maanantai 28. joulukuuta 2009

Vuoden viimeiset päivät


 Joulu meni mukavasti, rauhoituttiin ja levättiin koko perhe ilman hössötystä ja hoppua. Jouluruokia oli kerrankin sopivasti, kinkkukin on jo melkein kaluttu. Pieniä makuvirheitä nuo sytot aiheuttivat, ei kaikki jouluruuat maistuneet ihan oikeilta, mutta kovasti paljon on syöty kuitenkin.Vaikka joulu onkin odotettu ja mieluisa juhla tässä kesken pimeän vuodenajan, tuntuu silti mukavalta kun pikkuhiljaa elämä palaa arkisiin rytmeihin.
Tästäkin pimeästä ajasta taas vaan selviydyttiin. Nythän alkaa päivä pidetä, aurinko näyttäytyy entistä useammin, pidempään ja lämpimämpänä. Mennään kohti kevättä, ihanaa.

 Kun siirtelin vanhasta kalenterista tärkeät tapahtumat ja syntymäpäivät uuden kalenterin puhtaille sivuille tuli jokavuotinen hämmästys, miten nopeasti aika onkaan kulunut. Miten tuoreena mielessä ovatkaan sairastumisen alkuvaiheen tutkimukset, leikkaukset ja ajatusten mylläkkä ja siitäkin on jo monta kuukautta.
Noiden viikkojen kalenterisivut olivatkin täynnä lääkäri-, laboratorio- ja röntgenaikoja. Toivottavasti uudesta kalenterista tulee noiden merkintöjen osalta tyhjempi. Menisi tämä viheliäinen tauti ohi näillä hoidoilla, pysyisi ikuisesti poissa. Alkaisi taas normaali elämä.

Yleensä en ole tehnyt mitään uudenvuodenlupauksia, mutta jos nyt tulevana vuonna pyrkisin elämään entistäkin terveemmin. Liikuntaa voi aina lisätä ja ruokavaliota muuttaa parempaan, vaikka olen ennenkin liikkunut ja syönyt suht terveellisesti parantamisen varaakin on.

Mukavaa vuodenvaihdetta teille!

tiistai 22. joulukuuta 2009

Hyvää joulua kaikille


Täs teil jouluevankeljumi turu murttel

Sihe aikka kävi simmottiski, et keisari Aukustus käski panna koko valtakunnas toime verotukse. See ol ensimmäine kert ja tapahtus sillon ku Quirinius ol seeffinä Syyrias. Kaik meniväkki sit panema nimeäs verolistoihi, jokane oman kaupunkisses.

Nii Joosef lähti kans Kalileast, Nasaretin kaupunkist ja meni verottamisen tähre Juureasse, Daavirin kaupunkki, Peetlehemisse, ku hän kerra kuulus Daaviri sukku. Hän lähti sinne yhres kihlatu morssiammes Marian kans ja see orotti. Ku hee olivas siäl, tuli Marial aika täytte ja hän synnytti poja, esikoises. Hän kapaloitti lapse ja tälläs seime, ku kortteris ei ollu heil tila.

Siäl ol paimeni vahtimas yäl laumatas. Yhtäkki heijä eressäs seisos Herra enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröitti heijät. Hee rupes pelkkämä, mut enkeli sanos heil:
"Älkkä pojap peljäkkä! Mää ilmotan teil ilose uutise, tosi suure ilon koko kansal. Tänäpän teil o Daavirin kaupunkis syntyny Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämmöne on teil merkki: tee löyrätte lapse, ketä makka kapaloissas seimes."

Ja siin samas ol enkeli ympäril suur taivalline sotajoukko, ku ylisti Jumala ja sanos:
"Jumalan on kunnia korkeuksis, maan pääl rauha ihmisil, ketä hän rakasta."

Ku enkelit ol menny takasin taivasse, paimenet sanosiva toisilles: "Nyt Peetlehemisse! Siäl mee nährä, mitä on tapahtunu, minkä Herra meil ilmotti."

Hee lähtiväk kiiruste ja löysivä Maria, Joosefi ja lapse, ketä makas seimes. Ku hee sen näkivä, hee kertosiva, mitä heil oli lapsest sanottu. Kaik ku kuuliva paimenitte sanat, olivak ku puul päähä lyätyi.

