Tänään tuli tasan kaksi viikkoa sikapiikistä ja nyt aamulla päätin lähteä kaupoille. Oikein onnellisena (aamusateesta huolimatta) kurvailin Smartillani kirpparille ja lauloin kilpaa Queenin Eddyn kanssa Who wants to live forever. Tiedä häntä sopiiko nuo sanat mitenkään kannustukeksi tällaiselle syöpäsairaalle, mutta komia biisi silti.
Kirppariterapian jälkeen tunkeuduin vielä Luhdan postomyynnin ihmispaljouteen tekemään edullisia(?) löytöjä. Oli mukavaa.
Kotona katseltiin alakerrassa sängyllä pötkötellen poikien kanssa barbielokuva tv:stä ja kun sieltä kömmimme ylös- PAISTOI AURINKO :D
Mikä ihanuus, valo tulvi ikkunoista ja oli ihan pakko lähteä heti Ainon ja (pakotetun) esikoisen kanssa kävelylle.
Lenkin jälkeen jäin vielä puuhailemaan pihallekin, leikkelin puskia ja väänsin leikkaamistani koripajuista ison kranssin. Uskomatonta, miten paljon tuo auringon valo antaa puhtia. Kuten jo ennenkin olen kirjoitellut mielialani ja tarmokkuuteni on lähes suoraan verranollinen valon määrään ja säähän. Marraskuun tuhrusäässä olo on tympeä eikä mikään innosta ja kevät auringossa energia virtaa ja valmista tulee.
Tänäänkin on hiuksia tiputellut, mutta vielä päässäkin on sen verran, että sitä kehtaa näyttää.
Odottelen siis edelleenkin tuon totaalisen parturoinnin kanssa, taidan olla vähän pelkuri.
(Huomaan, että jos blogiin lisää kuvan ennen tekstiä, kappalejakoa ei saa tehdyksi, vaan teksti tulee yhtenä pötkönä, pahoittelen)
3 kommenttia:
Aurinko on niiiiin tärkeä! Mä kaipaan niin kans kirppareille..mutta pidättäydyn nyt noista ihmisvilinöistä, kun mä en taas saanut sitä piikkiä. Käy sä kuule munkin puolesta siellä kirppiksillä penkomassa ja tee upeita löytöjä.
Mun mielestä sä voit laulaa tota biisiä niin lujaa ku haluut, niin lujaa, et sitä syöpääkin alkaa ottaa otsalohkoon ja sit se lähtee karkuun sun luota! Lauletaan tää tauti suohon :)
On se niin söpö tuo Aino! Ja varmasti terapeuttinen. Hiuksistaan ei ole mukava luopua, edes tilapäisesti, ja ei se paljoa nyt lohduta, että ne kasvavat takaisin. Kalenterisyksyä enää 9 päivää jäljellä ja sitten alkaa talvi - ainakin, hm, no jossakin. Hyviä vointeja - edelleen! T.rk
Älähän pidä parturileikillä kiirettä. Ehtii sitä sitten olla huivi päässäkin.
Aurinko saapui tänään tänne, ja rohkaistumme pariksi valoisaksi tunniksi retkeilemään. Lintutornilla tapasimme sitten Ainon.. tai siis hyvin samannäköisen nuoren westien. Aika ihana kaveri!
Lisää aurinkoa tai ainakin aurinkoista mieltä sinnekin!
Lähetä kommentti