Kuulumisia

Huhuu- minä täällä!
Ollaan oltu niin tiiviisti mökillä, vain välillä käväisty pikaisesti kotona katsastamassa paikkoja, etten ole päässyt blogia päivittämään. Ihan on ollut ikävä teitä kaikkia. Nyt kun ollaan pari päivää kaupungissa, niin minulla on tilaisuus suorittaa lukurästejä blogeissanne. Paljon on kaikille tapahtunut.

Mökillä me rahdattiin veneellä puutavaraa saareen mökin laajennusosaa varten. Jonkin verran sain maalattua ulkoverhouspaneeleita, mutta kokoajan pitää vähän varoa oikean käden kyynerpäätä. Heti jos jotain tekee enemmän niin tenniskyynerpäävaivat alkavat. Tämä vaiva ei nyt kuitenkaan taida johtua syöpähoidoista vaan on ihan itseaiheutettu. Muutoin sitä tuntee vanhentuneensa vuoden aikana kymmenen vuotta. Kaikenlaisia kolotuksia ja kramppeja tuntuu jokapuolella. Varsinkin jalat on istumisen jälkeen ihan pökkelöt ja voimattomat myöskään kyykystä tahdo päästä ylös. Vuosi sitten olin fyysisesti melko hyvässä kunnossa, mutta nyt tuntuu että kunnon palauttaminen on kivinen taival. Kaipa tässäkin asiassa pitää ottaa päivä kerrallaan. Jonain päivänä tuntuu tosi hyvältä ja silloin jaksaa touhuta ja joku toinen päivä pitää vain ottaa iisisti. Onneksi sairauslomani on jatkunut (nyt kylläkin 300 sairauslomapäivää tulee täyteen, joten elokuussa ei tule enää päivärahaa). Taaksepäin aikaa muistellessa olisin ollut vielä ihan toipilas jos olisin palannut töihin kahden viikon jälkeen sädehoitojen loppumisesta. On kuntoni sentään siitä kohonnut merkittävästi.

Nyt me ollaan miehen kanssa molemmat sairauslomalla. Mies sivalsi mökillä sirkkelillä siivun toisen etusormen päästä ja siitä tuli aika ilkeän näköinen haava. Tuota sormea on nyt hoidettu melkein päivittäin mökkipaikkakunnan terveyskeskuksessa haavan alkaessa märkiä. Taas saa olla onnellinen toimivasta julkisesta terveydehuollosta niin hyvin siellä kaikki on sujunut. Kun tämä tapaturma sattui kesken kesälomaa, miehen lomakin pitenee. Siis ei niin paljoa pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Voipi olla että taas menee päiviä ennen kuin pääsen jälleen koneelle, joten hyvää elokuun alkua teille.

Kyllä tarkenee

Lämpöhalvauksen rajamailla hoippuessani, en ole juurikaan jaksanut koneella istuskella, joten blogimaailmassa vierailuunkin on tullut taukoa.

Tehtiin asuntoautolla pikku kierros itä-suomessa. Porvoo- Kotka- Mikkeli ja ei-ilmastoidussa asuntoautossa tunnelma oli hikinen. Onneksi jääkaapissa oli täysi latinki viileää juomista koko porukalle. Kuva on Pistohiekalta. Mies halusi käväistä fiilistelemässä ko. paikalla, koska oli lapsuudessaan viettänyt siellä telttaillen monia kesiä. Nyt oli leirintäalue lakkautettu, mutta paikka oli kyllä hieno. Me saatiin ihan privaatti hiekkaranta auton edustalle ja sinnekös levitettiin retkituolit ja vietettiin yö.

Heti tuon reissun jälkeen lähdettiin mökille. Hellepäivät jatkuivat sielläkin, mutta onneksi pääsee uimaan.

Ihan näin kuumat kelit eivät sovi fysiikalleni nyt yhtään. Pyörryttää kun vähänkin liikahtaa, yöt menee hikilammikossa kääntyilessä ja päivät varjossa lojuen. Siinä öitä valvoessa tulee kaikenlaisia tuntemuksiakin, milloin jomottaa arpea, tuntuu painetta kainalossa tai epämääräistä kiristystä jäljelläolevasta rinnasta. Eikä kunnonkohotuskuurinikaan etene yhtään, kun pää ei kestä nyt mitään rivakampaa liikettä.

 Älkää ottako itseenne, vaikken jättänytkään kommennteja, kun käväisin lukemassa blogejanne. Oli niin paljon lukemattomia kirjoituksia, että aikaa kului jo niitä tavatessani ja lämpötila nousee sisätiloissa taas sietämättömäksi. Nyt pitää vääntäytyä pihalle etsimään varjopaikkaa.

Voikaahan hyvin!

Sairausloma jatkuu

Sairausloma jatkuu elokuun loppuun ja suunniteltu on, että syyskuun alusta aloitan työkokeilun 4:llä työtunnilla. Nyt on edessä parin kuukauden kunnonkohotus- ja ajatustentuuletusrupeama. Tämä jakso pitää ajatella hienona mahdollisuutena saada itsensä taas hyvään iskuun niin ruumiillisesti kuin henkisestikin. Lääkäri kopeloi kipeältä tuntuneen solisluun alueen, mutta ei myöskään löytänyt siltä mitään erikoista. Kehoitti seuraamaan tilannetta ja ottamaan rohkeasti yhteyttä TYKSiin jos vaiva jatkuu. Ei kuulemma saa liian kauaa odottaa tuollaisten tuntemuksien kanssa ennen kuin hakeutuu tutkimuksiin.

Eilen luin surukseni erään minua nelisen vuotta nuoremman rintasyöpäpotilaan kuolinilmoituksen. Hän ehti sairastaa runsaan vuoden. Aina nämä ikävät uutiset pysäyttävät muistamaan, että miten juonikas ja pirullinen vastustaja syöpä on. Mutta eihän sitä voi elää mikään synkkä peikko olkapäällä vaan ajatukset on suunnattava tulevaisuuteen ja iloittava,että ainakin nyt näyttää siltä, että tauti on voitettu. Elettävä mottona: The time is now.

Ihanat kesäpäivät ovat hellineet lomalaisia. On mukava kun ulkona pärjää hellevaatteissa myöhään iltaan. Tämän poikamaisen tukkamallin kanssa tuntuu sopivan urheilulliset ja rennot vaatteet. Kokeilin päälleni kukkamekkoja ja rimpsuja, mutta jotenkaan ne ei nyt näyttäneet hyviltä. Shortsit ja caprit tuntuivat sopivan, no niillä mennään tämä kesä. En ihmeemmin ole suojannut kaula-aluetta auringolta, en nyt kuitenkaan mitään auringonottoakaan ole harrastasnut, mutta ihan normaalisti sädetetyn puolen iho näyttää kestävän aurinkoa ja ruskettuu normaalisti. T-paitoja ja toppeja olen pitänyt pihatöissä ja kävelylenkeillä.

Kärhöt alottavat kukintaansa.

Huomenna on mukavaa ohjelmaa. Mennään katsomaan kesäteatteriin Westside storya ja sen jälkeen läheiseen ulkoilmaravintolaan illanviettoon. Kivaa vaihtelua ja mielenvirkistystä. Toivottavasti huomennakaan ei sada ja olisi lämmin ilta.

Juhannuksen jälkeistä elämää

Keskikesän juhlat on juhlittu ja kimpsut raahattu takaisin kaupunkiin. Tässä nykyinen hiuskasvustoni, olen tuo kuvan taaimmainen blondi ; D. Säät suosivat meitä yöttömän yön kuhkaajia, vaikka tuuli olikin välillä kova, niin lämmintä piisasi silti.
Itse olin vähän vaivainen ja olen sitä edelleen. Tuon Tanskan reissun jälkeen kitkin kukkamaat ja siitähän tulikin krämppää. Oikeassa kädessä tuntuu tenniskyynärpään vaivat ja vasemmassa kädessä solisluun ympäristö tuntuu jomottelevan. Tuo tenniskyynärpään vaiva on selvää seurausta kitkemisestä, mutta tuon leikatun puolen solisluuvaiva vähän laittoi miettimään, että mikähän siellä antaa tuntemuksia. Pitää seurata tilannetta. Lisäksi erehdyin syömään iltamyöhäisellä grillimakkaraa ja sekös närästi ja muljutteli vatsassa pitäen hereillä pitkin yötä. Nukkuminen ei muutoinkaan edelleenkään suju kuin pätkissä hikoilupuuskien ja muiden heräilyjen vuoksi, niin tämä makkaran aiheuttama vaiva tuntui jo liialliselta. Tästä lähin pitää muistaa vältellä moista iltapalaa.

Aamun lehti oli täynnä alennusmyynti-ilmoituksia, mutta jotenkaan ei yhtään tullut sellainen olo, että haluttaisi lähteä kauppoja kiertelemään. Minä, kun olen ennen ollut intohimoinen ale-shoppailija ja hullujen päivien kiertäjä, tämä tuntuu kummalliselta mielialata. Ehkä tuo keväinen päätökseni turhien vermeiden ja tavaroiden ostelu ja keräily pitää edelleen ja päätös on vahvassa tunnossa tehty.

Huomenna on taas aika työterveyslääkärille ja ratkeaa vieläkö saan jatkaa toipumista sairausloman merkeissä.

Hyvää Juhannusta!

Hyvää Juhannusta kaikille!

Ilmatieteenlaitoskin on luvannut melkoisen mukavia kelejä ainakin tänne suomineidon hameenhelmaan.

Voikaahan hyvin!

Sadetta, prinsessoja ja tangoa

Kuva Tanskasta

Tulin vain toivottelemaan hyvää viikonlopun jatkoa teille!

Tänään aloitin uuden kukkapenkin teon, mutta sade katkaisi hyvän puuhastelufiiliksen. Sitten röhnähdin vain sohvalle ihailemaan kun kaunis prinsessa sai prinssinsä. Komiata oli meno. Nyt telkusta tulee kotimaisen kuninkaalisen hankintaa, tangomarkkinoiden karsinta. Koko ilta pelkkää kuninkaallista menoa. Meillä onkin tänään niin rauhallista, kun kaksoset ovat partioleirillä ja mies geokätköreissulla lankomieheni kanssa. Esikoinenkin istuu huoneessaan pelaamassa jotain aivoja tuhoavaa PS3-peliä. Että semmoista menoa täällä.

Nyt olen syönyt kolmisen viikkoa viisivuotisesta Tamoflen-kuurista (hormooniestolääke). Ei ole vielä parta ja rintakarvat kasvaneet eikä ääni muuttunut bassoksi. En ole huomannut oikeastaan mitään suurempia haittavaikutuksia mummutautioireiden lisäksi. Toivottavasti niitä ei ilmaannu pidemmänkään käytön jälkeen.

