Vimppa vuosikontrolli Tyksissä on tehty ja lääkärin mukaan kaikki on hyvin. Tamofenia jatketaan vielä vuosi, mutta kuvaukset ja lääkärikäynnit pitää hoitaa muualla joko julkisella puolella tai työterveydessä.

Laitan nyt tämän blogin hyllylle,.Tämä polku on toivottavasti kuljettu ja nyt vain kiitän kaikkia mukana kulkeneita tuesta, seurasta ja kannustuksesta rämpiä eteenpäin silloin kun oli vaikeinta. Toivon voimia niille, joita rintasyöpä nyt koskettaa läheisesti. Haluaisin, että olet tämän blogini kautta löytänyt tietoa hoitojen etenemisestä, niiden vaikutuksista ja saanut uskoa paranemisesta. With love Tilu

Puolen vuosisadan huolto

Hei kaikille tutuille ja tuntemattomille

Taas on aikaa luikahtanut viime postauksesta.
Tässä väliin on vietetty joulu, uusivuosi, 50-v päivät ja kuntoutusviikko kylpylässä.
Työterveyhuollossa tehtiin melko perusteellinen tarkastus vuosipäivän kunniaksi. Lisäksi kävin mammossa 50-v seulontatutkimuksissa, gynekologilla ja kuntoutusjaksolla tehtiin lihas- ja kehonkoostumusmittaukset.

Näiden kaikkien tutkimusten jälkeen voin todeta, että melko terveeltä tämä rouva tällä hetkellä vaikuttaa.
Tosi iloinen olen, että puolen vuoden kuntokuurini on tuottanut tulosta. Lihas/läski suhdeluku on parantunut paljon ja lihaskuntokin on kohentunut. Onneksi olen saanut rauhassa toteuttaa kuuriani, eikä mitkään flunssat sun muut krämpät ole suuremmin haitanneet tahtia. Kuntoilu edelleenkin jatkuu ja viimeisellä kuntoutusjaksolla elokuussa tehdään lopputarkastus ja silloin pitäisi olla alkuun tehdyt tavoitteet saavutettu.

Kevättä jo kovasti odottelen, valoisia iltoja ja mökkikauden avausta.
Mukavaa kevään odotusta sinullekin.

Syksyn päivitys

Pientä päivitystä pitkästä aikaa.
Syksyn olen keskittynyt kunnon kohotukseen, liikuntaa vähintäin kolmesti viikossa. Zumbaa, pilatesta, joogaa, kuntosalia ja ulkoilua on ollut ohjelmistossa. Lisäksi fysioterapiaa 15 kerran kuuri. Pikku hiljaa tuntuu, että yleiskunto on kohentumaan päin, jaksaminen on lisääntynyt ja samalla yleinen vireystilakin on noussut. Painokin on hitusen laskenut, siis vain hitusen.
Kahden viikon päästä on rintakorjauksen lopputarkastus kirurgisella. Mielestäni kaikki on mennyt ihan hyvin ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Nyt kun tatuointikin on parantunut, rinta on ihan kelvollinen. Onhan se vähän eriparia toisen kanssa, mutta niinhän monella on luonnostaankin.
Anoin vuorotteluvapaata ja se myönnettiinkin. Ensi syksynä aloitan ja pidän kolmessa jaksossa 12kk vapaata. Odotettavissa on omaa aikaa ja lepoa. Nam.

Auts

Eilen kävin TYKSissä uuden nännin tatuoinnissa. Oikein mukava sairaanhoitaja teki työn, lopputulos on vielä rasvalapun alla, joten vielä en tiedä tuliko hyvän värinen nänni. Vaikka alueelle levitettiinkin puudutussalvaa, tatuointi sattui paljon enemmän, mihin olin varautunut. Nyt, kun aihe on itselle ajankohtainen ja lämpimät ilmat sallii ihmisten keveän pukeutumisen, olen huomannut millainen villitys tatuoinnella vartalon kuvittaminen oikein onkaan. Naisillakin on suuria koko käden, selän tai rinnuksen, joillakin jopa nämä kaikki, peittäviä tatuointeja. On siinä ollut kärsimystä ja aivan turhuuden, joskus tuntuu jopa tyhmyyden takia.(ei ne kuvat monestikaan ole mitään taideteoksia).  

Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua teille !

Kolmen vuoden kontrolli oli viime viikolla. Mammot ja ultrat näyttivät kuulemma hyviltä, joten taas voi suunnata ajatukset kohti kesää ilman peikkoja polulla.  Tässä kolmannen vuoden kontrollissa ei ole lainkaan lääkärikäyntiä, vaan kuvien jälkeen saan Tamofen reseptin postissa kotiin. No, eihän ne lääkärikäynnit kovinkaan perusteellisia tutkimuksia ole sisältäneet, mutta olisi se silti ollut kiva jos joku olisi kysynyt vointia ihan kasvokkain. Tämä on taas jokin säästökeino, sairaalat on ilmeisesti helisemässä syöpähoitojen kanssa. Uusia tapauksia tulee pilvin pimein, eikä hoitoresursseja ole lisätä. No, tietysti uudet sairastuneet pitääkin olla etusijalla ja nämä kontrollit voi viedä läpi kevyemmin. Onneksi pääsee vielä kuvattavaksi, ettei siitäkin ole säästetty. Oikein aurinkoista ja lämmintä kesää kaikille, siitähän saimme kojikset viime viikonloppuna.

Syylä povessa

Nyt on tikit poistettu (ainakin lähes kaikki) - kirurgi oli tehnyt niin tiukat tikit, että niiden poisto ei ollutkaan ihan helppoa. Työterveyshoitajia oli kaksikin erinäköisillä saksilla ja veitsillä, luupilla ja taskulampulla varustettuna tikkejä poistamassa ja nyt minusta tuntuu, että pari tikkiä jäi kuitenkin vielä paikoilleen. Onneksi tikkien poisto ei sattunut yhtään, koska rinnassa on edelleenkin vain vähän tuntoa. Hoitajat kyllä kyselivät monesti sattuuko.Hoitajat olivat molemmat niin tohkeissaan, että taisin olla päivän potilas kaikkien flunssaisten sairasloman hakijoiden joukosta.Tikkien lähdön jälkeen leikkaushaavat paranivat hyvin.

Nyt, kun uusi nänni on paikoillaan, mutta ilman väriä, se näyttää ihan isolta syylältä keskellä tissiä. Tatuointi varmastikin parantaa illuusiota. Mielenkiinnolla odotan lopputulosta.

Aurinkoisia kevättalven päiviä.

Italialaista disainia

Kuulumisia pitkästä aikaa.
Viime vuoden loppu ja tämän vuoden alku luikahtivat ohi lähes ulkona blogien maailmasta.
Isäni kuoli marraskuun lopussa. Hautajaisten järjestelyissä ja jäämistön selvittelyssä menikin kaikki liikenevä aika eikä blogien päivitykseen juurikaan löytynyt energiaa.

Vuosi sittenhän minulle tehtiin uusi rinta vatsan peitteistä ja olen ollut nännijonossa jo lähes hoitotakuun rajaaman ajan.Viime perjantaina sain puhelinsoiton sairaalasta, että olisi tarjolla peruutuspaikka nännin tekoon Raision sairaalassa. Tietysti halusin tarttua tähän pikaiseen aikaan ja eilen tuo operaatio suoritettiin. Kirjoituksen otsikossa viittaan leikkauksen suorittaneeseen kirurgiin, joka oli komea italialainen nuorimies. Eipähän jokaisen naisen rinnassa olekaan italialaista disainia olevaa nänniä ;-)
Sairaalareissussa menikin koko eilinen päivä, vaikka päiväkirurgisesti homma hoidettiin. Aamulla oli määrä ilmoittautua kello kahdeksaksi sairaalaan ja sairaalavaatteissa odoteltiin vuoroamme useampikin leikattava. Välillä käytiin saamassa tussipiirroksia leikattaviin kohteisiin, saatiin esilääkityksiä ja selailtiin lehtiä.
Leikkaussalissa kurjinta oli tipan laittaminen. Taaskaan sopivaa suonta ei tahtonut löytyä ja kahden hoitajan kaiveltua aikansa paikalle kutsuttiin nukutuslääkäri, joka sentään toisella yrittämällä sai tipan paikoilleen. Sitten sainkin rentouttavaa troppia ja loppu sujuikin mukavasti. Toista tuntia kimpussani hääri kaksi kirurgia, tämä Salvatore muotoili nänniä ja toinen korjaili koirankorvaa lonkallani (= vatsasiirteen leikkauksessa "kavennus" ei ihan mennyt hyvin, vaan lonkalle jäi sellainen ylimääräinen tiitti). Tikkien ja teippausten jälkeen pääsinkin aamukaffelle ja sämpylälle, tarjosivat vielä konjakkiryypynkin. Henkilökunta oli tosi ystävällistä ja palvelu pelasi. Tämän päivän olen vielä viettänyt saikkua, mutta huomenna alkaa taas työt.
Nyt odotellaan viikon päästä tikkien poistoa ja jonotellaan nännin tatuointia.

Hyvää ystävän päivää kaikille lukijoille ja voikaahan hyvin.

Vuosikontrollit on takana ja valtakunnassa kaikki hyvin. Kävin mammot, ultrat ja muutaman tipan vertakin saivat kaivettua pitkän suonenetsinnän jälkeen. Lääkäri ( taas uusi ) kertoi seuraavalla viikolla tutkimusten perusteella, että kaikki on ok. Syksyllä on korjausleikkauksen kontrolli ja silloin kai tulee aika myös uuden nännin teolle. Korjausleikkauksen aiheuttamat vaivat ovat taineet jäädä pysyviksi, käden ajoittainen turvotus ja olkapään pieni liikevajaus, mutta näistä pienistä krämpistä huolimatta, olen oikein tyytyväinen tilanteeseen. Seuraava syöpäkontrolli on vuoden päästä ja Tamofen lääkitys jatkuu edelleen.

Isäni on mennyt vähässä ajassa aika voimattomaksi. Hän on menettänyt ruokahalunsa ja on aika kivuloisen ja kovin väsyneen tuntuinen. Ei taitanut hänen sädehoidoistaan olla kovinkaan paljoa apua. Ruokatorven syöpä on ilmeisesti aika huonon ennusteen omaava syöpälaji, mutta toivottiin silti, että sädetys olisi antanut lisäaikaa. Sitä ihmettelen, ettei hänelle ole määrätty tarpeeksi tujuja lääkkeitä, jotka veisivät kivut pois.

