Platinablondi

Tässä me ollaan,  perheen kaksi blondia.

Epäonnistuneen kotivärjäyksen jälkeen astelin kampaajalleni uusintavärjäykseen ja väriksi valittiin platinablondi. Kunhan tuo tukka vähän vielä kasvaa ja sen saa pörrötettyä vahalla. siitä tulee varmastikin melko hyvä. Jotenkin olen ihan tykästynyt tähän lyhyeen malliin. On se vaan niin helppo, ei tarvitse aamuisin tuhtailla kihartimien ja lakkojen kanssa, riittää kun suihkun jälkeen pyyhkeellä hankaa kuivaksi ja thats it.

Taidanpa vähän aikaa pitääkin tukan lyhyenä. (Ei nyt ehkä ihan näin lyhyenä kun nyt)

Tänään oli taas käynti työterveyslääkärillä ja sairauslomani jatkuu tällä erää kesäkuun loppuun. Reseptiksi hän määräsi liikuntaa kolmesti viikossa, kävelyä, pyöräilyä ja vaikka nurmikonleikkuuta. Hyvä ja toteutettavissa oleva suunnitelma yleiskunnon nostamiseksi.

Säteilyalueen iho alkaa olla jo melko hyvä rasvailun ja ilmakylpyjen ansiosta. Sen verran ohut iho on vielä, ettei se oikein kestä liívien käyttöä pidempiä aikoja. Kyllä liivit lentää heti nurkkaan kun pääsen kotioven sisäpuolelle.

Keskiviikkona käytiin ostamassa asuntoauto. Sellainen käytetty ja kymmenen vuotta vanha, mutta siististi pidetty ja kohtuullisen vähän ajettu. Sen verhoilut on sellaiset kikertävän kukertavat, eivätkä ollenkaa makuni mukaisia, mutta ajattelin ommella siihen uudet tekstiilit, niin kyllä sillä ajelee. Olemme monta vuotta suunnitelleet Tanskan reissua ja Euroopankin kiertelyä, mutta kolmen äänekkään ja ärhäkän pojan kanssa reissaaminen tavallisella autolla monen päivän matkoja on jotenkin tuntunut hermojen koittelulta. Nyt tämän uuden pelin kanssa näitä reissuja voisi vähitellen tehdäkin ja Ainokin matkaa siinä mukana helposti. Suunniteltiin heti alkukesäksi Tanskan Legolandiassa käyntiä ja siinä samalla voisi kierrellä Tanskaa ja Ruotsia muutoinkin. Alkukesästä matkailijoita on kuulemma Legolandiassa vähemmän niin ei aika mene jonoissa seisoskeluun. Loput kesästä voikin sitten keskittyä mökkeilyyn. Syksymmällä voi taas tehdä lyhyitä kotimaanreissuja tämän asuntoauton kanssa. Pojat olivat ihan tohkeissaan tuosta pirssistä ja makoilivat sen kerrossängyssä ja ohjaamon yläpuolella olevassa sängyssä suunnittelemassa reissuun otettavia viihdykkeitä melkein koko illan, ei sen puoleen, itsekin odotan innolla reissua. Reissun suunnittelu ja paikan vaihdos on varmastikin hyvää pääkopan tuuletusta, saa tyrkättyä talven koitokset sivummalle. Ja jotenkin tuon syövän myötä on tullut tunne, että haaveista pitää pyrkiä tehdä totta nyt kun vielä pystyy, eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

PS. Tukkanihan on jo saman värinen kun vierustan "potkumummoilla"  : D

Piha-asukki

Olen viimepäivät lähestulkoon asunut pihalla. Sisällä tuntuu niin tukahduttavan kuumalta, joten edelleen olen lötkötellyt pihakeinussa. Näkymät ovatkin olleet hienoja kun tuomet, luumupuut ja omenapuut ovat kukassa.
Luumupuu jo pudotteleekin kukkiaan ja terälehdet kuin valkoiset hiutaleet leijuvat tuulen mukana.