Näiden kuumien aaltojenkin kanssa pärjäilee ainakin kotioloissa, tiedä sitten tuleeko noloja tilanteita työmaailamassa kun aina välillä naama vetää hehkuvan punaiseksi.

Onko joku teistä saanut jotain informaatiota rintojen korjausleikkauksesta, milloin semmoista aletaan suunnitella? Itse kun kysyin asiasta viimeisellä sädehoidon lääkärikontrollilla, lääkäri olisi laittanut lähetteen kirurgin vastaanotolle. En silloin kärventyneen nahan kanssa katsonut asiaa vielä ajankohtaiseksi, mitä sitä kirurgin kallista aikaa tuhlaamaan ennen aikojaan. Mutta silti kiinnostaisi, että kuinka pitkä aika yleensä odotellaan hoitojen päättymisestä ennen korjausleikkausta.

Voikaahan hyvin!

Täällä taas!

Pohjoismaiden kiertoajelu on tehty ja kassitkin melkein purettu. Ajokilometrejä kertyi lähes 3000. Vaikkei mitään hellekelejä ollutkaan, reissu oli mukava. Syöpä -sana ei tainnut käydä mielessä kertaakaan, ei ainakaan montaa kertaa, joten pääntuuletus toimi hyvin hienoja maisemia pällistellessä ja kartan kiemuroita tutkiskellessa. Nukuinkin tosi hyvin, kun päivän tohinoiden jälkeen sai päänsä kallistaa auton  sohvalle ei ulkoa kantautuneet äänet paljoa haitanneet. Terveellinen ruokavalio ei kylläkään seurannut matkassa mukana. Päivän lämmin ruoka oli lähinnä pizzaa, pastaa ja kebabbia, kaikkea sellaista mikä maistuu pojillekin ja vatsa täyttyy.

Erikoinen sattuma oli, kun oltiin lähdössä Legolandian leirintäalueelta, niin parkkipaikalla seisoi toinen suomalainen matkailuauto lähdössä. Autossa oli tutun näköistä porukkaa. Esikoisen kummit olivat myöskin lähteneet reissuun, emmekä kumpikaan tienneet toistemme olevan matkalla. Lisäksi näin työkaverini perheineen Legolandiassa. Tuttuja näkee melko harvoin kun käväisee kaupungilla, mutta että noinkin kaukana ja ihmismassojen keskellä törmää tuttuihin tuntuu jo ihmeeltä.

Kuvassa kaksoset kovassa tuulessa rannalla. Edessä on jännä lokkiparvi, mikä yritti lentää vastatuuleen ja koska tuuli oli niin kova linnut räpyttelivät paikoillaan. Niitä pääsi ihan lähellekin. Erikoinen ilmiö.

Pitää kertoa vielä, kun paluumatkalla laivalla toinen kaksosista kinusi päästä pelaamaan peliautomaatteja ja sanoin, että pitää olla 16 vuotias niitä pelatakseen, niin hän päätti:" Tule mukaan Marius (toinen kaksosista), yhdessä me ollaan 20."

Toinen hauska tapaus sattui laivalla ruokailun päätteeksi. Haeskelin jälkiruokaa ja edessäni pariskunta lappasi hyvän näköistä vaaleaa kiisseliä kulhoihin ja napauttivat hillosilmän päälle. Heidän jälkeensä olin jo kulho kädessä tarttumaisillani kiisselikauhaan, kun henkilökuntaan kuuluva valisti, että kiisseliksi luultu olikin hollandais-kastiketta. Jälkiruoka oli katettu toiseen paikkaan. No, sain oikeaa jälkiruokaa, mutta viereiseen pöytään tuli kohta pariskunta tyytyväisen näköisenä hollandaiskastikekippoineen ja en voinut muuta kun kieriä naurusta kun katselin heidän ällistyneitä ilmeitään ensimmäisen "kiisseli"lusikallisen jälkeen, mahtoi olla aika makuelämys -hollandaiskastike hillosilmällä.

Tänään olikin uutisissa, että rintasyöpä on lisääntynyt vanhempien naisten keskuudessa. Ilmeisesti hormoonikorvaushoidot alkavat nyt näkyä. Vaikka meitä nuorempia tuntuu olevan sankka joukko, tilastojen mukaan nuorempien ikäluokkien rintasyöpätapaukset eivät ole lisääntyneet. Kai se on uskottava, kun oikein uutisissa sanottiin.

Ompelupuuhissa

Kuten jo aiemmin kerroin, ostamassamme asuntoautossa oli kamala sisustus.

Verhot olivat yläkuvan persikan väristä veluria, istuimet ja sänkyjen tekstiilit tuota läikikkään kirjavaa kuosia.

Matkapahoinvoinnista kärsivä esikoisemmekin valitteli, että noista läiskistä tulee huono olo.

Nyt olen viimepäivät ommellut uusia tekstiilejä ja alkaa olla valmista.

Aika sinivoittoinen autosta tuli.

Poikien kerrossängyt yläkuvassa ja

alakuvassa ohjaamo ja vuode sen yläpuolella.

Toinen istuinryhmä on jo valmis, toisen  istuinosassa on vielä vanhaa kangasta.

Vessa oli ennen violetti, vaihdoin harmaa-valkoiseen.

(Hups, nyt tästä tuli vähän Tiluntalomainen bloggaus sisustuskuvineen)

 Laivaliput on jo tilattu ja kohtapuolin lähetään reissuun kohti Ruattia ja Tanskaa. Harmiksemme Ainoa ei voida ottaa mukaan, koska Ruotsi vaatii raivotautirokotuksen tehosta osoittavan verikokeen, eikä se ehdi enää tätä reissua varten. Käytiin tänään tutustumassa koirahoitolaan, minne Aino majoittuu lomamme ajaksi. Sille oli varattu pinkki prinsessahuone, missä oli vaaleanpunaiset sydänmatot ja vaaleanpunaisella fleesellä päällystetty nojatuoli. Eiköhän se siellä pärjää, vaikka surku on pientä jättää vieraille.

Nyt blokkailuun tulee taukoa, kun pitää tehdä loput järjestelyt ja sitten lomaillaan.

Voikaahan hyvin!

Platinablondi

Tässä me ollaan,  perheen kaksi blondia.

Epäonnistuneen kotivärjäyksen jälkeen astelin kampaajalleni uusintavärjäykseen ja väriksi valittiin platinablondi. Kunhan tuo tukka vähän vielä kasvaa ja sen saa pörrötettyä vahalla. siitä tulee varmastikin melko hyvä. Jotenkin olen ihan tykästynyt tähän lyhyeen malliin. On se vaan niin helppo, ei tarvitse aamuisin tuhtailla kihartimien ja lakkojen kanssa, riittää kun suihkun jälkeen pyyhkeellä hankaa kuivaksi ja thats it.

Taidanpa vähän aikaa pitääkin tukan lyhyenä. (Ei nyt ehkä ihan näin lyhyenä kun nyt)

Tänään oli taas käynti työterveyslääkärillä ja sairauslomani jatkuu tällä erää kesäkuun loppuun. Reseptiksi hän määräsi liikuntaa kolmesti viikossa, kävelyä, pyöräilyä ja vaikka nurmikonleikkuuta. Hyvä ja toteutettavissa oleva suunnitelma yleiskunnon nostamiseksi.

Säteilyalueen iho alkaa olla jo melko hyvä rasvailun ja ilmakylpyjen ansiosta. Sen verran ohut iho on vielä, ettei se oikein kestä liívien käyttöä pidempiä aikoja. Kyllä liivit lentää heti nurkkaan kun pääsen kotioven sisäpuolelle.

Keskiviikkona käytiin ostamassa asuntoauto. Sellainen käytetty ja kymmenen vuotta vanha, mutta siististi pidetty ja kohtuullisen vähän ajettu. Sen verhoilut on sellaiset kikertävän kukertavat, eivätkä ollenkaa makuni mukaisia, mutta ajattelin ommella siihen uudet tekstiilit, niin kyllä sillä ajelee. Olemme monta vuotta suunnitelleet Tanskan reissua ja Euroopankin kiertelyä, mutta kolmen äänekkään ja ärhäkän pojan kanssa reissaaminen tavallisella autolla monen päivän matkoja on jotenkin tuntunut hermojen koittelulta. Nyt tämän uuden pelin kanssa näitä reissuja voisi vähitellen tehdäkin ja Ainokin matkaa siinä mukana helposti. Suunniteltiin heti alkukesäksi Tanskan Legolandiassa käyntiä ja siinä samalla voisi kierrellä Tanskaa ja Ruotsia muutoinkin. Alkukesästä matkailijoita on kuulemma Legolandiassa vähemmän niin ei aika mene jonoissa seisoskeluun. Loput kesästä voikin sitten keskittyä mökkeilyyn. Syksymmällä voi taas tehdä lyhyitä kotimaanreissuja tämän asuntoauton kanssa. Pojat olivat ihan tohkeissaan tuosta pirssistä ja makoilivat sen kerrossängyssä ja ohjaamon yläpuolella olevassa sängyssä suunnittelemassa reissuun otettavia viihdykkeitä melkein koko illan, ei sen puoleen, itsekin odotan innolla reissua. Reissun suunnittelu ja paikan vaihdos on varmastikin hyvää pääkopan tuuletusta, saa tyrkättyä talven koitokset sivummalle. Ja jotenkin tuon syövän myötä on tullut tunne, että haaveista pitää pyrkiä tehdä totta nyt kun vielä pystyy, eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

PS. Tukkanihan on jo saman värinen kun vierustan "potkumummoilla"  : D

Piha-asukki

Olen viimepäivät lähestulkoon asunut pihalla. Sisällä tuntuu niin tukahduttavan kuumalta, joten edelleen olen lötkötellyt pihakeinussa. Näkymät ovatkin olleet hienoja kun tuomet, luumupuut ja omenapuut ovat kukassa.
Luumupuu jo pudotteleekin kukkiaan ja terälehdet kuin valkoiset hiutaleet leijuvat tuulen mukana.

Ilman liivejä ja proteesia on ollut pakko olla. Iho on edelleen sen verran arkana sädegrillailuista, ettei hautovalla proteesilla ole voinut aluetta peittää. Bepanthen-salva taitaa kuitenkin pikkuhiljaa alkaa tehota, kun irtoavan nahan alta tulee jo hyvän näköistä ihoa. Olen jopa tehnyt pieniä lenkkejä Aino-koiran kanssa tissipuolena. Hieman vajavainen olo on itselläni, mutta ei kukaan pyöräilijä ole kuitenkaan kohdallani ojaan ajanut. Voipi olla, että puutosta ei ohikulkijat edes huomaa, mutta väljässä paidassakin tulee käveltyä vähän hartiat lysyssä ja näin kai yritän peitellä aukkopaikkaa.

