Hyvää Uuttavuotta ystävät!

Meillä pihalla jo paukkuu ja rätisee, kun pojat on päässeet ulos poksauttelemaan räjähteitä. Mies on esiliinana ja suojalasien käytön asetin ehdoksi ilotteluun, joten toivottavasti kaikki sujuu turvallisesti.

Etelän lomaviikkojen jälkeen olin viikon töissä ja ensi viikko onkin taas lomaa. Ohjelmassa on loppujen matkavaatteiden pesua ja kaamean pyykkivuoren silitystä. Pitää myös käydä kurkkimassa kirpparilla josko siellä olisi tyhjää myyntipöytää. Myyntiä odottelee taas vuori pojille pieneksi jääneitä vetimiä.

Tämä viikonvaihde on vielä vapaata syöpöttelyä ja lojumista, mutta 10.1. alkaa jumpat ja ryhtiliike ppp-projektiin. Kevätkaudeksi vaihdoin joogan zumbaan. Joogaa olisi muutoin ollut kiva jatkaa, mutta nyt kun olen työssä täydet tunnit, joogan aikataulu ei enää sopinut. Harmi.

Nyt haluan toivottaa teille jokaiselle oikein hyvää ja onnellista uuttavuotta!

Aikalisä

Nyt minun on pakko ottaa pieni aikalisä ppp-projektiin. Kivoja tilaisuuksia hyvillä tarjoiluilla on tässä joulun alla niin paljon, etten halua pilata hauskoja juhlia ja ruokanautintoja huonolla omallatunnolla syödyistä kaloreista. Jatkan painon tarkkailua sitten joulun jälkeen. (Hyvä uuden vuoden lupaus)

Perjantaina olin herkuttelemassa Svenska klubbenilla, lauantaina naapurissa maistelemassa juustoja ja tänään on käyty juhlimassa kahdet synttärit kakkukahvineen, joten en edes viitsi käydä puntarilla, tulos on arvattavissa jo etukäteen : (

Tämän projektimme "äiti", rk on kylläkin kunnostautunut hienosti ja saanut painoaan alennettua normaalipainoon. Ja ilmeisesti jos lunta vaan piisaa pääkaupunkiseudulla hyvä tahti jatkuu suksien siivittämänä. Hieno itsekuri.

Ilmoitelkaa vaan ppp-tuloksia kommenttiin, niin ryhmäläiset voivat niitä käydä vilkuilemassa, vaikken itse nyt muutamaan viikkoon harrastakaan punnitusta.

Mukavaa viikkoa kaikille ja voikaahan hyvin!

Isänpäivää

Lukemat puhukoon puolestaan- laitoin vähän kynsilakkaa varpaisiin parantamaan kuvaa  :)

Tähän mennessä ppp-läisistä raportoineet: rk on saanut hävitettyä puolisen kiloa ja Tiina vaikkei vielä hoitojen aikana mitään dieettiä saakkaan aloittaa, on päässyt samoihin lukemiin kuin ennen allinclusive-viikkoa.
Tänään on pitänyt hemmotella miestä herkuilla isänpäivän kunniaksi ja käyty kakkukahveilla papan luona.
Perjantaina tiedossa seuraavat syöpöttelyjuhlat, toivottavasti tämä painonpudotus ei mene ihan kokonaan pyllylleen ja käänny painonnostokisaksi.

Hyvää viikkoa kaikille!

Levottomat jalat

Eilen oltiin miehen kanssa hauskoissa kekkereissä ja kun hienoa piti olla, laitoin jalkaan oikein korkkarit ja niillä tanssin useammankin tahdin. No sitten yön sain kärsiä kaksin verroin noistakin tanssahteluista, pohkeet kramppasivat ja jalkapohjasta veti suonta lähes yö läpeensä. Että potutti. Miten sitä pitää koko ajan saada jotain krämppää toisensa perään. Nyt kun kädet alkavat jo olla suht hyvät, nuo jalkavaivat ovat olleet päällä. Maanantaina olin normaalisti jumpassa ja nyt kun oli jo liukasta en ollut työssä polkupyörällä, päätin jumpan jälkeen kävellä kotiin. Virhetikki. Vasen kantapää tuli ihan älyttömän kipeäksi, tuskin pystyin seuraavana aamuna astumaan sen varaan. Tämän viikon jumpan ja joogan olen jättänyt suosiolla väliin ja loppuviikosta kantapää olikin jo parempi, joten uskalsin jo laittaa nuo korkkarit juhliin.

Tämä tönkköjalkaisuus alkaa jo pikkuhiljaa pänniä. Edelleenkin liikkeeelle lähtiessä jalkapohjat sattuvat ja jalat tuntuu jäykiltä, mutta muutaman askeleen jälkeen alkaa sitten jo sujua. Se on ollut tätä samaa jo kesästä asti. Olen koittanut magneesiumia, mölleriä nivelille, hainrusto-vihersimpukkakapseleita, kylmägeelejä, välillä pitää napsia jopa buranaa, mutta homma vaan jatkuu ja jatkuu, välillä hankalammin oirein ja onneksi- välillä lievempinä. Ottaa panuun, kun jalat ovat mieluisin menopelini, olen aina tehnyt kävelylenkkejä ja kulkenut paljon työmatkojakin jalkaisin ja nyt ne ei pelitä.
Maanantaina on aika työterveyslääkärille työkokeilun loppumisen vuoksi, mutta pitää taas ottaa jutuiksi myös nämä jalkavaivat josko niitä pitäisi oikein alkaa tutkimaan.

Ohari

Kyllä nyt nolottaa. Viikonlopun punnitus muka "unohtui". En vaan saanut jalkoja kulkeutumaan vaa-an  (kirjoitetaankohan se noin?) suuntaan. Alitajunta varmastikin ilmoitteli, että mittari ei nyt anna mitään ilon aihetta. Laivareissun syöminkien ja juominkien dagenefter-tunnelmissa meni sunnuntaikin pizzan, suklaan ja Pepsin merkeissä.
Lueskelin noita viimeisimpiä kommentteja- sama ppp-projektin repsahdus on tainut käydä useammassakin osoitteessa- voi meitä! Mitenköhän me saadaan uusi tsemppaus aikaiseksi ja painonpudotus taas jatkumaan??? Saakeli kun harmittaa, alku kun lähti niin mukavasti käyntiin.

Meillä satoi tänään lunta ja maa on nyt valkoinen. Ikkunanäkymä on huomattavasti valoisampi kuin vielä viikonloppuna, kaunista.

Kyl on pimiä

Kumma juttu, heti kun marraskuu alkoi, muttui myös ilmat niin harmaiksi ja ikäviksi eikä ikkunasta näy kuin mustaa ja olo tuntuu ihan vetämättömältä. Eilenkin poljin töistä kotiin sellaisessa syysmyrskyssä, että jo luulin uupuvani matkalla. Tuntuu, että kohta mukavuus voittaa kuntoilun ja siirryn bussimatkustajaksi. Ainakin sitten kun tiet alkavat jäätyä lopetan pyöräilyn. Päätetty!

Uutisissa ilmoitettiin infulenssarokotusten alkaneen. Muistan elävästi, kun vuosi sitten jonotettiin sikapiikkiä pienessä paniikissa, että ehdin saamaan piikin ennen sytojen alkua. Nyt en taida käydä hakemassa rokotusta, enhän enää kuulu edes riskiryhmään ja se viime vuoden vouhotus tuntui vähän ylireakoinnilta.

Työajan pidennyskin tuntuu paljon enemmältä kuin ne todelliset pari tuntia nyt kun kelloja siirrettiin talviaikaan. Nyt alkaa jo aavistuksen hämärtyä kotiin pääsyn aikaan. Sohva tuntuu niin paljon houkuttelevammalta iltaisin kuin lenkille lähtö pimeään tihkusateeseen. Mitenköhän ppp-projektin käy, kun on noita kekkereitäkin syöminkineen tiedossa lähes joka viikko jouluun saakka- auts, joulukin on tulossa- ja liikkuminen vähenee.

Tulipa rutinavoittoinen kirjoitus, taidan olla väsynyt.
Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Vihdoin vähän vähemmän

Huh, tämän viikon punnituksessa on sentään vähän pienempi lukema kuin parina edellisenä sunnuntaina.

Tähän mennessä raportoineet ppp-läiset ovat kaikki saaneet miinusmerkkisen tuloksen, hyvä me!

Kitsune -300g, minä - 500g, tee -700g ja voittaja rk kokonainen kilo, hienoa.

Täytyykin tämän meidän tempauksen lopuksi laskea kaikki pudonneet kilot yhteen, siitä voi tulla ihan komia luku, Sannahan on hävittänyt elopainostaan jo aikamoisen kantamuksen.

Eilen meillä oli vihdoin se odotettu kurssitapaaminen ja paikalla oli mukavasti puolet kurssilaisista. Kyllä olikin taas hauska ilta, parannettiin maailmaa ja muisteltiin vanhoja syömisen ja viinilasillisten kyydittämänä.

Naurettiinkin niin paljon, että jokaisen elämä sai varmasti jatkoa useita päiviä.

Nyt kalenterini onkin täyttynyt kaikenmoisista riennoista niin, että lähes joka viikon vaihde jouluun asti on jotain hauskaa tiedossa. Ehkä alkava kaamoskausi hurahtaa nopeasti ohi kun on paljon kivoja tapahtumia ja joulun jälkeen alkaakin yleensä aurinko taas näyttäytymään useammin.

 Huomenna alkaa työkokeilun 6:n tunnin kuukausi. Alkava marraskuu onkin työkokeilun viimeinen jakso.

Nyt pitää kaivaa imuri esiin ja alkaa häätämään pölypalloja nurkista.

PPP-läiset itsekuria! Ja kaikille hyvää vointia alkavalle viikolle.

