tiistai 30. maaliskuuta 2010

Tulevan suunnittelua


Eilinen työterveyslääkärikäynti oli miellyttävä. Tämä uusi lääkärimme tuntui kovin mukavalta ja yllätyin iloisesti hänen ymmärtäväisestä asenteestaan työhönpaluun suunnittelussa. Ensinnäkin hänestä oli hyvä, että olin ajoissa varannut keskusteluajan, jotta eri vaihtoehtoja ehtii punnita. Toiseksi hän ei ollut heti vakuuttamassa, että töihin kannattaisi palata heti sädehoidon päätyttyä ja että hyvin sitä jaksaisi, vaan päinvastoin hän epäili onko ihan järkevää aloittaa työt heti seuraavalla viikolla sädehoitojen päätyttyä. Hänellä oli hyvä kanta, että rankkojen hoitojen jälkeen mieli ja ruumis tarvitsee palautumisaikaa. Jos vajaakuntoisena aloittaa täysillä työt siitä voi seurata työuupumus, josta toipuminen kuitenkin tuo mukanaan sairauslomapäiviä.

Hän myöskin kannatti ajatustani aloittaa työt työkokeilulla, lyhennetyllä työpäivällä. Myöskin idea käyttää kesälomapäiviä niin, että pitäisi esim. perjantait lomapäivinä, tuntui hyvältä. Onhan minullakin luultavasti vielä edessä työvuosia parikymmentä, joten tällaisen rankan hoitorupeaman jälkeen kannattaa varmastikin saada itsensä hyvään iskuun, ennen töihin ryntäämistä.
Ratkaisut jätettiin vielä auki, pitää ensin katsoa, meneekö sädehoidot suunnitelmien mukaan ja mikä on niiden jälkeinen kunto, jotta työkokeilun alkamispäivää voidaan sopia.

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Leppoisa lauantai

Päivän pälvitilanne 

Ihana lauantai pitkästä aikaa, kun ei ole mitään ohjelmaa. Ollaan vain ja möllötellään koko perhe. Pojatkin lojuivat yöpaidoissaan puoleenpäivään.

Vaikken yleensä horoskooppeja luekkaan, miten tänäpäivänä tulin lukaisseeksi ja näin se ennusti:
(Kauris) Ajankohta on täydellinen suunnitelmien tekoon, koska kiireet työssäsi ovat hellittäneet: mieti, miten voisit tavata uusia, uraasi tukevia ihmisiä.
Hah- enkös ensiviikolla ole menossa uudelle työterveyslääkärille suunnittelemaan työkokeilua. Pitäisikö alkaa uskomaan horoskooppeihin :D

Hyvää virpomis-varpomis-sunnuntaita!

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Perjantai jo

Kylläpäs viikko taas hurahti nopsaan. Tällä viikolla on aurinkokin pilkahdellut lähes jokainen  päivä ja olen tehnyt kävelylenkkejä Aino-koiran kera. Taidan olla saanut vähän rusketustakin kasvoille.

Sain vihdoin aikaiseksi tilata ajan työteveyslääkärille. Harmi, että sairauslomani aikana meidän työterveys on siirtynyt toiseen lääkärikeskukseen ja vastassani on aivan uusi työterveyslääkäri. Olisi ollut mukava jatkaa entisellä lääkärillä, mutta näin on kilpailutuksen ansiosta meidät siirretty toiseen lääkärikeskukseen. Ajan tilasin, koska haluan sairauslomani jälkeen aloittaa työt lyhennetyllä työajalla- työkokeilulla. Jotenkin tuntuu, etten ole valmis aloittamaan heti pitkän sairausloman jälkeen täyttä työaikaa. Kyllä nämä sytostaattien pehmittämät aivot kaipaavat pehmeää laskua työntekoon. Tämän työkokeilun toteutus vaatii työterveyshuollon ja työnantajan yhteistä suunnitelmaa.

http://www.ilmarinen.fi/Production/fi/x_pdf_liitteet_julkaisut/tyokokeilu.pdf
http://www.ttl.fi/NR/rdonlyres/8438FB2B-00E6-4301-A838-A5D39CF92D18/0/Ropponen261007.pdf

Tuossa pari linkkiä, joissa selvitellään työkokeilun mahdollisuuksista jos joku on kiinnostunut asiasta.

Mukavaa perjantaiehtoota teille!

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Pälvitilanne tänään

Illalla ja yöllä oli satanut uusi lumikerros, mutta päivän aurinko ja lämpö sulatti sen pikavauhtia pois keittiön ikkunan takaa rinteeltä. Muutoin lunta piisaa, mutta tuo lämmin rinne sulaa nopeasti. Katoiltakin on lumet tipahtaneet tuoden mukanaan toisen kaksosen sinne heittämät hanskat.

WC-remppa alkaa olla valmis ja pölyt siivoiltu pois. Eilen vietettiin kaksosten  10-vuotissynttäreitä sukulaisten kesken ja keskiviikkona on vuorossa kaverisynttärit.