Huomenna ajattelin piristää peilikuvaani ja blondata siilitukkani. Tuo maantien värinen uusi tukka kaipaa vähän muutosta. Väriainetta ei ainakaan paljoa kulu, taitaa yhdestä pakkauksesta saada sekoitettua monta värjäyskertaa. Katsotaan kuinka akan käy, onko lopputulos purkin lupaamaa blondia, vai vieläkö sytostaattit laittavat värit oudoiksi. Toivottavasti väristä ei ihan hirmuinen tule kun vappukin jo meni. Pinkin tukan vuoksi voi niitä ojaanajojakin sattua.

Hellelötkötys

Täydellinen hellelötkötys on iskenyt. Ei oikein jaksa mitään, ei edes koneella istuskella blogistania-retkellä.

Olen vain istuskellut pihakeinun katoksen alla väljässä paidassa ja katsellut pilvenkökkäreiden lipumista sinisellä taivaalla ja juonut litrakaupalla vettä.

Iho on edelleen niin arka, ettei liivejä voi pitää kuin hetkittäin jos pitää käväistä ihmisten ilmoilla.

Kukat on riehaantuneet kukkimaan sisällä ja ulkona. Kuvassa oleva vanha orkideanikin tekee jatkuvasti uusia kukkavanoja ja nuppuja. Pihalla tulppaanien kukinta jää todella lyhyeksi helteiden nahistaessa ne muutamassa päivässä. Mutta nyt täytyy kyllä nautiskella ja istuskella siellä pihakeinussa niin kauan kuin lämmintä riittää.

Jo ensiviikoksi luvattiin viileämpää, joten koneellakin tulee varmastikin vietettyä enemmän aikaa.

Voikaahan hyvin!

Nahanluonti

Vietimme pidennetyn viikonlopun mökillämme. Pojillakin oli perjantai vapaana koulusta, koska olivat tehneet sen sisään koulun 100-vuotisjuhlinnassa eräänä lauantaina. Mökki on aina ollut paikka, jossa olen saanut ajatukset järjestykseen ja jossa mieli lepää. Nyt siellä tulvahtivat mieleen viime vuoden loppukesä. Ensin mökkeilyä varjosti anopin sairastelu ja siellä ollessamme saimme puhelun hänen kuolemastaan. Samoin mökillä kesälomalla löysin patin rinnastani. Vaikka näitä vakavia asioita tulikin mieleen, sai siellä taas levättyäkin laineiden liplatusta kuunnellessa ja lintujen touhuja seuratessa,

Kotiin palatessa hämmästytti, mikä hirmuinen muutos luonnossa oli tapahtunut noiden muutamien päivien aikana, täällähän oli jo kesä. Tulppaanit kukkivat täysillä ja nurmikkokin oli kasvanut ihan leikkuukuntoon.
Lämmintä piisaa ja hikkee pukkaa. Tästä lämmöstä ei oikein tykkää tuo sädehoidon kärvistämä rinnukseni. Viimeyöllä nukuin tosi huonosti kun rintapieltä kutisi ja kirveli. Ilmeisesti olin sitä sen verran unissani rahnuttanut, että aamulla sain irroitella irtonaista ihoa. Liivejä ei voi pitää ollenkaan, ne hankaavat liiaksi ärtynyttä nahkaa. Lisäksi tämä lämpö lisää jo jonkin aikaa vaivannutta pyörryttämisen tunnetta. Sykettä en voi nostaa ollenkaan tai heti alkaa tuntua heikolta.

Työterveyslääkäri oli kanssani yhtä mieltä, ettei tämä TYKSistä saamani parin viikon loma riitä, vaan jatkoa varmastikin seuraa. Täytyy saada ensin koneisto kuntoon, ennen kun työnteosta tulee mitään. Menen hänen vastaanotolleen ennen tämän sairausloman loppua taas sopimaan jatkosta.

Lämmintä ilmaa on luvattu koko tulevalle viikolle. Toivottavasti tuo nahkani ei kovasti huonone lämmöstä ja hikoilusta, vaikka muutoin onkin mukavaa kun on kesäistä.

Viimeinen sädehoito takana

Jee, nyt on viimeinen sädetyskin takana!
Tällä viimeisellä kerralla osuin hoitopöydälle heti aivan oikeaan asentoon, joten hoitajien ei tarvinnut asetella yhtään. Ihmeesti sitä on tottunut kekkuloimaan yläosa paljaana, nytkin hoitajana oli varsin komea, kauniisti ruskettunut mies, eikä tilanne ujostuttanut yhtään. Kyllä tämän hoitorupeaman aikana on saanut stripata jo niin monen miehen edessä, että siihen on jo tottunut. Heh. mahtaisiko sitä alkaa tehdä uraa tissipuoli-srtipparina, kun tuo puseron heitto yleisön edessä sujuu niin helposti ;).

Iholla on nyt tummanpunainen jälki, ihan sen mallinen kuin olisi silitysraudalla painettu polttomerkki. Selkäpuolella on myös punotusta samoin kaulalla. Eilinen lääkäri kertoi, että iho saattaa vielä muutamana päivänä hoitojen jälkeenkin mennä huonompaan kuntoon, mutta sitten paranemisen pitäisi alkaa nopeasti.

Kun kävelin ulos TYKSistä ylitseni huokui hirmuinen helpotuksen tunne, vähän piti oikein silmäkulmia pyyhkiä ja vetäistä muutaman kerran oikein syvään henkeä. Se on nyt kestetty, toivottavasti ei tarvitse enää ikinä avata noiden osastojen ovia, muutoin kun kontrollikäyntien merkeissä. Sainkin jo ensimmäisen kontrollin ajat, labra 13.8. ja rintasyöpähoitajan vastaanotto 16.8. Se käynti ei siis olekaan lääkärille vaan hoitajalle.
Sairausloma jatkuu 30.5. saakka.

Huomenna menenkin taas työterveyslääkärille keskustelemaan työkokeilusta.

Hyvää äitienpäivää!

Hyvää äitienpäivää kaikille maailman naisille.

Leen@n muistolle

Blogiystävämme Leen@n muistolle!

Vapaapäivä

Rinne tänään keittiön ikkunasta kuvattuna.

Tänään on sädehoitokoneen huoltopäivä, joten minullakin on vapaapäivä. Se tulee kyllä ihan tarpeeseen, sillä ilmakylvyistä ja ahkerasta rasvailusta huolimtta iho alkaa jo kärsiä säteistä. Rinnuksessa näkyy selkeäreunainen aristava punainen alue. Onneksi hoitokertoja on edessä enää 4 kpl! Tosi nopeasti tämä hoitojakso on hurahtanut ja ihan siedettävin sivuoirein. Välillä juodessa tuntuu kurkussa sellainen palantunne, joten saa niellä tarkasti, ettei juoma mene väärään kurkkuun ja joskus on tuntunut pientä kuvotuksen tunnetta ja huippausta, mutta hyvin vähän nuo elämistä haittaavat. Tuo ihon aristus vähäsen. Sairauslomalle tulee jatkoa, sehän olisi loppunut 14.5. mutta sädehoidon jälkeen saa automaattisesti ainakin kaksi viikkoa toipumislomaa.

Tilasin ensi viikoksi ajan työterveyslääkärillekin työkokeilun suunnitteluun. Täytyy vielä selvitellä miten kesälomat tulee pitää. Voiko työkokeilun välissä pitää kesälomaa vai tuleeko se viettää ennen kokeilun alkua sairausloman perään. Kyllä kesäloma olisi mukava viettää silloin kun muukin perhe on lomalla ja asustella pidempiä aikoja mökillä, mutta katsotaan mitä säädökset määräävät. Netistä en ole löytänyt sivustoa, jossa olisi käsitelty tätä lomailua työkokeilun aikana. Etsintä jatkuu.

Pallopää vappua!

Tiinan, Teen ja Sannan innoittamana liityn pallopää-vappuilijoihin.
Oikein mukavaa vappua kaikille!

Juhlikaahan ihmisiksi.

Nahka alkaa punoittaa

Pikkuhiljaa alkaa nahka kärsiä sädeannoksista. Perjantaina rinnus jo aristeli, tuntemus oli kuin olisi liikaa ottanut aurinkoa. Viikonlopun hoitotauolla iho rauhoittui, mutta nyt jo taas alkaa pientä kuumotusta ja punotusta tuntumaan. Olenkin tänään ollut ilman liivejä ja rasvaillut rinnusta ahkeraan, jospa tuo taas rauhoittuisi. Muutoin sädetys on sujunut hyvin suunnitelmien mukaan.

Viikonloppuna meillä oli poikien partiomarssi. Se on aina niin juhlallinen tapahtuma. Sydän sykkyrällä ja ylpeys rinnassa sitä aina katsoo poikakolmikomme  marssia. Onneksi sääkin suosi marssijoita, joten pojat tarkenivat polvihousuissaan.

Se on sitten vappuviikonloppu tulossa. Simat on jo pullotettu ja munkkiresepti haettu esille. Niin se taas vain kestettiin pimeä kaamos ja tällä kertaa vielä sairauden taakka hartioilla. Kevät on aina täynnä toivoa ja uutta elämää, joten mielialakin pysyy aurinkoisena ja pikkuhiljaa alkaa kuntokin kohentua. Tasatahtia kohti kesää mennään.

Pärtsäri-look

Joissakin blogeissanne olettekin kehuneet Buff-huivien mukavuutta ja kävin jo katselemassakin niitä nettikaupan sivuilla. Mutta eilen kirpparilla joku kaupittelikin paria käyttämätöntä Buffia. Ostin toisen, 7€ tuo köyhdytti. Kuosi on kylläkin vähän moottoriurheiluun viittaava ja taitaa se mainostaakin jotain, mutta päätin silti ostaa kokeiltavaksi.