+ - 0

Yllätyin tämän päivän punnitustuloksesta. Pelkäsin jo, että paino olisi vähentymisen sijaan lisääntynyt, mutta tuo sama viimeviikkoinen paholaisen lukuhan sieltä tupsahti mittariin jälleen.

Menneellä viikolla olen kyllä ollut melko huolimaton suupalojen suhteen. Niin on tullut naposteltua sipsejä kuin namuja ja suklaatakin. Onneksi ei tuho ole ollut tämän suurempi.

Liikuntasuoritukset ovat olleet lähes ennallaan paitsi tiistaina ei ollut jumppaa ja parina päivänä työmatka meni bussissa istuskellen kun ilma oli niin surkea.

Monipuolisesta liikunnasta huolimatta tutut kipuilut ovat jatkuneet. Jalkapohjat sattuvat liikkeelle lähtiessä ensimmäiset askeleet ja kädet aina välillä antavat tuntemuksia. Nämä vaivat ovat jatkuneet sytostaattidouppauksesta välillä lievempinä ja välillä vahvempina, mutta kyllä niiden kanssa on jo oppinut elämään.

Enää on viikko jäljellä työkokeilun 4 tuntista päivää. Marraskuussahan tuntimäärä nousee 6:een. Nopeasti ovat nämä pari kuukautta töissä hurahtaneet. Sen työ on aiheuttanut, ettei kotona enää ehdi niin paljoa blogeja seurata. Nyt kun työpäivän jo tuijottelee pääteruutua monesti ei sitten enää illalla jaksa istahtaa koneelle.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille, voikaahan hyvin!

P.S. Meni tämä blokkaus vähän myöhäiseksi, kun piti katsella salsaavia tanssijoita töllöttimestä.
Monet olivatkin ehtineet kirjaamaan tuloksensa edelliseen. Sannalla tuntuu olevan edelleenkin kova tahti päällä. Me rk:n kanssa ollaan nyt vähän jumiuduttu entisiin lukemiin. Muilla ppp-läisillä hyvä tahti päällä.
Hienoa flikat!

Paholaisen luku

Perhana sanon vaan. Meillä pojat olivat viikonlopun poissa ja me miehen kanssa vietettiin laatuaikaa ja herkuteltiin koko viikon vaihde ja heti se näkyy puntarissa. tällaisena paholaisen lukuna Hitsi!
Perjantaina oltiin leffassa katsomassa Julia Robertsin uusinta elokuvaa, Eat Pray Love- Omaa tietä etsimässä.
Oikein mukava elokuva, kauniita maisemia, ihmissuhdekiemuroita ja henkisen tasapainon etsimistä. Mukana oli myös juuri sopivasti romantiikkaa.
Lauantaina lähdettiin heti aamusta laittamaan mökkiä talvikuntoon ja siivoilemaan sieltä remontin jälkiä. Saaristossa oli jo vähän luntakin, mutta päivän mittaan se kyllä suli kaikki pois. Mökillä saatiin sisustettua uusi makuuhuoneemme ja päätettiinkin jäädä sinne yöksi. Oli oikein mukavaa ja rauhallista, mutta herkuttelun suhteen olisi voinut olla vähän hillitympi.
Nyt täytyy taas ottaa ryhtiliike ja tiukentaa kuuria, että pääsee edes viime sunnuntain tasolle takaisin. Täytyy kai hakea jostain niitä Sannan närhenmunia näytille.

Punnitus 4

Paino putoaa melko tasaista vauhtia. Nyt nuo menetetyt kilot alkaa jo tuntumaan olotilassakin, enää ei kenkiä pukiessa pallea ota niin kovasti vastaan.

En ole syönyt niin kamalan kurinalaisesti, vaan nannaa ja pullaakin olen välillä pistellyt. Ehkä tiukkaa diettiä noudattamalla saisi painoa putoamaan enemmän, mutta elämä olisi jatkuvaa kalorien laskemista.

Liikuntaa olen harrastanut entiseen tahtiin ja olo on muutoinkin ihan hyvä.

Tsemppiä ppp-läisille, jatketaan edelleen sitkeästi kohti tavoitteita.

Tsemppiä myös kaikille, joiden hoidot jatkuvat.

Punnitus 3

Nyt sain ladattua kuvankin

Jostakin syystä kuvien lataaminen blogiin ei tänään onnistu. Ihan oikeasti- en nyt yritä pimittää punnitustulosta.
Virallinen mittarilukema näytti kameran kanssa 66,8 kg (ilman kameraa 66,3), joten menneellä viikolla pudotusta on tapahtunut vajaa kilo. Syntilistalla on nannan syönti. Laitoin itselleni turhan ison houkutuksen kun torstaina Tampereen Teatterireissulla pistäydyttiin Makeistukussa ja ostin pari muovikassillista namuja. Niistä piti säästellä jouluksikin, mutta tätä menoa pussit ovat tyhjentyneet muutamassa viikossa. : [
Voi tätä ihmisen heikkoa luonnetta!
 Liikuntaa harrastettu seuraavasti: maanantaina jumppaa, tiistaina ratsastusta ja jumppaa ja pyörällä työmatkat paitsi torstaina ja perjantaina, tänään tv2:n jumppaohjelman mukaan venyttelyjoogaa.
Viikolla kevennetty dieetti edelleen pitää, mutta nämä viikonloput tahtovat olla täynnä repsahduksia.

PPP-ryhmän viikon punnitustuloksia on osa jo edellisesn postauksen kommentissa.

Meidän poikien koulussa on perjantain viimeinen tunti nimetty pp-tunniksi= ponnistus ja palkinto. Jos on viikon hoitanut koulutehtävät hyvin saa pp-tunnilla pelata tai tehdä jotain muuta mukavaa. Jos taas viikolla on kertynyt 2 unohdusta joko tekemättömien läksyjen muodossa tai unohdusten takia. PP-tunnilla tehdään tekemättömiä läksyjä tai lisätehtäviä. Onkohan minullakin viikon ponnistelujen jälkeen viikonloppuna sellainen palkitsemisen tarve, jolloin helpommin repsahtaa herkuttelemaan. Pitäisi keksiä jokin parempi tapa palkita kuin herkuttelu.

En pääse myöskään kommentoimaan niihin blogeihin, mihin pitää kommentoida omalla gmail-tilillä. Jokin tässä koneessa nyt mättää.

Hyvää viikkoa kaikille!.

Punnitus 1. viikko takana

Hip hei! Vähennystä on sittenkin tapahtunut pienistä repsahduksista huolimatta. Tosin täässä punnituksessa lähti sukatkin jalasta. Piti ottaa varmanpäälle.

Meillä on taas tänäänkin ollut hieno aurinkoinen päivä, mutta en ole yhtään ehtinyt ulos nautiskelemaan, kun  on ollut vimmattu siivouspäivä. Nyt vasta aloin lopettelemaan ja aamulla heti aloitin lehdenluvun jälkeen. Meillä tämä siisteys on kylläkin hyvin lyhytaikainen ilo, kohta on jo pienoinen epäjärjstys valloillaan kunhan pojat lopettavat pleikanpeluun. Vaikka tuota pelaamista niin kovin morkataankin, on siinä se hyvä puoli, ettei pelatessa paikat sotkeennu.

Hienoja tuloksia on jo esitelty ppp-läisten keskuudessa. Hyvä tytöt!

Ensi viikko jatketaan taas niukkaa linjaa ja liikuntaa.

Voikaahan hyvin!

Sinnittelyä ja sortumisia

                                                   Vihreää teetä hautumassa

Kuten jo viime kommentissakin kerroin, liikunnallinen elämä on jatkunut samalla reseptillä kuin ennenkin.
Viikolla on helpompi sinnitellä ruokavalion kanssa, mutta viikonloppuna on näköjään hankalampaa. Pitäisi keksiä kaikenlaista tekemistä, sillä jos lässähtää telkun eteen alkaa heti tehdä mieli kaikenlaista. Myöskään viinilasillista ei kannata nauttia, sillä sen kaveriksi alkaa tehdä mieli suklaata tai jotain juustoa.
Perjantaina kun töissä pistelin palan täykkäriä siitä seurasi heti repsahdus illalla suklaapatukan muodossa. Harmittaa tämä ihmisen heikko luonne.
Pitäisi kuoria ja palotella jääkaappiin valmiiksi esim. porkkanalohkoja välipalaksi.

Tänään Turun messuksekuksessa oli Mega Sale-niminen tapahtuma. Siellä piti olla maahantuojien ja kauppojen jäännöseriä, mallikappaleita ja erikoiseriä hirmuisin alennuksin. Ostin tapahtumaan lipunkin ennakkoon (sinne siis maksoi sisälle) välttyäkseni jonoista, mutta silti jouduin jonottamaan ja tuota pitkää jonoa riitti vielä silloinkin kun olin lähdössä pois. Itse tapahtuma oli täydellinen floppi. Myyjiä oli vain yhdessä messuksekuksen hallissa ja nekin oli suurin osa noita messuja ja markkinoita kierteleviä vakiokauppiaita, jotka putsaavat silmälasisi ilmaiseksi, esittelevät raastimia tai ihmeitä tekeviä pesuaineita. Ymmärtääkseni esim. yhdysvalloissa näissä outlet-myynneissä tekee löytöjä, kun liikkeet myyvät varastojaan tyhjiksi. Laatu- ja merkkitavaraa alennetuin hinnoin, mutta ei näköjään täällä. Uskon, että suurin osa kävijöistä pettyivät pahasti. Parempia löytöjä tekee ihan tavallisista alennusmyynneistä ja kauppojen omista mammuttimarkkinoista, 3+1 päivistä, pimeistä hinnosita ja hulluista päivistä, eikä niihin peritä mitään sisäänpääsymaksua.

Tänään meillä oli ihmeen lämmin päivä, istuttelin puutarhassa muutaman uuden taimen ja tarkenin puuhastella ihan paitasillaan.

