torstai 23. helmikuuta 2012

Kolme viikkoa leikkauksesta

Kolme viikkoa leikkauksesta

Tänään työkaverini pistäytyi tervehtimässä ja toi työporukan kukkatervehdyksen. Kiitos kaikille kauniista kimpusta.
Haavat paranevat edelleen ja niistä alkaa ruvet varista. Vielä jonkinmoista arkuutta ja kireyttä tuntuu vatsasta. Suurinta vaivaa aiheuttaa edelleenkin kainalo ja käsivarsi. Vaikka miten yritän venytellä käsi on kankea ja kipeä liikuttaa ja kudos tuntuu turvonneelta löllöltä.
Nukkuminen on hankalaa, alkaa jo kyllästyttämään selällään nukkuminen. Terveellä kyljellä yritän välillä nukkua, mutta silloinkin pitää tukeä asentoa kolmen tyynyn avulla.

Töistä tuli kirje lähettämäni sairauslomatodistuksen vuoksi: " hakemusasiakirjoista ei selviä riittävästi sairauden vaikutus työkykyynne omassa työssänne." Pyytävät epikriisiä, hah, tekisi mieli lähettää kokovartalovalokuva.
Ilmeisesti luulevat, että olen käynyt laittamassa silikonia rinnuksiin.

Huomenna täytyy soitella sairaalaan ja kiirehtiä epiriisiä, koska en ole sellaista vielä saanut.  Kyllä tuollainen kirje saa vähän harmistumaan.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Talvi

 Rk mietti kommentissaan, että millä me nyt seurataan kevään etenemistä, kun en enää voi kuvailla keittiönikkunan näkymiä. Kävisikös tämän parvekenäkymän muutokset. Eteenkin odotan kovasti millaista porukkaa noihin lähinaapuriston mökkeihin majoittuu, ovat kuulemma pitkällä etelänmatkalla.



 Lunta alkaa olla yhtä paljon kuin parina viime talvenakin. Eilinen pyry kasvatti kinoksia hirmuisesti. Nyt pääsee lumitöistä helpolla, voi vain katsella ikkunasta huoltomiehen ahkerointia ; -)

Vinks vinks, jos olette aamusella kotona, AVA kanavalta tulee arkipäivisin klo 9.45 Namaste joogaa. Oikein rauhallista ja helpohkoja venyttelyjä sisältävää joogaa, suosittelen.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Not so good news

Torstaina iäkäs isäni oli terveyskeskuksessa tutkimuksissa nielemisvaikeuksien vuoksi ja sai saman tien passituksen TYKSiin. Tutkimuksissa oli löytynyt ruokatorven syöpä ja perjentaina hänelle asennettiin jonkinlainen verkko laajentamaan ruokatorvea syömisen helpottamiseksi. Ilmeisesti syöpää ei edes yritetä hoitaa leikkauksella hänen korkean ikänsä vuoksi, mutta hoitosuunnitelma on vielä tekemättä.
Eilen haeskelin netissä tietoa tuosta syöpämuodosta, eikä siellä kovinkaan hyvää ennustetta annettu.

Itse olen nyt ahkerasti jumpannut leikatun puolen kättä, mutta niin on kireää, että vielä saa tehdä paljon töitä.
Lisäksi vähän pelästyin kun availin vatsan tikkejä suojaavia teippejä. Haavan lopussa oli pieni märkäinen aukko kohdassa, mistä dreeni on tullut ulos. Putsasin sen hyvin, laitoin päälle Bacibactia ja jätin teipit pois, jotta haava pääsee tuulettumaan.Nyt alue näyttää jo hyvältä ja kuivalta. Otin saman tien pois kaikki teippaukset, ettei haavat turhaan haudo niiden sisällä.

Tänään taitaa ulkoilut jäädä väliin, kun ulkona aivan kamala keli. Lunta tuiskuttaa kovan tuulen saattelemana.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Päivä päivältä parempi

Leikkauksesta kaksi viikkoa

Nyt huomaa, että paraneminen etenee. Päivä päivältä olo on reippaampi. Särkylääkkeet jätin pois, koska kivut eivät enää ole niin kovia. Tosin yöunet huononivat lääkityksen lopetuksen myötä. Aloitin taas Tamofen tabletit, en halua pitää niissä liian pitkää taukoa. Saattaahan olla, että nämäkin osaltaan huononsivat yöunia.
Suurimmat vaivat on tällähetkellä leikatun puolen kainalossa. Kainalosta on lihan joukosta kaiveltu verisuonia, jotka yhdistettiin siirteen verisuoniin. Sen kyllä huomaa, että kaiveltu on. Kainalo on tosi arka ja rintaliivien reuna ikävästi hinkaa arkaa aluetta. Määrättyjä jumppaliikkeitä olen tehnyt vähän laiskasti osittain juuri tämän kipeän kainalon vuoksi ja jumpan puutteen taasen huomaa käden liikeratojen vajeena. Kättä en saa taivutettua lähellekään suoraksi.