Näytin aika radikaali"nuorelta" tuo päässä. Poikiakin nauratti, että äiskä on kuin joku harrikkapimu. (lyhyt siilitukka, harrikkakuosia ja tatuointejakin nyt löytyy jos tarkkaan katsoo, pimusta en nyt tiedä, eikä ole sitä harrikkaakaan) Kieltämättä mukavalta tuo tuntui päässä ja tuossa pahvipäässä on ohjeita huivin monimuotoiseen käyttöön. Siitä saa pipon, kaulurin, ponnaridonitsin, suusuojan, pääpannan, merirosvohuivin ym. Nyt pitää vielä harjoitella sen kieputtelemista eri asentoihin ja eikun nahkatakki päälle ja baanalle. :-D

Tiistaita

Sädehoidot jatkuvat ja nyt jo osaan asettua lavitsalle melkein oikeaan asentoon, joten hoitajien ei tarvitse paljoa asetella. Eilen sädetyksen jälkeen sädehoitaja kertoi tarkasti mitä sädehoito tarkoittaa ja millaista säteilyä mihinkin kohtaan laitetaan, lisäksi käytiin läpi tarkemmin sädetysalueen ihonhoitoa. Mukava juttutuokio.
Huomenna hoidon jälkeen on vuorossa kuntoutushoitajan rupatteluhetki.

Kun luin nuo edellä mainitsemani jutut ravitsemuksen ja syövän yhteydestä, koin pienoisen omantunnon kolauksen ja ahaa elämyksen. Olen aina luullut, että syön suht terveellisesti, mutta, mutta...  Eilen kävin kaupassa ja ostin vihreää teetä, parsakaalia, pellavan siemeniä, viinirypäleitä ja muuta terveelliseksi mainittua. Punaviiniä ja tummaa suklaata olikin jo kotona.
 Nyt pitäisi vielä saada perhettä motivoitumaan terveellisimpiin ruokailutottumuksiin. Mutta pojat ovat nyt niin pahassa iässä. Tällä hetkellä hampurilaiset, pizzat, makkara ja ranskanperunat ovat heidän mielestään parasta. Yritykseni tunkea parsakaalia heidän lautaselleen aiheutti melkoista elekieltä ja naamanvääntöjä. Onneksi normaali kotiruokakin kelpaa ja ehkäpä väsytystaktiikalla tuo parsakaalikin alkaa maistua. Yritetään edelleenkin pitää nuo mässyruuat silloin tällöin nautittavana herkkuna ja ujuttaa noita terveysaineksia ruokavalioon.

Mielenkiintoista

Tänään alkoi satamaan vettä, joten oli aikaa istahtaa koneelle ja seikkailla blogimaailmassa.
Vastaan tuli mielenkiintoinen blogi, jossa nyt oli aiheena ruuan merkitys syövän syntyyn. Ihan hyvää luettavaa, käykäähän kurkkimassa.
http://www.pellonpientareella.com/

Toinen blogisivu, jossa pohditaan ruokaa ja rintasyöpää:
http://ruohikolla.blogspot.com/search/label/Sy%C3%B6v%C3%A4n%20ehk%C3%A4isy

Kyllä tuolla ruualla on varmastikin vaikutusta meidän hyvinvointiin.

Lauantaiehtoota teille!

Säteilevää tiistaita

Upea aurinkoinen kevätsää on hellinyt meitä täällä Turussa jo päiviä. Minulla on sädehoidot päässeet hyvään alkuun ja ne tosiaankin tuntuvat ihan mukavilta ja helpoilta hoidoilta sytorääkin jälkeen. Jos jollain on sädehoito vasta edessä se tehdään näin: asetutaan lavitsalle pötkölleen ylävartalo paljaana kädet ylhäällä, sitten hoitajat tähtäilevät nahkaan tatuoidut kohdistuspisteet koneen saataville, sitten muutaman minuutin hoito, joka ei tunnu, ei näy, ei juuri edes kuulu. Sitten vaihdetaan koneeseen "tähtäin" ja sädetetään taas muutama minuutti. Sitten lavitsa nousee ylös ja kone siirtyy selkäpuolelle ja hoitaa sädetykset, itse saan katsella kattoon printattua suurta päivänkakkaraa. Sitten kone laskee lavitsan takaisin alas ja homma on ohi.

Yleensä tuo sessio kestää noin 10 minuuttia, mutta eilen koneet temppuilivat ja sain odotella vuoroani 45 min. Olen jo pari kertaa kävellyt hoitoon ja takaisin, mutta ihan joka päivä en viitsi, koska reissuun kuluu kävellen melkein 3 tuntia. Kävelyreissun jälkeen jalat on koko illan ihan tönköt eikä jaksa oikeastaan tehdä enää mitään huusollihommiakaan. Nyt kuitenkin sormet syhyy jo puutarhan kopsutteluun ja haluan jättää vähän energiaa siihenkin. Omenapuiden leikkausta, haravointia ja kukkamaiden siivoilua on lähipäivinä ohjelmassa, välillä pitää kylläkin käydä sisällä laskemassa lapset ja vähän ruokkimassa niitä.


PS. Tukka tuuhenee ja ripsiäkin on jo lähes koko rivistöt.
Voikaahan hyvin!

Surullista

Piti kirjoittaa päivän touhuista, mutta luettuani Maahan, odota blogin Leen@n kuulumisia, ei ne päivän touhut enää tuntuneetkaan kovin tärkeiltä. Leen@n vuoden mittainen taistelu syöpäpirulaista vastaan alkaa ikävästi kääntyä tappioon. Olen todella surullinen tuosta uutisesta. Vaikka emme koskaan livenä tavanneetkaan, hänestä tuli bloginsa kautta läheinen ja hän jaksoi omasta etenevästä sairaudestaan huolimatta kannustaa ja tukea kommenttiensa kautta meitä muita sairastuneita. Hän hyvänä kirjoittajana kuvasi hyvin sairauden tuomia muutoksia elämään. Nyt hän on jo niin heikko, ettei jaksa enää itse kirjoittaa, mutta lähipiiri päivittää blogia.

Jotenkin sitä yrittää ajatella, että kyllähän tästä taudista parannutaan ja elämä jatkuu entisellään, mutta ei se kuitenkaan kaikilla parane, eikä elämä jatku. Sitä yrittää sinnitellä ja selviytyä kaikista asioista kuin ennen sairastumistakin, olla reipas ja toiveikas, mutta ehkä pitäisi antaa ajatusten möyhiä kunnolla myös ne synkätkin silmäkkeet- Ehkä sitten antaisi itselleen luvan ottaa rennommin, antaa ajan näyttää kuinka pärjää, jatkuuko elämä ennallaan vai onko aika ottaa uudenlainen suunta. Pitää ottaa aikaa, pohtia ja punnita mitkä ovat itselle tärkeitä -hyvän mielen tuovia asioita, laittaa arvomaailma uuteen järjestykseen ja miettiä mitkä asiat asettaa ylimmäksi ja mitkä asiat voi turhana pudottaa pois.   

Pääsiäispyhät vietetty

Pyhät menivät taas nopsasti ohi. Muutamana päivänä oli oikein lämmintäkin, kaivoin varastosta jo pihakeinunkin esille ja istuskelin auringon lämmössä. Herkuteltuakin tuli, joten sytoläskieni sulatusoperaatio taisi palata lähtöruutuun. No, pohjaltahan on taas hyvä ponnistaa.

Vaikka viimeisestä sytokuurista on jo yli kuukausi aikaa, vieläkin välillä tulee kuvotuksen aaltoja jostain ruuasta tai tuoksusta. Mahtavatkohan olla jotain muistikuvia senaikaisista kuvotuksista. Myöskin tiputuskäden suonet ovat edelleen kipeät, kireät ja ne näkyvät tummina ihon läpi, kuten aikaisemmassa postauksessani kerran kuvasin. Kynnet ovat hauraat ja lohkeilevat helposti. Niissä näkyy juomuina jokainen sytosatsi, joten kynsien pinta on ihan aaltoileva. Oli ne vaan niin kovaa tavaraa, että kestää varmastikin tovin niistä täysin toipua, muistoista ne tuskin häipyvät koskaan. Taisi olla elämäni rankin ajanjakso.

Keskiviikkona on ohjelmassa sädehoidon simulaattorissa käynti, sydänfilmi ja verikokeet.

P.S. Muutama tulppaanin lehtisykerö on jo puskenut näkösälle seinustalla.

Lämpenevää!

Rinne on jo sula!

Huisan kaunista ja lämmintä kiirastorstaita!

Äsken tulin lenkiltä Aino-koiran kanssa ja tuli oikein hiki. Lämpömittari näyttikin 7,5 astetta plussaa, ettei ihme että talvitakki tuntui ylipukeutumiselta. Märkää oli, mutta ihana aurinko hyväili poskia ja lintukuoro säesti askelia. Tunnistin ainakin kiurun ja olin erottavinani peiponkin soolon tinttien sun muiden visertäjien sekakuorosta. Jos tätä lämpötilaa jatkuu muutaman päivän muuttuu loputkin lumikasat vesilätäköiksi ja tulppaanit alkavat nostella päitään seinänvierustalla.

Tulevan suunnittelua

Eilinen työterveyslääkärikäynti oli miellyttävä. Tämä uusi lääkärimme tuntui kovin mukavalta ja yllätyin iloisesti hänen ymmärtäväisestä asenteestaan työhönpaluun suunnittelussa. Ensinnäkin hänestä oli hyvä, että olin ajoissa varannut keskusteluajan, jotta eri vaihtoehtoja ehtii punnita. Toiseksi hän ei ollut heti vakuuttamassa, että töihin kannattaisi palata heti sädehoidon päätyttyä ja että hyvin sitä jaksaisi, vaan päinvastoin hän epäili onko ihan järkevää aloittaa työt heti seuraavalla viikolla sädehoitojen päätyttyä. Hänellä oli hyvä kanta, että rankkojen hoitojen jälkeen mieli ja ruumis tarvitsee palautumisaikaa. Jos vajaakuntoisena aloittaa täysillä työt siitä voi seurata työuupumus, josta toipuminen kuitenkin tuo mukanaan sairauslomapäiviä.

Hän myöskin kannatti ajatustani aloittaa työt työkokeilulla, lyhennetyllä työpäivällä. Myöskin idea käyttää kesälomapäiviä niin, että pitäisi esim. perjantait lomapäivinä, tuntui hyvältä. Onhan minullakin luultavasti vielä edessä työvuosia parikymmentä, joten tällaisen rankan hoitorupeaman jälkeen kannattaa varmastikin saada itsensä hyvään iskuun, ennen töihin ryntäämistä.

Ratkaisut jätettiin vielä auki, pitää ensin katsoa, meneekö sädehoidot suunnitelmien mukaan ja mikä on niiden jälkeinen kunto, jotta työkokeilun alkamispäivää voidaan sopia.

Leppoisa lauantai

Päivän pälvitilanne 

Ihana lauantai pitkästä aikaa, kun ei ole mitään ohjelmaa. Ollaan vain ja möllötellään koko perhe. Pojatkin lojuivat yöpaidoissaan puoleenpäivään.

