lauantai 28. marraskuuta 2009

Pikku hiljaa piristymään päin

Nyt iltasella alkaa olo jo vähän tuntumaan omalta itseltäni. Tiedä sitten veikö tuo allerginen reagtio tai torstain bussiretki voimat, mutta aika fletkua olotilaa on pidellyt. Olen lähinnä heilutellut varpaita ja tuumaillut viisaita vaakatasossa.

Tuo torstain bussiretki oli kyllä muutoin oikein antoisa. Se oli sellainen "akkaten reissu" Muurlan lasitehtaalle. Siellä oli oikein hyvää syötävää, viiniä ja boolia tarjolla. Syöpäsairas Tommy Tabermankin oli siellä signeeraamassa lasituotteitaan ja lukemassa runojaan. En ole häntä ennen livenä kuullut, joten voi olla että hän on ennenkin ollut olemukseltaan samanlainen, mutta vähän väsähtäneen tuntuinen hän minusta oli. Paikalla oli myös Risto-Matti Ratia, hänkin signeerasi lasimaljojaan. Lisäksi kaikista lasituotteista sai 30% alennusta, joten rouvathan kapusivat kotimatkalle bussiin kassit pullottaen lasisia joululahjoja.

Tuolle reissulle tälläydyin ensimmäistä kertaa peruukkiinikin. Aluksi piti sitä vähän bussin ikkunasta peilailla, että onko suorassa ja näyttääkö hyvältä, mutta kyllä se pian alkoi tuntumaan luonnikkaammalta. Tai olihan sisällä vähän sellainen tunne kuin olisi hattu päässä, muttei kukaan kuitenkaan osoitellut sormella, tai hihitellyt selän takana, niin ei kai se peruukki kauheasti erottunut joukosta- tai sitten siellä oli vain niin fiksuja ihmisiä.

Loppuviikon olenkin sitten vedellyt löysiä, kirjaimellisesti. Tänäänkin olen jo ottanut varmastikin kolmet tirsat- mitähän tämän yön nukkumisesta mahtaakaan tulla, kun nyt vasta alkaa piristymään. Taitaa telkusta sentään tulla jotain leffoja.

Taas tuo tuttu nälän tunne on alkanut kalvamaan. Ei tälläkään kertaa ole tullut mitään pahan olon tuntoja, mutta tuo syömisen himo on kokoajan päällä. Tukka harvenee myöskin edelleen ja kasvoja turvottaa ilmeisesti kortisonimäärän ansiosta. Vähän tuo muuttunut ulkonäkö lytistää mielialaa, mutta eiköhän se siitä taas tasoitu.

Hei, käykäähän heittämässä joku sana Tiluntalon arpajaisten kommenttilaatikkoon, niin pääsette osallistumaan arpajaisiin.

Oikein tunnelmallista pikkujouluiltaa.

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

2. Taxotere tiputus

Tänään toisella Taxotere tiputuksella pääsin taas petipaikalle, kuten ensimmäiselläkin tiputuskerralla. Huoneessa oli pari muutakin tiputuspetiä, joilla makoili lääkitystään saamassa pari vanhempaa rouvaa. Pientä jutustelua vaihdeltiin tv:n katselun lomassa, muttei mitään syvällisempää keskustelua syntynyt. Toinen rouvista hätääntyi kovasti, ehkä enemmän kuin minä itse kun minulle iski allerginen reaktio kesken tiputuksen.

Molemmilla tiputuskerroilla omahoitajani Sari on istunut sängyn vieressä ensimmäiset kymmenen minuuttia Taxoteren tippumisen alussa. Hänellä on valmiiksi vedetyt lääkeruiskut vierellä tuon melko tavallisena tämän lääkkeen yhteydessä tapahtuvan allergisen reaktion varalta. Ensimmäisellä kerralla niitä ei tarvittu, mutta nyt niitä tarvittiin.

Aluksi mainitsin hoitajalleni, että sydän alkaa jyskyttämään aika vauhdilla, sitten iski sellainen kuuma aalto ja pahoinvoinnin tunne. Poskeni ja kaulani lehahtivat tumman punaisiksi ja ympärilläni hääräsi kohta 4 hoitajaa ja lääkäri. Mitattiin verenpainetta, ruiskutettiin kanyyliin pari ruiskullista kortisonia ja allergialääkettä, yksi juoksutti paikalle pyytämääni kaarimaljaa ja lääkäri kyseli oireita. Lääkkeet tehosivat nopeasti ja vointi parani aika pian. Hetken päästä jatkettiin solumyrkyn tiputusta eikä enää tullut mitään oireita. Hoitajien piti vielä rauhoitella naapuripedin rouvaa, ettei hänelle ole oman lääkkeensä kanssa odotettavissa moista reagtiota.