Ilman liivejä ja proteesia on ollut pakko olla. Iho on edelleen sen verran arkana sädegrillailuista, ettei hautovalla proteesilla ole voinut aluetta peittää. Bepanthen-salva taitaa kuitenkin pikkuhiljaa alkaa tehota, kun irtoavan nahan alta tulee jo hyvän näköistä ihoa. Olen jopa tehnyt pieniä lenkkejä Aino-koiran kanssa tissipuolena. Hieman vajavainen olo on itselläni, mutta ei kukaan pyöräilijä ole kuitenkaan kohdallani ojaan ajanut. Voipi olla, että puutosta ei ohikulkijat edes huomaa, mutta väljässä paidassakin tulee käveltyä vähän hartiat lysyssä ja näin kai yritän peitellä aukkopaikkaa.

Huomenna ajattelin piristää peilikuvaani ja blondata siilitukkani. Tuo maantien värinen uusi tukka kaipaa vähän muutosta. Väriainetta ei ainakaan paljoa kulu, taitaa yhdestä pakkauksesta saada sekoitettua monta värjäyskertaa. Katsotaan kuinka akan käy, onko lopputulos purkin lupaamaa blondia, vai vieläkö sytostaattit laittavat värit oudoiksi. Toivottavasti väristä ei ihan hirmuinen tule kun vappukin jo meni. Pinkin tukan vuoksi voi niitä ojaanajojakin sattua.

Hellelötkötys

Täydellinen hellelötkötys on iskenyt. Ei oikein jaksa mitään, ei edes koneella istuskella blogistania-retkellä.

Olen vain istuskellut pihakeinun katoksen alla väljässä paidassa ja katsellut pilvenkökkäreiden lipumista sinisellä taivaalla ja juonut litrakaupalla vettä.

Iho on edelleen niin arka, ettei liivejä voi pitää kuin hetkittäin jos pitää käväistä ihmisten ilmoilla.

Kukat on riehaantuneet kukkimaan sisällä ja ulkona. Kuvassa oleva vanha orkideanikin tekee jatkuvasti uusia kukkavanoja ja nuppuja. Pihalla tulppaanien kukinta jää todella lyhyeksi helteiden nahistaessa ne muutamassa päivässä. Mutta nyt täytyy kyllä nautiskella ja istuskella siellä pihakeinussa niin kauan kuin lämmintä riittää.

Jo ensiviikoksi luvattiin viileämpää, joten koneellakin tulee varmastikin vietettyä enemmän aikaa.

Voikaahan hyvin!

Nahanluonti

Vietimme pidennetyn viikonlopun mökillämme. Pojillakin oli perjantai vapaana koulusta, koska olivat tehneet sen sisään koulun 100-vuotisjuhlinnassa eräänä lauantaina. Mökki on aina ollut paikka, jossa olen saanut ajatukset järjestykseen ja jossa mieli lepää. Nyt siellä tulvahtivat mieleen viime vuoden loppukesä. Ensin mökkeilyä varjosti anopin sairastelu ja siellä ollessamme saimme puhelun hänen kuolemastaan. Samoin mökillä kesälomalla löysin patin rinnastani. Vaikka näitä vakavia asioita tulikin mieleen, sai siellä taas levättyäkin laineiden liplatusta kuunnellessa ja lintujen touhuja seuratessa,

Kotiin palatessa hämmästytti, mikä hirmuinen muutos luonnossa oli tapahtunut noiden muutamien päivien aikana, täällähän oli jo kesä. Tulppaanit kukkivat täysillä ja nurmikkokin oli kasvanut ihan leikkuukuntoon.
Lämmintä piisaa ja hikkee pukkaa. Tästä lämmöstä ei oikein tykkää tuo sädehoidon kärvistämä rinnukseni. Viimeyöllä nukuin tosi huonosti kun rintapieltä kutisi ja kirveli. Ilmeisesti olin sitä sen verran unissani rahnuttanut, että aamulla sain irroitella irtonaista ihoa. Liivejä ei voi pitää ollenkaan, ne hankaavat liiaksi ärtynyttä nahkaa. Lisäksi tämä lämpö lisää jo jonkin aikaa vaivannutta pyörryttämisen tunnetta. Sykettä en voi nostaa ollenkaan tai heti alkaa tuntua heikolta.