Vaikken yleensä horoskooppeja luekkaan, miten tänäpäivänä tulin lukaisseeksi ja näin se ennusti:

(Kauris) Ajankohta on täydellinen suunnitelmien tekoon, koska kiireet työssäsi ovat hellittäneet: mieti, miten voisit tavata uusia, uraasi tukevia ihmisiä.

Hah- enkös ensiviikolla ole menossa uudelle työterveyslääkärille suunnittelemaan työkokeilua. Pitäisikö alkaa uskomaan horoskooppeihin :D

Hyvää virpomis-varpomis-sunnuntaita!

Perjantai jo

Kylläpäs viikko taas hurahti nopsaan. Tällä viikolla on aurinkokin pilkahdellut lähes jokainen  päivä ja olen tehnyt kävelylenkkejä Aino-koiran kera. Taidan olla saanut vähän rusketustakin kasvoille.

Sain vihdoin aikaiseksi tilata ajan työteveyslääkärille. Harmi, että sairauslomani aikana meidän työterveys on siirtynyt toiseen lääkärikeskukseen ja vastassani on aivan uusi työterveyslääkäri. Olisi ollut mukava jatkaa entisellä lääkärillä, mutta näin on kilpailutuksen ansiosta meidät siirretty toiseen lääkärikeskukseen. Ajan tilasin, koska haluan sairauslomani jälkeen aloittaa työt lyhennetyllä työajalla- työkokeilulla. Jotenkin tuntuu, etten ole valmis aloittamaan heti pitkän sairausloman jälkeen täyttä työaikaa. Kyllä nämä sytostaattien pehmittämät aivot kaipaavat pehmeää laskua työntekoon. Tämän työkokeilun toteutus vaatii työterveyshuollon ja työnantajan yhteistä suunnitelmaa.

http://www.ilmarinen.fi/Production/fi/x_pdf_liitteet_julkaisut/tyokokeilu.pdf
http://www.ttl.fi/NR/rdonlyres/8438FB2B-00E6-4301-A838-A5D39CF92D18/0/Ropponen261007.pdf

Tuossa pari linkkiä, joissa selvitellään työkokeilun mahdollisuuksista jos joku on kiinnostunut asiasta.

Mukavaa perjantaiehtoota teille!

Pälvitilanne tänään

Illalla ja yöllä oli satanut uusi lumikerros, mutta päivän aurinko ja lämpö sulatti sen pikavauhtia pois keittiön ikkunan takaa rinteeltä. Muutoin lunta piisaa, mutta tuo lämmin rinne sulaa nopeasti. Katoiltakin on lumet tipahtaneet tuoden mukanaan toisen kaksosen sinne heittämät hanskat.

WC-remppa alkaa olla valmis ja pölyt siivoiltu pois. Eilen vietettiin kaksosten  10-vuotissynttäreitä sukulaisten kesken ja keskiviikkona on vuorossa kaverisynttärit.

Tänään sain kävelyseurakseni hyvän ystäväni kouluajoilta asti ja oli niin mukava turista pitkästä aikaa. Perjantaina on ohjelmassa kahvilatapaaminen työtoverini kanssa, joten seuraelämäkin alkaa pikkuhiljaa vilkastua.

Kuntoni on ollut oikein hyvä ja olo energinen. On vain ollut kurja lukea monen kohtalotoverin huonoista voinneista ja sairaalareissuista. Kovasti toivon teille parempaa olotilaa ja taistelutahtoa. Vaikka en ketään teistä tunne muutoin kuin blogien välityksellä, silti monesti ajatuksissani mietin teidän vointia ja toivon hyvää.

Mukavaa viikoa teille kaikille!

Lunta tupruttaa

Tällä viikolla onkin taas tuprutellut lunta jokaikinen päivä. Jotenkin sitä jo odottelee kevättä, joten tuo lumentulo saisi alkaa loppumaan. Onhan tässä tietysti puolensa, että on puhdasta lunta ja pientä pakkasta, koiran tassut ja poikien vaatteet pysyvät puhtaina ulkoleikeistä huolimatta.

Tiistaina meillä jatkui taas remppatouhut ja keskikerroksen vessaa on uusittu. Tämähän tarkoittaa, että kolketta, pölyä ja roinaa on taas tuvan täydelyä. Sunnuntaina vietetään kaksosten 10-vuotispäiviä ja toivon, että homma saataisiin valmiiksi siihen mennessä. Siivotakin olisi mukava ehtiä ennen vieraiden tuloa, tarvetta ainakin olisi.

Maanantain lääkärireissu meni mukavasti. Lääkärin vastaanotto oli pikainen, vähän jutustelua ja tunnusteluja, kättlyt ja näkemiin. Myöskin kuvaus kävi nopeasti ja helposti. Kuvauksen jälkeen huoneeseen tuli ponihäntäpäinen poika tekemään tatuointeja. Kuten jo arvelinkin, kuvia ei saanut valita mistään kuvastosta vaan neljä pilkkua sain nahkaani. Noilla tatskoilla ei oikein kehuskelemaan pääse.

Seuraava sädehoidon suunnittelu meneekin pääsiäisen jälkeen ja heti siitä alkaa itse hoidot.

Eilen katselin tvstä ohjelmaa Paketti, jossa Satu Hassi muisti pienellä lahjalla gynekologia, joka oli passittanut hänet mammografiaan, missä löytyikin syöpä. Siinä hän kiitteli lääkäriä patistuksesta kuvaukseen ja kertoili ajasta, jolloin oli diagnoosin saanut. Se vähän pysäytti, kun hän sanoi syöpänsä olleen herneen kokoinen ja että jos se olisi löytynyt vasta vuoden päästä saattaisi hän olla jo menehtynyt. Kääks oma kasvaimeni lähenteli jo kananmunan kokoluokkaa, mutta olen kuitenkin hyvässä uskossa, ettei se ehtinyt vielä levitä. Tosin välillä olen tuntevinani jäljellä olevassa rinnassa samanlaisia tuntemuksia kuin poistetussakin oli ennen diagnoosia, joten jonkinlaista epäilyksen varjoa tuo syöpä kai tulee luomaan koko loppu iän.

Sunnuntain sepustuksia

Pälvitilanne tänään.

Olipa hauska lukea sanailuanne viimepostauksen kommenttiloorassa. Kiitos päivän piristysannoksesta!

Ikkunanpesu-urakka lähenee loppuaan. Enään kaksi ikkunaa odottelee pesua. Tänään on pakkasta, joten voin hyvällä syyllä jättää ne odottelemaan parempia kelejä. Siivoilun sijaan aloin seikkailemaan blogimaailmassa, nyt kun talokin on aivan hiljainen. Esikoinen on kaverilla viikonloppukylässä, mies geokätköilemässä, kaksoset kavereilla ja Aino-koirakin vetelee sikeitä. Tämä surffailu on kylläkin sellainen harrastus, että koneella hupsahtaa helposti tunti jos toinenkin, mutta blogeista saa paljon iloa, inspiraatioita ja ajattelemisen aihettakin.

Huomenna minulla on ensimmäinen käynti sädehoitopoliklinikalla. Ohjelmassa on lääkärin vastaanotto, tietokonetomografiakuvaus ja säteilytyksen kohdepisteiden tatuointi iholle. Tuo tuleva sädehoitojakso ei hermostuta ollenkaan. Oletan, että se on helppo jakso sytostaattihoidon jälkeen, vaikka ennakkoon saamassani potilasohjeessa lueteltiinkin muutamia sivuvaikutuksia, joita sädetys voi aiheuttaa esim. väsymystä, nielemisvaikeuksia, ihon punotusta, kuumotusta ja turvotusta. Nuo ei kuulosta ollenkaan pahoilta vaivoilta, joten reippain mielin olen menossa huomiseen vastaanottoon.

Edelleen aurinkoista

Keittiön ikkunasta tänäaamuna. Lumet jo sulaa. Pälvet laajenee joka päivä.

Onpas meillä ollut upea maaliskuu. Aurinko on hellinyt lähes joka päivä pukaten energiaa, houkutellut ulkoilemaan ja luonut uskoa tulevaan. Kuten ennenkin olen kirjoittanut energiatasoni on lähes suoraan verrannollinen valon määrään= nyt on puhtia riittänyt.

Olen aloittanut ikkunanpesu-urakan. Talossamme on 28 ikkunaa ja jokaisessa on 4 pestävää pintaa= 112 pesua kaipaavaa lasia. En kuvittelekaan peseväni kaikkia kerralla vaan pesen muutaman päivässä, jotta ehdin myös ulkoilla ja katsoa Hercule Poirotit tvstä.

Aloitin mainosten mukaan hiusten kasvua edistävän Evonia-kapselikuurin. Jo nyt tuntuu untuvainen sänki päässä, joten toivon noiden pillereiden vauhdittavan sen vahvistumista. Olisi mukavaa, että olisi edes jonkinlainen tukka päässä ennen kesää. Lisäksi olen ulkoillut paljon, kävelylenkit pitenevät  ja vauhti lisääntyy päivä päivältä. Tavoitteeni on saada sytoläskit sulamaan ennen sairausloman loppua. On tässä vielä pari kuukautta aikaa toteuttaa tuota tavoitetta.

Paljon tuo auringonenergia saakin potkua elämään, nauttikaamme siitä.

Aurinkoista lauantaita

Ihana ilma, aurinko sulattaa lumimassoja, lämmittää kasvoja ja linnut laulaa.
Aurinko houkuttelee kävelylenkeille ja istuskelemaan pihalle viltteihin kääriytyneenä. Molempia olen tänään tehnyt.
Olotila alkaa normalisoitumaan ja energiataso alkaa pikkuhiljaa  lisääntyä. Suussa kitalaki tuntuu piskuisen karhealta ja huulet kuivuu, mutta muuten alkaa jo sivuoireet olla taakse jätettyä elämää. Suurin riesa on tiputuskäden suonet, jotka edelleenkin punoittavat ja kiristävät kipeästi.

Kuten kuvasta näkyy suonet näkyvät ihon läpi ja tunnusteltaessa tuntuvat kireinä. Tämäkin suoni, mihin viimeksi sytot tiputeltiin taitaa olla entinen. Onneksi toimivia suonia ei toivon mukaan vähään aikaan tarvita.

Tänään paikallislehdessä uutisoitiin, että syöpäsairaiden hoitoonpääsy on kovin eriarvoista Suomessa riippuen missä päin maata asustelee. Jossain voi kestää kuukausia diagnoosin saamisesta ennen kuin hoito pääsee alkuun. Saatan kuvitella, miten stressaavaa aikaa nuo odotuspäivät ovat, kun ei tiedä muuta kuin, että syöpä on, muttei jatkosta mitään.