Pieniä kotitöitäkin olen pikkuhiljaa alkanut touhuilla. Pyykinpesu- ja astianpesukoneen täyttöä ja tyhjentelyä, kovin hitaasti ja varoen kylläkin. Vatsanahka on edelleenkin niin pinkeä, että sekin rajoittaa liikkumista. Tietysti varon myös haavoja, etteivät ne repeile mistään kuroitteluista.

Ulkona olen käynyt pienillä kävelylenkeillä miehen kanssa. Me mennään kuin joku vanhuspari, hitaasti hissutellen ja käsikynkkää. Yksin en ole vielä uskaltanut ulkoilla. Vähän pelottaa, että jos kaadun, niin en pääse itse ylös tai jos kesken matkaa iskeekin väsy, enkä jaksaisikaan takaisin kotiin.
Onneksi nyt ei ole kovinkaan liukasta.

Voikaahan kaikki hyvin.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Ystäville

                                  Hyvää Ystävänpäivää!

torstai 9. helmikuuta 2012

Paikattu Molla-maija

Leikkaus on ohi.
Kaikki meni varmastikin ihan kuten käsikirjoitukseen oli merkitty. Vielä olo on kovastikin hutera ja kroppa näyttää paikatulta mollamaijalta, joka on lisäksi jäänyt rekan alle. Mustelmia on mahdottomasti ja haavat kipeät, joten kivivtystä ja kolotusta tuntuu pitkin kroppaa.

Sairaalaan menin puolelta päivin ennen leikkauspäivää, varustettuna isolla nipulla uusimpia lehtiä. Ennen osastolle menoa käväisin labrassa verikokeissa ja sitten osastolle. Sain oman huoneen, missä oli oma kylppäri ja telkkari, josta olin oikein tyytyväinen. Seuraavaksi käytiin hoitajan kanssa valikoimassa sairaalavaatteet. Mallisto on edelleen sama klassinen pyjama- aamutakki- tohvelit, kuin on ollut viimeiset 30 vuotta. Tuntuu, että osa vaatteista on jopa tuon 30 vuotta kierrossa olleita. Sitten kirurgi tuli kertomaan leikkauksesta ja piirteli tussilla koko keskivartalon täyteen mystisiä viivoja ja pallukoita. Lisäksi hän haki ultraäänellä verisuonien paikkaa vatsasta ja merkitsi myös ne tussipiirroksilla.  Tämän jälkeen kävin keuhkokuvilla.  Toinen leikkaava lääkäri kävi esittäytymässä ja hoitajat harjoittelivat uuden hoitolaitteen käyttöä.
Loppupäivä olikin vain ajantappamista.

Seuraavana aamuna oli aikainen herätys. Suihkuun, karvojen ajelut, teippaukset kantapäihin ja alaselkään (estävät kuulemma hiertymiä pitkän leikkauksen ja vuodelevon aikana) , tukisukat jalkaan, leikkauspaita päälle ja esilääkitys kitusiin. Sitten jo kyyditettiin maanalaista käytävää pitkin toiseen sairaalaan leikattavaksi.
Seuraava muistikuva onkin heräämöstä. Oli mukava huomata, että katetri ja dreenit oli laitettu paikoilleen vasta kun olin nukutettuna, joten oli fiksusti vältetty näiden laiton kivistykset. Ensimmäiset tuntemukset oli, että huulet oli tosi kuivat ja hirmuinen jano. Letkuja oli tosi paljon: pissakatetri, 3 dreeniä, 2x kipupumppuja haavoihin, nestetippa, antibioottitippa, sormessa sykemittari ja haavoista tulevat anturit, jotka oli liitetty tietokoneelle, nämä mittasivat haava-alueiden happipitoisuutta ja lämpötilaa. (uusi laite, jota hoitajat olivat edellisenä päivänä harjoitelleet).  Heräämössä otettiin verikokeita, ruutattiin kipulääkkeitä tarpeen mukaan ja seurattiin tilannetta. Pientä dramatiikkaakin oli, kun tuli palohälyytys. Siinä hoitajat pohtivat, onko kyseessä tositilanne vaiko turha hälyytys. Turhia hälyytyksiä on kuulemma tullut useita taannoisen tulipalon jäljiltä. No tällä kertaa hälyytys oli turha, mutta jo heti seuraavana päivänä olikin joku käryävä hissin hihna aiheuttanut todellisen tulipalovaaran.

