perjantai 20. marraskuuta 2009

Alkaa harveta

Eilen huomasin, että irtonaisia karvoja alkoi ilmestymään olkapäille. Pientä harvennusta on tapahtumassa kutreihin.
Vielä en kuitenkaan halua tehdä yhtä rohkeaa vetoa kuin Sanna.
Vaikka tuosta tukan lähtemisestä kovasti huumoria olenkin yrittänyt revitellä, on se kuitenkin henkisesti kova paikka kohdata se päivä kun kaikki on ajeltava pois. On se varmastikin miehellekin jonkinmoinen järkytys tottua näkymään, että aamulla herätessään viereisellä tyynyllä on kalju pää.

Jonkinmoista kihelmöintiä ja tuntemuksia olen huomannut päälaella, ehkä se on sitä karvatuppien lamaantumista. Tuskin tuntemukset ovat peräisin mistään vakavammasta, koska en ole saanut mitään pikakutsua neurologille tuon pään magneettikuvauksen jälkeen. En ole vielä kuullut kuvauksen tuloksia, pitää kysellä niistä ensiviikon sytotiputuskäynnillä.

Ihanaa, että sikapiikin varoaika alkaa olla täysi ja suoja saavutettu. Nyt alkaa jo kohta uskaltautumaan paremmin ihmisten ilmoillekin. Olen nyt pari viikkoa vähän vältellyt ihmispaljouksia. En ole käynyt edes kirpparikierroksilla. Nämä kirppariretket ovat olleet sellaisia terapiamatkoja. Kaikkea tavaramäärää ihmetellessä unohtuu hyvin kaikki krämpät ja murheet.
Varsinkin jos sattuu löytymään jotain aarteita.

Uhh, taas ulkona sataa vettä ja on harmaata. Laitoin eilen jo katajiin valosarjat ja lyhtyihin kynttilöitä, jotta ikkunasta näkymät olisivat vähän kauniimmat.

Mukavaa viikonloppua!

3 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Iso paikka se tulee olemaan, vaikka siitä tosiaan on huumoria heitettykin!! Kaksi päivää minä itkin, kun katselin itseäni peilistä. Sen jälkeen helpotti jo huomattavasti. Suuri merkitys on myös läheisten suhtautumisella, meillä Ukko-Kulta heti silitti uutta päätä, se helpotti. Päänahka on arka ja sitä kyllä kihelmöi..siellä siis tapahtuu jotain täälläkin. Uskoisin, että se arkuus kuuluu tuohon hiustenlähtöön (ei maalarinteippiin...). Tsemppiä hirmuisesti <3

Nina kirjoitti...

itse en koskaan ajellut pois kaikkea, harveni ja lyhensin niskahiukset.Pidin sitkeästi kiinni niistä muutamista haivenistani..jotenkin tunsin oloni siten paremmaksi...ja vaikka peiliin katsominen välillä hieman ahdisti...kun ripset osin tippuivat ja kulmat ohenivat..tästäkin pääsi sitten yli..mutta koville otti.Jaksamista ja sitkeyttä kaikkeen eteen tulevaan! Kaiken pimeän ja kosteuden keskeltä terveiset, että hiihdeltyäkin ehdittiin jo:)eli toivoa on:)

Leen@ kirjoitti...

Hiusasiaan en voi sanoa kuin vilpittömästi sen, että meille olet ihan sama hiukset päässä tai ilman. Tekstiesi kautta olemme oppineet sinut tuntemaan ja niin kauan kun niistä ei kirjaimet rapise niin kaikki hyvin.

Influenssapiikistä kaksiviikkoisen kuluminen tuntuu tosiaan helpottavalta, moni asia on mietityttänyt kun influenssa kuitenkin on niin lähellä.