Aikamoinen väsymys seurasi tätä tiputusta. Vedin kotosalla heti parin tunnin tirsat ja taaskin on melko vetämätön olo. Taidan valua tästä sohvalle pötköttelemään.

Ai niin, aivojen magneettikuvauksesen lausunnon mukaan oli päässä kaikki ihan hyvin ja veriarvot kuulemma erinomaiset.

tiistai 24. marraskuuta 2009

Taas kortisonia

Jälleen on illan kortisonitabletit napattu huomista sytostaattitiputusta varten. Nyt toisella kerralla ei hermostuta, kun tietää mistä on kyse.

Päivällä käväisin labrakokeissa ja pyörähdin samalla kaupungilla ostamassa muutaman joululahjan. Kovasti oli vielä hiljaista kaupoissa, ei mitään jouluruuhkaa. Nyt pitäisi olla fiksu ja ostaa kaikki lahjat, kun saa rauhassa katsella, eikä kassajonojakaan ole. Kunhan vain tietäisi, mitä lahjoja kellekin hankkisi. Ostaisiko miehelle kirjan, mitä hän ei kuitenkaan ehdi lukemaan, vai yllättäisikö sukilla ja kalsareilla.
Pojatkin alkavat olla hankalassa iässä. Enää ei oikein viitsi lelujakaan ostaa, eivätkä he oikeasti tarvitse mitään. Kaksoset hinkuvat kannettavia, mutta tuntuu turhalta hankkia joka pojalle oma tietokone, jolla kuitenkin vain pelattaisiin ja turhan tyyriille lahjoille ei haluttaisi sällejä totuttaa.
Viime vuonna kaksosilla oli ihanan vaatimattomat toiveet, toisellakin joulupukin kirjeessä luki kaksi pakettia mansikan makuisia Dominokeksejä ja suklaata, melkein tuli tippa silmänurkkaan sitä lukiessa. Ja hän oli ylen onnellinen saadessaan nuo Dominokeksit. (Sai hän kyllä muutakin)
Esikoisella on taasen aina ollut piiitkä lahjalista. Hän ei ole koskaan ollut turhan vaatimaton toiveissaan.

Käväisin myöskin kampaajalla lyhentämässä hiuksia. Päälaella jo pilkottaa päänahka, mutta muualla on vielä karvoja kotitarpeiksi, tosin entiseen verrattuna ohuet ovat. Olen toiveikas, ettei ihan kaikki lähtisi, mutta katsotaan kuinkas käy. Pipo peittää hyvin päälaen, joten en vielä ole tarvinnut peruukkia. Ehkä ylihuomenen bussiretkellä täytyy senkin debyytti tehdä, ei koko reissua viitsi pipo päässä istuskella.

Hyvää yötä ja keskiviikkoa itse kullekin.

lauantai 21. marraskuuta 2009

Vihdoin aurinkoa!


Tänään tuli tasan kaksi viikkoa sikapiikistä ja nyt aamulla päätin lähteä kaupoille. Oikein onnellisena (aamusateesta huolimatta) kurvailin Smartillani kirpparille ja lauloin kilpaa Queenin Eddyn kanssa Who wants to live forever. Tiedä häntä sopiiko nuo sanat mitenkään kannustukeksi tällaiselle syöpäsairaalle, mutta komia biisi silti.
Kirppariterapian jälkeen tunkeuduin vielä Luhdan postomyynnin ihmispaljouteen tekemään edullisia(?) löytöjä. Oli mukavaa.
Kotona katseltiin alakerrassa sängyllä pötkötellen poikien kanssa barbielokuva tv:stä ja kun sieltä kömmimme ylös- PAISTOI AURINKO :D
Mikä ihanuus, valo tulvi ikkunoista ja oli ihan pakko lähteä heti Ainon ja (pakotetun) esikoisen kanssa kävelylle.
Lenkin jälkeen jäin vielä puuhailemaan pihallekin, leikkelin puskia ja väänsin leikkaamistani koripajuista ison kranssin. Uskomatonta, miten paljon tuo auringon valo antaa puhtia. Kuten jo ennenkin olen kirjoitellut mielialani ja tarmokkuuteni on lähes suoraan verranollinen valon määrään ja säähän. Marraskuun tuhrusäässä olo on tympeä eikä mikään innosta ja kevät auringossa energia virtaa ja valmista tulee.
Tänäänkin on hiuksia tiputellut, mutta vielä päässäkin on sen verran, että sitä kehtaa näyttää.
Odottelen siis edelleenkin tuon totaalisen parturoinnin kanssa, taidan olla vähän pelkuri.
(Huomaan, että jos blogiin lisää kuvan ennen tekstiä, kappalejakoa ei saa tehdyksi, vaan teksti tulee yhtenä pötkönä, pahoittelen)