PPP-läisille tsemppiä kohti tavoitteita, huomenna on punnituspäivä!

Hyvä osaanotto

Hienoa, moni on innostunut mukaan pudottamaan liikakiloja. Nyt on hyvä aika aloittaa kun kaupat on väärällään kotimaisia kasviksia ja puutarassa on liiaksikin omppuja välipalaksi. Ulkoilukin houkuttaa, kun illat on vielä valoisia eikä liukkaus kiusaa. (Sadehan on vain raikasta jos on varustautunut oikein)
Tänään olen syönyt vähän pienempiä annoksia, en töissä ottanut pullaa iltapäiväkahvilla enkä ottanut tarjottua nannaa (röhöm!). Pyöräilin työmatkat, kävin venyttelyjumpassa ja illalla tehtiin pieni kävelylenkki Ruissalossa Aino-koiran kanssa. Sanovat, ettei liikuntaa lisäämällä paljoakaan pysty pudottamaan painoa, vaan ruokaremontilla se on tehtävä. On tuolla liikkumisella ainakin se hyvä puoli, että on poissa jääkaapin luota ja saa siitä lihaskuntoa. Vettä pitää muistaa juoda paljon, että aineenvaihdunta saa vauhtia. Siinä on kylläkin se haittapuoli, että saa juosta jatkuvasti pissalla, yölläkin.

Kommenttiloorani on vapaasti käytettävissä tähän läskiprojektiin. Pitäisi keksiä jokin hyvä nimi tälle meidän kuurille. Ehdoituksia?

RK:n haaste

RK on heittänyt haasteen. Tavoitteena on pudottaa 250g-500g viikossa pois elopainosta. Tämähän on hyvä tapa tsempata toisiamme, kun painonvartijatkin lopetettiin. Olen tehnyt ensimmäisen virallisen punnituksen tänään iltapäivällä. Punnitus on tehty ilman proteesia ja kamera kädessä. (Pitää muistaa ottaa kuvat aina samalla kameralla, noissa kun on aikamoinen painoero järjestelmäkamerassa ja pokkarissa. Nyt käytin järjestelmäkameraa, huh saan miinustaa puolisen kiloa pois)

Tavoitteeni olisi saavuttaa ihannepainoni 61 kg. Kääks on tuossa kiristämistä. Kumma, ettei parin viikon lisätyllä liikunnalla ole ollut mitään vaikutusta painoon. Nyt täytyy alkaa tarkkailemaan sitä mitä tuosta nenän alla olevasta aukosta työntää sisään, tri Kiminkistä lainatakseni.

Pellonpientareella blogissa on nyt hyvää luettavaa painonpudotuksen saloista.

http://www.pellonpientareella.com/

Voi, se niin odottamani kurssitapaaminen peruuntui , koska sen järjestäjä oli saanut jonkin kuumepöpön ja oli jo ollut pari päivää kipeänä sängyn pohjalla. No, tapaaminen vain lykkääntyi, ei sentään peruuntunut kokonaan.

Kommenttilooraan voi ilmoittautua kevennyskisaan ja halutessaan ilmoittaa myös lähtö- ja tavoitepainon.

Te, joilla on hoidot kesken ette saa nyt miettiä mitään painonpudotuksia, vaan jos on tarvis, sen aika tulee sitten kun muut asiat on kunnossa.

Keskiviikkoa!

Kiitos kaikille viime kirjoituksen kommenteista.
Meitä on tänään riepottanut oikein kunnon syysmyräkkä. Vettä on satanut koko päivän ja tuuli tuivertanut. Sinnekkäästi pyöräilin tänäänkin työmatkat, vaikkakin rillit huurussa ja vesinoro nokan päästä valuen. Tuosta pyöräilystä tulee muutoin ihan hyvä olo, mutta työpaikalla iskee karmea jälkihiki. Siinä menee ensimmäinen tunti hikoillessa ja punoittaessa. Muutoinkin välillä kiusaa kuumat aallot. Kahvitauollakin melkein poikkeuksetta kahvin jälkeen alkaa naama punottamaan ja tuskanhiki nousee pintaan. Onneksi ainakin lähimmät työkaverit tietävät mistä on kyse. Edelleenkin yöt ovat melko katkonaisia, kun heräilen joko pissahätään tai hikoiluun, mutta ihmeen vähän on päivällä väsyttänyt.
Liikunnallinen elämäni on jatkunut tämänkin viikon, kahdesti olen käynyt jo jumpassa ja huomenna on jooga.
Vatsalihakset ovat vielä melko huonossa jamassa, mutta muutoin olen niin onnellinen jaksamisestani. Hyvin olen pärjännyt jumpassa muiden mukana, vaikka puoli vuotta sitten olinkin vielä ihan kalju vetkuli.

Viikonloppuna on mukavaa tiedossa. Lauantaina on taas aika kokoontua yhteen vanhojen kurssikavereiden kanssa. Vaikka valmistumisestamme on jo 22 vuotta (huh, onpa aika mennyt) ja moni on jo vaihtanut alaakin, silti meitä osallistuu tapaamiseen  joka vuosi kymmenkunta kuudestatoista kurssilaisesta. Meille on tullut tavaksi, että jokainen kutsuu vuorollaan ryhmän kotiinsa. Viime syksynä oli minun vuoroni kutsua. Silloin oli syöpädiagnoosi tuore ja tuntui vähän vaikealta kertoa sairaudesta muille, mutta illan mittaan kerroin tilanteestani. Hieman se ehkä latisti tunnelmaa, mutta jälkeenpäin sain heiltä paljon mukavia viestejä. Se on jännä juttu, että meillä aina juttu luistaa ja on hauskaa, vaikka monien kanssa tavataankin vain tuolloin kerran vuodessa. Aluksi tapaamisessa kiersi hääkuvia, sitten vauvakuvia, seuraavaksi vatvottiinkin jo joidenkin avioeroja ja lasten koulujuttuja, rippi- ja ylioppilasjuhlia. Nyt taitaa kohta olla sairaskertomusten vertailua ja lastenlasten kuvien vuoro.

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

Viikko taas hurahti

Hups, kun viikko hurahti nopeasti. Töiden lisäksi aloitin myöskin jumpat. Maanantaisin meillä on töissä jumppaa, tiistaina aloitin lähistöllä naisvoimistelijoiden jumpassa ja torstaina työväenopiston joogaa. Lisäksi olen käynyt pyörällä töissä, runsaat 3 km suuntaansa, on kumma jollei kunto ala nousta ja läskit littaantua. Sen olen kylläkin huomannut, että liikunta lisää myös ruokahalua, joten jollen laihdu niin toivottavasti en myöskään liho.
Viimeksi kirjoitin, että kaksosten rinkat odottavat purkamista, no nyt meillä taas pakataan niitä. Pojat ovat lähdössä partion yöretkelle viikonlopuksi. Toivottavasti tulee vielä lämmin viikonloppu.

Eka työviikon puolikas takana

Melko turhaa oli jännittää etukäteen töihinpaluuta. Ihan mukavasti nämä kolme päivää hurahtivat ja työasiatkin palautuivat pikkuhiljaa mieleen. Olen supertyytyväinen kuitenkin, että työpäivä on lyhyt, neljä ja puoli tuntia. (Tuo puoli tuntia on ruoka-aikaa, mikä ei kuulu työaikaan.) Kyllä nuo lyhyetkin päivät ovat väsyttäneet sen verran, että kotiin päästyäni olen vedellyt pienet nokoset. Kiva oli taas nähdä työkavereita ja mikä parasta päästä valmiiseen pöytään syömään. Meillä on töissä oma keittiö, mikä tuottaa hirmuisen hyvät lounaat jopa itse leivotut leivät ja kaffepullat. Tänäänkin oli useampaa erillaista salaattia, savulohta ja jälkkäriksi jogurttimoussea mansikkakastikkeella, nam.

Kaksoset olivat viikon leirikoulussa ja kotiutuivat tänään. Nyt eteisessä odottaa täyteen ahdetut rinkat purkamista. Että inhoan matkavarusteiden purkua, varsinkin poikien, kun ei yhtään tiedä mitä kasseista löytyy. Tuleeko vastaan muovipussissa viikon muhineita märkiä sukkia, kourallinen multaa housuntaskuista tai märkiä uimahousuja mytättynä puhtaiden varavaatteiden joukkoon. Joskus vähän pelottaa tunkea kätensä rinkan uumeniin, kun ei tosiaankaan tiedä mitä käsiin osuu.  Mukava viikko heillä kuitenkin on kuulemma ollut. Kunnioitan syvästi noita opettajia, kun lähtevät luokkansa kanssa viikoksi leireilemään. Hirmuinen vastuu porukan hyvinvoinnista ja viihtymisestä painaa varmastikin hartioita.

Viikonloppu vietetäänkin poikien kanssa keskenämme, kun mies lähti jo aamulla saareen työmiehen kanssa jatkamaan mökin remppaa. Se onkin jännää nähdä miten on edistytty kun seuraavalla kerralla itse pääsen paikalle.
Huomenna lähden työporukan kanssa kulttuurimatkalle Tuusulaan. Ohjelmassa on tutustuminen Syvärannan Lottamuseoon, Ateljeekoti Halosenniemeen ja Sibeliuksen Ainolaan. Nämä akkaten bussiretket on aina ollut kivoja ja antoisia kun mukana on yleensä ollut hyvä opas kertomassa kohteista, välillä syödään hyvin ja pidetään kaffepausseja. Kohteet on myös sellaisia, ettei niihin muutoin ehkä tulisi tutustuttua.

Hyvää viikonloppua kaikille!

1. kontrolli takana.

1. kontrollikäynti takana ja kaupungissa kaikki hyvin.