Kesälomaa kovasti odottelen ja toivon kaikille hyviä vointeja ja kivaa kesää!

Hyvää Pääsiäistä

Oikein hyvää pääsiäistä kaikille!
Leikkauksen jälkeiset vaivat alkavat olla jo melko vähäiset. Työhön paluun jälkeen uutena oireena on ilmaantunut leikatun puolen käden turvotus. Välillä turvottaa enemmän ja välillä vähemmän, ilmeisesti konttorityö= tietokoneen naputtelu ja istumatyö eivät ole hyväksi kädelle. Turvotuksen lisäksi on vain vähäisiä tuntemuksia haavoissa ja ajoittain vatsanahka piukottaa, mutta yleisesti ottaen voin hyvin.

Tänään on ollut ihanan keväinen päivä, löysin ensimmäiset sinivuokot!

Neljä viikkoa leikkauksesta

Jo neljä viikkoa leikkauksesta vierähtänyt. Mitään ihmeellistä edistymistä viime viikkoisesta ei ole tapahtunut. Ehkä kävely sujuu vähän kevyemmin, (syynä voi olla myös keväisen aurinoiset päivät) ja käden liikerata on ehkä vähän parempi. Mieliala on kuitenkin hyvä. Kävin viikolla kampaajalla ja optikolla hakemassa vähän pirteämpää ilmettä kevääseen, tarttuipa mukaan uusi neulekin. Ilmat ovat tosiaankin olleet aivan uskomattoman upeat. Tällaisella kelillä tuntuu, että hengittäminen on helpompaa ja hartiat taas laskee kylmässä kärvistelyn jälkeen. Kyllä kevät on upeaa aikaa!

Kolme viikkoa leikkauksesta

Kolme viikkoa leikkauksesta

Tänään työkaverini pistäytyi tervehtimässä ja toi työporukan kukkatervehdyksen. Kiitos kaikille kauniista kimpusta.
Haavat paranevat edelleen ja niistä alkaa ruvet varista. Vielä jonkinmoista arkuutta ja kireyttä tuntuu vatsasta. Suurinta vaivaa aiheuttaa edelleenkin kainalo ja käsivarsi. Vaikka miten yritän venytellä käsi on kankea ja kipeä liikuttaa ja kudos tuntuu turvonneelta löllöltä.
Nukkuminen on hankalaa, alkaa jo kyllästyttämään selällään nukkuminen. Terveellä kyljellä yritän välillä nukkua, mutta silloinkin pitää tukeä asentoa kolmen tyynyn avulla.

Töistä tuli kirje lähettämäni sairauslomatodistuksen vuoksi: " hakemusasiakirjoista ei selviä riittävästi sairauden vaikutus työkykyynne omassa työssänne." Pyytävät epikriisiä, hah, tekisi mieli lähettää kokovartalovalokuva.
Ilmeisesti luulevat, että olen käynyt laittamassa silikonia rinnuksiin.

Huomenna täytyy soitella sairaalaan ja kiirehtiä epiriisiä, koska en ole sellaista vielä saanut.  Kyllä tuollainen kirje saa vähän harmistumaan.

Talvi

 Rk mietti kommentissaan, että millä me nyt seurataan kevään etenemistä, kun en enää voi kuvailla keittiönikkunan näkymiä. Kävisikös tämän parvekenäkymän muutokset. Eteenkin odotan kovasti millaista porukkaa noihin lähinaapuriston mökkeihin majoittuu, ovat kuulemma pitkällä etelänmatkalla.

 Lunta alkaa olla yhtä paljon kuin parina viime talvenakin. Eilinen pyry kasvatti kinoksia hirmuisesti. Nyt pääsee lumitöistä helpolla, voi vain katsella ikkunasta huoltomiehen ahkerointia ; -)

Vinks vinks, jos olette aamusella kotona, AVA kanavalta tulee arkipäivisin klo 9.45 Namaste joogaa. Oikein rauhallista ja helpohkoja venyttelyjä sisältävää joogaa, suosittelen.

Not so good news

Torstaina iäkäs isäni oli terveyskeskuksessa tutkimuksissa nielemisvaikeuksien vuoksi ja sai saman tien passituksen TYKSiin. Tutkimuksissa oli löytynyt ruokatorven syöpä ja perjentaina hänelle asennettiin jonkinlainen verkko laajentamaan ruokatorvea syömisen helpottamiseksi. Ilmeisesti syöpää ei edes yritetä hoitaa leikkauksella hänen korkean ikänsä vuoksi, mutta hoitosuunnitelma on vielä tekemättä.
Eilen haeskelin netissä tietoa tuosta syöpämuodosta, eikä siellä kovinkaan hyvää ennustetta annettu.

Itse olen nyt ahkerasti jumpannut leikatun puolen kättä, mutta niin on kireää, että vielä saa tehdä paljon töitä.
Lisäksi vähän pelästyin kun availin vatsan tikkejä suojaavia teippejä. Haavan lopussa oli pieni märkäinen aukko kohdassa, mistä dreeni on tullut ulos. Putsasin sen hyvin, laitoin päälle Bacibactia ja jätin teipit pois, jotta haava pääsee tuulettumaan.Nyt alue näyttää jo hyvältä ja kuivalta. Otin saman tien pois kaikki teippaukset, ettei haavat turhaan haudo niiden sisällä.

Tänään taitaa ulkoilut jäädä väliin, kun ulkona aivan kamala keli. Lunta tuiskuttaa kovan tuulen saattelemana.

Päivä päivältä parempi

Leikkauksesta kaksi viikkoa

Nyt huomaa, että paraneminen etenee. Päivä päivältä olo on reippaampi. Särkylääkkeet jätin pois, koska kivut eivät enää ole niin kovia. Tosin yöunet huononivat lääkityksen lopetuksen myötä. Aloitin taas Tamofen tabletit, en halua pitää niissä liian pitkää taukoa. Saattaahan olla, että nämäkin osaltaan huononsivat yöunia.
Suurimmat vaivat on tällähetkellä leikatun puolen kainalossa. Kainalosta on lihan joukosta kaiveltu verisuonia, jotka yhdistettiin siirteen verisuoniin. Sen kyllä huomaa, että kaiveltu on. Kainalo on tosi arka ja rintaliivien reuna ikävästi hinkaa arkaa aluetta. Määrättyjä jumppaliikkeitä olen tehnyt vähän laiskasti osittain juuri tämän kipeän kainalon vuoksi ja jumpan puutteen taasen huomaa käden liikeratojen vajeena. Kättä en saa taivutettua lähellekään suoraksi.

Pieniä kotitöitäkin olen pikkuhiljaa alkanut touhuilla. Pyykinpesu- ja astianpesukoneen täyttöä ja tyhjentelyä, kovin hitaasti ja varoen kylläkin. Vatsanahka on edelleenkin niin pinkeä, että sekin rajoittaa liikkumista. Tietysti varon myös haavoja, etteivät ne repeile mistään kuroitteluista.

Ulkona olen käynyt pienillä kävelylenkeillä miehen kanssa. Me mennään kuin joku vanhuspari, hitaasti hissutellen ja käsikynkkää. Yksin en ole vielä uskaltanut ulkoilla. Vähän pelottaa, että jos kaadun, niin en pääse itse ylös tai jos kesken matkaa iskeekin väsy, enkä jaksaisikaan takaisin kotiin.
Onneksi nyt ei ole kovinkaan liukasta.

Voikaahan kaikki hyvin.

Ystäville

                                  Hyvää Ystävänpäivää!

Paikattu Molla-maija

Leikkaus on ohi.
Kaikki meni varmastikin ihan kuten käsikirjoitukseen oli merkitty. Vielä olo on kovastikin hutera ja kroppa näyttää paikatulta mollamaijalta, joka on lisäksi jäänyt rekan alle. Mustelmia on mahdottomasti ja haavat kipeät, joten kivivtystä ja kolotusta tuntuu pitkin kroppaa.

Sairaalaan menin puolelta päivin ennen leikkauspäivää, varustettuna isolla nipulla uusimpia lehtiä. Ennen osastolle menoa käväisin labrassa verikokeissa ja sitten osastolle. Sain oman huoneen, missä oli oma kylppäri ja telkkari, josta olin oikein tyytyväinen. Seuraavaksi käytiin hoitajan kanssa valikoimassa sairaalavaatteet. Mallisto on edelleen sama klassinen pyjama- aamutakki- tohvelit, kuin on ollut viimeiset 30 vuotta. Tuntuu, että osa vaatteista on jopa tuon 30 vuotta kierrossa olleita. Sitten kirurgi tuli kertomaan leikkauksesta ja piirteli tussilla koko keskivartalon täyteen mystisiä viivoja ja pallukoita. Lisäksi hän haki ultraäänellä verisuonien paikkaa vatsasta ja merkitsi myös ne tussipiirroksilla.  Tämän jälkeen kävin keuhkokuvilla.  Toinen leikkaava lääkäri kävi esittäytymässä ja hoitajat harjoittelivat uuden hoitolaitteen käyttöä.
Loppupäivä olikin vain ajantappamista.

Seuraavana aamuna oli aikainen herätys. Suihkuun, karvojen ajelut, teippaukset kantapäihin ja alaselkään (estävät kuulemma hiertymiä pitkän leikkauksen ja vuodelevon aikana) , tukisukat jalkaan, leikkauspaita päälle ja esilääkitys kitusiin. Sitten jo kyyditettiin maanalaista käytävää pitkin toiseen sairaalaan leikattavaksi.
Seuraava muistikuva onkin heräämöstä. Oli mukava huomata, että katetri ja dreenit oli laitettu paikoilleen vasta kun olin nukutettuna, joten oli fiksusti vältetty näiden laiton kivistykset. Ensimmäiset tuntemukset oli, että huulet oli tosi kuivat ja hirmuinen jano. Letkuja oli tosi paljon: pissakatetri, 3 dreeniä, 2x kipupumppuja haavoihin, nestetippa, antibioottitippa, sormessa sykemittari ja haavoista tulevat anturit, jotka oli liitetty tietokoneelle, nämä mittasivat haava-alueiden happipitoisuutta ja lämpötilaa. (uusi laite, jota hoitajat olivat edellisenä päivänä harjoitelleet).  Heräämössä otettiin verikokeita, ruutattiin kipulääkkeitä tarpeen mukaan ja seurattiin tilannetta. Pientä dramatiikkaakin oli, kun tuli palohälyytys. Siinä hoitajat pohtivat, onko kyseessä tositilanne vaiko turha hälyytys. Turhia hälyytyksiä on kuulemma tullut useita taannoisen tulipalon jäljiltä. No tällä kertaa hälyytys oli turha, mutta jo heti seuraavana päivänä olikin joku käryävä hissin hihna aiheuttanut todellisen tulipalovaaran.