perjantai 20. marraskuuta 2009

Alkaa harveta

Eilen huomasin, että irtonaisia karvoja alkoi ilmestymään olkapäille. Pientä harvennusta on tapahtumassa kutreihin.
Vielä en kuitenkaan halua tehdä yhtä rohkeaa vetoa kuin Sanna.
Vaikka tuosta tukan lähtemisestä kovasti huumoria olenkin yrittänyt revitellä, on se kuitenkin henkisesti kova paikka kohdata se päivä kun kaikki on ajeltava pois. On se varmastikin miehellekin jonkinmoinen järkytys tottua näkymään, että aamulla herätessään viereisellä tyynyllä on kalju pää.

Jonkinmoista kihelmöintiä ja tuntemuksia olen huomannut päälaella, ehkä se on sitä karvatuppien lamaantumista. Tuskin tuntemukset ovat peräisin mistään vakavammasta, koska en ole saanut mitään pikakutsua neurologille tuon pään magneettikuvauksen jälkeen. En ole vielä kuullut kuvauksen tuloksia, pitää kysellä niistä ensiviikon sytotiputuskäynnillä.

Ihanaa, että sikapiikin varoaika alkaa olla täysi ja suoja saavutettu. Nyt alkaa jo kohta uskaltautumaan paremmin ihmisten ilmoillekin. Olen nyt pari viikkoa vähän vältellyt ihmispaljouksia. En ole käynyt edes kirpparikierroksilla. Nämä kirppariretket ovat olleet sellaisia terapiamatkoja. Kaikkea tavaramäärää ihmetellessä unohtuu hyvin kaikki krämpät ja murheet.
Varsinkin jos sattuu löytymään jotain aarteita.

Uhh, taas ulkona sataa vettä ja on harmaata. Laitoin eilen jo katajiin valosarjat ja lyhtyihin kynttilöitä, jotta ikkunasta näkymät olisivat vähän kauniimmat.

Mukavaa viikonloppua!

torstai 19. marraskuuta 2009

Kuulumisia

Vihdoin eilen pääsi kaikki pojat kouluun. Toivottavasti nyt tuo flunssa jättää jo meidän perheen rauhaan. Menihän siinä jo kolmatta viikkoa niiskuttaessa ja pärskiessä.

Huomasin taas yhden onnenlähteen tässä sairauslomassa. Aamulla kun perheen urospuoliset jäsenet olivat lähteneet tahoilleen ja talo hiljenee, on ihanaa syventyä sanomalehden lukuun aamukahvin kera Ainon torkkuessa jaloissa.

Tämä viikko on muutoinkin ollut rauhallinen kun ei ole yhtään mitään hoitoa/lääkäriä/labraa.
Ensiviikolla onkin jo seuraava sytohoito, toivottavasti se sujuu yhtä vähin sivuoirein kuin tuo ensimmäinenkin. Uhkarohkeasti ilmoittauduin jo hoitoa seuraavalle päivälle osuneeseen naisten retkeen Muurlan lasipajalle. Pientä mielenvirkistystä tähän kaamokseen kyllä jo kaipailinkin ja silloin pitäisi olla jo suoja voimissaan tuosta sikapiikistäkin.

Oikein hyvää loppuviikkoa kaikille!

maanantai 16. marraskuuta 2009

Eipäs, juupas


Esikoinen sairastelee Aino kainalossa

Eipä nuo taudit sittenkään jättäneet meidän porukkaa. Aamulla taas esikoinen ja toinen kaksosista valittelivat kipää päätään ja kas, jälleen oli kuumetta piirua vaille 38 astetta.

On se vaan niin kummallinen tauti, nytkään pojilla ei ole juurikaan muita oireita kuin tuo pääkipu ja pieni kuume. Itsellänikin on päivän ollut pienoinen jyskytys ohimoilla, muttei sentään kuumetta. Aamuisin on todella tukkoinen olo, mutta se helpottaa päivän mittaan.

