1. kontrolli takana.

1. kontrollikäynti takana ja kaupungissa kaikki hyvin.

Keskiviikon kontrollikäynti oli rintahoitajalle. TYKSissä on pari sairaanhoitajaa, jotka ovat erikoistuneet rintasyöpähoitoon ja tämä ensimmäinen kontrolli oli tämmöisen vastaanotto. Veriarvoni olivat ihan hyvät eikä tunnusteluissa löytynyt mitään pateja. Kun valitin näistä epämääräisistä säryistäni, hoitaja tiesi, että sädehoitojen ja sytostaattien jälkeen voi tuntua erilaisia kipuja ja kolotuksia. Myöskin leikkausalueella hermot yrittävät toipua ja siitä voi aiheutua tuntemuksia. Mitään kuvauksia ei nyt suoritettu, vaan ensimmäinen mammografia tulee vasta seuraavan kontrollin yhteydessä keväällä. Pyysin myös päästä korjausleikkauskonsultaatioon kirurgille. Se aíka tulee joskus myöhemmin postissa.

Näillä näkymin olen siis tautivapaa kansalainen.

Syyskuun ensimmäinen lähestyy uhkaavasti ja luo outoa tarvetta saada nurkat kuntoon. Ihan kuin en enää töitten jälkeen jaksaisi tehdä enää mitään. Nyt olen siivoillut ja touhuillut puutarhassa ja tietysti liikaa kerralla. Illalla kädet ja olkapäät ovat todella kipeitä ja leikatun puolen kylki turvottaa, mutta kun saa hyvän työvireen päälle, ei millään malttaisi lopettaa ajoissa. Tuo rintahoitaja muistuttikin, että tuo käsi ei kestä pitkäkestoista liikettä. Ikkunoita pitäisi pestä vain pari kerrallaan, mattoja yksi ja muutakin vastaavaa liikettä vain lyhyitä aikoja kerrallaan. Kyllähän sen nahoissaan sitten tuntee jos liikaa tekee.

Pihalla alkaa olla sellainen syksyn kipakkuus ilmassa. Jotenkin tuntuu ihan mukavalta, kun nuo tukahduttavat helteet väistyivät, vaikka olikin kiva, kun oli lämmin kesä. Raikkaampi ilma innostaa myös lähtemään pidemmille kävelylenkeille ja sehän on tietysti pelkkää plussaa kunnonkohotuskuurille. 

Voikaahan hyvin ja sisua hoitorumbassa oleville!

Tukkakuva

Kuten kuvastakin näkyy, tukka on kasvanut ja kihartunut. Tosin tuota kiharaa tukemaan pitää puristella vähän muotovaahtoa sekaan. Kasvua on näemmä sen verran, että kohta pitää jo tilata aika karvarille pientä trimmausta varten.

Sairausloma lähenee loppuaan, kääk- sitä on jäljellä enää viikko!

Ensi keskiviikkona 1.9. pitäisi aloittaa taas normaali: aamulla ylös- töihin- töistä kotiin- ruokaa lapsille---elämä. Vähän jo alkaa jännittämään.

Viikonloppu hääräiltiin taas mökkiremppaa ja nautittiin kuutamosta, lämpimistä pimeistä öistä lyhtyjen loisteessa. Oli hieno viikonvaihde.

Tänään olin pitkästä aikaa verikokeilla huomista syöpäpolin kontrollikäyntiä varten. En ole koskaan ollut mitenkään neulakammoinen, mutta nyt kun käärin hihaa näytteenottoa varten kävi pieni kuvotuksen tunne. Mahtoiko alitajunta lähettää jonkun muiston sytohoitojen piikittelystä. Niin, huomenna on tosiaankin ensimmäinen kontrollikäynti TYKSissä sädehoitojen jälkeen. Pitäisi kai laittaa vähän lapulle muistiin kaikki tuntemukset, mitä tässä tauon aikan on ollut. Aion myöskin ilmoittautua korjausleikkausjonoon. Tämä toispuoleisuus aiheuttaa minulle selkävaivoja. Jos vähänkin olen ilman liivejä, niin saan selän kipeäksi.

Kunto alkaa olla melko hyvä. Tänään kävin labrassa polkupyörällä ja testimielessä poljin hyvällä vauhdilla samaa reittiä kuin työmatkani on, eikä edes ylämäet saaneet aikaiseksi mitään verensyöksyjä, vaan jaksaminen oli suunnilleen samaa tasoa kuin ennen sairasteluakin. Minusta on ollut todella hyvä ratkaisu, tämä kunnon sairausloma hoitojen jälkeen. Nyt olen saanut itseni melko hyvään iskuun ja jaksaminen on varmasti aivan eri luokkaa kuin jos olisin palanut töihin heti hoitojen loputtua.