Meillä täällä Turussa ei sentään tässä sairaudessa tarvinnut turhan pitkään odotella, vaan kutsukirje sairaalaan tuli viikossa diagnoosin varmistumisesta. Se tieto, että pääsee hoitoon oli heti helpottava ja auttoi selviytymään alkutäräyksestä.

Mukavaa lauantaiehtoota teille!

Maaliskuu

Koville otti tuon viimeisenkin sytohoidon jälkimainigit. Näiden kahden viimeisen tiputtelun sivuoireet olivat hankalia, liekö syynä lääkärin määrämä suurempi annostus vai Neulasta, mutta tosi kipeä olin. En edes jaksanut käydä blogeja kurkkimassa, joten siitäkin voitte päätellä, että heikosti meni.

Nyt alkaa jo elämä ja ruokakin maistua. Enää painaa väsymys ja tiputtelukäden suonet ovat kipeinä ja kiristelevät.
Sain eilen Tyksistä kirjeen. Tuli kutsu lääkäriin ja sädehoidon suunnitteluun 15.3.
Siitä se alkaa uusi hoitojakso.

Pitää kertoa vielä tämä: Kaksoset rymistelivät äsken kotiin koulusta. Toinen näytti vähän nololta ja kertoi, että hanskat ovat talon katolla. Ihmettelin kovasti, että miten ne sinne joutuivat. Ihan kuulemma vahingossa joutuivat sinne. Hän oli yrittänyt tipauttaa jääpikkoja katonreunalta heittämällä niitä hanskoilla. :-$
No, sitten kysyin tuliko läksyjä. Samainen poika alkoi etsiä reppuaan. Eipä löytynyt. Pojat olivat oikaisseet metsän kautta ja toiselle oli tullut pissahätä- Hän oli riisunut repun pissauksen ajaksi ja kas, reppu oli jäänyt sinne. Onneksi löytyi vielä.
On nuo meidän sällit ihan mahdottomia touhottajia, koskahan niille alkaa järki kasvamaan????

Ohi on!!!

Se on nyt ohi.
Helpotuksen tunne on valtava.
Viimeinen sytosatsi on tiputettu ja hyvin meni.
Illalla vielä kerta Neulasta, eikä sitten enää vähään aikaan yhtään pistelyä. Hip-hei- huraa!

Kulttuuripäivä

Tänään otin kaiken irti hyvänolon viikon viimeisestä päivästä. Kävelin keskustaan  (n.4km) verikokeille aurinkoisessa pakkassäässä. Labrakäynnin jälkeen treffasin siskoni ja kävimme katsomassa ihanaa nukkenäyttelyä. Siitä on kuvia täällä: http://www.tiluntalo.blogspot.com/ 

Kun olimme tarkastelleet nukketaiteilijoiden tuotokset kävimme Aboa vetus- museossa tutustumassa vanhan Turun raunioihin. Pää kylläisenä kulttuurista, vatsa halusi myös täytettä. Löysimme kivan pikku kahvilan, jossa oli oikein maukkaat tarjottavatkin. Oli tosi virkistävää.
Kun ilma oli edelleen niin upea, päätin kävellä vielä kotimatkankin.

Huomiseksikin luvattiin oikein hyvää ulkoilusäätä. Toivottavasti aamun sytosatsi ei vetäise ihan naatiksi, niin jaksaisi vähän nauttia auringostakin.

Taas tuiskuttaa

Meillä sataa taas lunta. Tuntuu, että kohta hautaudumme siihen, maisema on kuin Lapista.

Tämä kuva on otettu eilen puutarhasta ja nyt siis tuiskuttaa lisää.

Viimeinen sytotiputus lähestyy. Huomenna pitää käydä verikokeilla ja ylihuomenna on heti aamulla tiputusaika. Vaikka viime hoidon jälkeisessä surkeudessani mietinkin tämän viimeisen "unohtamista", en enää mieti moista. Nyt taas jaksan tanakasti käydä kohti taistoa. Kyllä näiden väliviikkojenkin tarpeellisuus on taidolla mietitty, ilman huiliviikkoja hoidot voisivat käydä ylivoimaisiksi.

Vaikka sytostaattiosastolla on ihana henkilökunta, rauhallinen ilmapiiri ja hoidothan tuhoavat mahdolliset syöpäsolut, ei osastoa jää kyllä yhtään ikävä. Odotan vaan näiden hoitojen aiheuttamien sivuoireuden väistymistä. Odotan että kalju pää saa taas peitettä, ripsi ja kulmakarvarivistöt täydennystä, ettei ihon läpi enää puskisi sytöhajua, että voimat ja virkeys palaisivat ennalleen, ei enää pistoksia ja suonien hakemisia, ei enää kortisoniturvotuksia, ei etoavia tuntemuksia eikä tokkuraista olotilaa.

Kunhan vastaisuudessa aina arjen kiireessäkin muistaisin olla kiitollinen terveistä päivistä ja arvostaa hyvää oloa. Normaalisitihan terveyttä pitää itsestään selvänä, vasta jokin häiriötila herättää huomaamaan sen arvon ja katoavaisuuden.

Mies lähti viemään poikia Forssan Vesihelmeen (= viihdeuimala), itselläni ei ollut vielä rohkeutta lähteä arpineni uteliaitten pällisteltäväksi yleiseen uimahalliin. Näin hiihtolomalla paikka on oletettavasti täpötäysi lapsiperheitä, joten uimisesta ei kuitenkaan tulisi mitään, lisäksi en nyt halua saada mitään pöpöjä, ettei ylihuominen vaarantuisi. (= seli, seli) Vielä taitaa vain olla itseluottamus sen verran hutera ja asia uusi, etten ole ihan valmis esiintymään ilkosillani julkisesti arpisena ja karvattomana.

Uneton Turussa

Univajeestani en ole tainnut aiemmin tarinoidakkaan tässä blogissa.
En ole syöpädiagnoosin jälkeen nukkunut kovinkaan montaa täyttä yötä. Iltaisin kyllä alkaa nukuttamaan jo puoli yhdeksän aikaan. Monet lempiTVsarjani alkavat klo 21, joista yleensä jää loppuratkaisut näkemättä, kun viimeisen mainostauon aikana uni vie voiton. Aika turhauttavaa kun monesti jää näkemättä kuka se murhaaja lopulta oli.
No, tämän aikaisen nukahtamisen jälkeen herään siinä kahden aikaan aamuyöstä täysin pirteänä. Kaksi kolme tuntia asentoa hakien yritän saada uudelleen unta,  onneksi yleensä nukahtelen pätkittäin tuon valvomisen jälkeen. Aamulla herääminen tuntuu vaikealta. Yleensä herätys on kuuden jälkeen, koska joku pojista aina menee kahdeksaksi kouluun ja olen noussut tekemään aamupalaa.

Ehkä tästä huonosta yöunesta johtuen pää on nykyisin ihan pahvia, en muista nimiä, unohtelen muutoinkin asioita ja olo on vähän tokkurainen.
Olen jättänyt kahvinjuonnin aamun kahteen kupilliseen, pyrkinyt ulkoilemaan ainakin vähän päivittäin ja sinnitellyt päivät ilman tupluureja, mutta silti yöuni on katkonainen.
Sain syksyllä Melatonin tabletteja, joiden pitäisi parantaa unen laatua ilman mitään sivuoireita tai riippuvuuksia, mutta ei niistä ole ollut mitään apua. Kyllähän tässä kotioloissa pärjää vähän höperönäkin, mutta jos tämä jatkuu vielä kun sairausloma on ohi ja pitäisi päivät päteä työssä. voi  väsymys tuntua vaikealta. Kynnys aloittaa unitablettien käyttö on korkea, en millään haluaisi moisiin sekaantua, mutta katsotaan onko keväällä pakko pyytää resepti, että saisi taas nukkua kokonaisia öitä.

Varmastikin sytostaatit kortisoneineen vaikuttavat uneen ja myöskin hormoonit. Esim. kuukautiset jäivät pois toisen sytotiputuksen jälkeen ja sen jälkeen olen ajoittain kärsinyt ns. kuumista aalloistakin. Eipä noita kuukautisia yhtään ikävä ole mutta mielenkiinnolla odotan palaavatko ne sytohoidon jälkeen vai jäävätkö pysyvästi pois. Mitäköhän tuo tuleva viiden vuoden hormoonikuuri tuo tullessaan? Siitä en ole vielä saanut mitään ennakkotietoa.

Ensi yöksi on luvattu hirmuista lumimyrskyä, joten sen möyryämistä voin kuunnella jos ei nukuta.

Tehtävä suoritettu!

Tänään kävin läpi vaatekaappeja. Hammasta purren, sydän verta vuotaen pakkasin kasseihin kaikki liian pienet tai enemmän kuin neljä vuotta käyttämättä olleet juhlapuvut, hameet ja jakkupuvut.
Mietin miksiköhän olen ostanut niin älyttömästi sellaisia vaatteita, joita ei kuitenkaan ole tullut käytettyä. Ajatuksissani ynnäilin niihin joskus tuhlattuja rahoja ja päätin, etten vähään aikaan osta yhtään uutta vaatetta heräteostoksena, vaan ostan vain silloin kun todellakin on tarvis ja näyttää siltä, ettei vähään aikaan ole tarvetta. Sen verran vaatteita jäi vieläkin kaappeihin, että niillä pärjäisi vuosia.
Menköön ohi hullut päivät, hintahulinat ja keskusvaraston tyhjennykset ilman yhtään vaateostosta!

Ajattelin entisaikojen ihmisten vaatevarastoa. Oli se parempi leninki, kotihame ja työvaate. Kun hamekangas oli tarpeeksi kauhtunut se leikeltiin matonkuteiksi tai käytettiin lattialuuttuna. Vaatteita ei ollut kaapintäydeltä ja ne olemassaolevat pidettiin loppuun. Nyt kaikilla on vetimiä liikaa ja heitellään pois lähes käyttämättömiä vaateparsia. Järjetöntä. Ekologisuusajttelu nostaa päätään, toivottavasti tämä jalo tavoite myös pitää.

PS. Se silkkinen jakkupuku  jäi vielä kaappiin ;-?