Mut Maria pani syrämesses piilo ihan kaik, mitä oli tapahtunu ja tuteras sitä. Paimenet menivät takasi ja kiittivä ja ylistivä Jumala siit, mitä olivak kuullu ja nähny. Kaik ol juur niin ko heil oli sanottu.
-ooo-

Näillä sanoilla haluan toivottaa sinulle oikein rauhallista joulunaikaa ja entistä parempaa uuttavuotta 2010!

Oleilun harjoitus


Kuntokatsaus tänään:
Pientä karheutta kitalaessa, kasvoja turvottaa, tiputuskädessä suoni ja peukalon kynsi kipeänä, reisiluissa ajoittaista kolotusta, jalkojen voimattomuutta, hengästyttää ja sydän jyskyttää tiheälyöntiä pienistä ponnistuksista.
Mutta kaikki melko lievää ja siedettävissä.

Huomaan, että kortisonin vaikutus alkaa hiipua, kun energiataso on vähän notkahtanut loppuviikosta. Mutta jouluvalmistelut onkin jo lähes tehty. On siivottu ja koristeltu kuusi, vain ruokia puuttuu, mutta eihän niillä vielä ole kiire. Kinkkukin paistetaan vasta huomenillalla, lanttulaatikko ostetaan valmiina ja imelytetty perunalaatikko on mieheni pravuuri, hän on tehnyt sen meillä aina ja hyvää tekeekin. Muita laatikoita ei meidän joulupöytään kuulukkaan, meillä ei ole menekkiä porkkana- tai maksalaatikoilla. Kaloihin panostetaan enemmän, mutta nehän saa valmiina kaupasta.

Nyt on ollut aikaa harjoitella oleilua. Yleensä olen taipuvainen jatkuvaan touhuiluun ja suorittamiseen. Jos istahdan alas, mielessä alkaa takoa pitäisi sitä ja pitäisi tätä, mutta nyt olen tietoisesti harjoitellut toimettomuutta.
Olen istunut pöydän ääressä kahvimukin kanssa, kuunnellut radiosta joululauluja ja katsellut lumihiutaleiden leijumista maahan. Olen pötkötellyt sohvalla nuuhkien kuusentuoksua ja ihaillut valon heijastusta palloista ja kynttilänliekin lepatusta pöydällä. Olen nauttinut hiljaisuudesta ja rauhasta. Alan oppia.

Lopeta välillä uurastus ja työ,
lauteilla loju ja vettä kiukaalle lyö.
Sivele itsesi hunajalla,
kuningattaren lahjalla ihanalla.
Kiitolliseen mieleen hiljaa vaivu,
onnelliseen oloon rauhassa taivu.

Anna ajatusten rauhassa mennä ja tulla,
oikeus itseäsi hoitaa on sulla.
Mielihyvän tunteessa oikein kelli,
joka hetkestä nauti ja itseäsi helli.


perjantai 18. joulukuuta 2009

Hyvä päivä tänään


Tänään olen jäädytellyt lisää jäälyhtyjä, käynyt kaupungilla ostamassa herkkuja, ommellut saunatuoksupusseja harsokankaasta, tehnyt perheelle ruuat ja siivonnut jäljet. Saanen olla varsin onnellinen, etten tämän tiputuskerran jälkeen pudonnut viikoksi sängynpohjalle, kuten viime tiputuksen jälkeen.
Elämä jatkuu!

Sytytän kynttilöitä tänä jouluna.
Ilon kynttilöitä surusta huolimatta.
Toivon kynttilöitä sinne,
missä on epätoivoa.
Rohkeuden kynttilöitä sinne,
missä pelko aina on lähellä.
Rauhan kynttilöitä
myrskyjen runtelemiin päiviin.
Armon kynttilöitä
helpottamaan raskaita taakkoja.
Rakkauden kynttilöitä
inspiroimaan kaikkea elämistäni.
Kynttilöitä, jotka palavat koko vuoden.
-Howard Thurman

torstai 17. joulukuuta 2009

Viimeinen Taxotere takana


Eilen oli viimeinen Taxotere tiputus, joten sytohoitojen puoliväissä ollaan!
Seuraavat kolme tiputusta annetaan 7.1. 2010 alkaen CEF-hoitona.

Eilen sain taas tuon allergisen reaktion, mutta osasin nyt kertoa alkavista tuntemuksista heti ja sain lääkitykset ajoissa, joten kohtaus ei päässyt vielä pahaksi ja tänään onkin ihan hyvä olo.