Yöllä pääsin osastolle. Oli erikosta, että yöllä talossa ei ollut henkilökuntaa potilassiirtoihin kuin yksi, toinen piti hälyttää kotoa, joten tämän vuoksi osastolle pääsy venyi. Matkanteko oli aika kärsimystä, kun mennä rymisteltiin epätasaista käytävää pitkin toiseen sairaalaan. Sänky oli niin leveä, että en meinannut letkuineni mahtua ollenkaan hissiin. Pelkäsin, että kaikki letkut irtoavat, kun jäivät milloin mihinkin kiinni matkan aikana.
Lopulta kuitenkin pääsin takaisin yksiööni. Tästä eteenpäin pari vuorokautta hoitajat kävivät tunnin välein katsomassa tietokoneen näyttämät lukemat, mittaamassa katetrin ja dreenien keräämät nestemäärät ja tökkimässä uutta rintaa, joten nukkuminen oli tosi katkonaista.

Seuraavana päivänä huoneeni oli kuin juna-asema, porukkaa lappasi aivan tauotta. Oli lauma kandeja lääkärikierrolla, fysioterapeutti, tutkija, joka keräsi dreeninesteitä, kandi tekemässä haastattelua, leikannut kirurgi, hoitajia tekemässä tunnittaista tarkastusta ja sairaala-apulaisia tuomassa neteruokaa ja siivoamassa. Lisäksi mies ja pojat kävivät katsomassa. Pojat olivat vähän järkyttyneen näköisiä, taisin olla melko hurja näky maatessani siinä letkuineni.

Pikkuhiljaa päivien edetessä pääsin eroon letkuista. Onneksi dreenienkin tuotto kävi lopussa niin pieneksi, että nekin kaikki poistettiin ennen kotiinlähtöä. Verisuonet olivat taas kovilla. Käsivarret ovat aivan mustelmilla, kun kanyylien lisäksi verikokeita piti ottaa joka päivä, eikä toimivia suonia tahtonut enää löytyä. Päivärytmiin kuului lisäksi fysioterapeutin määräämä uimarenkaan puhallus, tämä kuulemma estää keuhkokuumeen syntymistä. (Keuhkokuume on vaarana pitkän vuodelevon aikana) Myös pientä jumppaa piti harrastaa.

Viimeisnä sairaalapäivänä poistettiin napatikit, joistain kohdista haava ei kylläkään ollut aivan ummessa, mutta tikit kuitenkin poistettiin ja napa teipattiin. Hoitohenkilökunta oli todella ystävällistä ja hoito hyvää, joten pyysin miestä hakemaan saherkakun hoitajille lähtöpäivänä. Mukaani osastolta sain tukiliivin vatsan ympärille ja rintaliivit, jotka tukevat leikkaushaavoja.

Lopputulos
Uusi rinta ei nyt ole kovinkaan kummoinen, mutta en suuria siltä odottanutkaan. Aluehan on vielä kovin turvoksissa ja haavat tuoreita, joten näkymä ei ole mitenkään kaunis. Lisäksi rinnathan ovat vielä aivan eriparia, mutta asia paranee aikaa myöten. Kirurgit lupasivat jos rinnat ovat vielä kovin eriparia uuden nännin tekovaiheessa, voidaan tehdä pieni korjausleikkaus.
Mutta mahtava yllätys oli miten upean vatsan sain! Kaikki ylimääräinen löllö on poissa ja vatsa on niin litteä ja pinkeä, että soi. Vaikka toipuminen on hitaampaa ja kivut suuremmat tällä menetelmällä kuin jos uuden rinnan tarpeet olisi käännetty selästä, taidan silti tuon vatsan takia kärsiä vähän extraa ilomielin.

Nyt kotona otan vielä kovin iisisti, lähinnä makoilen ja katselen telkkua. Kovin pitkään en vielä jaksa olla pystyasennossa, mutta sairauslomahan on sitä varten, että saa hyvällä omallatunnolla  huilia. Onneksi muutossa hankittiin uusi sänky, mikä on tavallista korkeampi ja varustettu moottorilla, joten nukkuma-asentoa saa hyvin säädeltyä ja ylösnousu on helpompaa. Särkylääkkeitä nappailen ja nekin varmasti väsyttävät ja tekevät vähän huteran olon. Kivuista huolimatta olen tyytyväinen, että leikkaus tehtiin.

Nyt pitää taas mennä vähän vaakatasoon. terkkuja kaikille!

Korjausleikkausta odotellessa

Keula kohti uutta kokemusta.

Onpa vierähtänyt tovi jos toinenkin viimeisestä postauksestani tänne. Tässä välissä on tapahtunut elämässämme suuria muutoksia. Luovuimme omakotitalostamme ja samalla irtauduin paljon iloa antaneesta puutarhastani. Puutarha- vaikka sen suunnittelu ja hoito toi paljon iloa ja tyydytystä kauneudenkaipuuseeni, oli se samalla suuri työmaa. Viime kesänä mittani tuli täyteen. En enää jaksanut panostaa puutarhaan sen vaatimaa määrää, enkä missään nimessä halunut sen joutuvan huonolle hoidolle, joten päätimme myydä talomme. Kaipa syöpähoidotkin ovat yhtenä tekijänä iän karttumisen lisäksi, ettei enää tuntunut puhtia riittävän kaikkeen. Nyt voimme huoletta lähteä mökille vaikka pidemmäkisikin aikaa, eikä tarvitse kantaa huolta talon ja puutarhan hyvinvoinnista.

Loppuvuosi menikin muuton ja remontin merkeissä. En ehtinyt osallistua edes pallopäiden pikkujouluun Tampereella, mutta onneksi Tiina oli tehnyt hyvän pöytäkirjan. Pöytäkirjaa lukiessa pääsi hyvin mukaan tunnelmaan.

Nyt olen pitänyt muutaman päivän lomaa, huilinut ja keränyt voimia tulevan korjausleikkauksen varalta. Menen sisälle TYKSiin 31.1. ja leikkauspäivä on seuraava eli 1.2. (hui, aika pian)

Tamofenin lopetin jo jouluna, koska leikkauskutsussa käskettiin lopettamaan lääkitys kuukautta ennen. Lääkityksen lopetus aiheutti samat vaivat kuin aloituskin, kuumat aallot ja hikoilu lisääntyi taas huomattavasti.  Johan tässä välillä oireet jo olivatkin lievemmät. Lisäksi lopetin kalaöljykapselien nappaamisen, koska jostain olin lukenut, että ne saattavat huonontaa hyytymistekijöitä ja näin lisätä vuotoa leikkauksessa.

Uuden rinnan ainekset leikataan vatsamakkarasta, joten ehkäpä saan uuden rinnan lisäksi litteän vatsan ;)

Kirjoittelen kuulumisia kunhan leikkaus on ohi.

Vointeja kaikille.

Yksin kotona

Kuvan nappasin viime viikonloppuna mökkirannassa.

Tämän viikon olen kotona ihan yksikseni. Kaksoset ovat partion kanssa viikon purjehduksella ja esikoinen on miehen ja Ainon kanssa mökillä remontoimassa. Ennen olin aina vähän peloissani jos jäin ihan yksin taloon, mutta nyt olen oppinut nauttimaan siitä, ettei tarvitse passata ketään, vaan saa touhuilla omiaan ja ihan omaan tahtiinsa. (Työ nyt vähän haittaa omia touhuja). Nyt kun on niin lämmin ei tee mieli edes kokata mitään vaan hain kaupasta valmiita salaatteja ja muuta helppoa murkinaa. Mutta onhan se sitten taas mukavaa kun porukat palaavat kotiin.

Juhannusta

Juhannusruusut ehtivät jo kukkia meillä, mutta tässä kuva pioneista , mitkä kukoistavat juuri tällä hetkellä.

Alkukesä on mennyt huomaamatta. Pieniä projekteja olen puuhaillut, mutta muutoin aika on vain jotenkin hurahtanut. Syöpähoitojen vuositarkastuskin oli ja meni, eikä onneksi aiheuttanut mitään suurempia väristyksiä. Kaikki oli tutkimusten mukaan kunnossa. Korjausleikkausta varten ollut kirurgin konsultaatioaika on lykkääntynyt jo monesti, koska kirurgi on ollut estynyt. Nyt tämän hetkinen aika on heinäkuun alussa, mutta katsotaan toteutuuko se. Itse korjausleikkaukseen en kyllä voi mennä ennen kuin ensi vuoden alussa, koska meillä töissä on syksyllä tulossa suuria uudistuksia ja haluan olla mukana niihin liittyvissä koulutuksissa.

Yksi unelma on taas toteutunut, me hankittiin purjevene. Meri on ollut aina minulle tärkeä ja nyt päästään reissaamaan koko perhe pienille purjehdusretkille kun veneessä on makuupaikat viidelle.

Kuvassa vene vielä telakalla ilman mastoja, mutta nyt olemme jo vähän kokeilleetkin että se kelluu.

Nyt toivotan teille kaikille oikein kivaa Juhannusta!

Osa-aikalisä

Tänään tuli ammattiliittoni Pardian jäsenlehti ja siinä pisti silmään artikkeli osa-aikalisästä. Tämä työn keventämismuoto on ainakin minulle aivan uusi asia.
Osa-aikajärjestelmä mahdollistaa henkilön siirtymistä kokoaikatyöstä osa-aikatyöhön. Systeemi toimii samalla periaatteella kuin vuorotteluvapaakin- työajan vähennetylle osalle pitää palkata työtön työnhakia, muttei välttämättä samaan työtehtävään mistä työaikaa on vähennetty.