Ylämäki, alamäki

Tähän olotilojen kumparelaskuun alkaa tottumaan juuri ennen loppusuoraa.
Nyt on taas energisempi olo ja jaksaa vähän touhuilla. Lisääntyvä valo nostaa ilkeästi esille pölyiset pinnat, sameat ikkunat ja sadat tahmatassujen jäljet ovissa ja pielissä. Näiden näkymien poistoon pitää pikkuhiljaa ryhtyä, jäihän joulusiivouskin tänä vuonna melko suppeaksi. Nyt on vielä saunarempan jäljiltä remonttipölyä koko alakerta täysi. Minulla onkin runsas viikko aikaa touhuilla ennen sitä viimeistä sytotiputusta. Kaappien tyhjennysprojekti turhasta täytteestä jatkuu myös edelleen. Kirpparipaikkaa olen täytellyt jo monta viikkoa ja edelleenkin odottamassa on pino poikien pieneksijääneitä kesävaatteita ja sisustustavaraa.

Kaappeja tonkiessa olen löytänyt läjän unohduksiin jääneitä keskeneräisiä käsitöitäkin. Nyt niitä siirtelen pinosta toiseen ja puntaroin heitänkö roskiin vai saanko ne joskus tehdyksi valmiiksi saakka. Toisaalta surettaa niihin jo käytetty aika, joten olisi työvoitto saattaa ne valmiiksi. Muistan, että joskus järjestettiin näyttelykin, johon ihmisiltä kerättiin keskeneräisiä käsitöitä, nyt olisi täällä "taidetta" tarjolla.

Vielä edessä odottaa vaatekaappien inventaario. Ehkä nyt raaskisin laittaa jo keräykseen ne kaikki laihtumista odottavat vetimet. En  nyt tarkoita näitä sairauden aikana kertyneitä kiloja, vaan jo aiemmin pieneksi jääneitä vaatteita. Kaapissa roikkuu esim. liuta ehkä kerran käytettyjä juhlapukujakin, joiden kohtaloa usein olen puntaroinut, mutta ovat silti jääneet kaapintäytteeksi. Esim. joskus Thaimaassa teetetty silkkinen jakkupuku ei enää mahdu päälle, eikä ole oikein muodikaskaan, mutta silti se vaan nököttää henkarissaan, en vain ole raaskinut heittää sitä pois. Pitäisi palkata joku ulkopuolinen tyhjentämään kaappeja, tällöin jäljelle jäisi vain käyttökelpoiset ja tunnesyistä säilytetyt saisivat kyytiä.

Hyvää laskiaistiistaita !

Hyvää ystävänpäivää!

Hyvää ystävänpäivää sinulle!

http://www.perhekerho.net/e-kortit/yst_12.htm

Tuosta linkistä pääset kurkkaamaan Tilu-lehmän relaamista.

Sairastupa

Meillä on tänään oikein sairastupa.
Itselläni aamut on vielä kovin tukkoisia, toinen kaksosista oksenteli yöllä ja esikoinen potee kolmen pysyvän hampaan poiston jälkeistä kolotusta. Häneltä poistettiin aamulla hampaita oikomisen vuoksi.  On raukka perinyt äidin leuat ja isän hampaat, joten ahdasta on.

Minulla alkaa taas mieliala kohentua olotilan paranemisen myötä. Aurinko paistaa ja hanget hohtaa, kunhan vielä sen verran voimat palaisi, että jaksaisin kunnon kävelylenkkejä. Viimepäivinä ulkoilut on jääneet pieniin happihyppelyihin Ainoa pissatellessa. Sen verran olo on vielä veltto ja sydän pomppivainen, ettei kovin pitkälle uskalla lähteä.

Vatsuri

 Entisen huonon olon lisäksi iski vatsuri. Edellisyönä heräsin kun vatsa mourusi kuin vanha pulsaattoripesukone ja siitähän tuli kiirus vessaan. Siellä sitten vietinkin suurimman osan yöstä välillä lattialla huilaillen ja kattopanelin oksanreikiä laskellen ja välillä itse toimituksessa istuen. Veti todella naatiksi tuo yö. Eilisen päivän ja jopa viime yönkin nukuin lähes putkeen, mitä nyt sohvajoogan katkaisi välillä ripakka hip-hop wc- istunnolle. Pientä lämpöäkin nousi ja silmät sekä pää olivat arkoja. Olotila-arvio oli surkea-.

Eipä tänä aamupäiväkään ole vielä ihan voittajaolo, mutta vähän parempaan suuntaan ollaan sentään menossa. Kiitos rk ja Sanna tsemppailusta viime postauksessa, nyt se piristää.
Vaikka kovasti tekisi mieli "unohtaa" tuo viimeinen sytotiputus kaipa se vielä kestetään. Ehkä nämäkin koettelemukset muistot kultaa, kuten monet muutkin elämän vastoinkäymiset, ei ne sitten myöhemmin muisteltuina niin kamalan kamalia ollutkaan.

Puuh, heikoksi veti

Veriarvot olivat parantuneet hyvin, joten piikkihoito oli tehonnut erinomaisesti.

Sain eilen siis tuon toiseksi viimeisen sytohoidon. Liekö elimistö jo saanut noista aineista tarpeekseen, vai mikäköhän veti eilen aivan voimattomaksi. Kaikki tuoksut saivat aikaiseksi kuvotusaaltoja ja koko ilta meni sohvajoogaa harrastaessa. Eipä tämäkään aamupäivä ole kovin paljoa reippampi ollut, mutta pahoinvointilääkkeiden voimalla olen ollut sentään pystyasennossa suurimman osan päivästä.

Eilen juttelin omahoitajalleni tuosta optikkoreissustani ja hän mainitsi vielä, ettei hiuksiakaan (jos niitä jollakin on ;)) kannata värjäillä sytostaattien aikana eikä ihan pian niiden lopetuksen jälkeenkään, koska värjäystulos saattaa olla ihan jotakin muuta kuin on ollut tarkoitus.

Näin näitä tiedon trippuja kerääntyy hoidon kuluessa.

Kumma juttu

Valkosolujen kasvattelu on tehty ja tänään olin verikokeilla. Huomenna saan kuulla onko solut lisääntyneet toivottuun määrään, jotta toiseksi viimeinen sytostaatti saataisiin tiputeltua.
Kumma juttu, että kahdesta ensimmäisestä piikityksestä tuli tuo viimeksi kirjoittamani alaselkäkipu, mutta kahdesta viimeisestä ei tullut mitään vaivoja.

Tänään kun olin keskustassa verikokeilla, oli samalla reissulla tarkoitus käydä optikolla ja tilata kaksiteholasit. Olen näes pitkään sinnitellyt niin, että lukiessa olen ottanut lasit päästä tai kurkkinut aisojen yli, mutta nyt ajattelin hankkia oikein kaksitehot. No, siellä optikon kopissa istuskellessani tulin maininneeksi sytostaattihoidostani ja tutkimushan lopahti siihen. Ei kukaan ole tullut maininneksi, että sytostaatit saattavat vaikuttaa silmien mukautumiseen huonontavasti. Optikko oli sitä mieltä, että tutkimus kannattaa tehdä vasta sytostaattien vaikutuksen loputtua, jotta laseihin saadaan oikeat arvot. höh kaikkeen nuo sytot vaikuttavatkin.

Kaupunkireissulla käväisin myös Sokoksessa ja hankin jäsentarjouksessa olevia luontaistuotteita valmiiksi viimeisen sytohoidon jälkeiseen kuntoremontiin. Mainoksen uhrina ostin Evonia - hiusten kasvua edistäviä kapseleita ja Vivisante kapseleita, jotka lupaavat kasvattaa ja vahvistaa kynsiä. Vielähän ei saa käyttää mitään luontaistuotteita, koska niiden yhteisvaikutusta sytojen kanssa ei voi tietää. Mutta ajattelin hoitojen jälkeen kokeilla onko pillerit mainostensa väärtejä.
Onkos jollain kokemuksia tuollaisista vai ovatkohan ne vain hyväuskoisten höynäytystä?
Tiinan neuvosta ostin myös kurkkuja parantamaan veriarvoja. Jolleivat pistokset kuitenkaan ole tehonneet rouskuttelin varmuuden vuoksi kurkkua.

No toivottavasti veriarvot ovat huomenna kohdallan.

Kalliit lääkkeet

Kyllä nyt saa olla onnellinen, että meillä Suomessa on olemassa yhteiskunnan tukema terveydenhoito. Nuo viime postauksessani mainitsemani lääkeinjektiot olisivat maksaneet 1828,88 euroa ilman Kelakorvausta! Nyt erityiskorvattavina lääkkeinä niiden omavastuuksi jäi 6 euroa. Ilman tuota Kelakorvausta nuo lääkkeet jäisivät varmastikin monelta lunastamatta sen verran hintavia ovat.

Tehoa aineissa kuitenkin tuntuu olevan. Ne aiheuttavat melko pian pistoksen jälkeen ilkeää ristiselkäsärkyä, mutta tuumailin, että siellähän ne valkosolut pitävät erotiikkajuhlia ja toivon mukaan lisääntyvät tuottoisasti. Sen verran kovaa ristiselkä kuitenkin juimi, että särkylääkken turvin menin illalla pötkölleen.
Aamulla särky oli poissa, mutta nyt särkee taas iltapäivän pistoksen jäljiltä. Täytyypä käydä raottamassa Burana purnukkaa ja siirtyä sohvalle virittäytymään Neiti Marplen murhatutkimusten tunnelmaan.

Takaisku

Pah, tänään en saanut suunniteltua sytotiputusta. Aamuisessa verikokeessa B-Neut-arvo oli edelleenkin pudonnut 0,65:een (viitearvo 1,5-6,7). Hoitoa lykättiin viikolla ja arvojen parantamiseksi pitää minun itse pistellä päivittäin Neupogen-injektioita vatsanahkaan. Troppi kuulemma stimuloi luuydintä tuottamaan lisää valkosoluja ja sen seurauksena on odotettavissa luusärkyä pitkissä luissa, ristiselässä ja rintalastassa.

Seuraavien kahden sytohoidon jälkeen pitää pistää vielä Neulasta-injektiota. On kuulemma vastaavaa kuin tämä nyt pisteltävä Neupogen, mutta sen verran tujumpaa, että sitä riittää yksi pistos/ sytotiputus ja voi aiheuttaa kovempia luusärkyjä  : $

Lääkäri oli vaihtunut viime käynniltä, mutta mukavalta naiselta tämä Outi Paijakin tuntui. Hän on syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, joten osasi kertoa hyvin tulevasta sädehoidostakin.

Nyt pitää vain odotella ja antaa valkosolujen lisääntyä.

Orankivauva

Hiustenlähdössä tapahtui tänään toinen aalto. Ensimmäisen kerran hiuksia lähti tukoittain toisen sytohoidon jälkeen. Tämän suuren kadon jälkeen hiuksia putoili hyvin maltillisesti, mutta nyt niitä lähtee taas hirmuisesti. Alan näyttämään luontofilmien orankivauvalta.