Työterveyslääkäri oli kanssani yhtä mieltä, ettei tämä TYKSistä saamani parin viikon loma riitä, vaan jatkoa varmastikin seuraa. Täytyy saada ensin koneisto kuntoon, ennen kun työnteosta tulee mitään. Menen hänen vastaanotolleen ennen tämän sairausloman loppua taas sopimaan jatkosta.

Lämmintä ilmaa on luvattu koko tulevalle viikolle. Toivottavasti tuo nahkani ei kovasti huonone lämmöstä ja hikoilusta, vaikka muutoin onkin mukavaa kun on kesäistä.

Viimeinen sädehoito takana

Jee, nyt on viimeinen sädetyskin takana!
Tällä viimeisellä kerralla osuin hoitopöydälle heti aivan oikeaan asentoon, joten hoitajien ei tarvinnut asetella yhtään. Ihmeesti sitä on tottunut kekkuloimaan yläosa paljaana, nytkin hoitajana oli varsin komea, kauniisti ruskettunut mies, eikä tilanne ujostuttanut yhtään. Kyllä tämän hoitorupeaman aikana on saanut stripata jo niin monen miehen edessä, että siihen on jo tottunut. Heh. mahtaisiko sitä alkaa tehdä uraa tissipuoli-srtipparina, kun tuo puseron heitto yleisön edessä sujuu niin helposti ;).

Iholla on nyt tummanpunainen jälki, ihan sen mallinen kuin olisi silitysraudalla painettu polttomerkki. Selkäpuolella on myös punotusta samoin kaulalla. Eilinen lääkäri kertoi, että iho saattaa vielä muutamana päivänä hoitojen jälkeenkin mennä huonompaan kuntoon, mutta sitten paranemisen pitäisi alkaa nopeasti.

Kun kävelin ulos TYKSistä ylitseni huokui hirmuinen helpotuksen tunne, vähän piti oikein silmäkulmia pyyhkiä ja vetäistä muutaman kerran oikein syvään henkeä. Se on nyt kestetty, toivottavasti ei tarvitse enää ikinä avata noiden osastojen ovia, muutoin kun kontrollikäyntien merkeissä. Sainkin jo ensimmäisen kontrollin ajat, labra 13.8. ja rintasyöpähoitajan vastaanotto 16.8. Se käynti ei siis olekaan lääkärille vaan hoitajalle.
Sairausloma jatkuu 30.5. saakka.

Huomenna menenkin taas työterveyslääkärille keskustelemaan työkokeilusta.

Hyvää äitienpäivää!

Hyvää äitienpäivää kaikille maailman naisille.

Leen@n muistolle

Blogiystävämme Leen@n muistolle!

Vapaapäivä

Rinne tänään keittiön ikkunasta kuvattuna.

Tänään on sädehoitokoneen huoltopäivä, joten minullakin on vapaapäivä. Se tulee kyllä ihan tarpeeseen, sillä ilmakylvyistä ja ahkerasta rasvailusta huolimtta iho alkaa jo kärsiä säteistä. Rinnuksessa näkyy selkeäreunainen aristava punainen alue. Onneksi hoitokertoja on edessä enää 4 kpl! Tosi nopeasti tämä hoitojakso on hurahtanut ja ihan siedettävin sivuoirein. Välillä juodessa tuntuu kurkussa sellainen palantunne, joten saa niellä tarkasti, ettei juoma mene väärään kurkkuun ja joskus on tuntunut pientä kuvotuksen tunnetta ja huippausta, mutta hyvin vähän nuo elämistä haittaavat. Tuo ihon aristus vähäsen. Sairauslomalle tulee jatkoa, sehän olisi loppunut 14.5. mutta sädehoidon jälkeen saa automaattisesti ainakin kaksi viikkoa toipumislomaa.

Tilasin ensi viikoksi ajan työterveyslääkärillekin työkokeilun suunnitteluun. Täytyy vielä selvitellä miten kesälomat tulee pitää. Voiko työkokeilun välissä pitää kesälomaa vai tuleeko se viettää ennen kokeilun alkua sairausloman perään. Kyllä kesäloma olisi mukava viettää silloin kun muukin perhe on lomalla ja asustella pidempiä aikoja mökillä, mutta katsotaan mitä säädökset määräävät. Netistä en ole löytänyt sivustoa, jossa olisi käsitelty tätä lomailua työkokeilun aikana. Etsintä jatkuu.