Mies oli sentään jo tänään työkykyinen.
Kunpa huomenna edes pikkuisen pilkahtaisi aurinko, huomaan jo niin kaipaavani valoa ja aurinkoa.

lauantai 14. marraskuuta 2009

Kamala nälkä


Ei tullut pahoja oloja eikä öklötyksiä sytohoidoista, mutta tuli hirmuinen nälkä.
Onkohan ne sekoittaneet jotain ruokahalua lisäävää tuohon sytoannokseen?
Tämä on jo kamalaa, mieli tekee koko ajan pistää jotakin suuhun. Kaikki maistuu. Nyt on vasta puolitoista viikkoa hoidoista ja jo housun nappi kiristää. Asiaa ei yhtään paranna tuo ulkona vallitseva surkea keli. Jatkuva hämärä ja suttuinen ilma suorastaan pakottaa hakeutumaan sohvalle mussuttamaan suklaata eikä ulkoilu houkuta yhtään. Vähän sentään sain tänään siivoiltua ja ommeltua poikien koulun joulumyyjäisiin.
Meillä perhe alkaa pikkuhiljaa kohottautumaan sänkyjensä uumenista. Ihan kuin flunssa alkaisi jo helpottamaan, pientä kohinää ja niiskutusta toki kuuluu, muttei enää niin voipunutta natinaa kuin viikolla. Ehkä elämä taas asettuu normaaliin uomaansa.
Sen verran sivuoireita tuosta hoidosta on ilmennyt, että suupielet ovat rikki ja nenän limakalvot ovat aran tuntuiset. Niin ja väsyttää aika lailla, mutta se voi johtua kyllä tuosta kurjasta ilmastakin.
Viikonlopun jatkoja!

torstai 12. marraskuuta 2009

Tokkurainen olotila

Koko viikon on ollut tosi kipeä olo. Tiedä sitten johtuuko tuo sikapiikin jälkimainingeista, sytohoidoista tai flunssasta. Nenä vuotaa ja on todella voimaton ja höppänä olo. Äskenkin, kun luulin puhdistavani kasvojani puhdistusmaidolla, mietin onpas tämä hyvän tuoksuista, kunnes huomasin hierovani shamppoota naamaani :¤

Tämä meillä pyörivä flunssa ei ota talttuakseen. Mieskin on ollut sairauslomalla koko viikon ja pojatkin ovat olleet päiviä poissa koulusta. Kurjaa, kun koko perhe sairastaa, niin kaikki ovat myöskin vähän huonolla tuulella.
Voi, kunpa olisi mahdollista päästä viikoksi jonnekin lämpöiseen lepäilemään ja saamaan valohoitoa. Se tekisi terää. Nyt ei vaan uskalla tilailla mitään matkoja. kun ei voinnistaan tiedä mitään eteenpäin.

Hyvää loppuviikkoa !

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Piikit on saatu!


(Kuva napattu googlesta)

Rokotusten saanti onnistui sittenkin melkein suositusrajalla, meni päivällä yli.

Eilen aamusella lehdestä osui silmiini ilmoitus: "Alle 65-vuotiaita riskiryhmiin kuuluvia rokotetaan tänään lauantaina klo 9-13."
Kääks, tuli kiire. Kello oli jo 10.30 ja mies geokätköjä hakemassa esikoisen ja Aino-koiran kanssa.
Onneksi näin kännyköiden aikaan tieto kulkee ja oltiinkin miehen kanssa jonottamassa rokotuksia jo vähän yli puolen päivän.
Vettä vihmoi ja jono oli pitkä ulos saakka, mutta toivoa oli kun jono kuitenkin eteni nykäyksittäin. Kello vain läheni 13:aa, eikä oltu päästy vielä edes sisätiloihin jonotuksessa. Pieni paniikki iski, laittavatko lapun luukulle tasan klo 13, mutta ei. Joustoa oli ja kaikki numerolapun saaneet rokotettiin. Parin tunnin jonotuksen jälkeen asteltiin miehen kanssa autolle onnellisena saatuamme molemmat sekä kausi-infulenssa- että sikainfulenssarokotukset.
Mieskin sai rokotuksen riskiryhmään kuuluvan omaisena. Harmi, ettei saatu poikia mukaan. Esikoisella oli synttärikutsu ja kaksoset olivat partioretkellä metsässä.

Yöllä oli hieman hankala löytää nukkuma-asentoa, kun molemmat olkapäät vähän aristeli ja leikkauskohdatkin antavat tuntemuksia edelleen, mutta silti olo on helpottunut, kun nuo rokotusasiat on hoidettu.

perjantai 6. marraskuuta 2009

Hyvin pyyhkii




Hei taas kaikille täällä kuulumisiani kurkisteleville!