Tänään sain kävelyseurakseni hyvän ystäväni kouluajoilta asti ja oli niin mukava turista pitkästä aikaa. Perjantaina on ohjelmassa kahvilatapaaminen työtoverini kanssa, joten seuraelämäkin alkaa pikkuhiljaa vilkastua.

Kuntoni on ollut oikein hyvä ja olo energinen. On vain ollut kurja lukea monen kohtalotoverin huonoista voinneista ja sairaalareissuista. Kovasti toivon teille parempaa olotilaa ja taistelutahtoa. Vaikka en ketään teistä tunne muutoin kuin blogien välityksellä, silti monesti ajatuksissani mietin teidän vointia ja toivon hyvää.

Mukavaa viikoa teille kaikille!

torstai 18. maaliskuuta 2010

Lunta tupruttaa

Tällä viikolla onkin taas tuprutellut lunta jokaikinen päivä. Jotenkin sitä jo odottelee kevättä, joten tuo lumentulo saisi alkaa loppumaan. Onhan tässä tietysti puolensa, että on puhdasta lunta ja pientä pakkasta, koiran tassut ja poikien vaatteet pysyvät puhtaina ulkoleikeistä huolimatta.

Tiistaina meillä jatkui taas remppatouhut ja keskikerroksen vessaa on uusittu. Tämähän tarkoittaa, että kolketta, pölyä ja roinaa on taas tuvan täydelyä. Sunnuntaina vietetään kaksosten 10-vuotispäiviä ja toivon, että homma saataisiin valmiiksi siihen mennessä. Siivotakin olisi mukava ehtiä ennen vieraiden tuloa, tarvetta ainakin olisi.

Maanantain lääkärireissu meni mukavasti. Lääkärin vastaanotto oli pikainen, vähän jutustelua ja tunnusteluja, kättlyt ja näkemiin. Myöskin kuvaus kävi nopeasti ja helposti. Kuvauksen jälkeen huoneeseen tuli ponihäntäpäinen poika tekemään tatuointeja. Kuten jo arvelinkin, kuvia ei saanut valita mistään kuvastosta vaan neljä pilkkua sain nahkaani. Noilla tatskoilla ei oikein kehuskelemaan pääse.

Seuraava sädehoidon suunnittelu meneekin pääsiäisen jälkeen ja heti siitä alkaa itse hoidot.

Eilen katselin tvstä ohjelmaa Paketti, jossa Satu Hassi muisti pienellä lahjalla gynekologia, joka oli passittanut hänet mammografiaan, missä löytyikin syöpä. Siinä hän kiitteli lääkäriä patistuksesta kuvaukseen ja kertoili ajasta, jolloin oli diagnoosin saanut. Se vähän pysäytti, kun hän sanoi syöpänsä olleen herneen kokoinen ja että jos se olisi löytynyt vasta vuoden päästä saattaisi hän olla jo menehtynyt. Kääks oma kasvaimeni lähenteli jo kananmunan kokoluokkaa, mutta olen kuitenkin hyvässä uskossa, ettei se ehtinyt vielä levitä. Tosin välillä olen tuntevinani jäljellä olevassa rinnassa samanlaisia tuntemuksia kuin poistetussakin oli ennen diagnoosia, joten jonkinlaista epäilyksen varjoa tuo syöpä kai tulee luomaan koko loppu iän.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Sunnuntain sepustuksia

Pälvitilanne tänään.

Olipa hauska lukea sanailuanne viimepostauksen kommenttiloorassa. Kiitos päivän piristysannoksesta!

Ikkunanpesu-urakka lähenee loppuaan. Enään kaksi ikkunaa odottelee pesua. Tänään on pakkasta, joten voin hyvällä syyllä jättää ne odottelemaan parempia kelejä. Siivoilun sijaan aloin seikkailemaan blogimaailmassa, nyt kun talokin on aivan hiljainen. Esikoinen on kaverilla viikonloppukylässä, mies geokätköilemässä, kaksoset kavereilla ja Aino-koirakin vetelee sikeitä. Tämä surffailu on kylläkin sellainen harrastus, että koneella hupsahtaa helposti tunti jos toinenkin, mutta blogeista saa paljon iloa, inspiraatioita ja ajattelemisen aihettakin.

Huomenna minulla on ensimmäinen käynti sädehoitopoliklinikalla. Ohjelmassa on lääkärin vastaanotto, tietokonetomografiakuvaus ja säteilytyksen kohdepisteiden tatuointi iholle. Tuo tuleva sädehoitojakso ei hermostuta ollenkaan. Oletan, että se on helppo jakso sytostaattihoidon jälkeen, vaikka ennakkoon saamassani potilasohjeessa lueteltiinkin muutamia sivuvaikutuksia, joita sädetys voi aiheuttaa esim. väsymystä, nielemisvaikeuksia, ihon punotusta, kuumotusta ja turvotusta. Nuo ei kuulosta ollenkaan pahoilta vaivoilta, joten reippain mielin olen menossa huomiseen vastaanottoon.

torstai 11. maaliskuuta 2010

Edelleen aurinkoista

Keittiön ikkunasta tänäaamuna. Lumet jo sulaa. Pälvet laajenee joka päivä.