Lisän maksamisen edellytyksenä on sopiminen työnantajan kanssa asiasta, työ-ja elinkeinotoimiston suostumus (maksavat lisän) ja että henkilön kokoaikainen palvelusuhde on kestänyt vähintäin vuoden ennen osa-aikatyöhön siirtymistä. Työaikaa tulee vähentää 40-60 prosenttiin kokoaikatyöstä. Työnantajan kanssa voi sopia, miten työajan lyhennys toteutetaan. Mahdollista on lyhentää päivittäistä työaikaa, tehdä lyhennettyä työviikkoa tai olla esimerkisi viikon työssä ja viikon vapaalla.
Osa-aikalisäjärjestelmän kautta henkilö saa osa-aikatyön palkan lisäksi osa-aikalisää, mikä on 50% henkilön kokaikatyön ja osa-aikatyön palkan erotuksesta. Lisä määritellään osa-aikatyöhön siirtymistä edeltäneen 12 kuukauden kokoaikatyön palkan keskiarvona.
Esim. Jos normaali palkka on 2400e. Osa-aikatyön palkaksi tulee 1200e ja osa-aikalisää 600e =1800e. Jos työaikaansa on vähentänyt puolella. Keskimäärin järjestelmä turvaa 75 prosenttisesti aiemman palkkatason.

Lisää voidaan maksaa enintäin 12 kuukautta. Ennen uuden osa-aikalisän mahdollisuutta on oltava taas kokoaikatyössä 12kk.
Osa-aikalisää haetaan siltä työ-ja elinkeinotoimistosta, jonka toimialueella työpaikka sijaitsee tai siltä työ- ja elinkeinotoimistolta, jonka työnhakija osa-aikalisän kautta työllistetään.
Hakulomakkeita saa työ-ja elinkeinotoimistosta. Liitteiksi tarvitaan työnantajan antama todistus osa-aikaisuutta edeltävältä 12 kk:n kokoaikatyön palkasta sekä osa-aikatyön palkasta.

Tämähän tuntuu oikein hyvältä vaihtoehdolta vuorotteluvapaalle jos työelämä alkaa tuntua liian rankalta.

ppp-projektiin paluu

Heips,
Nyt kun aurinko näyttäytyy useammin ja ilmassa on selvät kevään merkit, alkaa taas pölyyntynyt ppp-projekti hiippailla mieleen. Netistä löysin tämän  kalorilaskimen, sen avulla olen tänään laskenut syötävieni kalorit.  Hauskaa ja hyvin valaisevaa   http://kalorilaskuri.fi/ravintosisalto

Lisäksi liikuntasuoritukset voi merkitä tänne: http://www.itsevalmennus.fi/ ja seurata liikutasuoritusten tehoa ja määrää.

Eilen hankin askelmittarin ja sekin vähän innostaa ottamaan edes muutaman ylimääräisen askeleen.
Tänään mittariin kertyi 9252 askelta.




Eikä tässä vielä kaikki. Olen hankkinut myös tällaisen.

Nyt kun on mittarit, pelit ja vehkeet toivon myös tahdonlujuutta mussuttelupuoleen. Katsotaan tuleeko nyt toisella yrittämällä mitään tulosta vai jääkö uhoomiseksi.

Vointeja kaikille!

Aurinko armas

                        
Ahh, vihdoin pakkaset laskivat ja aurinko lämmittää kinokset lätäköiksi.
Tarmokkuus alkaa lisääntyä suoraan verrannolisena päivänvalon lisääntymiseen. Ihanaa kun ulkona ei tarvitse kulkea hartiat korvissa kylmissään, vaan saa lämmitellä poskia auringossa.
Työteveydestä tuli verikokeiden tulokset ja niiden mukaan ollaan ihan terveiden kirjoissa. Kilpirauhasarvotkin olivat suositusten mukaiset. Larvikataria se vain taisi olla tuo viime viikkojen vetämätön olo.

Edellispäivänä oltiin työporukan kanssa lajitutustumassa kahvakuulailuun. Nyt on kuulkaas jalat ja peffa niin kipiät, että. Tällainen kipu on siitä mukavaa, että sen tietää mistä johtuu. 
Pitkään vaivannut kantapääkipu on vihdoin hellittänyt, sitä en tiedä onko aika parantanut vai oliko jalkafysion venyttelyistä ja jalkapohjan kinetisteippauksesta tullut apu. Kumpi vain, mutta olen kyllä tosi onnellinen, kun voin taas kävellä ilman suurempia vaivoja kantapäässä.
Se on taas viikonloppu ja relausaika.
Oikein hyvää viikonvaihdetta kaikille ja voikaahan hyvin.

Talvilomalla

Talvilomaviikko alkaa olla jo loppusuoralla. Pakkasta on ollut vähän liian paljon, jotta olisin täysin voinut nauttia lumisesta luonnosta ja auringonpaisteesta. Vaikka muutoin toppaisikin itsensä miselinukoksi, naama jäätyy silti.  Lomapäivät  ovat sujuneet hyvin verkkaisesti, kotona möllötellessä ja sukkaa kutoessa. Kirjaimellisesti.
Jonkillainen alavire on päällä, enkä oikein tunne olevani täydessä terässä. Mahtaakohan olotila olla enää koskaan samanlainen kuin ennen hoitoja. Kaikenlaisia epämääräisiä tuntemuksia on pitkin päivää ja väsymys on jatkuva. Onko tähän nyt sopeuduttava, että elo on nyt tästä lähin tällaista vai vieläkö toipuminen on kesken? Sanotaan, että naisen elimistön kestää palautua raskaudesta kaksi vuotta, kauankoahan kestää toipua syöpähoidoista?

Hyvää ystävänpäivää !

                

Iloitaan huomenna kaikista ystävistämme.
           Kiitos kanssakulkijoille!                 

Kirpsakkaa keliä

Heips
Terveisiä täältä hyytävästä pakkaskelistä.
Taas on vierähtänyt tovi kuulumisten päivityksestä. Arki junnaa tasaisena, joten paljoa ei uutta kirjoitettavaa ole ilmaantunut. Elämä on taas sitä samaa jatkumaa: aamulla väsyneenä ylös- pikaiset kaffet- poikien herätys ja naputus: syöppäs nyt, pueppas nyt, kampaahan tukka, missäs on sun hanskat, muista ottaa reppu- sitten töihin- naputtele päivä tietokonetta, välillä ruokatauko ja kaffepaussi- kotiin, tee ruuat, vahdi läksyt, lataa pyykkikone, järjestele paikkoja ja pientä tv: n töllötystä- iltapalaa pojille ja naputusta; syöppäs nyt, aamulla on aikainen herätys, pueppas nyt se yöpuku, pese hampaat ja hoida vessahommat- onko nyt varmasti kaikki huomiset kirjat repussa?, kun trio on pedissä on hetki aikaa pilkkiä taas tv:n äärellä ja sitten on aika laittaa itse maaten- herää klo 24, herää klo 02 valveilla 1-2 tuntia, herää klo 05 ja joko vielä pieni nukahdus tai vääntelehtimistä kello kuuteen ja taas väsyneenä ylös. Tätä samaa taas seuraavana päivänä.

Onhan se onni, että on terveet pojat, vakituinen työ, terveyttä sen hoitamiseen ja taattu toimeentulo, mutta jotenkin tuo pakonomainen , muottiin valettu päivärytmi välillä tuntuu vähän tympeälle.

Kaiketi nuo huonosti nukutut yöt nahistuttavat pikkuhiljaa. Jatkuva väsymyksen tunne lannistaa.
Ensi viikolla on työkokeilun tiimoilla taas seurantakäynti työterveyslääkärille- täytyy muistaa pyytää verikokeille, jotta saadaan poissuljettua syyt, joita ei sanota ääneen, vetämättömälle olotilalle.
Tulispa nyt jo kevät, tämä jatkuva pakkassääkin alkaa jo ottamaan pannuun.

Tulihan mutinaa kerrakseen.
Voikaahan hyvin kaikki kanssasisaret ja muutkin lukijat.

Hei taas

                                                           Kuva viimekesän Tanskanreissulta
Onpa vierähtänyt aikaa viimeisestä kirjoituksesta. Kovasti kiitoksia vielä kaikille Tampereella tavatuille blogiystäville mukavasta illasta ja Pirtsikalle kyydistä. Kivaa oli.

Arki on tosiaankin pitänyt niin kiireisenä, etten ole saanut aikaiseksi päivittää blogia.

PPP-projekti on edelleen lähtökuopissa. Kaikenlaisia verukkeita voisin esittää, mutta tahdonvoiman puute on se suurin este projektin etenemiselle. Myönnettävä on.

Huonosti nukutut yöt ottaa välillä voimille ja väsyneenä tekee niin pahuksesti mieli kaikkea hyvää.

Onneksi ensi perjantaista alkaa keveämpi jakso- alan viettämään kesälomapäiviä perjantaisin ihan pääsiäiseen asti ja pääsiäisenä on pidempi yhtäjaksoinen loma. Käytän pois kaikki pitämättömät kesälomapäivät, nyt ne tulevat tarpeeseen ja näillä pidennetyillä viikonlopuilla jaksankin varmasti taas paremmin työviikot.

Hyvää viikonloppua, voikaahan hyvin1

Ulko on niin pal kaunist

Kuten otsikossakin jo tokaisin, meillä on jopa täällä Lounais-rannikollakin niin kauniit talviset maisemat kuin lapissa asuisi. Havut on paksun lumipeitteen kuorruttamina ja lehtipuutkin ovat tänään saaneet kuuraa yllensä. Jopa kalpea aurinkokin yrittää kumottaa pilvikerroksen läpi. Tosi upeeta.

Pikkuhiljaa olen ryhtynyt taas ppp-projektin mukaiseen ruokavalioon. Vain muutama jouluinen konvehti on enää eksynyt suuhun. Keitettiin miehen kanssa kattilallinen kaali-vihanneskeittoakin, jolla tunnetusti saa aineenvaihduntaan liikettä. Tänä aamuna kävin ensimmäisen kerran puntarissa sitten aikalisän. Olin todella iloisesti yllättynyt kun mittari ei näyttänytkään niin suuria lukemia kuin pelkäsin, vaan näyttö esitti 67,6 kg.
Tästähän on ihan hyvä jatkaa. Housun vyötärö kiristi jo siihen malliin, että uskoin lukemien olevan ainakin pari kiloa enemmän, mutta ehkä kiristys on vain jotain sekalaisen ruokavalion aiheuttamaa turvotusta.