Keskiviikon kontrollikäynti oli rintahoitajalle. TYKSissä on pari sairaanhoitajaa, jotka ovat erikoistuneet rintasyöpähoitoon ja tämä ensimmäinen kontrolli oli tämmöisen vastaanotto. Veriarvoni olivat ihan hyvät eikä tunnusteluissa löytynyt mitään pateja. Kun valitin näistä epämääräisistä säryistäni, hoitaja tiesi, että sädehoitojen ja sytostaattien jälkeen voi tuntua erilaisia kipuja ja kolotuksia. Myöskin leikkausalueella hermot yrittävät toipua ja siitä voi aiheutua tuntemuksia. Mitään kuvauksia ei nyt suoritettu, vaan ensimmäinen mammografia tulee vasta seuraavan kontrollin yhteydessä keväällä. Pyysin myös päästä korjausleikkauskonsultaatioon kirurgille. Se aíka tulee joskus myöhemmin postissa.

Näillä näkymin olen siis tautivapaa kansalainen.

Syyskuun ensimmäinen lähestyy uhkaavasti ja luo outoa tarvetta saada nurkat kuntoon. Ihan kuin en enää töitten jälkeen jaksaisi tehdä enää mitään. Nyt olen siivoillut ja touhuillut puutarhassa ja tietysti liikaa kerralla. Illalla kädet ja olkapäät ovat todella kipeitä ja leikatun puolen kylki turvottaa, mutta kun saa hyvän työvireen päälle, ei millään malttaisi lopettaa ajoissa. Tuo rintahoitaja muistuttikin, että tuo käsi ei kestä pitkäkestoista liikettä. Ikkunoita pitäisi pestä vain pari kerrallaan, mattoja yksi ja muutakin vastaavaa liikettä vain lyhyitä aikoja kerrallaan. Kyllähän sen nahoissaan sitten tuntee jos liikaa tekee.

Pihalla alkaa olla sellainen syksyn kipakkuus ilmassa. Jotenkin tuntuu ihan mukavalta, kun nuo tukahduttavat helteet väistyivät, vaikka olikin kiva, kun oli lämmin kesä. Raikkaampi ilma innostaa myös lähtemään pidemmille kävelylenkeille ja sehän on tietysti pelkkää plussaa kunnonkohotuskuurille. 

Voikaahan hyvin ja sisua hoitorumbassa oleville!

Tukkakuva

Kuten kuvastakin näkyy, tukka on kasvanut ja kihartunut. Tosin tuota kiharaa tukemaan pitää puristella vähän muotovaahtoa sekaan. Kasvua on näemmä sen verran, että kohta pitää jo tilata aika karvarille pientä trimmausta varten.

Sairausloma lähenee loppuaan, kääk- sitä on jäljellä enää viikko!

Ensi keskiviikkona 1.9. pitäisi aloittaa taas normaali: aamulla ylös- töihin- töistä kotiin- ruokaa lapsille---elämä. Vähän jo alkaa jännittämään.

Viikonloppu hääräiltiin taas mökkiremppaa ja nautittiin kuutamosta, lämpimistä pimeistä öistä lyhtyjen loisteessa. Oli hieno viikonvaihde.

Tänään olin pitkästä aikaa verikokeilla huomista syöpäpolin kontrollikäyntiä varten. En ole koskaan ollut mitenkään neulakammoinen, mutta nyt kun käärin hihaa näytteenottoa varten kävi pieni kuvotuksen tunne. Mahtoiko alitajunta lähettää jonkun muiston sytohoitojen piikittelystä. Niin, huomenna on tosiaankin ensimmäinen kontrollikäynti TYKSissä sädehoitojen jälkeen. Pitäisi kai laittaa vähän lapulle muistiin kaikki tuntemukset, mitä tässä tauon aikan on ollut. Aion myöskin ilmoittautua korjausleikkausjonoon. Tämä toispuoleisuus aiheuttaa minulle selkävaivoja. Jos vähänkin olen ilman liivejä, niin saan selän kipeäksi.

Kunto alkaa olla melko hyvä. Tänään kävin labrassa polkupyörällä ja testimielessä poljin hyvällä vauhdilla samaa reittiä kuin työmatkani on, eikä edes ylämäet saaneet aikaiseksi mitään verensyöksyjä, vaan jaksaminen oli suunnilleen samaa tasoa kuin ennen sairasteluakin. Minusta on ollut todella hyvä ratkaisu, tämä kunnon sairausloma hoitojen jälkeen. Nyt olen saanut itseni melko hyvään iskuun ja jaksaminen on varmasti aivan eri luokkaa kuin jos olisin palanut töihin heti hoitojen loputtua.

Lauantaita!

Leuhkinpa vähän tässäkin blogissa viinisatoani. Tiluntalossa jo sitä kehuinkin.

Torstaiksi varattu työkokeilun suunnittelupalaveri lykkääntyi maanantaiksi lääkärin sairastuttua. Viimeksi kun lääkärin näin. oli puhetta, että työkokeilu alkaisi syys-lokakuussa nelituntisilla päivillä ja marraskuu kuusituntisilla päivillä. Työkokeilun aikana minua ei lasketa henkilöstövahvuuksiin vaan olen työpaikalla vähän niinkuin extrana. Tämä on todella hyvä asia, ettei tule heti suurta suorituspakkoa. Saa tehdä töitä oman jaksamisensa mukaan, totutella  arkeen ja palautella mieleen työtehtäviä.

Nyt kun sairausloman loppu alkaa häämöttämään, aloin muutoinkin suunnata katseen tulevaan. Ilmoittauduin työväenopiston joogaan. Joogasta olen tykännyt ennenkin, se on sellaista rauhoittumista venytellen. Joogatunnin jälkeen on mukavan raukea ja rento olo.

Kaksoset lähtivät partion viikonloppupurjehdukselle. Toivottavasti ei nyt tule mitään ukkosmyrskyjä, joita viikolla vähän ennustettiin tulevaksi. Esikoinen viruu sängyn pohjalla kuumeessa ja vatsataudissa. Samaan syssyyn hänelle iski vielä silmätulehduskin. Heti kun koulu alkaa, alkaa näemmä myös nämä taudit kiertämään.

Juttuvinkki

Heips,
Illalla blogeja selaillessani törmäsin myös tähän blogiin, jossa pohdittiin sairastumista. Ihan mielenkiintoista tekstiä.
Käyhän lukaisemassa.
http://lenitalehtonen.wordpress.com/2009/06/15/syopa-saa-naurattaa/

Sanna, jokos sulla on tämmöinen?

Tänään törmäsin blogikierroksella tämmöiseen tuunattuun kärpäslätkään ja jotenkin heti tuli mieleen, että onkohan Sannalla tämmöistä. Eikös siellä maalla kuitenkin jokunen kärpänenkin pörrää, että käyttöä olisi :D

Toteutus näyttää helpolta lätkä, kukka ja tippa liimaa.

On ilmoja pidellyt

Pöh, nyt piti palata kaupunkiin kun poikien koulu alkoi. Mökillä olisi ollut niin mukava olla vielä vähän aikaa kun ilmatkin ovat vielä lämpöisiä. Mies lähti tänään loppuviikoksi kirvesmiehen kanssa mökkiä kunnostamaan, joten remppa sentään etenee. Viimepäivinä saaressa ilmat kylläkin heittelehtivät aivan laidasta laitaan. Oli upeita hellepäiviä, hirmumyrskyä ja mahtavia ukkosenilmoja. Tuntuu, että nuo saaressa vietetyt viikot ovat palauttaneet voimia roppakaupalla. Siellä tulee oltua ulkona lähes kokopäiväisesti, harrastettua hyötyliikuntaa, elo on kiireetöntä ja ilma puhdasta.

Tällä viikolla on vihdoin työkokeilun palaveri, johon osallistuu lisäkseni työterveyslääkäri ja esimieheni. Silloin saan varmastikin tietää, miten tuo työkokeilu käytännössä toimii. Vähän hermostuttaa, miten sitä enää osaa yhtään mitään työtehtäviä tehdäkkään vuoden tauon jälkeen ja miten sytöhoitojen pehmittämät aivot pelittävät. No, kaipa ne siitä virkoavat. Onhan tuo työhönpaluu eräänlainen merkkipaalu, että hoidot on ohi ja elämä palaa arkeen. Kuun loppupuolella  on ensimmäinen kontrollikäynti hoitojen jälkeen, mutta se on ilmeisesti vaan näyttäytyminen ilman mitään kummempia tutkimuksia tai kuvauksia. Jotenkin itsellä on sellainen olo, että haluaisin kunnon syyniin. kuvattaisiin koko kroppa päästä varpaisiin, niin saisi rauhan ettei ainakaan nyt ole mitään pesäkkeitä missään kasvamassa.

Taistelutahtoa teille, joilla hoidot ovat menossa ja peukkuja teille, jotka odottavat tutkimustuloksia.

Voikaahan hyvin!

Kuulumisia

Huhuu- minä täällä!
Ollaan oltu niin tiiviisti mökillä, vain välillä käväisty pikaisesti kotona katsastamassa paikkoja, etten ole päässyt blogia päivittämään. Ihan on ollut ikävä teitä kaikkia. Nyt kun ollaan pari päivää kaupungissa, niin minulla on tilaisuus suorittaa lukurästejä blogeissanne. Paljon on kaikille tapahtunut.

