keskiviikko 25. marraskuuta 2009

2. Taxotere tiputus

Tänään toisella Taxotere tiputuksella pääsin taas petipaikalle, kuten ensimmäiselläkin tiputuskerralla. Huoneessa oli pari muutakin tiputuspetiä, joilla makoili lääkitystään saamassa pari vanhempaa rouvaa. Pientä jutustelua vaihdeltiin tv:n katselun lomassa, muttei mitään syvällisempää keskustelua syntynyt. Toinen rouvista hätääntyi kovasti, ehkä enemmän kuin minä itse kun minulle iski allerginen reaktio kesken tiputuksen.

Molemmilla tiputuskerroilla omahoitajani Sari on istunut sängyn vieressä ensimmäiset kymmenen minuuttia Taxoteren tippumisen alussa. Hänellä on valmiiksi vedetyt lääkeruiskut vierellä tuon melko tavallisena tämän lääkkeen yhteydessä tapahtuvan allergisen reaktion varalta. Ensimmäisellä kerralla niitä ei tarvittu, mutta nyt niitä tarvittiin.

Aluksi mainitsin hoitajalleni, että sydän alkaa jyskyttämään aika vauhdilla, sitten iski sellainen kuuma aalto ja pahoinvoinnin tunne. Poskeni ja kaulani lehahtivat tumman punaisiksi ja ympärilläni hääräsi kohta 4 hoitajaa ja lääkäri. Mitattiin verenpainetta, ruiskutettiin kanyyliin pari ruiskullista kortisonia ja allergialääkettä, yksi juoksutti paikalle pyytämääni kaarimaljaa ja lääkäri kyseli oireita. Lääkkeet tehosivat nopeasti ja vointi parani aika pian. Hetken päästä jatkettiin solumyrkyn tiputusta eikä enää tullut mitään oireita. Hoitajien piti vielä rauhoitella naapuripedin rouvaa, ettei hänelle ole oman lääkkeensä kanssa odotettavissa moista reagtiota.

Aikamoinen väsymys seurasi tätä tiputusta. Vedin kotosalla heti parin tunnin tirsat ja taaskin on melko vetämätön olo. Taidan valua tästä sohvalle pötköttelemään.

Ai niin, aivojen magneettikuvauksesen lausunnon mukaan oli päässä kaikki ihan hyvin ja veriarvot kuulemma erinomaiset.

8 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Hui! On ne kyllä hyvin varautuneet niihin allergisiin reaktioihin.. Tiistaina kun itse olin hoidoissa, niin siellä oli hoitajat jotenkin extra-skarppeja. Oli kuulemma juuri sinä päivänä ollut harvinaisen paljon reaktioita. EI tarvinnut kuin kelloa painaa, niin hoitaja oli paikalla heti. Pötköttelehän nyt rauhassa ja kerää voimia :)

tiina kirjoitti...

Varmasti pelästytti. Jospa muut sivuvaikutukset jäisivätkin sitten tältä hoitokerralta tulematta, kun olet jo kokenut kovia.

Uutisesi olivat upeita! Harva saa ihan tutkitusti sanoa, että on tervepäinen:)

Nina kirjoitti...

hei

jaan tuntemuksesi...elämäni ensimmäinen kunnon anafylaktinen reaktio juuri tuosta mömmöstä:)...kortisonia ja adrenaliinia kehiin ja niin minä myös jo anelin etteikö lisää sais kuiteski lääkettä...vaikka ei henki kulkenu hetkeä aiemmin ja muutoinkin olo melkosen heikko..

No ei sitä sitten saanut...ja tuossa vaiheessa omat tuntemukseni olivat kyllä melkoisen surkeita, uskoin vakaasti etten saa hyvää hoitoa kun tämä tie oli tuolla 1:llä onnistuneella ja yhdellä kesken jääneellä tiputuksella käyty..mutta ohjelmaa hieman muutettiin ja sain sitten enemmän CEF yhdistelmää kun alunperin piti...koville se vain jotenkin otti, suunnitelmien muuttuminen tuossa vaiheessa..henkisesti siis.Mutta nyt jälkeenpäin ajateltuna, ei voi muuta tehdä kuin uskoa saaneensa mahdollisimman hyvää hoitoa kuitenkin:)rauhallisesti nyt siellä jokunen päivä!ja anna itsesi toipua tapahtuneesta.

Anonyymi kirjoitti...

No jo oli kokemus! Sehän näissä pahoissa tilanteissa onkin mielenkiintoista, että potilas itse joutuu hoitamaan ja lohduttamaan lähellä olevia, pelkääviä ihmisiä. Reippaasti selvisit siitäkin ja onneksi sait myös hyviä uutisia. Lepäile ja kerää voimia nyt. T. rk

Leen@ kirjoitti...

Ei siinä paljon itse ehdi miettimään mitä tekisi kun tuollaista tapahtuu, onneksi sairaalassa tietävät. Itse sain rytmihäiriön keväällä ja yhtäkkiä olinkin vauhdilla sydänvalvontahuoneessa ja ympärilläni hääri samalla tavalla valkotakkeja. Rytminsiirto oli kyllä kamala kokemus, heti rupesi rintaa puristamaan kun vain luki sinun juttuasi. Keho muistaa ja yhdistää hassusti.

Onnittelut selväpäisyydestäsi! Harva tosiaan voi kehua kuten sinä päänsä olevan tutkitusti kunnossa. Minulla lukee muuten kuntoutuslääkärinlausunnossa "asiallinen rouva" - joskus on tehnyt mieli kehystää se näkyvälle paikalle töissä tai kotona!

tiina kirjoitti...

Hih, onkohan tuo asiallinen jokin sairaalakoodi. Minullakin lukee papereissa "asiallinen rouva". Vaikka olin sairaalareissulla rispaantuneet farkut jalassa, college-takki päällä ja ikää ei niin hirveästi. Tuosta on tullut sisäpiirien kestovitsi.

Toivottavasti olosi on kohentunut keskiviikosta! Lämpöistä adventin aikaa!

Leen@ kirjoitti...

Tai sitten se on lääkäreiden erityisesti opettajille varaama kommentti. Saavat kerrankin oepttajan hilajiseksi.

Jos vielä Tiluakin tituleerataan asialliseksi, menee teoriani mönkään!

Leen@ kirjoitti...

Tai sitten se on lääkäreiden erityisesti opettajille varaama kommentti. Saavat kerrankin oepttajan hilajiseksi.

Jos vielä Tiluakin tituleerataan asialliseksi, menee teoriani mönkään!