Eilen sain odottamani kirpparipaikan ja nyt onkin ollut puuhaa myytävien silittämisessä ja hinnoitteluissa. Onneksi kirpparipaikka vapautui nyt lomaviikolla, niin ehdin rauhassa haeskella myyntiin menevää rompetta.

Jalkavaivat tuntuu vähän helpottavan. Ennen joulua työpaikkalääkäri antoi lähetteen jalkafysioterapeutille, joka antoi hyviä venyttelyohjeita ja tuntuu venyttelyistä olleen apua. Tosi mukavaa hoitoa tuo jalkafysioterapeutilla käynti oli, kun nuori poika hieroi jalkapohjia. :)
 

Hyvää Uuttavuotta ystävät!

Meillä pihalla jo paukkuu ja rätisee, kun pojat on päässeet ulos poksauttelemaan räjähteitä. Mies on esiliinana ja suojalasien käytön asetin ehdoksi ilotteluun, joten toivottavasti kaikki sujuu turvallisesti.

Etelän lomaviikkojen jälkeen olin viikon töissä ja ensi viikko onkin taas lomaa. Ohjelmassa on loppujen matkavaatteiden pesua ja kaamean pyykkivuoren silitystä. Pitää myös käydä kurkkimassa kirpparilla josko siellä olisi tyhjää myyntipöytää. Myyntiä odottelee taas vuori pojille pieneksi jääneitä vetimiä.

Tämä viikonvaihde on vielä vapaata syöpöttelyä ja lojumista, mutta 10.1. alkaa jumpat ja ryhtiliike ppp-projektiin. Kevätkaudeksi vaihdoin joogan zumbaan. Joogaa olisi muutoin ollut kiva jatkaa, mutta nyt kun olen työssä täydet tunnit, joogan aikataulu ei enää sopinut. Harmi.

Nyt haluan toivottaa teille jokaiselle oikein hyvää ja onnellista uuttavuotta!

Aikalisä

Nyt minun on pakko ottaa pieni aikalisä ppp-projektiin. Kivoja tilaisuuksia hyvillä tarjoiluilla on tässä joulun alla niin paljon, etten halua pilata hauskoja juhlia ja ruokanautintoja huonolla omallatunnolla syödyistä kaloreista. Jatkan painon tarkkailua sitten joulun jälkeen. (Hyvä uuden vuoden lupaus)

Perjantaina olin herkuttelemassa Svenska klubbenilla, lauantaina naapurissa maistelemassa juustoja ja tänään on käyty juhlimassa kahdet synttärit kakkukahvineen, joten en edes viitsi käydä puntarilla, tulos on arvattavissa jo etukäteen : (

Tämän projektimme "äiti", rk on kylläkin kunnostautunut hienosti ja saanut painoaan alennettua normaalipainoon. Ja ilmeisesti jos lunta vaan piisaa pääkaupunkiseudulla hyvä tahti jatkuu suksien siivittämänä. Hieno itsekuri.

Ilmoitelkaa vaan ppp-tuloksia kommenttiin, niin ryhmäläiset voivat niitä käydä vilkuilemassa, vaikken itse nyt muutamaan viikkoon harrastakaan punnitusta.

Mukavaa viikkoa kaikille ja voikaahan hyvin!

Isänpäivää

Lukemat puhukoon puolestaan- laitoin vähän kynsilakkaa varpaisiin parantamaan kuvaa  :)

Tähän mennessä ppp-läisistä raportoineet: rk on saanut hävitettyä puolisen kiloa ja Tiina vaikkei vielä hoitojen aikana mitään dieettiä saakkaan aloittaa, on päässyt samoihin lukemiin kuin ennen allinclusive-viikkoa.
Tänään on pitänyt hemmotella miestä herkuilla isänpäivän kunniaksi ja käyty kakkukahveilla papan luona.
Perjantaina tiedossa seuraavat syöpöttelyjuhlat, toivottavasti tämä painonpudotus ei mene ihan kokonaan pyllylleen ja käänny painonnostokisaksi.

Hyvää viikkoa kaikille!

Levottomat jalat

Eilen oltiin miehen kanssa hauskoissa kekkereissä ja kun hienoa piti olla, laitoin jalkaan oikein korkkarit ja niillä tanssin useammankin tahdin. No sitten yön sain kärsiä kaksin verroin noistakin tanssahteluista, pohkeet kramppasivat ja jalkapohjasta veti suonta lähes yö läpeensä. Että potutti. Miten sitä pitää koko ajan saada jotain krämppää toisensa perään. Nyt kun kädet alkavat jo olla suht hyvät, nuo jalkavaivat ovat olleet päällä. Maanantaina olin normaalisti jumpassa ja nyt kun oli jo liukasta en ollut työssä polkupyörällä, päätin jumpan jälkeen kävellä kotiin. Virhetikki. Vasen kantapää tuli ihan älyttömän kipeäksi, tuskin pystyin seuraavana aamuna astumaan sen varaan. Tämän viikon jumpan ja joogan olen jättänyt suosiolla väliin ja loppuviikosta kantapää olikin jo parempi, joten uskalsin jo laittaa nuo korkkarit juhliin.

Tämä tönkköjalkaisuus alkaa jo pikkuhiljaa pänniä. Edelleenkin liikkeeelle lähtiessä jalkapohjat sattuvat ja jalat tuntuu jäykiltä, mutta muutaman askeleen jälkeen alkaa sitten jo sujua. Se on ollut tätä samaa jo kesästä asti. Olen koittanut magneesiumia, mölleriä nivelille, hainrusto-vihersimpukkakapseleita, kylmägeelejä, välillä pitää napsia jopa buranaa, mutta homma vaan jatkuu ja jatkuu, välillä hankalammin oirein ja onneksi- välillä lievempinä. Ottaa panuun, kun jalat ovat mieluisin menopelini, olen aina tehnyt kävelylenkkejä ja kulkenut paljon työmatkojakin jalkaisin ja nyt ne ei pelitä.
Maanantaina on aika työterveyslääkärille työkokeilun loppumisen vuoksi, mutta pitää taas ottaa jutuiksi myös nämä jalkavaivat josko niitä pitäisi oikein alkaa tutkimaan.

Ohari

Kyllä nyt nolottaa. Viikonlopun punnitus muka "unohtui". En vaan saanut jalkoja kulkeutumaan vaa-an  (kirjoitetaankohan se noin?) suuntaan. Alitajunta varmastikin ilmoitteli, että mittari ei nyt anna mitään ilon aihetta. Laivareissun syöminkien ja juominkien dagenefter-tunnelmissa meni sunnuntaikin pizzan, suklaan ja Pepsin merkeissä.
Lueskelin noita viimeisimpiä kommentteja- sama ppp-projektin repsahdus on tainut käydä useammassakin osoitteessa- voi meitä! Mitenköhän me saadaan uusi tsemppaus aikaiseksi ja painonpudotus taas jatkumaan??? Saakeli kun harmittaa, alku kun lähti niin mukavasti käyntiin.

Meillä satoi tänään lunta ja maa on nyt valkoinen. Ikkunanäkymä on huomattavasti valoisampi kuin vielä viikonloppuna, kaunista.

Kyl on pimiä

Kumma juttu, heti kun marraskuu alkoi, muttui myös ilmat niin harmaiksi ja ikäviksi eikä ikkunasta näy kuin mustaa ja olo tuntuu ihan vetämättömältä. Eilenkin poljin töistä kotiin sellaisessa syysmyrskyssä, että jo luulin uupuvani matkalla. Tuntuu, että kohta mukavuus voittaa kuntoilun ja siirryn bussimatkustajaksi. Ainakin sitten kun tiet alkavat jäätyä lopetan pyöräilyn. Päätetty!

Uutisissa ilmoitettiin infulenssarokotusten alkaneen. Muistan elävästi, kun vuosi sitten jonotettiin sikapiikkiä pienessä paniikissa, että ehdin saamaan piikin ennen sytojen alkua. Nyt en taida käydä hakemassa rokotusta, enhän enää kuulu edes riskiryhmään ja se viime vuoden vouhotus tuntui vähän ylireakoinnilta.

Työajan pidennyskin tuntuu paljon enemmältä kuin ne todelliset pari tuntia nyt kun kelloja siirrettiin talviaikaan. Nyt alkaa jo aavistuksen hämärtyä kotiin pääsyn aikaan. Sohva tuntuu niin paljon houkuttelevammalta iltaisin kuin lenkille lähtö pimeään tihkusateeseen. Mitenköhän ppp-projektin käy, kun on noita kekkereitäkin syöminkineen tiedossa lähes joka viikko jouluun saakka- auts, joulukin on tulossa- ja liikkuminen vähenee.

Tulipa rutinavoittoinen kirjoitus, taidan olla väsynyt.
Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Vihdoin vähän vähemmän

Huh, tämän viikon punnituksessa on sentään vähän pienempi lukema kuin parina edellisenä sunnuntaina.

Tähän mennessä raportoineet ppp-läiset ovat kaikki saaneet miinusmerkkisen tuloksen, hyvä me!

Kitsune -300g, minä - 500g, tee -700g ja voittaja rk kokonainen kilo, hienoa.

Täytyykin tämän meidän tempauksen lopuksi laskea kaikki pudonneet kilot yhteen, siitä voi tulla ihan komia luku, Sannahan on hävittänyt elopainostaan jo aikamoisen kantamuksen.

Eilen meillä oli vihdoin se odotettu kurssitapaaminen ja paikalla oli mukavasti puolet kurssilaisista. Kyllä olikin taas hauska ilta, parannettiin maailmaa ja muisteltiin vanhoja syömisen ja viinilasillisten kyydittämänä.

Naurettiinkin niin paljon, että jokaisen elämä sai varmasti jatkoa useita päiviä.

Nyt kalenterini onkin täyttynyt kaikenmoisista riennoista niin, että lähes joka viikon vaihde jouluun asti on jotain hauskaa tiedossa. Ehkä alkava kaamoskausi hurahtaa nopeasti ohi kun on paljon kivoja tapahtumia ja joulun jälkeen alkaakin yleensä aurinko taas näyttäytymään useammin.

 Huomenna alkaa työkokeilun 6:n tunnin kuukausi. Alkava marraskuu onkin työkokeilun viimeinen jakso.

Nyt pitää kaivaa imuri esiin ja alkaa häätämään pölypalloja nurkista.

PPP-läiset itsekuria! Ja kaikille hyvää vointia alkavalle viikolle.