Onpas meillä ollut upea maaliskuu. Aurinko on hellinyt lähes joka päivä pukaten energiaa, houkutellut ulkoilemaan ja luonut uskoa tulevaan. Kuten ennenkin olen kirjoittanut energiatasoni on lähes suoraan verrannollinen valon määrään= nyt on puhtia riittänyt.

Olen aloittanut ikkunanpesu-urakan. Talossamme on 28 ikkunaa ja jokaisessa on 4 pestävää pintaa= 112 pesua kaipaavaa lasia. En kuvittelekaan peseväni kaikkia kerralla vaan pesen muutaman päivässä, jotta ehdin myös ulkoilla ja katsoa Hercule Poirotit tvstä.

Aloitin mainosten mukaan hiusten kasvua edistävän Evonia-kapselikuurin. Jo nyt tuntuu untuvainen sänki päässä, joten toivon noiden pillereiden vauhdittavan sen vahvistumista. Olisi mukavaa, että olisi edes jonkinlainen tukka päässä ennen kesää. Lisäksi olen ulkoillut paljon, kävelylenkit pitenevät  ja vauhti lisääntyy päivä päivältä. Tavoitteeni on saada sytoläskit sulamaan ennen sairausloman loppua. On tässä vielä pari kuukautta aikaa toteuttaa tuota tavoitetta.

Paljon tuo auringonenergia saakin potkua elämään, nauttikaamme siitä.

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Aurinkoista lauantaita

Ihana ilma, aurinko sulattaa lumimassoja, lämmittää kasvoja ja linnut laulaa.
Aurinko houkuttelee kävelylenkeille ja istuskelemaan pihalle viltteihin kääriytyneenä. Molempia olen tänään tehnyt.
Olotila alkaa normalisoitumaan ja energiataso alkaa pikkuhiljaa  lisääntyä. Suussa kitalaki tuntuu piskuisen karhealta ja huulet kuivuu, mutta muuten alkaa jo sivuoireet olla taakse jätettyä elämää. Suurin riesa on tiputuskäden suonet, jotka edelleenkin punoittavat ja kiristävät kipeästi.
Kuten kuvasta näkyy suonet näkyvät ihon läpi ja tunnusteltaessa tuntuvat kireinä. Tämäkin suoni, mihin viimeksi sytot tiputeltiin taitaa olla entinen. Onneksi toimivia suonia ei toivon mukaan vähään aikaan tarvita.

Tänään paikallislehdessä uutisoitiin, että syöpäsairaiden hoitoonpääsy on kovin eriarvoista Suomessa riippuen missä päin maata asustelee. Jossain voi kestää kuukausia diagnoosin saamisesta ennen kuin hoito pääsee alkuun. Saatan kuvitella, miten stressaavaa aikaa nuo odotuspäivät ovat, kun ei tiedä muuta kuin, että syöpä on, muttei jatkosta mitään.
Meillä täällä Turussa ei sentään tässä sairaudessa tarvinnut turhan pitkään odotella, vaan kutsukirje sairaalaan tuli viikossa diagnoosin varmistumisesta. Se tieto, että pääsee hoitoon oli heti helpottava ja auttoi selviytymään alkutäräyksestä.

Mukavaa lauantaiehtoota teille!

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Maaliskuu

Koville otti tuon viimeisenkin sytohoidon jälkimainigit. Näiden kahden viimeisen tiputtelun sivuoireet olivat hankalia, liekö syynä lääkärin määrämä suurempi annostus vai Neulasta, mutta tosi kipeä olin. En edes jaksanut käydä blogeja kurkkimassa, joten siitäkin voitte päätellä, että heikosti meni.

Nyt alkaa jo elämä ja ruokakin maistua. Enää painaa väsymys ja tiputtelukäden suonet ovat kipeinä ja kiristelevät.
Sain eilen Tyksistä kirjeen. Tuli kutsu lääkäriin ja sädehoidon suunnitteluun 15.3.
Siitä se alkaa uusi hoitojakso.

Pitää kertoa vielä tämä: Kaksoset rymistelivät äsken kotiin koulusta. Toinen näytti vähän nololta ja kertoi, että hanskat ovat talon katolla. Ihmettelin kovasti, että miten ne sinne joutuivat. Ihan kuulemma vahingossa joutuivat sinne. Hän oli yrittänyt tipauttaa jääpikkoja katonreunalta heittämällä niitä hanskoilla. :-$
No, sitten kysyin tuliko läksyjä. Samainen poika alkoi etsiä reppuaan. Eipä löytynyt. Pojat olivat oikaisseet metsän kautta ja toiselle oli tullut pissahätä- Hän oli riisunut repun pissauksen ajaksi ja kas, reppu oli jäänyt sinne. Onneksi löytyi vielä.
On nuo meidän sällit ihan mahdottomia touhottajia, koskahan niille alkaa järki kasvamaan????