Yöllä pääsin osastolle. Oli erikosta, että yöllä talossa ei ollut henkilökuntaa potilassiirtoihin kuin yksi, toinen piti hälyttää kotoa, joten tämän vuoksi osastolle pääsy venyi. Matkanteko oli aika kärsimystä, kun mennä rymisteltiin epätasaista käytävää pitkin toiseen sairaalaan. Sänky oli niin leveä, että en meinannut letkuineni mahtua ollenkaan hissiin. Pelkäsin, että kaikki letkut irtoavat, kun jäivät milloin mihinkin kiinni matkan aikana.
Lopulta kuitenkin pääsin takaisin yksiööni. Tästä eteenpäin pari vuorokautta hoitajat kävivät tunnin välein katsomassa tietokoneen näyttämät lukemat, mittaamassa katetrin ja dreenien keräämät nestemäärät ja tökkimässä uutta rintaa, joten nukkuminen oli tosi katkonaista.

Seuraavana päivänä huoneeni oli kuin juna-asema, porukkaa lappasi aivan tauotta. Oli lauma kandeja lääkärikierrolla, fysioterapeutti, tutkija, joka keräsi dreeninesteitä, kandi tekemässä haastattelua, leikannut kirurgi, hoitajia tekemässä tunnittaista tarkastusta ja sairaala-apulaisia tuomassa neteruokaa ja siivoamassa. Lisäksi mies ja pojat kävivät katsomassa. Pojat olivat vähän järkyttyneen näköisiä, taisin olla melko hurja näky maatessani siinä letkuineni.

Pikkuhiljaa päivien edetessä pääsin eroon letkuista. Onneksi dreenienkin tuotto kävi lopussa niin pieneksi, että nekin kaikki poistettiin ennen kotiinlähtöä. Verisuonet olivat taas kovilla. Käsivarret ovat aivan mustelmilla, kun kanyylien lisäksi verikokeita piti ottaa joka päivä, eikä toimivia suonia tahtonut enää löytyä. Päivärytmiin kuului lisäksi fysioterapeutin määräämä uimarenkaan puhallus, tämä kuulemma estää keuhkokuumeen syntymistä. (Keuhkokuume on vaarana pitkän vuodelevon aikana) Myös pientä jumppaa piti harrastaa.

Viimeisnä sairaalapäivänä poistettiin napatikit, joistain kohdista haava ei kylläkään ollut aivan ummessa, mutta tikit kuitenkin poistettiin ja napa teipattiin. Hoitohenkilökunta oli todella ystävällistä ja hoito hyvää, joten pyysin miestä hakemaan saherkakun hoitajille lähtöpäivänä. Mukaani osastolta sain tukiliivin vatsan ympärille ja rintaliivit, jotka tukevat leikkaushaavoja.

Lopputulos
Uusi rinta ei nyt ole kovinkaan kummoinen, mutta en suuria siltä odottanutkaan. Aluehan on vielä kovin turvoksissa ja haavat tuoreita, joten näkymä ei ole mitenkään kaunis. Lisäksi rinnathan ovat vielä aivan eriparia, mutta asia paranee aikaa myöten. Kirurgit lupasivat jos rinnat ovat vielä kovin eriparia uuden nännin tekovaiheessa, voidaan tehdä pieni korjausleikkaus.
Mutta mahtava yllätys oli miten upean vatsan sain! Kaikki ylimääräinen löllö on poissa ja vatsa on niin litteä ja pinkeä, että soi. Vaikka toipuminen on hitaampaa ja kivut suuremmat tällä menetelmällä kuin jos uuden rinnan tarpeet olisi käännetty selästä, taidan silti tuon vatsan takia kärsiä vähän extraa ilomielin.

Nyt kotona otan vielä kovin iisisti, lähinnä makoilen ja katselen telkkua. Kovin pitkään en vielä jaksa olla pystyasennossa, mutta sairauslomahan on sitä varten, että saa hyvällä omallatunnolla  huilia. Onneksi muutossa hankittiin uusi sänky, mikä on tavallista korkeampi ja varustettu moottorilla, joten nukkuma-asentoa saa hyvin säädeltyä ja ylösnousu on helpompaa. Särkylääkkeitä nappailen ja nekin varmasti väsyttävät ja tekevät vähän huteran olon. Kivuista huolimatta olen tyytyväinen, että leikkaus tehtiin.

Nyt pitää taas mennä vähän vaakatasoon. terkkuja kaikille!