Mökillä me rahdattiin veneellä puutavaraa saareen mökin laajennusosaa varten. Jonkin verran sain maalattua ulkoverhouspaneeleita, mutta kokoajan pitää vähän varoa oikean käden kyynerpäätä. Heti jos jotain tekee enemmän niin tenniskyynerpäävaivat alkavat. Tämä vaiva ei nyt kuitenkaan taida johtua syöpähoidoista vaan on ihan itseaiheutettu. Muutoin sitä tuntee vanhentuneensa vuoden aikana kymmenen vuotta. Kaikenlaisia kolotuksia ja kramppeja tuntuu jokapuolella. Varsinkin jalat on istumisen jälkeen ihan pökkelöt ja voimattomat myöskään kyykystä tahdo päästä ylös. Vuosi sitten olin fyysisesti melko hyvässä kunnossa, mutta nyt tuntuu että kunnon palauttaminen on kivinen taival. Kaipa tässäkin asiassa pitää ottaa päivä kerrallaan. Jonain päivänä tuntuu tosi hyvältä ja silloin jaksaa touhuta ja joku toinen päivä pitää vain ottaa iisisti. Onneksi sairauslomani on jatkunut (nyt kylläkin 300 sairauslomapäivää tulee täyteen, joten elokuussa ei tule enää päivärahaa). Taaksepäin aikaa muistellessa olisin ollut vielä ihan toipilas jos olisin palannut töihin kahden viikon jälkeen sädehoitojen loppumisesta. On kuntoni sentään siitä kohonnut merkittävästi.

Nyt me ollaan miehen kanssa molemmat sairauslomalla. Mies sivalsi mökillä sirkkelillä siivun toisen etusormen päästä ja siitä tuli aika ilkeän näköinen haava. Tuota sormea on nyt hoidettu melkein päivittäin mökkipaikkakunnan terveyskeskuksessa haavan alkaessa märkiä. Taas saa olla onnellinen toimivasta julkisesta terveydehuollosta niin hyvin siellä kaikki on sujunut. Kun tämä tapaturma sattui kesken kesälomaa, miehen lomakin pitenee. Siis ei niin paljoa pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Voipi olla että taas menee päiviä ennen kuin pääsen jälleen koneelle, joten hyvää elokuun alkua teille.

Kyllä tarkenee

Lämpöhalvauksen rajamailla hoippuessani, en ole juurikaan jaksanut koneella istuskella, joten blogimaailmassa vierailuunkin on tullut taukoa.

Tehtiin asuntoautolla pikku kierros itä-suomessa. Porvoo- Kotka- Mikkeli ja ei-ilmastoidussa asuntoautossa tunnelma oli hikinen. Onneksi jääkaapissa oli täysi latinki viileää juomista koko porukalle. Kuva on Pistohiekalta. Mies halusi käväistä fiilistelemässä ko. paikalla, koska oli lapsuudessaan viettänyt siellä telttaillen monia kesiä. Nyt oli leirintäalue lakkautettu, mutta paikka oli kyllä hieno. Me saatiin ihan privaatti hiekkaranta auton edustalle ja sinnekös levitettiin retkituolit ja vietettiin yö.

Heti tuon reissun jälkeen lähdettiin mökille. Hellepäivät jatkuivat sielläkin, mutta onneksi pääsee uimaan.

Ihan näin kuumat kelit eivät sovi fysiikalleni nyt yhtään. Pyörryttää kun vähänkin liikahtaa, yöt menee hikilammikossa kääntyilessä ja päivät varjossa lojuen. Siinä öitä valvoessa tulee kaikenlaisia tuntemuksiakin, milloin jomottaa arpea, tuntuu painetta kainalossa tai epämääräistä kiristystä jäljelläolevasta rinnasta. Eikä kunnonkohotuskuurinikaan etene yhtään, kun pää ei kestä nyt mitään rivakampaa liikettä.

 Älkää ottako itseenne, vaikken jättänytkään kommennteja, kun käväisin lukemassa blogejanne. Oli niin paljon lukemattomia kirjoituksia, että aikaa kului jo niitä tavatessani ja lämpötila nousee sisätiloissa taas sietämättömäksi. Nyt pitää vääntäytyä pihalle etsimään varjopaikkaa.

Voikaahan hyvin!

Sairausloma jatkuu

Sairausloma jatkuu elokuun loppuun ja suunniteltu on, että syyskuun alusta aloitan työkokeilun 4:llä työtunnilla. Nyt on edessä parin kuukauden kunnonkohotus- ja ajatustentuuletusrupeama. Tämä jakso pitää ajatella hienona mahdollisuutena saada itsensä taas hyvään iskuun niin ruumiillisesti kuin henkisestikin. Lääkäri kopeloi kipeältä tuntuneen solisluun alueen, mutta ei myöskään löytänyt siltä mitään erikoista. Kehoitti seuraamaan tilannetta ja ottamaan rohkeasti yhteyttä TYKSiin jos vaiva jatkuu. Ei kuulemma saa liian kauaa odottaa tuollaisten tuntemuksien kanssa ennen kuin hakeutuu tutkimuksiin.

Eilen luin surukseni erään minua nelisen vuotta nuoremman rintasyöpäpotilaan kuolinilmoituksen. Hän ehti sairastaa runsaan vuoden. Aina nämä ikävät uutiset pysäyttävät muistamaan, että miten juonikas ja pirullinen vastustaja syöpä on. Mutta eihän sitä voi elää mikään synkkä peikko olkapäällä vaan ajatukset on suunnattava tulevaisuuteen ja iloittava,että ainakin nyt näyttää siltä, että tauti on voitettu. Elettävä mottona: The time is now.

Ihanat kesäpäivät ovat hellineet lomalaisia. On mukava kun ulkona pärjää hellevaatteissa myöhään iltaan. Tämän poikamaisen tukkamallin kanssa tuntuu sopivan urheilulliset ja rennot vaatteet. Kokeilin päälleni kukkamekkoja ja rimpsuja, mutta jotenkaan ne ei nyt näyttäneet hyviltä. Shortsit ja caprit tuntuivat sopivan, no niillä mennään tämä kesä. En ihmeemmin ole suojannut kaula-aluetta auringolta, en nyt kuitenkaan mitään auringonottoakaan ole harrastasnut, mutta ihan normaalisti sädetetyn puolen iho näyttää kestävän aurinkoa ja ruskettuu normaalisti. T-paitoja ja toppeja olen pitänyt pihatöissä ja kävelylenkeillä.

Kärhöt alottavat kukintaansa.

Huomenna on mukavaa ohjelmaa. Mennään katsomaan kesäteatteriin Westside storya ja sen jälkeen läheiseen ulkoilmaravintolaan illanviettoon. Kivaa vaihtelua ja mielenvirkistystä. Toivottavasti huomennakaan ei sada ja olisi lämmin ilta.

Juhannuksen jälkeistä elämää

Keskikesän juhlat on juhlittu ja kimpsut raahattu takaisin kaupunkiin. Tässä nykyinen hiuskasvustoni, olen tuo kuvan taaimmainen blondi ; D. Säät suosivat meitä yöttömän yön kuhkaajia, vaikka tuuli olikin välillä kova, niin lämmintä piisasi silti.
Itse olin vähän vaivainen ja olen sitä edelleen. Tuon Tanskan reissun jälkeen kitkin kukkamaat ja siitähän tulikin krämppää. Oikeassa kädessä tuntuu tenniskyynärpään vaivat ja vasemmassa kädessä solisluun ympäristö tuntuu jomottelevan. Tuo tenniskyynärpään vaiva on selvää seurausta kitkemisestä, mutta tuon leikatun puolen solisluuvaiva vähän laittoi miettimään, että mikähän siellä antaa tuntemuksia. Pitää seurata tilannetta. Lisäksi erehdyin syömään iltamyöhäisellä grillimakkaraa ja sekös närästi ja muljutteli vatsassa pitäen hereillä pitkin yötä. Nukkuminen ei muutoinkaan edelleenkään suju kuin pätkissä hikoilupuuskien ja muiden heräilyjen vuoksi, niin tämä makkaran aiheuttama vaiva tuntui jo liialliselta. Tästä lähin pitää muistaa vältellä moista iltapalaa.

Aamun lehti oli täynnä alennusmyynti-ilmoituksia, mutta jotenkaan ei yhtään tullut sellainen olo, että haluttaisi lähteä kauppoja kiertelemään. Minä, kun olen ennen ollut intohimoinen ale-shoppailija ja hullujen päivien kiertäjä, tämä tuntuu kummalliselta mielialata. Ehkä tuo keväinen päätökseni turhien vermeiden ja tavaroiden ostelu ja keräily pitää edelleen ja päätös on vahvassa tunnossa tehty.

Huomenna on taas aika työterveyslääkärille ja ratkeaa vieläkö saan jatkaa toipumista sairausloman merkeissä.

Hyvää Juhannusta!

Hyvää Juhannusta kaikille!

Ilmatieteenlaitoskin on luvannut melkoisen mukavia kelejä ainakin tänne suomineidon hameenhelmaan.

Voikaahan hyvin!

Sadetta, prinsessoja ja tangoa

Kuva Tanskasta

Tulin vain toivottelemaan hyvää viikonlopun jatkoa teille!

Tänään aloitin uuden kukkapenkin teon, mutta sade katkaisi hyvän puuhastelufiiliksen. Sitten röhnähdin vain sohvalle ihailemaan kun kaunis prinsessa sai prinssinsä. Komiata oli meno. Nyt telkusta tulee kotimaisen kuninkaalisen hankintaa, tangomarkkinoiden karsinta. Koko ilta pelkkää kuninkaallista menoa. Meillä onkin tänään niin rauhallista, kun kaksoset ovat partioleirillä ja mies geokätköreissulla lankomieheni kanssa. Esikoinenkin istuu huoneessaan pelaamassa jotain aivoja tuhoavaa PS3-peliä. Että semmoista menoa täällä.

Nyt olen syönyt kolmisen viikkoa viisivuotisesta Tamoflen-kuurista (hormooniestolääke). Ei ole vielä parta ja rintakarvat kasvaneet eikä ääni muuttunut bassoksi. En ole huomannut oikeastaan mitään suurempia haittavaikutuksia mummutautioireiden lisäksi. Toivottavasti niitä ei ilmaannu pidemmänkään käytön jälkeen.

Näiden kuumien aaltojenkin kanssa pärjäilee ainakin kotioloissa, tiedä sitten tuleeko noloja tilanteita työmaailamassa kun aina välillä naama vetää hehkuvan punaiseksi.