+ - 0

Yllätyin tämän päivän punnitustuloksesta. Pelkäsin jo, että paino olisi vähentymisen sijaan lisääntynyt, mutta tuo sama viimeviikkoinen paholaisen lukuhan sieltä tupsahti mittariin jälleen.

Menneellä viikolla olen kyllä ollut melko huolimaton suupalojen suhteen. Niin on tullut naposteltua sipsejä kuin namuja ja suklaatakin. Onneksi ei tuho ole ollut tämän suurempi.

Liikuntasuoritukset ovat olleet lähes ennallaan paitsi tiistaina ei ollut jumppaa ja parina päivänä työmatka meni bussissa istuskellen kun ilma oli niin surkea.

Monipuolisesta liikunnasta huolimatta tutut kipuilut ovat jatkuneet. Jalkapohjat sattuvat liikkeelle lähtiessä ensimmäiset askeleet ja kädet aina välillä antavat tuntemuksia. Nämä vaivat ovat jatkuneet sytostaattidouppauksesta välillä lievempinä ja välillä vahvempina, mutta kyllä niiden kanssa on jo oppinut elämään.

Enää on viikko jäljellä työkokeilun 4 tuntista päivää. Marraskuussahan tuntimäärä nousee 6:een. Nopeasti ovat nämä pari kuukautta töissä hurahtaneet. Sen työ on aiheuttanut, ettei kotona enää ehdi niin paljoa blogeja seurata. Nyt kun työpäivän jo tuijottelee pääteruutua monesti ei sitten enää illalla jaksa istahtaa koneelle.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille, voikaahan hyvin!

P.S. Meni tämä blokkaus vähän myöhäiseksi, kun piti katsella salsaavia tanssijoita töllöttimestä.
Monet olivatkin ehtineet kirjaamaan tuloksensa edelliseen. Sannalla tuntuu olevan edelleenkin kova tahti päällä. Me rk:n kanssa ollaan nyt vähän jumiuduttu entisiin lukemiin. Muilla ppp-läisillä hyvä tahti päällä.
Hienoa flikat!

Paholaisen luku

Perhana sanon vaan. Meillä pojat olivat viikonlopun poissa ja me miehen kanssa vietettiin laatuaikaa ja herkuteltiin koko viikon vaihde ja heti se näkyy puntarissa. tällaisena paholaisen lukuna Hitsi!
Perjantaina oltiin leffassa katsomassa Julia Robertsin uusinta elokuvaa, Eat Pray Love- Omaa tietä etsimässä.
Oikein mukava elokuva, kauniita maisemia, ihmissuhdekiemuroita ja henkisen tasapainon etsimistä. Mukana oli myös juuri sopivasti romantiikkaa.
Lauantaina lähdettiin heti aamusta laittamaan mökkiä talvikuntoon ja siivoilemaan sieltä remontin jälkiä. Saaristossa oli jo vähän luntakin, mutta päivän mittaan se kyllä suli kaikki pois. Mökillä saatiin sisustettua uusi makuuhuoneemme ja päätettiinkin jäädä sinne yöksi. Oli oikein mukavaa ja rauhallista, mutta herkuttelun suhteen olisi voinut olla vähän hillitympi.
Nyt täytyy taas ottaa ryhtiliike ja tiukentaa kuuria, että pääsee edes viime sunnuntain tasolle takaisin. Täytyy kai hakea jostain niitä Sannan närhenmunia näytille.

Punnitus 4

Paino putoaa melko tasaista vauhtia. Nyt nuo menetetyt kilot alkaa jo tuntumaan olotilassakin, enää ei kenkiä pukiessa pallea ota niin kovasti vastaan.

En ole syönyt niin kamalan kurinalaisesti, vaan nannaa ja pullaakin olen välillä pistellyt. Ehkä tiukkaa diettiä noudattamalla saisi painoa putoamaan enemmän, mutta elämä olisi jatkuvaa kalorien laskemista.

Liikuntaa olen harrastanut entiseen tahtiin ja olo on muutoinkin ihan hyvä.

Tsemppiä ppp-läisille, jatketaan edelleen sitkeästi kohti tavoitteita.

Tsemppiä myös kaikille, joiden hoidot jatkuvat.

Punnitus 3

Nyt sain ladattua kuvankin

Jostakin syystä kuvien lataaminen blogiin ei tänään onnistu. Ihan oikeasti- en nyt yritä pimittää punnitustulosta.
Virallinen mittarilukema näytti kameran kanssa 66,8 kg (ilman kameraa 66,3), joten menneellä viikolla pudotusta on tapahtunut vajaa kilo. Syntilistalla on nannan syönti. Laitoin itselleni turhan ison houkutuksen kun torstaina Tampereen Teatterireissulla pistäydyttiin Makeistukussa ja ostin pari muovikassillista namuja. Niistä piti säästellä jouluksikin, mutta tätä menoa pussit ovat tyhjentyneet muutamassa viikossa. : [
Voi tätä ihmisen heikkoa luonnetta!
 Liikuntaa harrastettu seuraavasti: maanantaina jumppaa, tiistaina ratsastusta ja jumppaa ja pyörällä työmatkat paitsi torstaina ja perjantaina, tänään tv2:n jumppaohjelman mukaan venyttelyjoogaa.
Viikolla kevennetty dieetti edelleen pitää, mutta nämä viikonloput tahtovat olla täynnä repsahduksia.

PPP-ryhmän viikon punnitustuloksia on osa jo edellisesn postauksen kommentissa.

Meidän poikien koulussa on perjantain viimeinen tunti nimetty pp-tunniksi= ponnistus ja palkinto. Jos on viikon hoitanut koulutehtävät hyvin saa pp-tunnilla pelata tai tehdä jotain muuta mukavaa. Jos taas viikolla on kertynyt 2 unohdusta joko tekemättömien läksyjen muodossa tai unohdusten takia. PP-tunnilla tehdään tekemättömiä läksyjä tai lisätehtäviä. Onkohan minullakin viikon ponnistelujen jälkeen viikonloppuna sellainen palkitsemisen tarve, jolloin helpommin repsahtaa herkuttelemaan. Pitäisi keksiä jokin parempi tapa palkita kuin herkuttelu.

En pääse myöskään kommentoimaan niihin blogeihin, mihin pitää kommentoida omalla gmail-tilillä. Jokin tässä koneessa nyt mättää.

Hyvää viikkoa kaikille!.

Punnitus 1. viikko takana

Hip hei! Vähennystä on sittenkin tapahtunut pienistä repsahduksista huolimatta. Tosin täässä punnituksessa lähti sukatkin jalasta. Piti ottaa varmanpäälle.

Meillä on taas tänäänkin ollut hieno aurinkoinen päivä, mutta en ole yhtään ehtinyt ulos nautiskelemaan, kun  on ollut vimmattu siivouspäivä. Nyt vasta aloin lopettelemaan ja aamulla heti aloitin lehdenluvun jälkeen. Meillä tämä siisteys on kylläkin hyvin lyhytaikainen ilo, kohta on jo pienoinen epäjärjstys valloillaan kunhan pojat lopettavat pleikanpeluun. Vaikka tuota pelaamista niin kovin morkataankin, on siinä se hyvä puoli, ettei pelatessa paikat sotkeennu.

Hienoja tuloksia on jo esitelty ppp-läisten keskuudessa. Hyvä tytöt!

Ensi viikko jatketaan taas niukkaa linjaa ja liikuntaa.

Voikaahan hyvin!

Sinnittelyä ja sortumisia

                                                   Vihreää teetä hautumassa

Kuten jo viime kommentissakin kerroin, liikunnallinen elämä on jatkunut samalla reseptillä kuin ennenkin.
Viikolla on helpompi sinnitellä ruokavalion kanssa, mutta viikonloppuna on näköjään hankalampaa. Pitäisi keksiä kaikenlaista tekemistä, sillä jos lässähtää telkun eteen alkaa heti tehdä mieli kaikenlaista. Myöskään viinilasillista ei kannata nauttia, sillä sen kaveriksi alkaa tehdä mieli suklaata tai jotain juustoa.
Perjantaina kun töissä pistelin palan täykkäriä siitä seurasi heti repsahdus illalla suklaapatukan muodossa. Harmittaa tämä ihmisen heikko luonne.
Pitäisi kuoria ja palotella jääkaappiin valmiiksi esim. porkkanalohkoja välipalaksi.

Tänään Turun messuksekuksessa oli Mega Sale-niminen tapahtuma. Siellä piti olla maahantuojien ja kauppojen jäännöseriä, mallikappaleita ja erikoiseriä hirmuisin alennuksin. Ostin tapahtumaan lipunkin ennakkoon (sinne siis maksoi sisälle) välttyäkseni jonoista, mutta silti jouduin jonottamaan ja tuota pitkää jonoa riitti vielä silloinkin kun olin lähdössä pois. Itse tapahtuma oli täydellinen floppi. Myyjiä oli vain yhdessä messuksekuksen hallissa ja nekin oli suurin osa noita messuja ja markkinoita kierteleviä vakiokauppiaita, jotka putsaavat silmälasisi ilmaiseksi, esittelevät raastimia tai ihmeitä tekeviä pesuaineita. Ymmärtääkseni esim. yhdysvalloissa näissä outlet-myynneissä tekee löytöjä, kun liikkeet myyvät varastojaan tyhjiksi. Laatu- ja merkkitavaraa alennetuin hinnoin, mutta ei näköjään täällä. Uskon, että suurin osa kävijöistä pettyivät pahasti. Parempia löytöjä tekee ihan tavallisista alennusmyynneistä ja kauppojen omista mammuttimarkkinoista, 3+1 päivistä, pimeistä hinnosita ja hulluista päivistä, eikä niihin peritä mitään sisäänpääsymaksua.

Tänään meillä oli ihmeen lämmin päivä, istuttelin puutarhassa muutaman uuden taimen ja tarkenin puuhastella ihan paitasillaan.

PPP-läisille tsemppiä kohti tavoitteita, huomenna on punnituspäivä!