Ulkonakin on niin aurinkoisa ja talvisen näköistä mielialaa piristämään. Tosin hyiset mittarilukemat eivät houkuta pitemmälle ulkoilulle, mutta ihana auringon valo tulvii ikkunoista ja tuo energiaa.
Tuota pakkasta kannataa käyttää hyväkseen ja valaa jäälyhtyjä. Minä olen valanut niitä suuriin kattiloihin ja niitä on tehtynä jo kymmenkunta valaisemassa polkuja pihalla.
Jos olisi pihasauna, miten tunnelmallista olisi tepsutella joulusaunaan jäälyhtyjen valaisemaa polkua pitkin.

lauantai 12. joulukuuta 2009

Kuulumisia


Hei

Tätä blogiani en ole nyt niin aktiivisesti päivittänyt, kun ei tämän sairauden tiimoilta ole mitään uutta kerrottavaa. Sen sijaan olen päivitellyt "hömppäblogiani" http://www.tiluntalo.blogspot.com/ :ia,
sinne päivittelen jouluvalmisteluja sun muuta touhuilua. Tämän kuluneen viikon olenkin yrittänyt käyttää hyödyllisesti paketoimalla lahjat, liimailemalla kortit ja laittelemalla joulua muutenkin. Ensi keskiviikkona onkin viimeinen Taxotere-tiputus ja sen jälkeisiin tiputteluihin muuttuu ainekset. Tuota sytohoidon jälkeistä koomatilaa ennakoiden olen koittanut hoidella jouluvalmisteluja pois alta, ettei koomaviikkona tarvitse ottaa stressiä jouluvalmisteluista. voi sitten rauhassa vain harrastaa sohvajoogaa.

Mukavaa lauantaiehtoota teitille!

tiistai 8. joulukuuta 2009

Joulumielen enkeli


Kiitos Leen@lle tästä suloisesta jouluenkelistä!
Toivotaan, että enkeli tekee tehtävänsä ja tuo kaikille hyvän joulumielen ja voimia nauttia joulun tunnelmasta.

lauantai 5. joulukuuta 2009

Leivontapäivä


Tänään meillä leivottiin. Pojat tekivät pipareita ja minä rahkarusinapullia. Kun pöydät ja tasot pullottivat leipomuksia, mies tuli kotiin kahden munkkipussin kanssa. Kyllä nyt  huusollissa piisaa nisusta.
Täytyy pakastaa nuo omat pullani, ei niitä nyt pysty millään syömään tuoreeltaan.

Meillä käväisi parin päivän pakkaset, tänään taas on tihutellut vettä ja on kuraista. Plääh.
Olotila on ihan hyvä ja käsikin alkaa olla kivuton.
Semmoisia tänään.

tiistai 1. joulukuuta 2009

Jalkeilla


Eilen puolilta päivin oli kuin verho olisi vedetty päältä pois. Olotila kohentui.

Toki vieläkin käsi, johon sytot tiputettiin on tosi kipeä. Tipan saanut suoni otti nokkiinsa aineista ja on ihan kosketusarka ja suonen voi nähdä punertavana kyynärpäähän asti. Myös kitalaki tuntuu karhealta, muttei onneksi ole mennyt rikki. Muutoin olo on tosiaankin jo parempi. Jaksoin tänään käydä kaupungillakin vähän katselemassa ihmisiä ja joulutunnelmia. Jälkimäistä ei kyllä paljoa ollut havaittavissa sateen kastelemilla kaduilla, mutta ihmisä sentään näkyi.

Täytyy nyt ottaa kaikki irti tästä paranevasta olotilasta ennen seuraavaa tiputuskertaa, jotta saisi jouluvalmistelut tehtyä siihen malliin ( jos seuraavan tiputuksen jälkeen ole taas viikkon kykenevä mihinkään muuhun kuin makoiluun), että olisi kaikki tärkeimmät tehty. Tänä vuonna tuskin alan mitenkään hössäämään joulua, mutta onhan se lapsille tärkeä (miksei minullekin), joten kyllä se tunnelma pitää saada aikaiseksi. Ikkunoiden pesun ja suursiivoukset jätän suosiolla pois, semmoisista en nyt ala huolta kantamaan. Tänä vuonna laitetaan koristeita ja vaihdellaan verhot ilman puunausta.