Kuulumisia

Huhuu- minä täällä!
Ollaan oltu niin tiiviisti mökillä, vain välillä käväisty pikaisesti kotona katsastamassa paikkoja, etten ole päässyt blogia päivittämään. Ihan on ollut ikävä teitä kaikkia. Nyt kun ollaan pari päivää kaupungissa, niin minulla on tilaisuus suorittaa lukurästejä blogeissanne. Paljon on kaikille tapahtunut.

Mökillä me rahdattiin veneellä puutavaraa saareen mökin laajennusosaa varten. Jonkin verran sain maalattua ulkoverhouspaneeleita, mutta kokoajan pitää vähän varoa oikean käden kyynerpäätä. Heti jos jotain tekee enemmän niin tenniskyynerpäävaivat alkavat. Tämä vaiva ei nyt kuitenkaan taida johtua syöpähoidoista vaan on ihan itseaiheutettu. Muutoin sitä tuntee vanhentuneensa vuoden aikana kymmenen vuotta. Kaikenlaisia kolotuksia ja kramppeja tuntuu jokapuolella. Varsinkin jalat on istumisen jälkeen ihan pökkelöt ja voimattomat myöskään kyykystä tahdo päästä ylös. Vuosi sitten olin fyysisesti melko hyvässä kunnossa, mutta nyt tuntuu että kunnon palauttaminen on kivinen taival. Kaipa tässäkin asiassa pitää ottaa päivä kerrallaan. Jonain päivänä tuntuu tosi hyvältä ja silloin jaksaa touhuta ja joku toinen päivä pitää vain ottaa iisisti. Onneksi sairauslomani on jatkunut (nyt kylläkin 300 sairauslomapäivää tulee täyteen, joten elokuussa ei tule enää päivärahaa). Taaksepäin aikaa muistellessa olisin ollut vielä ihan toipilas jos olisin palannut töihin kahden viikon jälkeen sädehoitojen loppumisesta. On kuntoni sentään siitä kohonnut merkittävästi.

Nyt me ollaan miehen kanssa molemmat sairauslomalla. Mies sivalsi mökillä sirkkelillä siivun toisen etusormen päästä ja siitä tuli aika ilkeän näköinen haava. Tuota sormea on nyt hoidettu melkein päivittäin mökkipaikkakunnan terveyskeskuksessa haavan alkaessa märkiä. Taas saa olla onnellinen toimivasta julkisesta terveydehuollosta niin hyvin siellä kaikki on sujunut. Kun tämä tapaturma sattui kesken kesälomaa, miehen lomakin pitenee. Siis ei niin paljoa pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Voipi olla että taas menee päiviä ennen kuin pääsen jälleen koneelle, joten hyvää elokuun alkua teille.

Kyllä tarkenee

Lämpöhalvauksen rajamailla hoippuessani, en ole juurikaan jaksanut koneella istuskella, joten blogimaailmassa vierailuunkin on tullut taukoa.

Tehtiin asuntoautolla pikku kierros itä-suomessa. Porvoo- Kotka- Mikkeli ja ei-ilmastoidussa asuntoautossa tunnelma oli hikinen. Onneksi jääkaapissa oli täysi latinki viileää juomista koko porukalle. Kuva on Pistohiekalta. Mies halusi käväistä fiilistelemässä ko. paikalla, koska oli lapsuudessaan viettänyt siellä telttaillen monia kesiä. Nyt oli leirintäalue lakkautettu, mutta paikka oli kyllä hieno. Me saatiin ihan privaatti hiekkaranta auton edustalle ja sinnekös levitettiin retkituolit ja vietettiin yö.

Heti tuon reissun jälkeen lähdettiin mökille. Hellepäivät jatkuivat sielläkin, mutta onneksi pääsee uimaan.

Ihan näin kuumat kelit eivät sovi fysiikalleni nyt yhtään. Pyörryttää kun vähänkin liikahtaa, yöt menee hikilammikossa kääntyilessä ja päivät varjossa lojuen. Siinä öitä valvoessa tulee kaikenlaisia tuntemuksiakin, milloin jomottaa arpea, tuntuu painetta kainalossa tai epämääräistä kiristystä jäljelläolevasta rinnasta. Eikä kunnonkohotuskuurinikaan etene yhtään, kun pää ei kestä nyt mitään rivakampaa liikettä.

 Älkää ottako itseenne, vaikken jättänytkään kommennteja, kun käväisin lukemassa blogejanne. Oli niin paljon lukemattomia kirjoituksia, että aikaa kului jo niitä tavatessani ja lämpötila nousee sisätiloissa taas sietämättömäksi. Nyt pitää vääntäytyä pihalle etsimään varjopaikkaa.

Voikaahan hyvin!

Sairausloma jatkuu

Sairausloma jatkuu elokuun loppuun ja suunniteltu on, että syyskuun alusta aloitan työkokeilun 4:llä työtunnilla. Nyt on edessä parin kuukauden kunnonkohotus- ja ajatustentuuletusrupeama. Tämä jakso pitää ajatella hienona mahdollisuutena saada itsensä taas hyvään iskuun niin ruumiillisesti kuin henkisestikin. Lääkäri kopeloi kipeältä tuntuneen solisluun alueen, mutta ei myöskään löytänyt siltä mitään erikoista. Kehoitti seuraamaan tilannetta ja ottamaan rohkeasti yhteyttä TYKSiin jos vaiva jatkuu. Ei kuulemma saa liian kauaa odottaa tuollaisten tuntemuksien kanssa ennen kuin hakeutuu tutkimuksiin.

Eilen luin surukseni erään minua nelisen vuotta nuoremman rintasyöpäpotilaan kuolinilmoituksen. Hän ehti sairastaa runsaan vuoden. Aina nämä ikävät uutiset pysäyttävät muistamaan, että miten juonikas ja pirullinen vastustaja syöpä on. Mutta eihän sitä voi elää mikään synkkä peikko olkapäällä vaan ajatukset on suunnattava tulevaisuuteen ja iloittava,että ainakin nyt näyttää siltä, että tauti on voitettu. Elettävä mottona: The time is now.

Ihanat kesäpäivät ovat hellineet lomalaisia. On mukava kun ulkona pärjää hellevaatteissa myöhään iltaan. Tämän poikamaisen tukkamallin kanssa tuntuu sopivan urheilulliset ja rennot vaatteet. Kokeilin päälleni kukkamekkoja ja rimpsuja, mutta jotenkaan ne ei nyt näyttäneet hyviltä. Shortsit ja caprit tuntuivat sopivan, no niillä mennään tämä kesä. En ihmeemmin ole suojannut kaula-aluetta auringolta, en nyt kuitenkaan mitään auringonottoakaan ole harrastasnut, mutta ihan normaalisti sädetetyn puolen iho näyttää kestävän aurinkoa ja ruskettuu normaalisti. T-paitoja ja toppeja olen pitänyt pihatöissä ja kävelylenkeillä.

Kärhöt alottavat kukintaansa.

Huomenna on mukavaa ohjelmaa. Mennään katsomaan kesäteatteriin Westside storya ja sen jälkeen läheiseen ulkoilmaravintolaan illanviettoon. Kivaa vaihtelua ja mielenvirkistystä. Toivottavasti huomennakaan ei sada ja olisi lämmin ilta.