Juhannuksen jälkeistä elämää

Keskikesän juhlat on juhlittu ja kimpsut raahattu takaisin kaupunkiin. Tässä nykyinen hiuskasvustoni, olen tuo kuvan taaimmainen blondi ; D. Säät suosivat meitä yöttömän yön kuhkaajia, vaikka tuuli olikin välillä kova, niin lämmintä piisasi silti.
Itse olin vähän vaivainen ja olen sitä edelleen. Tuon Tanskan reissun jälkeen kitkin kukkamaat ja siitähän tulikin krämppää. Oikeassa kädessä tuntuu tenniskyynärpään vaivat ja vasemmassa kädessä solisluun ympäristö tuntuu jomottelevan. Tuo tenniskyynärpään vaiva on selvää seurausta kitkemisestä, mutta tuon leikatun puolen solisluuvaiva vähän laittoi miettimään, että mikähän siellä antaa tuntemuksia. Pitää seurata tilannetta. Lisäksi erehdyin syömään iltamyöhäisellä grillimakkaraa ja sekös närästi ja muljutteli vatsassa pitäen hereillä pitkin yötä. Nukkuminen ei muutoinkaan edelleenkään suju kuin pätkissä hikoilupuuskien ja muiden heräilyjen vuoksi, niin tämä makkaran aiheuttama vaiva tuntui jo liialliselta. Tästä lähin pitää muistaa vältellä moista iltapalaa.

Aamun lehti oli täynnä alennusmyynti-ilmoituksia, mutta jotenkaan ei yhtään tullut sellainen olo, että haluttaisi lähteä kauppoja kiertelemään. Minä, kun olen ennen ollut intohimoinen ale-shoppailija ja hullujen päivien kiertäjä, tämä tuntuu kummalliselta mielialata. Ehkä tuo keväinen päätökseni turhien vermeiden ja tavaroiden ostelu ja keräily pitää edelleen ja päätös on vahvassa tunnossa tehty.

Huomenna on taas aika työterveyslääkärille ja ratkeaa vieläkö saan jatkaa toipumista sairausloman merkeissä.

Hyvää Juhannusta!

Hyvää Juhannusta kaikille!

Ilmatieteenlaitoskin on luvannut melkoisen mukavia kelejä ainakin tänne suomineidon hameenhelmaan.

Voikaahan hyvin!

Sadetta, prinsessoja ja tangoa

Kuva Tanskasta

Tulin vain toivottelemaan hyvää viikonlopun jatkoa teille!

Tänään aloitin uuden kukkapenkin teon, mutta sade katkaisi hyvän puuhastelufiiliksen. Sitten röhnähdin vain sohvalle ihailemaan kun kaunis prinsessa sai prinssinsä. Komiata oli meno. Nyt telkusta tulee kotimaisen kuninkaalisen hankintaa, tangomarkkinoiden karsinta. Koko ilta pelkkää kuninkaallista menoa. Meillä onkin tänään niin rauhallista, kun kaksoset ovat partioleirillä ja mies geokätköreissulla lankomieheni kanssa. Esikoinenkin istuu huoneessaan pelaamassa jotain aivoja tuhoavaa PS3-peliä. Että semmoista menoa täällä.

Nyt olen syönyt kolmisen viikkoa viisivuotisesta Tamoflen-kuurista (hormooniestolääke). Ei ole vielä parta ja rintakarvat kasvaneet eikä ääni muuttunut bassoksi. En ole huomannut oikeastaan mitään suurempia haittavaikutuksia mummutautioireiden lisäksi. Toivottavasti niitä ei ilmaannu pidemmänkään käytön jälkeen.

Näiden kuumien aaltojenkin kanssa pärjäilee ainakin kotioloissa, tiedä sitten tuleeko noloja tilanteita työmaailamassa kun aina välillä naama vetää hehkuvan punaiseksi.

Onko joku teistä saanut jotain informaatiota rintojen korjausleikkauksesta, milloin semmoista aletaan suunnitella? Itse kun kysyin asiasta viimeisellä sädehoidon lääkärikontrollilla, lääkäri olisi laittanut lähetteen kirurgin vastaanotolle. En silloin kärventyneen nahan kanssa katsonut asiaa vielä ajankohtaiseksi, mitä sitä kirurgin kallista aikaa tuhlaamaan ennen aikojaan. Mutta silti kiinnostaisi, että kuinka pitkä aika yleensä odotellaan hoitojen päättymisestä ennen korjausleikkausta.

Voikaahan hyvin!

Täällä taas!