Hyvä osaanotto

Hienoa, moni on innostunut mukaan pudottamaan liikakiloja. Nyt on hyvä aika aloittaa kun kaupat on väärällään kotimaisia kasviksia ja puutarassa on liiaksikin omppuja välipalaksi. Ulkoilukin houkuttaa, kun illat on vielä valoisia eikä liukkaus kiusaa. (Sadehan on vain raikasta jos on varustautunut oikein)
Tänään olen syönyt vähän pienempiä annoksia, en töissä ottanut pullaa iltapäiväkahvilla enkä ottanut tarjottua nannaa (röhöm!). Pyöräilin työmatkat, kävin venyttelyjumpassa ja illalla tehtiin pieni kävelylenkki Ruissalossa Aino-koiran kanssa. Sanovat, ettei liikuntaa lisäämällä paljoakaan pysty pudottamaan painoa, vaan ruokaremontilla se on tehtävä. On tuolla liikkumisella ainakin se hyvä puoli, että on poissa jääkaapin luota ja saa siitä lihaskuntoa. Vettä pitää muistaa juoda paljon, että aineenvaihdunta saa vauhtia. Siinä on kylläkin se haittapuoli, että saa juosta jatkuvasti pissalla, yölläkin.

Kommenttiloorani on vapaasti käytettävissä tähän läskiprojektiin. Pitäisi keksiä jokin hyvä nimi tälle meidän kuurille. Ehdoituksia?

RK:n haaste

RK on heittänyt haasteen. Tavoitteena on pudottaa 250g-500g viikossa pois elopainosta. Tämähän on hyvä tapa tsempata toisiamme, kun painonvartijatkin lopetettiin. Olen tehnyt ensimmäisen virallisen punnituksen tänään iltapäivällä. Punnitus on tehty ilman proteesia ja kamera kädessä. (Pitää muistaa ottaa kuvat aina samalla kameralla, noissa kun on aikamoinen painoero järjestelmäkamerassa ja pokkarissa. Nyt käytin järjestelmäkameraa, huh saan miinustaa puolisen kiloa pois)

Tavoitteeni olisi saavuttaa ihannepainoni 61 kg. Kääks on tuossa kiristämistä. Kumma, ettei parin viikon lisätyllä liikunnalla ole ollut mitään vaikutusta painoon. Nyt täytyy alkaa tarkkailemaan sitä mitä tuosta nenän alla olevasta aukosta työntää sisään, tri Kiminkistä lainatakseni.

Pellonpientareella blogissa on nyt hyvää luettavaa painonpudotuksen saloista.

http://www.pellonpientareella.com/

Voi, se niin odottamani kurssitapaaminen peruuntui , koska sen järjestäjä oli saanut jonkin kuumepöpön ja oli jo ollut pari päivää kipeänä sängyn pohjalla. No, tapaaminen vain lykkääntyi, ei sentään peruuntunut kokonaan.

Kommenttilooraan voi ilmoittautua kevennyskisaan ja halutessaan ilmoittaa myös lähtö- ja tavoitepainon.

Te, joilla on hoidot kesken ette saa nyt miettiä mitään painonpudotuksia, vaan jos on tarvis, sen aika tulee sitten kun muut asiat on kunnossa.

Keskiviikkoa!

Kiitos kaikille viime kirjoituksen kommenteista.
Meitä on tänään riepottanut oikein kunnon syysmyräkkä. Vettä on satanut koko päivän ja tuuli tuivertanut. Sinnekkäästi pyöräilin tänäänkin työmatkat, vaikkakin rillit huurussa ja vesinoro nokan päästä valuen. Tuosta pyöräilystä tulee muutoin ihan hyvä olo, mutta työpaikalla iskee karmea jälkihiki. Siinä menee ensimmäinen tunti hikoillessa ja punoittaessa. Muutoinkin välillä kiusaa kuumat aallot. Kahvitauollakin melkein poikkeuksetta kahvin jälkeen alkaa naama punottamaan ja tuskanhiki nousee pintaan. Onneksi ainakin lähimmät työkaverit tietävät mistä on kyse. Edelleenkin yöt ovat melko katkonaisia, kun heräilen joko pissahätään tai hikoiluun, mutta ihmeen vähän on päivällä väsyttänyt.
Liikunnallinen elämäni on jatkunut tämänkin viikon, kahdesti olen käynyt jo jumpassa ja huomenna on jooga.
Vatsalihakset ovat vielä melko huonossa jamassa, mutta muutoin olen niin onnellinen jaksamisestani. Hyvin olen pärjännyt jumpassa muiden mukana, vaikka puoli vuotta sitten olinkin vielä ihan kalju vetkuli.

Viikonloppuna on mukavaa tiedossa. Lauantaina on taas aika kokoontua yhteen vanhojen kurssikavereiden kanssa. Vaikka valmistumisestamme on jo 22 vuotta (huh, onpa aika mennyt) ja moni on jo vaihtanut alaakin, silti meitä osallistuu tapaamiseen  joka vuosi kymmenkunta kuudestatoista kurssilaisesta. Meille on tullut tavaksi, että jokainen kutsuu vuorollaan ryhmän kotiinsa. Viime syksynä oli minun vuoroni kutsua. Silloin oli syöpädiagnoosi tuore ja tuntui vähän vaikealta kertoa sairaudesta muille, mutta illan mittaan kerroin tilanteestani. Hieman se ehkä latisti tunnelmaa, mutta jälkeenpäin sain heiltä paljon mukavia viestejä. Se on jännä juttu, että meillä aina juttu luistaa ja on hauskaa, vaikka monien kanssa tavataankin vain tuolloin kerran vuodessa. Aluksi tapaamisessa kiersi hääkuvia, sitten vauvakuvia, seuraavaksi vatvottiinkin jo joidenkin avioeroja ja lasten koulujuttuja, rippi- ja ylioppilasjuhlia. Nyt taitaa kohta olla sairaskertomusten vertailua ja lastenlasten kuvien vuoro.

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

Viikko taas hurahti

Hups, kun viikko hurahti nopeasti. Töiden lisäksi aloitin myöskin jumpat. Maanantaisin meillä on töissä jumppaa, tiistaina aloitin lähistöllä naisvoimistelijoiden jumpassa ja torstaina työväenopiston joogaa. Lisäksi olen käynyt pyörällä töissä, runsaat 3 km suuntaansa, on kumma jollei kunto ala nousta ja läskit littaantua. Sen olen kylläkin huomannut, että liikunta lisää myös ruokahalua, joten jollen laihdu niin toivottavasti en myöskään liho.
Viimeksi kirjoitin, että kaksosten rinkat odottavat purkamista, no nyt meillä taas pakataan niitä. Pojat ovat lähdössä partion yöretkelle viikonlopuksi. Toivottavasti tulee vielä lämmin viikonloppu.

Eka työviikon puolikas takana

Melko turhaa oli jännittää etukäteen töihinpaluuta. Ihan mukavasti nämä kolme päivää hurahtivat ja työasiatkin palautuivat pikkuhiljaa mieleen. Olen supertyytyväinen kuitenkin, että työpäivä on lyhyt, neljä ja puoli tuntia. (Tuo puoli tuntia on ruoka-aikaa, mikä ei kuulu työaikaan.) Kyllä nuo lyhyetkin päivät ovat väsyttäneet sen verran, että kotiin päästyäni olen vedellyt pienet nokoset. Kiva oli taas nähdä työkavereita ja mikä parasta päästä valmiiseen pöytään syömään. Meillä on töissä oma keittiö, mikä tuottaa hirmuisen hyvät lounaat jopa itse leivotut leivät ja kaffepullat. Tänäänkin oli useampaa erillaista salaattia, savulohta ja jälkkäriksi jogurttimoussea mansikkakastikkeella, nam.

Kaksoset olivat viikon leirikoulussa ja kotiutuivat tänään. Nyt eteisessä odottaa täyteen ahdetut rinkat purkamista. Että inhoan matkavarusteiden purkua, varsinkin poikien, kun ei yhtään tiedä mitä kasseista löytyy. Tuleeko vastaan muovipussissa viikon muhineita märkiä sukkia, kourallinen multaa housuntaskuista tai märkiä uimahousuja mytättynä puhtaiden varavaatteiden joukkoon. Joskus vähän pelottaa tunkea kätensä rinkan uumeniin, kun ei tosiaankaan tiedä mitä käsiin osuu.  Mukava viikko heillä kuitenkin on kuulemma ollut. Kunnioitan syvästi noita opettajia, kun lähtevät luokkansa kanssa viikoksi leireilemään. Hirmuinen vastuu porukan hyvinvoinnista ja viihtymisestä painaa varmastikin hartioita.

Viikonloppu vietetäänkin poikien kanssa keskenämme, kun mies lähti jo aamulla saareen työmiehen kanssa jatkamaan mökin remppaa. Se onkin jännää nähdä miten on edistytty kun seuraavalla kerralla itse pääsen paikalle.
Huomenna lähden työporukan kanssa kulttuurimatkalle Tuusulaan. Ohjelmassa on tutustuminen Syvärannan Lottamuseoon, Ateljeekoti Halosenniemeen ja Sibeliuksen Ainolaan. Nämä akkaten bussiretket on aina ollut kivoja ja antoisia kun mukana on yleensä ollut hyvä opas kertomassa kohteista, välillä syödään hyvin ja pidetään kaffepausseja. Kohteet on myös sellaisia, ettei niihin muutoin ehkä tulisi tutustuttua.

Hyvää viikonloppua kaikille!

1. kontrolli takana.

1. kontrollikäynti takana ja kaupungissa kaikki hyvin.

Keskiviikon kontrollikäynti oli rintahoitajalle. TYKSissä on pari sairaanhoitajaa, jotka ovat erikoistuneet rintasyöpähoitoon ja tämä ensimmäinen kontrolli oli tämmöisen vastaanotto. Veriarvoni olivat ihan hyvät eikä tunnusteluissa löytynyt mitään pateja. Kun valitin näistä epämääräisistä säryistäni, hoitaja tiesi, että sädehoitojen ja sytostaattien jälkeen voi tuntua erilaisia kipuja ja kolotuksia. Myöskin leikkausalueella hermot yrittävät toipua ja siitä voi aiheutua tuntemuksia. Mitään kuvauksia ei nyt suoritettu, vaan ensimmäinen mammografia tulee vasta seuraavan kontrollin yhteydessä keväällä. Pyysin myös päästä korjausleikkauskonsultaatioon kirurgille. Se aíka tulee joskus myöhemmin postissa.

Näillä näkymin olen siis tautivapaa kansalainen.