Onko joku teistä saanut jotain informaatiota rintojen korjausleikkauksesta, milloin semmoista aletaan suunnitella? Itse kun kysyin asiasta viimeisellä sädehoidon lääkärikontrollilla, lääkäri olisi laittanut lähetteen kirurgin vastaanotolle. En silloin kärventyneen nahan kanssa katsonut asiaa vielä ajankohtaiseksi, mitä sitä kirurgin kallista aikaa tuhlaamaan ennen aikojaan. Mutta silti kiinnostaisi, että kuinka pitkä aika yleensä odotellaan hoitojen päättymisestä ennen korjausleikkausta.

Voikaahan hyvin!

Täällä taas!

Pohjoismaiden kiertoajelu on tehty ja kassitkin melkein purettu. Ajokilometrejä kertyi lähes 3000. Vaikkei mitään hellekelejä ollutkaan, reissu oli mukava. Syöpä -sana ei tainnut käydä mielessä kertaakaan, ei ainakaan montaa kertaa, joten pääntuuletus toimi hyvin hienoja maisemia pällistellessä ja kartan kiemuroita tutkiskellessa. Nukuinkin tosi hyvin, kun päivän tohinoiden jälkeen sai päänsä kallistaa auton  sohvalle ei ulkoa kantautuneet äänet paljoa haitanneet. Terveellinen ruokavalio ei kylläkään seurannut matkassa mukana. Päivän lämmin ruoka oli lähinnä pizzaa, pastaa ja kebabbia, kaikkea sellaista mikä maistuu pojillekin ja vatsa täyttyy.

Erikoinen sattuma oli, kun oltiin lähdössä Legolandian leirintäalueelta, niin parkkipaikalla seisoi toinen suomalainen matkailuauto lähdössä. Autossa oli tutun näköistä porukkaa. Esikoisen kummit olivat myöskin lähteneet reissuun, emmekä kumpikaan tienneet toistemme olevan matkalla. Lisäksi näin työkaverini perheineen Legolandiassa. Tuttuja näkee melko harvoin kun käväisee kaupungilla, mutta että noinkin kaukana ja ihmismassojen keskellä törmää tuttuihin tuntuu jo ihmeeltä.

Kuvassa kaksoset kovassa tuulessa rannalla. Edessä on jännä lokkiparvi, mikä yritti lentää vastatuuleen ja koska tuuli oli niin kova linnut räpyttelivät paikoillaan. Niitä pääsi ihan lähellekin. Erikoinen ilmiö.

Pitää kertoa vielä, kun paluumatkalla laivalla toinen kaksosista kinusi päästä pelaamaan peliautomaatteja ja sanoin, että pitää olla 16 vuotias niitä pelatakseen, niin hän päätti:" Tule mukaan Marius (toinen kaksosista), yhdessä me ollaan 20."

Toinen hauska tapaus sattui laivalla ruokailun päätteeksi. Haeskelin jälkiruokaa ja edessäni pariskunta lappasi hyvän näköistä vaaleaa kiisseliä kulhoihin ja napauttivat hillosilmän päälle. Heidän jälkeensä olin jo kulho kädessä tarttumaisillani kiisselikauhaan, kun henkilökuntaan kuuluva valisti, että kiisseliksi luultu olikin hollandais-kastiketta. Jälkiruoka oli katettu toiseen paikkaan. No, sain oikeaa jälkiruokaa, mutta viereiseen pöytään tuli kohta pariskunta tyytyväisen näköisenä hollandaiskastikekippoineen ja en voinut muuta kun kieriä naurusta kun katselin heidän ällistyneitä ilmeitään ensimmäisen "kiisseli"lusikallisen jälkeen, mahtoi olla aika makuelämys -hollandaiskastike hillosilmällä.

Tänään olikin uutisissa, että rintasyöpä on lisääntynyt vanhempien naisten keskuudessa. Ilmeisesti hormoonikorvaushoidot alkavat nyt näkyä. Vaikka meitä nuorempia tuntuu olevan sankka joukko, tilastojen mukaan nuorempien ikäluokkien rintasyöpätapaukset eivät ole lisääntyneet. Kai se on uskottava, kun oikein uutisissa sanottiin.

Ompelupuuhissa

Kuten jo aiemmin kerroin, ostamassamme asuntoautossa oli kamala sisustus.

Verhot olivat yläkuvan persikan väristä veluria, istuimet ja sänkyjen tekstiilit tuota läikikkään kirjavaa kuosia.

Matkapahoinvoinnista kärsivä esikoisemmekin valitteli, että noista läiskistä tulee huono olo.

Nyt olen viimepäivät ommellut uusia tekstiilejä ja alkaa olla valmista.

Aika sinivoittoinen autosta tuli.

Poikien kerrossängyt yläkuvassa ja

alakuvassa ohjaamo ja vuode sen yläpuolella.

Toinen istuinryhmä on jo valmis, toisen  istuinosassa on vielä vanhaa kangasta.

Vessa oli ennen violetti, vaihdoin harmaa-valkoiseen.

(Hups, nyt tästä tuli vähän Tiluntalomainen bloggaus sisustuskuvineen)

 Laivaliput on jo tilattu ja kohtapuolin lähetään reissuun kohti Ruattia ja Tanskaa. Harmiksemme Ainoa ei voida ottaa mukaan, koska Ruotsi vaatii raivotautirokotuksen tehosta osoittavan verikokeen, eikä se ehdi enää tätä reissua varten. Käytiin tänään tutustumassa koirahoitolaan, minne Aino majoittuu lomamme ajaksi. Sille oli varattu pinkki prinsessahuone, missä oli vaaleanpunaiset sydänmatot ja vaaleanpunaisella fleesellä päällystetty nojatuoli. Eiköhän se siellä pärjää, vaikka surku on pientä jättää vieraille.

Nyt blokkailuun tulee taukoa, kun pitää tehdä loput järjestelyt ja sitten lomaillaan.

Voikaahan hyvin!

Platinablondi

Tässä me ollaan,  perheen kaksi blondia.

Epäonnistuneen kotivärjäyksen jälkeen astelin kampaajalleni uusintavärjäykseen ja väriksi valittiin platinablondi. Kunhan tuo tukka vähän vielä kasvaa ja sen saa pörrötettyä vahalla. siitä tulee varmastikin melko hyvä. Jotenkin olen ihan tykästynyt tähän lyhyeen malliin. On se vaan niin helppo, ei tarvitse aamuisin tuhtailla kihartimien ja lakkojen kanssa, riittää kun suihkun jälkeen pyyhkeellä hankaa kuivaksi ja thats it.

Taidanpa vähän aikaa pitääkin tukan lyhyenä. (Ei nyt ehkä ihan näin lyhyenä kun nyt)

Tänään oli taas käynti työterveyslääkärillä ja sairauslomani jatkuu tällä erää kesäkuun loppuun. Reseptiksi hän määräsi liikuntaa kolmesti viikossa, kävelyä, pyöräilyä ja vaikka nurmikonleikkuuta. Hyvä ja toteutettavissa oleva suunnitelma yleiskunnon nostamiseksi.

Säteilyalueen iho alkaa olla jo melko hyvä rasvailun ja ilmakylpyjen ansiosta. Sen verran ohut iho on vielä, ettei se oikein kestä liívien käyttöä pidempiä aikoja. Kyllä liivit lentää heti nurkkaan kun pääsen kotioven sisäpuolelle.

Keskiviikkona käytiin ostamassa asuntoauto. Sellainen käytetty ja kymmenen vuotta vanha, mutta siististi pidetty ja kohtuullisen vähän ajettu. Sen verhoilut on sellaiset kikertävän kukertavat, eivätkä ollenkaa makuni mukaisia, mutta ajattelin ommella siihen uudet tekstiilit, niin kyllä sillä ajelee. Olemme monta vuotta suunnitelleet Tanskan reissua ja Euroopankin kiertelyä, mutta kolmen äänekkään ja ärhäkän pojan kanssa reissaaminen tavallisella autolla monen päivän matkoja on jotenkin tuntunut hermojen koittelulta. Nyt tämän uuden pelin kanssa näitä reissuja voisi vähitellen tehdäkin ja Ainokin matkaa siinä mukana helposti. Suunniteltiin heti alkukesäksi Tanskan Legolandiassa käyntiä ja siinä samalla voisi kierrellä Tanskaa ja Ruotsia muutoinkin. Alkukesästä matkailijoita on kuulemma Legolandiassa vähemmän niin ei aika mene jonoissa seisoskeluun. Loput kesästä voikin sitten keskittyä mökkeilyyn. Syksymmällä voi taas tehdä lyhyitä kotimaanreissuja tämän asuntoauton kanssa. Pojat olivat ihan tohkeissaan tuosta pirssistä ja makoilivat sen kerrossängyssä ja ohjaamon yläpuolella olevassa sängyssä suunnittelemassa reissuun otettavia viihdykkeitä melkein koko illan, ei sen puoleen, itsekin odotan innolla reissua. Reissun suunnittelu ja paikan vaihdos on varmastikin hyvää pääkopan tuuletusta, saa tyrkättyä talven koitokset sivummalle. Ja jotenkin tuon syövän myötä on tullut tunne, että haaveista pitää pyrkiä tehdä totta nyt kun vielä pystyy, eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

PS. Tukkanihan on jo saman värinen kun vierustan "potkumummoilla"  : D

Piha-asukki

Olen viimepäivät lähestulkoon asunut pihalla. Sisällä tuntuu niin tukahduttavan kuumalta, joten edelleen olen lötkötellyt pihakeinussa. Näkymät ovatkin olleet hienoja kun tuomet, luumupuut ja omenapuut ovat kukassa.
Luumupuu jo pudotteleekin kukkiaan ja terälehdet kuin valkoiset hiutaleet leijuvat tuulen mukana.