Pohjoismaiden kiertoajelu on tehty ja kassitkin melkein purettu. Ajokilometrejä kertyi lähes 3000. Vaikkei mitään hellekelejä ollutkaan, reissu oli mukava. Syöpä -sana ei tainnut käydä mielessä kertaakaan, ei ainakaan montaa kertaa, joten pääntuuletus toimi hyvin hienoja maisemia pällistellessä ja kartan kiemuroita tutkiskellessa. Nukuinkin tosi hyvin, kun päivän tohinoiden jälkeen sai päänsä kallistaa auton  sohvalle ei ulkoa kantautuneet äänet paljoa haitanneet. Terveellinen ruokavalio ei kylläkään seurannut matkassa mukana. Päivän lämmin ruoka oli lähinnä pizzaa, pastaa ja kebabbia, kaikkea sellaista mikä maistuu pojillekin ja vatsa täyttyy.

Erikoinen sattuma oli, kun oltiin lähdössä Legolandian leirintäalueelta, niin parkkipaikalla seisoi toinen suomalainen matkailuauto lähdössä. Autossa oli tutun näköistä porukkaa. Esikoisen kummit olivat myöskin lähteneet reissuun, emmekä kumpikaan tienneet toistemme olevan matkalla. Lisäksi näin työkaverini perheineen Legolandiassa. Tuttuja näkee melko harvoin kun käväisee kaupungilla, mutta että noinkin kaukana ja ihmismassojen keskellä törmää tuttuihin tuntuu jo ihmeeltä.

Kuvassa kaksoset kovassa tuulessa rannalla. Edessä on jännä lokkiparvi, mikä yritti lentää vastatuuleen ja koska tuuli oli niin kova linnut räpyttelivät paikoillaan. Niitä pääsi ihan lähellekin. Erikoinen ilmiö.

Pitää kertoa vielä, kun paluumatkalla laivalla toinen kaksosista kinusi päästä pelaamaan peliautomaatteja ja sanoin, että pitää olla 16 vuotias niitä pelatakseen, niin hän päätti:" Tule mukaan Marius (toinen kaksosista), yhdessä me ollaan 20."

Toinen hauska tapaus sattui laivalla ruokailun päätteeksi. Haeskelin jälkiruokaa ja edessäni pariskunta lappasi hyvän näköistä vaaleaa kiisseliä kulhoihin ja napauttivat hillosilmän päälle. Heidän jälkeensä olin jo kulho kädessä tarttumaisillani kiisselikauhaan, kun henkilökuntaan kuuluva valisti, että kiisseliksi luultu olikin hollandais-kastiketta. Jälkiruoka oli katettu toiseen paikkaan. No, sain oikeaa jälkiruokaa, mutta viereiseen pöytään tuli kohta pariskunta tyytyväisen näköisenä hollandaiskastikekippoineen ja en voinut muuta kun kieriä naurusta kun katselin heidän ällistyneitä ilmeitään ensimmäisen "kiisseli"lusikallisen jälkeen, mahtoi olla aika makuelämys -hollandaiskastike hillosilmällä.

Tänään olikin uutisissa, että rintasyöpä on lisääntynyt vanhempien naisten keskuudessa. Ilmeisesti hormoonikorvaushoidot alkavat nyt näkyä. Vaikka meitä nuorempia tuntuu olevan sankka joukko, tilastojen mukaan nuorempien ikäluokkien rintasyöpätapaukset eivät ole lisääntyneet. Kai se on uskottava, kun oikein uutisissa sanottiin.

Ompelupuuhissa

Kuten jo aiemmin kerroin, ostamassamme asuntoautossa oli kamala sisustus.

Verhot olivat yläkuvan persikan väristä veluria, istuimet ja sänkyjen tekstiilit tuota läikikkään kirjavaa kuosia.

Matkapahoinvoinnista kärsivä esikoisemmekin valitteli, että noista läiskistä tulee huono olo.

Nyt olen viimepäivät ommellut uusia tekstiilejä ja alkaa olla valmista.

Aika sinivoittoinen autosta tuli.

Poikien kerrossängyt yläkuvassa ja

alakuvassa ohjaamo ja vuode sen yläpuolella.

Toinen istuinryhmä on jo valmis, toisen  istuinosassa on vielä vanhaa kangasta.

Vessa oli ennen violetti, vaihdoin harmaa-valkoiseen.

(Hups, nyt tästä tuli vähän Tiluntalomainen bloggaus sisustuskuvineen)

 Laivaliput on jo tilattu ja kohtapuolin lähetään reissuun kohti Ruattia ja Tanskaa. Harmiksemme Ainoa ei voida ottaa mukaan, koska Ruotsi vaatii raivotautirokotuksen tehosta osoittavan verikokeen, eikä se ehdi enää tätä reissua varten. Käytiin tänään tutustumassa koirahoitolaan, minne Aino majoittuu lomamme ajaksi. Sille oli varattu pinkki prinsessahuone, missä oli vaaleanpunaiset sydänmatot ja vaaleanpunaisella fleesellä päällystetty nojatuoli. Eiköhän se siellä pärjää, vaikka surku on pientä jättää vieraille.

Nyt blokkailuun tulee taukoa, kun pitää tehdä loput järjestelyt ja sitten lomaillaan.

Voikaahan hyvin!