Lauantaita!

Leuhkinpa vähän tässäkin blogissa viinisatoani. Tiluntalossa jo sitä kehuinkin.

Torstaiksi varattu työkokeilun suunnittelupalaveri lykkääntyi maanantaiksi lääkärin sairastuttua. Viimeksi kun lääkärin näin. oli puhetta, että työkokeilu alkaisi syys-lokakuussa nelituntisilla päivillä ja marraskuu kuusituntisilla päivillä. Työkokeilun aikana minua ei lasketa henkilöstövahvuuksiin vaan olen työpaikalla vähän niinkuin extrana. Tämä on todella hyvä asia, ettei tule heti suurta suorituspakkoa. Saa tehdä töitä oman jaksamisensa mukaan, totutella  arkeen ja palautella mieleen työtehtäviä.

Nyt kun sairausloman loppu alkaa häämöttämään, aloin muutoinkin suunnata katseen tulevaan. Ilmoittauduin työväenopiston joogaan. Joogasta olen tykännyt ennenkin, se on sellaista rauhoittumista venytellen. Joogatunnin jälkeen on mukavan raukea ja rento olo.

Kaksoset lähtivät partion viikonloppupurjehdukselle. Toivottavasti ei nyt tule mitään ukkosmyrskyjä, joita viikolla vähän ennustettiin tulevaksi. Esikoinen viruu sängyn pohjalla kuumeessa ja vatsataudissa. Samaan syssyyn hänelle iski vielä silmätulehduskin. Heti kun koulu alkaa, alkaa näemmä myös nämä taudit kiertämään.

Juttuvinkki

Heips,
Illalla blogeja selaillessani törmäsin myös tähän blogiin, jossa pohdittiin sairastumista. Ihan mielenkiintoista tekstiä.
Käyhän lukaisemassa.
http://lenitalehtonen.wordpress.com/2009/06/15/syopa-saa-naurattaa/

Sanna, jokos sulla on tämmöinen?

Tänään törmäsin blogikierroksella tämmöiseen tuunattuun kärpäslätkään ja jotenkin heti tuli mieleen, että onkohan Sannalla tämmöistä. Eikös siellä maalla kuitenkin jokunen kärpänenkin pörrää, että käyttöä olisi :D

Toteutus näyttää helpolta lätkä, kukka ja tippa liimaa.

On ilmoja pidellyt

Pöh, nyt piti palata kaupunkiin kun poikien koulu alkoi. Mökillä olisi ollut niin mukava olla vielä vähän aikaa kun ilmatkin ovat vielä lämpöisiä. Mies lähti tänään loppuviikoksi kirvesmiehen kanssa mökkiä kunnostamaan, joten remppa sentään etenee. Viimepäivinä saaressa ilmat kylläkin heittelehtivät aivan laidasta laitaan. Oli upeita hellepäiviä, hirmumyrskyä ja mahtavia ukkosenilmoja. Tuntuu, että nuo saaressa vietetyt viikot ovat palauttaneet voimia roppakaupalla. Siellä tulee oltua ulkona lähes kokopäiväisesti, harrastettua hyötyliikuntaa, elo on kiireetöntä ja ilma puhdasta.

Tällä viikolla on vihdoin työkokeilun palaveri, johon osallistuu lisäkseni työterveyslääkäri ja esimieheni. Silloin saan varmastikin tietää, miten tuo työkokeilu käytännössä toimii. Vähän hermostuttaa, miten sitä enää osaa yhtään mitään työtehtäviä tehdäkkään vuoden tauon jälkeen ja miten sytöhoitojen pehmittämät aivot pelittävät. No, kaipa ne siitä virkoavat. Onhan tuo työhönpaluu eräänlainen merkkipaalu, että hoidot on ohi ja elämä palaa arkeen. Kuun loppupuolella  on ensimmäinen kontrollikäynti hoitojen jälkeen, mutta se on ilmeisesti vaan näyttäytyminen ilman mitään kummempia tutkimuksia tai kuvauksia. Jotenkin itsellä on sellainen olo, että haluaisin kunnon syyniin. kuvattaisiin koko kroppa päästä varpaisiin, niin saisi rauhan ettei ainakaan nyt ole mitään pesäkkeitä missään kasvamassa.

Taistelutahtoa teille, joilla hoidot ovat menossa ja peukkuja teille, jotka odottavat tutkimustuloksia.

Voikaahan hyvin!