Ilman liivejä ja proteesia on ollut pakko olla. Iho on edelleen sen verran arkana sädegrillailuista, ettei hautovalla proteesilla ole voinut aluetta peittää. Bepanthen-salva taitaa kuitenkin pikkuhiljaa alkaa tehota, kun irtoavan nahan alta tulee jo hyvän näköistä ihoa. Olen jopa tehnyt pieniä lenkkejä Aino-koiran kanssa tissipuolena. Hieman vajavainen olo on itselläni, mutta ei kukaan pyöräilijä ole kuitenkaan kohdallani ojaan ajanut. Voipi olla, että puutosta ei ohikulkijat edes huomaa, mutta väljässä paidassakin tulee käveltyä vähän hartiat lysyssä ja näin kai yritän peitellä aukkopaikkaa.

Huomenna ajattelin piristää peilikuvaani ja blondata siilitukkani. Tuo maantien värinen uusi tukka kaipaa vähän muutosta. Väriainetta ei ainakaan paljoa kulu, taitaa yhdestä pakkauksesta saada sekoitettua monta värjäyskertaa. Katsotaan kuinka akan käy, onko lopputulos purkin lupaamaa blondia, vai vieläkö sytostaattit laittavat värit oudoiksi. Toivottavasti väristä ei ihan hirmuinen tule kun vappukin jo meni. Pinkin tukan vuoksi voi niitä ojaanajojakin sattua.

Hellelötkötys

Täydellinen hellelötkötys on iskenyt. Ei oikein jaksa mitään, ei edes koneella istuskella blogistania-retkellä.

Olen vain istuskellut pihakeinun katoksen alla väljässä paidassa ja katsellut pilvenkökkäreiden lipumista sinisellä taivaalla ja juonut litrakaupalla vettä.

Iho on edelleen niin arka, ettei liivejä voi pitää kuin hetkittäin jos pitää käväistä ihmisten ilmoilla.

Kukat on riehaantuneet kukkimaan sisällä ja ulkona. Kuvassa oleva vanha orkideanikin tekee jatkuvasti uusia kukkavanoja ja nuppuja. Pihalla tulppaanien kukinta jää todella lyhyeksi helteiden nahistaessa ne muutamassa päivässä. Mutta nyt täytyy kyllä nautiskella ja istuskella siellä pihakeinussa niin kauan kuin lämmintä riittää.

Jo ensiviikoksi luvattiin viileämpää, joten koneellakin tulee varmastikin vietettyä enemmän aikaa.

Voikaahan hyvin!

Nahanluonti

Vietimme pidennetyn viikonlopun mökillämme. Pojillakin oli perjantai vapaana koulusta, koska olivat tehneet sen sisään koulun 100-vuotisjuhlinnassa eräänä lauantaina. Mökki on aina ollut paikka, jossa olen saanut ajatukset järjestykseen ja jossa mieli lepää. Nyt siellä tulvahtivat mieleen viime vuoden loppukesä. Ensin mökkeilyä varjosti anopin sairastelu ja siellä ollessamme saimme puhelun hänen kuolemastaan. Samoin mökillä kesälomalla löysin patin rinnastani. Vaikka näitä vakavia asioita tulikin mieleen, sai siellä taas levättyäkin laineiden liplatusta kuunnellessa ja lintujen touhuja seuratessa,

Kotiin palatessa hämmästytti, mikä hirmuinen muutos luonnossa oli tapahtunut noiden muutamien päivien aikana, täällähän oli jo kesä. Tulppaanit kukkivat täysillä ja nurmikkokin oli kasvanut ihan leikkuukuntoon.
Lämmintä piisaa ja hikkee pukkaa. Tästä lämmöstä ei oikein tykkää tuo sädehoidon kärvistämä rinnukseni. Viimeyöllä nukuin tosi huonosti kun rintapieltä kutisi ja kirveli. Ilmeisesti olin sitä sen verran unissani rahnuttanut, että aamulla sain irroitella irtonaista ihoa. Liivejä ei voi pitää ollenkaan, ne hankaavat liiaksi ärtynyttä nahkaa. Lisäksi tämä lämpö lisää jo jonkin aikaa vaivannutta pyörryttämisen tunnetta. Sykettä en voi nostaa ollenkaan tai heti alkaa tuntua heikolta.

Työterveyslääkäri oli kanssani yhtä mieltä, ettei tämä TYKSistä saamani parin viikon loma riitä, vaan jatkoa varmastikin seuraa. Täytyy saada ensin koneisto kuntoon, ennen kun työnteosta tulee mitään. Menen hänen vastaanotolleen ennen tämän sairausloman loppua taas sopimaan jatkosta.

Lämmintä ilmaa on luvattu koko tulevalle viikolle. Toivottavasti tuo nahkani ei kovasti huonone lämmöstä ja hikoilusta, vaikka muutoin onkin mukavaa kun on kesäistä.

Viimeinen sädehoito takana

Jee, nyt on viimeinen sädetyskin takana!
Tällä viimeisellä kerralla osuin hoitopöydälle heti aivan oikeaan asentoon, joten hoitajien ei tarvinnut asetella yhtään. Ihmeesti sitä on tottunut kekkuloimaan yläosa paljaana, nytkin hoitajana oli varsin komea, kauniisti ruskettunut mies, eikä tilanne ujostuttanut yhtään. Kyllä tämän hoitorupeaman aikana on saanut stripata jo niin monen miehen edessä, että siihen on jo tottunut. Heh. mahtaisiko sitä alkaa tehdä uraa tissipuoli-srtipparina, kun tuo puseron heitto yleisön edessä sujuu niin helposti ;).

Iholla on nyt tummanpunainen jälki, ihan sen mallinen kuin olisi silitysraudalla painettu polttomerkki. Selkäpuolella on myös punotusta samoin kaulalla. Eilinen lääkäri kertoi, että iho saattaa vielä muutamana päivänä hoitojen jälkeenkin mennä huonompaan kuntoon, mutta sitten paranemisen pitäisi alkaa nopeasti.

Kun kävelin ulos TYKSistä ylitseni huokui hirmuinen helpotuksen tunne, vähän piti oikein silmäkulmia pyyhkiä ja vetäistä muutaman kerran oikein syvään henkeä. Se on nyt kestetty, toivottavasti ei tarvitse enää ikinä avata noiden osastojen ovia, muutoin kun kontrollikäyntien merkeissä. Sainkin jo ensimmäisen kontrollin ajat, labra 13.8. ja rintasyöpähoitajan vastaanotto 16.8. Se käynti ei siis olekaan lääkärille vaan hoitajalle.
Sairausloma jatkuu 30.5. saakka.

Huomenna menenkin taas työterveyslääkärille keskustelemaan työkokeilusta.

Hyvää äitienpäivää!

Hyvää äitienpäivää kaikille maailman naisille.

Leen@n muistolle

Blogiystävämme Leen@n muistolle!

Vapaapäivä

Rinne tänään keittiön ikkunasta kuvattuna.

Tänään on sädehoitokoneen huoltopäivä, joten minullakin on vapaapäivä. Se tulee kyllä ihan tarpeeseen, sillä ilmakylvyistä ja ahkerasta rasvailusta huolimtta iho alkaa jo kärsiä säteistä. Rinnuksessa näkyy selkeäreunainen aristava punainen alue. Onneksi hoitokertoja on edessä enää 4 kpl! Tosi nopeasti tämä hoitojakso on hurahtanut ja ihan siedettävin sivuoirein. Välillä juodessa tuntuu kurkussa sellainen palantunne, joten saa niellä tarkasti, ettei juoma mene väärään kurkkuun ja joskus on tuntunut pientä kuvotuksen tunnetta ja huippausta, mutta hyvin vähän nuo elämistä haittaavat. Tuo ihon aristus vähäsen. Sairauslomalle tulee jatkoa, sehän olisi loppunut 14.5. mutta sädehoidon jälkeen saa automaattisesti ainakin kaksi viikkoa toipumislomaa.

Tilasin ensi viikoksi ajan työterveyslääkärillekin työkokeilun suunnitteluun. Täytyy vielä selvitellä miten kesälomat tulee pitää. Voiko työkokeilun välissä pitää kesälomaa vai tuleeko se viettää ennen kokeilun alkua sairausloman perään. Kyllä kesäloma olisi mukava viettää silloin kun muukin perhe on lomalla ja asustella pidempiä aikoja mökillä, mutta katsotaan mitä säädökset määräävät. Netistä en ole löytänyt sivustoa, jossa olisi käsitelty tätä lomailua työkokeilun aikana. Etsintä jatkuu.

Pallopää vappua!

Tiinan, Teen ja Sannan innoittamana liityn pallopää-vappuilijoihin.
Oikein mukavaa vappua kaikille!

Juhlikaahan ihmisiksi.

Nahka alkaa punoittaa

Pikkuhiljaa alkaa nahka kärsiä sädeannoksista. Perjantaina rinnus jo aristeli, tuntemus oli kuin olisi liikaa ottanut aurinkoa. Viikonlopun hoitotauolla iho rauhoittui, mutta nyt jo taas alkaa pientä kuumotusta ja punotusta tuntumaan. Olenkin tänään ollut ilman liivejä ja rasvaillut rinnusta ahkeraan, jospa tuo taas rauhoittuisi. Muutoin sädetys on sujunut hyvin suunnitelmien mukaan.

Viikonloppuna meillä oli poikien partiomarssi. Se on aina niin juhlallinen tapahtuma. Sydän sykkyrällä ja ylpeys rinnassa sitä aina katsoo poikakolmikomme  marssia. Onneksi sääkin suosi marssijoita, joten pojat tarkenivat polvihousuissaan.

Se on sitten vappuviikonloppu tulossa. Simat on jo pullotettu ja munkkiresepti haettu esille. Niin se taas vain kestettiin pimeä kaamos ja tällä kertaa vielä sairauden taakka hartioilla. Kevät on aina täynnä toivoa ja uutta elämää, joten mielialakin pysyy aurinkoisena ja pikkuhiljaa alkaa kuntokin kohentua. Tasatahtia kohti kesää mennään.