Mukavaa, kun joukkoon on liittynyt uusiakin lukijoita, harmikseni en ole päässyt joidenkin blogeja lueskelemaan, kun eivät ole auenneet.

Niin nyt niihin kuulumisiin.

Hyvää kuuluu, vaikka etukäteen vähän hermoilinkin, mitä sytoista aiheutuukaan, niin ainakin vielä tuntuu oikein hyvältä. Ruoka maistaa eikä mitään huonoja oloja ole ilmaantunut. Pienoinen saippuan maku leijuu suussa, mutta se on kaiketi jonkun lääkkeen tuotosta.

Sytotiputtelujen jälkeen käytiin miehen kanssa peruukkiostoksilla. Olo oli kuin jollain teineillä pilailukaupassa. Myyjä kai ihmetteli meitä, kun me naurettiin katketaksemme noita karvoja sovitellessa. Yhdenkin peruukin kanssa näytin erehdyttävästi Psyko-elokuvan mummolta!

No, löytihän sieltä sopivakin, kunhan kampaaja vähän ohenteli ja lyhenteli etuhiuksia, niin valitesmani peruukki näytti ihan hyvältä. Se on sellainen monivärjätty ja aika vahvasti kerroksittain leikattu. Merkki oli Stimulate 748 champange/rooted, vaaleahko ja tummaa tyvikasvua oli näkyvissä.
Eilen olin pään magneettikuvauksessa. Tämä kuvaus oli paljon helpompi, kesti vain 20 min, verrattuna siihen ennen rintaleikkausta tehtyyn magneettikuvaukseen, mikä kesti tunnin.

Olo oli eilisenkin oikein hyvä. Vähän iltapäivällä on väsytellyt ja olen ottanut pienet tupluurit ja öisin on hikoiluttanut, muttei mitään kummempia sivuvaikutuksia. Hyvä näin, toivottavasti ei tule mitään kuntoromahdusta kortisonitablettikuurin loputtua.

Tuota sikainfulenssarokotusta ei meillä vaan tahdo saada millään. Ensiviikollakin aloitetaan rokotus riskiryhmillä, mutta alle 40-v:lle. Joissain kunnissa saa jo riskiryhmien perheenjäsenetkin rokotuksia. Aika kurjasti tuntuu nuo rokotushommat sujuvan täällä Turussa.
Kukaan ei oikein tunnu tietävän, että milloin olisi turvallista rokottaa, kun tämä 2-3 päivää ensimmäisen tiputuksen jälkeinen turvallinen aika ehti mennä ohi. Jotenkin aika epämääräistä ja poukkoilevaa tämä koko infulenssa-juttu.
Nyt pitää vain hoitaa käsien pesua ja desinfektiointia koko perheen voimin ja laittaa kaikki toivonkipinät liikkeelle, ettei kukaan perheestä sairastu.
Hyvää viikonloppua kaikille!

tiistai 3. marraskuuta 2009

Kortisonia

Ensimmäiset viisi kortisonitablettia on nautitti huomista 1. Exotere-tiputusta varten.
Maku oli aika karvas ja nuo pehmeät tabletit alkoivat liueta jo suussa. Tuo maku jäi vähän kurkunpäähän kiusaamaan.
Pienellä jännityksellä odotan tuota huomista sairaalareissua, mitenkö hoitoon reagoin?

Tänään varmuudeksi hieman imuroin jos muutamaan päivään ei siivoilut luonnistu.

Nyt on sikainfulenssa levittäytynyt kaupunkiimme. Harmittaa, kun rokotustahti on niin hidas, olisin halunnut rokotuksen ennen noiden sytostaattien aloitusta, mutta eipä tuo onnistunut tässä kaupungissa. Pienemmissä ympäristökunnissa rokotellaan jo riskiryhmiin kuuluviakin.
Kyllä tuli huonoon aikaan tämä sytohoitojakso, kun kaikki muutkin flunssat kiertävät tuon infulenssan lisäksi. Meidänkin perhe on ollut täysin terve koko alkusyksyn , mutta nyt kaksoset ovat nuhaflunssassa ja esikoinen oli pari päivää pois koulusta huonovointisuuden takia ja mieskin niistelee nenäänsä. On aika epätodennäköistä etten minä saisi jotain noista perheessä pyörivistä lentsuista, varsinkin kun nyt vastustuskyky heikkenee.


Aamulla vielä uudestaan viisi kortisonitablettia kitusiin ja sitten kohti sairaalaa. Hankin jo muutaman uuden joululehden luettavaksi tiputusten ajaksi, toivottavasti niillä pysyy ajatukset mukavissa tunnelmissa.