Syyskuun ensimmäinen lähestyy uhkaavasti ja luo outoa tarvetta saada nurkat kuntoon. Ihan kuin en enää töitten jälkeen jaksaisi tehdä enää mitään. Nyt olen siivoillut ja touhuillut puutarhassa ja tietysti liikaa kerralla. Illalla kädet ja olkapäät ovat todella kipeitä ja leikatun puolen kylki turvottaa, mutta kun saa hyvän työvireen päälle, ei millään malttaisi lopettaa ajoissa. Tuo rintahoitaja muistuttikin, että tuo käsi ei kestä pitkäkestoista liikettä. Ikkunoita pitäisi pestä vain pari kerrallaan, mattoja yksi ja muutakin vastaavaa liikettä vain lyhyitä aikoja kerrallaan. Kyllähän sen nahoissaan sitten tuntee jos liikaa tekee.

Pihalla alkaa olla sellainen syksyn kipakkuus ilmassa. Jotenkin tuntuu ihan mukavalta, kun nuo tukahduttavat helteet väistyivät, vaikka olikin kiva, kun oli lämmin kesä. Raikkaampi ilma innostaa myös lähtemään pidemmille kävelylenkeille ja sehän on tietysti pelkkää plussaa kunnonkohotuskuurille. 

Voikaahan hyvin ja sisua hoitorumbassa oleville!

Tukkakuva

Kuten kuvastakin näkyy, tukka on kasvanut ja kihartunut. Tosin tuota kiharaa tukemaan pitää puristella vähän muotovaahtoa sekaan. Kasvua on näemmä sen verran, että kohta pitää jo tilata aika karvarille pientä trimmausta varten.

Sairausloma lähenee loppuaan, kääk- sitä on jäljellä enää viikko!

Ensi keskiviikkona 1.9. pitäisi aloittaa taas normaali: aamulla ylös- töihin- töistä kotiin- ruokaa lapsille---elämä. Vähän jo alkaa jännittämään.

Viikonloppu hääräiltiin taas mökkiremppaa ja nautittiin kuutamosta, lämpimistä pimeistä öistä lyhtyjen loisteessa. Oli hieno viikonvaihde.

Tänään olin pitkästä aikaa verikokeilla huomista syöpäpolin kontrollikäyntiä varten. En ole koskaan ollut mitenkään neulakammoinen, mutta nyt kun käärin hihaa näytteenottoa varten kävi pieni kuvotuksen tunne. Mahtoiko alitajunta lähettää jonkun muiston sytohoitojen piikittelystä. Niin, huomenna on tosiaankin ensimmäinen kontrollikäynti TYKSissä sädehoitojen jälkeen. Pitäisi kai laittaa vähän lapulle muistiin kaikki tuntemukset, mitä tässä tauon aikan on ollut. Aion myöskin ilmoittautua korjausleikkausjonoon. Tämä toispuoleisuus aiheuttaa minulle selkävaivoja. Jos vähänkin olen ilman liivejä, niin saan selän kipeäksi.

Kunto alkaa olla melko hyvä. Tänään kävin labrassa polkupyörällä ja testimielessä poljin hyvällä vauhdilla samaa reittiä kuin työmatkani on, eikä edes ylämäet saaneet aikaiseksi mitään verensyöksyjä, vaan jaksaminen oli suunnilleen samaa tasoa kuin ennen sairasteluakin. Minusta on ollut todella hyvä ratkaisu, tämä kunnon sairausloma hoitojen jälkeen. Nyt olen saanut itseni melko hyvään iskuun ja jaksaminen on varmasti aivan eri luokkaa kuin jos olisin palanut töihin heti hoitojen loputtua.

Lauantaita!

Leuhkinpa vähän tässäkin blogissa viinisatoani. Tiluntalossa jo sitä kehuinkin.

Torstaiksi varattu työkokeilun suunnittelupalaveri lykkääntyi maanantaiksi lääkärin sairastuttua. Viimeksi kun lääkärin näin. oli puhetta, että työkokeilu alkaisi syys-lokakuussa nelituntisilla päivillä ja marraskuu kuusituntisilla päivillä. Työkokeilun aikana minua ei lasketa henkilöstövahvuuksiin vaan olen työpaikalla vähän niinkuin extrana. Tämä on todella hyvä asia, ettei tule heti suurta suorituspakkoa. Saa tehdä töitä oman jaksamisensa mukaan, totutella  arkeen ja palautella mieleen työtehtäviä.

Nyt kun sairausloman loppu alkaa häämöttämään, aloin muutoinkin suunnata katseen tulevaan. Ilmoittauduin työväenopiston joogaan. Joogasta olen tykännyt ennenkin, se on sellaista rauhoittumista venytellen. Joogatunnin jälkeen on mukavan raukea ja rento olo.

Kaksoset lähtivät partion viikonloppupurjehdukselle. Toivottavasti ei nyt tule mitään ukkosmyrskyjä, joita viikolla vähän ennustettiin tulevaksi. Esikoinen viruu sängyn pohjalla kuumeessa ja vatsataudissa. Samaan syssyyn hänelle iski vielä silmätulehduskin. Heti kun koulu alkaa, alkaa näemmä myös nämä taudit kiertämään.

Juttuvinkki

Heips,
Illalla blogeja selaillessani törmäsin myös tähän blogiin, jossa pohdittiin sairastumista. Ihan mielenkiintoista tekstiä.
Käyhän lukaisemassa.
http://lenitalehtonen.wordpress.com/2009/06/15/syopa-saa-naurattaa/

Sanna, jokos sulla on tämmöinen?

Tänään törmäsin blogikierroksella tämmöiseen tuunattuun kärpäslätkään ja jotenkin heti tuli mieleen, että onkohan Sannalla tämmöistä. Eikös siellä maalla kuitenkin jokunen kärpänenkin pörrää, että käyttöä olisi :D

Toteutus näyttää helpolta lätkä, kukka ja tippa liimaa.

On ilmoja pidellyt

Pöh, nyt piti palata kaupunkiin kun poikien koulu alkoi. Mökillä olisi ollut niin mukava olla vielä vähän aikaa kun ilmatkin ovat vielä lämpöisiä. Mies lähti tänään loppuviikoksi kirvesmiehen kanssa mökkiä kunnostamaan, joten remppa sentään etenee. Viimepäivinä saaressa ilmat kylläkin heittelehtivät aivan laidasta laitaan. Oli upeita hellepäiviä, hirmumyrskyä ja mahtavia ukkosenilmoja. Tuntuu, että nuo saaressa vietetyt viikot ovat palauttaneet voimia roppakaupalla. Siellä tulee oltua ulkona lähes kokopäiväisesti, harrastettua hyötyliikuntaa, elo on kiireetöntä ja ilma puhdasta.

Tällä viikolla on vihdoin työkokeilun palaveri, johon osallistuu lisäkseni työterveyslääkäri ja esimieheni. Silloin saan varmastikin tietää, miten tuo työkokeilu käytännössä toimii. Vähän hermostuttaa, miten sitä enää osaa yhtään mitään työtehtäviä tehdäkkään vuoden tauon jälkeen ja miten sytöhoitojen pehmittämät aivot pelittävät. No, kaipa ne siitä virkoavat. Onhan tuo työhönpaluu eräänlainen merkkipaalu, että hoidot on ohi ja elämä palaa arkeen. Kuun loppupuolella  on ensimmäinen kontrollikäynti hoitojen jälkeen, mutta se on ilmeisesti vaan näyttäytyminen ilman mitään kummempia tutkimuksia tai kuvauksia. Jotenkin itsellä on sellainen olo, että haluaisin kunnon syyniin. kuvattaisiin koko kroppa päästä varpaisiin, niin saisi rauhan ettei ainakaan nyt ole mitään pesäkkeitä missään kasvamassa.

Taistelutahtoa teille, joilla hoidot ovat menossa ja peukkuja teille, jotka odottavat tutkimustuloksia.

Voikaahan hyvin!

Kuulumisia

Huhuu- minä täällä!
Ollaan oltu niin tiiviisti mökillä, vain välillä käväisty pikaisesti kotona katsastamassa paikkoja, etten ole päässyt blogia päivittämään. Ihan on ollut ikävä teitä kaikkia. Nyt kun ollaan pari päivää kaupungissa, niin minulla on tilaisuus suorittaa lukurästejä blogeissanne. Paljon on kaikille tapahtunut.

Mökillä me rahdattiin veneellä puutavaraa saareen mökin laajennusosaa varten. Jonkin verran sain maalattua ulkoverhouspaneeleita, mutta kokoajan pitää vähän varoa oikean käden kyynerpäätä. Heti jos jotain tekee enemmän niin tenniskyynerpäävaivat alkavat. Tämä vaiva ei nyt kuitenkaan taida johtua syöpähoidoista vaan on ihan itseaiheutettu. Muutoin sitä tuntee vanhentuneensa vuoden aikana kymmenen vuotta. Kaikenlaisia kolotuksia ja kramppeja tuntuu jokapuolella. Varsinkin jalat on istumisen jälkeen ihan pökkelöt ja voimattomat myöskään kyykystä tahdo päästä ylös. Vuosi sitten olin fyysisesti melko hyvässä kunnossa, mutta nyt tuntuu että kunnon palauttaminen on kivinen taival. Kaipa tässäkin asiassa pitää ottaa päivä kerrallaan. Jonain päivänä tuntuu tosi hyvältä ja silloin jaksaa touhuta ja joku toinen päivä pitää vain ottaa iisisti. Onneksi sairauslomani on jatkunut (nyt kylläkin 300 sairauslomapäivää tulee täyteen, joten elokuussa ei tule enää päivärahaa). Taaksepäin aikaa muistellessa olisin ollut vielä ihan toipilas jos olisin palannut töihin kahden viikon jälkeen sädehoitojen loppumisesta. On kuntoni sentään siitä kohonnut merkittävästi.

Nyt me ollaan miehen kanssa molemmat sairauslomalla. Mies sivalsi mökillä sirkkelillä siivun toisen etusormen päästä ja siitä tuli aika ilkeän näköinen haava. Tuota sormea on nyt hoidettu melkein päivittäin mökkipaikkakunnan terveyskeskuksessa haavan alkaessa märkiä. Taas saa olla onnellinen toimivasta julkisesta terveydehuollosta niin hyvin siellä kaikki on sujunut. Kun tämä tapaturma sattui kesken kesälomaa, miehen lomakin pitenee. Siis ei niin paljoa pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Voipi olla että taas menee päiviä ennen kuin pääsen jälleen koneelle, joten hyvää elokuun alkua teille.