Pärtsäri-look

Joissakin blogeissanne olettekin kehuneet Buff-huivien mukavuutta ja kävin jo katselemassakin niitä nettikaupan sivuilla. Mutta eilen kirpparilla joku kaupittelikin paria käyttämätöntä Buffia. Ostin toisen, 7€ tuo köyhdytti. Kuosi on kylläkin vähän moottoriurheiluun viittaava ja taitaa se mainostaakin jotain, mutta päätin silti ostaa kokeiltavaksi.

Näytin aika radikaali"nuorelta" tuo päässä. Poikiakin nauratti, että äiskä on kuin joku harrikkapimu. (lyhyt siilitukka, harrikkakuosia ja tatuointejakin nyt löytyy jos tarkkaan katsoo, pimusta en nyt tiedä, eikä ole sitä harrikkaakaan) Kieltämättä mukavalta tuo tuntui päässä ja tuossa pahvipäässä on ohjeita huivin monimuotoiseen käyttöön. Siitä saa pipon, kaulurin, ponnaridonitsin, suusuojan, pääpannan, merirosvohuivin ym. Nyt pitää vielä harjoitella sen kieputtelemista eri asentoihin ja eikun nahkatakki päälle ja baanalle. :-D

Tiistaita

Sädehoidot jatkuvat ja nyt jo osaan asettua lavitsalle melkein oikeaan asentoon, joten hoitajien ei tarvitse paljoa asetella. Eilen sädetyksen jälkeen sädehoitaja kertoi tarkasti mitä sädehoito tarkoittaa ja millaista säteilyä mihinkin kohtaan laitetaan, lisäksi käytiin läpi tarkemmin sädetysalueen ihonhoitoa. Mukava juttutuokio.
Huomenna hoidon jälkeen on vuorossa kuntoutushoitajan rupatteluhetki.

Kun luin nuo edellä mainitsemani jutut ravitsemuksen ja syövän yhteydestä, koin pienoisen omantunnon kolauksen ja ahaa elämyksen. Olen aina luullut, että syön suht terveellisesti, mutta, mutta...  Eilen kävin kaupassa ja ostin vihreää teetä, parsakaalia, pellavan siemeniä, viinirypäleitä ja muuta terveelliseksi mainittua. Punaviiniä ja tummaa suklaata olikin jo kotona.
 Nyt pitäisi vielä saada perhettä motivoitumaan terveellisimpiin ruokailutottumuksiin. Mutta pojat ovat nyt niin pahassa iässä. Tällä hetkellä hampurilaiset, pizzat, makkara ja ranskanperunat ovat heidän mielestään parasta. Yritykseni tunkea parsakaalia heidän lautaselleen aiheutti melkoista elekieltä ja naamanvääntöjä. Onneksi normaali kotiruokakin kelpaa ja ehkäpä väsytystaktiikalla tuo parsakaalikin alkaa maistua. Yritetään edelleenkin pitää nuo mässyruuat silloin tällöin nautittavana herkkuna ja ujuttaa noita terveysaineksia ruokavalioon.

Mielenkiintoista

Tänään alkoi satamaan vettä, joten oli aikaa istahtaa koneelle ja seikkailla blogimaailmassa.
Vastaan tuli mielenkiintoinen blogi, jossa nyt oli aiheena ruuan merkitys syövän syntyyn. Ihan hyvää luettavaa, käykäähän kurkkimassa.
http://www.pellonpientareella.com/

Toinen blogisivu, jossa pohditaan ruokaa ja rintasyöpää:
http://ruohikolla.blogspot.com/search/label/Sy%C3%B6v%C3%A4n%20ehk%C3%A4isy

Kyllä tuolla ruualla on varmastikin vaikutusta meidän hyvinvointiin.

Lauantaiehtoota teille!

Säteilevää tiistaita

Upea aurinkoinen kevätsää on hellinyt meitä täällä Turussa jo päiviä. Minulla on sädehoidot päässeet hyvään alkuun ja ne tosiaankin tuntuvat ihan mukavilta ja helpoilta hoidoilta sytorääkin jälkeen. Jos jollain on sädehoito vasta edessä se tehdään näin: asetutaan lavitsalle pötkölleen ylävartalo paljaana kädet ylhäällä, sitten hoitajat tähtäilevät nahkaan tatuoidut kohdistuspisteet koneen saataville, sitten muutaman minuutin hoito, joka ei tunnu, ei näy, ei juuri edes kuulu. Sitten vaihdetaan koneeseen "tähtäin" ja sädetetään taas muutama minuutti. Sitten lavitsa nousee ylös ja kone siirtyy selkäpuolelle ja hoitaa sädetykset, itse saan katsella kattoon printattua suurta päivänkakkaraa. Sitten kone laskee lavitsan takaisin alas ja homma on ohi.

Yleensä tuo sessio kestää noin 10 minuuttia, mutta eilen koneet temppuilivat ja sain odotella vuoroani 45 min. Olen jo pari kertaa kävellyt hoitoon ja takaisin, mutta ihan joka päivä en viitsi, koska reissuun kuluu kävellen melkein 3 tuntia. Kävelyreissun jälkeen jalat on koko illan ihan tönköt eikä jaksa oikeastaan tehdä enää mitään huusollihommiakaan. Nyt kuitenkin sormet syhyy jo puutarhan kopsutteluun ja haluan jättää vähän energiaa siihenkin. Omenapuiden leikkausta, haravointia ja kukkamaiden siivoilua on lähipäivinä ohjelmassa, välillä pitää kylläkin käydä sisällä laskemassa lapset ja vähän ruokkimassa niitä.


PS. Tukka tuuhenee ja ripsiäkin on jo lähes koko rivistöt.
Voikaahan hyvin!

Surullista

Piti kirjoittaa päivän touhuista, mutta luettuani Maahan, odota blogin Leen@n kuulumisia, ei ne päivän touhut enää tuntuneetkaan kovin tärkeiltä. Leen@n vuoden mittainen taistelu syöpäpirulaista vastaan alkaa ikävästi kääntyä tappioon. Olen todella surullinen tuosta uutisesta. Vaikka emme koskaan livenä tavanneetkaan, hänestä tuli bloginsa kautta läheinen ja hän jaksoi omasta etenevästä sairaudestaan huolimatta kannustaa ja tukea kommenttiensa kautta meitä muita sairastuneita. Hän hyvänä kirjoittajana kuvasi hyvin sairauden tuomia muutoksia elämään. Nyt hän on jo niin heikko, ettei jaksa enää itse kirjoittaa, mutta lähipiiri päivittää blogia.

Jotenkin sitä yrittää ajatella, että kyllähän tästä taudista parannutaan ja elämä jatkuu entisellään, mutta ei se kuitenkaan kaikilla parane, eikä elämä jatku. Sitä yrittää sinnitellä ja selviytyä kaikista asioista kuin ennen sairastumistakin, olla reipas ja toiveikas, mutta ehkä pitäisi antaa ajatusten möyhiä kunnolla myös ne synkätkin silmäkkeet- Ehkä sitten antaisi itselleen luvan ottaa rennommin, antaa ajan näyttää kuinka pärjää, jatkuuko elämä ennallaan vai onko aika ottaa uudenlainen suunta. Pitää ottaa aikaa, pohtia ja punnita mitkä ovat itselle tärkeitä -hyvän mielen tuovia asioita, laittaa arvomaailma uuteen järjestykseen ja miettiä mitkä asiat asettaa ylimmäksi ja mitkä asiat voi turhana pudottaa pois.   

Pääsiäispyhät vietetty

Pyhät menivät taas nopsasti ohi. Muutamana päivänä oli oikein lämmintäkin, kaivoin varastosta jo pihakeinunkin esille ja istuskelin auringon lämmössä. Herkuteltuakin tuli, joten sytoläskieni sulatusoperaatio taisi palata lähtöruutuun. No, pohjaltahan on taas hyvä ponnistaa.

Vaikka viimeisestä sytokuurista on jo yli kuukausi aikaa, vieläkin välillä tulee kuvotuksen aaltoja jostain ruuasta tai tuoksusta. Mahtavatkohan olla jotain muistikuvia senaikaisista kuvotuksista. Myöskin tiputuskäden suonet ovat edelleen kipeät, kireät ja ne näkyvät tummina ihon läpi, kuten aikaisemmassa postauksessani kerran kuvasin. Kynnet ovat hauraat ja lohkeilevat helposti. Niissä näkyy juomuina jokainen sytosatsi, joten kynsien pinta on ihan aaltoileva. Oli ne vaan niin kovaa tavaraa, että kestää varmastikin tovin niistä täysin toipua, muistoista ne tuskin häipyvät koskaan. Taisi olla elämäni rankin ajanjakso.

Keskiviikkona on ohjelmassa sädehoidon simulaattorissa käynti, sydänfilmi ja verikokeet.

P.S. Muutama tulppaanin lehtisykerö on jo puskenut näkösälle seinustalla.

Lämpenevää!

Rinne on jo sula!

Huisan kaunista ja lämmintä kiirastorstaita!

Äsken tulin lenkiltä Aino-koiran kanssa ja tuli oikein hiki. Lämpömittari näyttikin 7,5 astetta plussaa, ettei ihme että talvitakki tuntui ylipukeutumiselta. Märkää oli, mutta ihana aurinko hyväili poskia ja lintukuoro säesti askelia. Tunnistin ainakin kiurun ja olin erottavinani peiponkin soolon tinttien sun muiden visertäjien sekakuorosta. Jos tätä lämpötilaa jatkuu muutaman päivän muuttuu loputkin lumikasat vesilätäköiksi ja tulppaanit alkavat nostella päitään seinänvierustalla.