Kulmakarvat ja ripsetkin ovat harvenneet, mutta niistä saa vielä meikillä jotain näkyvää aikaiseksi.

Myöskin kynnet ovat todella hauraat ja repeilevät helposti. Tähän kun lisätään huomisen syton jälkeinen kasvojen turvotus, niin peiliin ei kovasti tee mieli kurkistella. Ainakin pitää ottaa silmälasit pois ja katsella kauempaa, niin likinäköisenä kuvasta tulee sopivan softattu.

Vieläkään en ajatellut ajella kaljuksi. Tuntuu kivammalta, kun huivin reunan alta hapsottaa edes vähän karvoja. Peruukkiakin olen jonkin verran käyttänyt, mutta kyllä se aina tuntuu vähän epämukavalta.

Hassuahan se on, että tämmöiset ulkonäköseikat harmittaa, kun hoitojen tarkoituksena on kuitenkin pelastaa henki vakavalta sairaudelta. Mutta kyllä se vain olisi mukavampi näyttäytyä kylillä, kun ei muistuttaisi ihan kauhuleffojen örkkiä. Ehkä ajan myötä sytojakin saadaan kehiteltyä enemmän täsmähoidoksi, että nämä sivuvaikutukset saadaan minimoitua.

Voih, omahoitajani syöpäosastolta soitteli äsken aamuisten verikokeiden tuloksista ja valkosoluvastearvoni oli liian alhainen huomista hoitoa varten. Arvo oli 0,70 ja pitäisi olla vähintäin 1, jotta hoito voidaan antaa.
Menen huomenna vielä uudelleen TYKSin labraan ennen lääkäriaikaa, jospa tuo arvo kuitenkin nousisi sen verran, että sytot saataisiin huomenna annettua.
Hoitojen alussa veriarvot olivat todella hyviä, mutta näemmä ne hoitojakson edetessä vaan ottivat ja laskivat.
Harmi.

Täällä taas

Mitenköhän minä olen ollut taas niin saamaton bloginpäivittäjä.

Ehkä nyt, kun on ollut nämä hyvän olon päivät, en ole malttanut viettää aikaa koneella. Sen sijaan olen käristellyt pojille lettuja, lihapullia ja kaikkea sellaista, mitä taas seuraavaan kahteen viikkoon en voi ajatellakaan haistelevani ilman etoavaa oloa. Myöskin huusollia on pitänyt siivoilla ja raahata ylimääräisiä kirpparille. Ja vieraitakin on käynyt.

Tänään lisäpontta touhuiluun antoi outo valoilmiö, mikä taikoi seinille hauskoja varjokuvia.

Aurinohan se ilmestyi taivaalle jo aamusta ja paistoikin koko päivän. Pitkästä aikaa täällä oli kokonainen aurinkopäivä. Kovin lämmintä ei ulkona silti ollut kovan viiman vuoksi ja olihan pakkastakin 12 astetta.

Silti oli aikas nautinto kävellä puhtaassa kimmeltävässä hangessa, lumen narskuessa askelten alla. Häikäisyn vuoksi piti oikein siristellä silmiä ja melkein olisi tarvinnut kaivaa aurinkolasitkin esille.

Huomenna pitää taas mennä verikokeille ja torstaina on lääkärin tapaaminen sekä toiseksi viimeisen sytotiputuksen vuoro. Kurkku on ollut pari päivää karhean tuntuinen ja nenä vähän niiskuttaa, toivottavasti ei nyt iske mitään lentsua, jotta saan suunnitellut hoidot vietyä läpi.

Hyvän olon viikko

Ahh. olen nauttinut hyvästä olotilastani.
Tämä on taas se onnenviikko, ennen seuraavaa sytohoitoa, kun ei vaivaa mikään. Ruoka maistuu ihan sille miltä sen kuuluukin, sydän lyö tasatahtia ja jaksaa kävelläkin heti hengästymättä.
Ensi torstaina on jälleen seuraava tiputus ja paria päivää sitä ennen alkaa jo tympiä tulossa olevat kaksi matoviikkoa. Tämä hyvän voinnin aika tuntuu niin lyhyeltä hengähdystauolta. Onneksi on enää kaksi hoitoa jäljellä. Onkohan tämä jo jonkinlaista hoitoväsymystä, kun ajatus sytotiputuksesta tympii, vaikka omaksi parhaakseni hoito annetaan.
Loppujen lopuksi olen kuitenkin päässyt melko pienillä hoidoilla, kun vertaa teidän muiden bloginpitäjien hoitomääriä.
Miten tämä hyvän olon ylistys muuttuikin marinaksi??

Huomenna esikoinen täyttää 12 vuotta. Murrosikä lähestyy, kyllä se nyt jo välillä pulpahtelee esille käytöksen uhmakkuutena ja äksyilynä. Mutta usein hän on vielä se pikku Pate, joka kömpii äidin kainaloon ja juttelee mukavia. Kunhan nuo tulevat myrskyisät kasvuvuodet menisivät mukavasti, ilman suurempia onnettomuuksia tai töppäilyjä. Kasvavilla pojilla kun on niin kova pätemisen tarve kaveripiirissä, että siinä monesti pää kolisee ja hankaluuksia kertyy.

Taas perjantai

Viikko hurahti taas nopsaan.
Mies lähti jokavuotiselle hiihtoreissulleen "poikaporukan" kanssa (ikä 45-60) ja minä olen väliaikaisesti toiminut yksinhuoltajana, joten en ole paljoa blogimaailmaan ehtinyt tällä viikolla vierailemaan.
Tänään minulla oli jo melko hyväkuntoinen päivä. Alan olla taas oma itseni, suussa vain tuntuu kumma maku,  käristetyn ruuan tuoksu etoaa ja välillä vähän huimaa, mutta pärjään jo ilman pahoinvointipillereitä.

Olin tänään sairaalasa katsomassa äitiäni. Hän oli toissapäivänä saanut jonkinlaisen pienen aivoverenkiertohäiriön. Aamulla herättyään hänellä oli puhe ollut hukassa ja pappa oli muorin kuskannut terveyskeskukseen, josta hänet oli kyyditetty TYKSiin tarkempiin tutkimuksiin. Tänään puhe luisti jo kuin ennenkin. Toivottavasti tuo oli vain ohimenevä pelästys, eikä mitään uusiutuvaa sorttia, mutta on tärkeää että pää tulee tutkittua tarkkaan.
Tuli sellainen olo, että oli oikein hyvä ratkaisu olla kertomatta iäkkäille vanhemmilleni sairaudestani. Jos olisin kertonut, niin tässä kohtaa olisin varmasti miettinyt oliko sairauteni murehtimisella syytä tähän kohtaukseen. Nyt voin sen puolesta olla huoleton, ettei kohtaus johtunut ainakaan minun tilani murehtimisesta. Eikä papankaan tarvitse kantaa huolta kuin yhdestä sairaustapauksesta.

Saunaremppa jatkuu, nyt on jo sentään purkutyöt tehty ja remonttireiska on päässyt vetelemään uusia pintoja. Omaa suihkua on jo ikävä.

Mukavaa viikonvaihdetta!

Lauhtuvaa

Pakkanen on laskenut mukaville lukemille. Nyt ulkoilukin on miellyttävämpää, kun tuo pakkasilma tahtoi ottaa hengityksen päälle. Luonto on edelleen valkoisen kuuran ja lumipeitteen koristama. Kaunista.

Eilen vanhenin taas vuodella. Nyt ollaan lähempänä viittäkymppiä kuin neljää. Outoa, kun tuntuu, ettei mieliala vanhene yhtään, vaikka kuoret pikkuhiljaa rapistuu ja koneisto präkää. Synttärivieraita kestitsin pahoinvointilääkkeiden voimin ja kahvittelut onnistui ongelmitta. Ilman noita pikku pillereitä etova olo kyllä iskee. (olen kokeillut.) Yöuni on vähän katkonaista, välillä havahdun kylmyyteeen ja välillä on liian kuuma ja asentoa pitää vaihdella usein. Onkohan nuo niitä kuuluisia kuumia aaltoja : S
Aamut ovat edelleen vaikeita, sydän lyö kuin lampaan saparo, mieliala on maassa ja päässä tuntuu olevan lyijylakki, mutta olotila helpottuu puolilta päivin. Aika lailla samanlaiset tuntemukset tästä uudestakin lääkkeestä tuli kuin edellisestäkin. Ei niin kovin erillaisia sivuoireita ainakaan vielä.

Remppa jatkuu saunatiloissa, mutta Aino on jo tottunut kopinaan, eikä enää ärhentele ylimääräisille äänille.
Mukavaa kun joskus saadaan tilat valmiiksi. Onneksi tuo remonttireiskamme on ahkera ja touhuaa koko ajan, ettei remppa turhaan veny.

Kop, kop

Remonttireiska aloitti tänään saunaremontin teon ja kopsuttelee irti kaakeleita. Aino-koira kulkee ympyrää, haukahtelee ja murahtelee outoa kopinaa nurkissa. Ulkona paukkuu pakkanen, joten melskettä piisaa.

Eilen sain sitten annoksen sitä surullisen kuuluisaa punaista sytostaattia + kolmea muuta lääkettä vesihuuhteluiden lisäksi. Hassua, että tuo lääke värjäsi pissankin punaiseksi : D.Primperaania aloin ottamaan heti kuuriluontoisesti 2 tablettia kolmesti päivässä, koska vähän etova olo alkoi illalla vaivata. Hoitajanikin neuvoi lääkettä ottamaan, turha on mitään pahoinvointeja kärsiä, kun siihen on lääkitys olemassa.

Aamu oli taas tuttuun tapaan aika tokkurainen, mutta nyt jo tuntuu paremmalta.

Tuttu nälän tunne taitaa seurata näitäkin coctaileita, kun taas on koko aamun pitänyt puputtaa jotakin. Mitenköhän näistä nyt jo 5-6 lisäkilosta pääseekään eroon hoitojen loputtua. Täytyy varmastikin ottaa tavaksi kävellä jokapäiväiseen sädehoitoon, kun niiden aika koittaa. Siitä tuleekin tunnin lenkki suuntaansa, eiköhän sillä saa kiloja ainakin vähän karistettua.  Nykyinen turvottava olo tuntuu tukalalta, kun aamuisin ei tahdo silmiä saada auki silmäpussien joukosta ja kenkien sitominenkin tuntuu ahistavalta ja vaatteet kirraa, en tykkää!

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!