääkäri:) Toisaalta, en ollut edes varautunut tapaamaan itse lääkäriä eikä ollut kysymyksiäkään, joten eipäs siinä mitään. Syöpälääkärini olin tavannut sytojen lopuksi. Ehkä kuitenkin olisin käsipäivät sanonut ja silmiin katsonut..

Sädejakso on tiivis mutta huomattavasti helpompi jaksaa kuin sytot. Harva kait kärsii punoitusta suuremmista sivuvaikutuksista. Luottavaisin mielin vain kohti tulevaa!

Kitsune kirjoitti...

Herneen kokoinen ja vuoden päästä kuollut? Hassin tarkoitus oli varmaan hyvä, lisätä naisten rintasyöpätietoisuutta ja hoitoon hakeutumista pienestäkin epäilyksestä, mutta tuollainen sanavalinta saa kyllä miettimään pitäisikö tässä itse jo lähteä arkkua sovittamaan. Onneksi en nähnyt ohjelmaa, olisin varmaan saanut hepulin.

Enkä ollut muuten tajunnutkaan että ne tatskathan jäävät tietysti ihoon... (mitähän luulin, että lähtevät pesussa?) Saankin varmaan aika jännät kuviot kun noita metareita on. Ehkä pitää myöhemmin teettää niihin oikeasti tähdenkuvat, oma tähtikartta. Eipä kaikilla olekaan.

Anonyymi kirjoitti...

Niin se taitaa olla, että kerran syöpä aina syövän pelko. Mutta onhan ihmisellä paljon muutakin pelättävää, jos pelkäämisen tielle lähtee, syöpä näistä nyt sattui vain konkretisoitumaan.
Katsoin myös Paketin ja samalla tavalla pelottavalta tuntui kuunnella, että vain herneen kokoisena löytynyt syöpä olisi hoidettavissa. No Satu oli syystäkin iloinen, että kasvain löytyi niin pienenä, mutta ei varmaan tarkoittanut, että isommatkaan ei paranisi. On niin arvaamaton vieras tämä syöpä, että itse en tuulettaisi, ennenkuin "tautivapaata elinaikaa" on kulunut vähintään loppuikä ja jokin muu sairaus vienyt.
Psyyke laahaa paranemisessa pitkän matkaa perässä ja on mukava että voi tuulettaa ajatuksiaan vaikkapa näissä blogeissa.
Kyllä se kesä tästä tulee, vaikka nyt tupruttaa lunta Helsingissäkin niin ettei sekaan meinaa mahtua.

Mipe kirjoitti...

Harmi kun en ohjelmaa nähnyt. Täytyy katsoa olisiko esim yleareenassa.

Nyt olet sitten tatuoitu nainen ;D