keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Kuulemma olen voittanut lottovoiton


Kiitos taas kovasti kaikille viime postaukseni kommentaattoreille. Nuo viestinne ilahduttavat kovasti.
Miehen 50-vuotispäivät menivät ihan mukavasti ja vähällä vaivalla. Siivottiin yhdessä miehen kanssa ja hankittiin kakut leipomosta. Ainoastaan voileipäkakun tein itse, näin päivien järjestäminen ei tuntunut ollenkaan rasitukselta vaan oli oikein hauska tavata sukua ja tuttuja.
Tänään olinkin kirurgian polilla kuulemassa patologin lausunnot ja haavan kontrollissa.
Lääkärin mukaan oli todella viisas päätös, että heti päädyttiin koko rinnan poistoon, sillä kasvain oli niin laaja, että jos olisi tehty osapoisto, nyt olisi edessä uusintaleikkaus ja kokopoisto.
Otsikon lottovoittajaksi lääkäri tituleerasi minua siksi, että vaikka kasvain oli n.80x60x30mm se ei ollut levinnyt vielä imusolmukkeisiin. Hän sanoi, että minulla on hyvä mahdollisuus parantua tästä syövästä. (jee, vaikka olin kyllä siinä uskossa ollut koko ajan).
Hoidoksi lääkäri uumoili tulevan koko arsenaalin, varmasti sytot, ehkä säteet ja varmasti viiden vuoden hormooniestolääkitys.
Pitkään tätä tautia näemmä hoidetaan, vaikka se ei luultavasti vielä olekaan levinnyt muualle.
Myös toisen rinnan patologinlausunto oli huojentava- ei pahanlaatuisia löydöksiä.
Pientä motkotustakin sain, kun käden liikerata oli kovasti kankea. En ollut tarpeeksi jumpannut kättä, kun pelkäsin haavan repeävän ja nyt se jo kiristää käden liikkeitä. :-(
Perjantaina menenkin kuulostelemaan, milloin pääsen noista sappikivistäni eroon. Toivottavasti mahdollisimman pian, jotta päästäisiin hoidon seuraavaan vaiheeseen.

5 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Hieno juttu ja helpotuksen huokaus! Hoidot pyörii rutiinilla, sitten kun alkavat. Itse tarvitsee vain pysyä kyydissä mukana. Juhlapöydänkin olit taikonut tosi hienoksi, hyvä sinä!

Nina kirjoitti...

hyvä kuulla nuo uutiset. Seuraava taival ei varmasti ole helppo kaiken aikaa kulkea, mutta siitä selviää. Itselläni kainalossa oli yhdessä vartijassa mikrometastaassi, mutta onneksi toisessa leikkauksessa, jossa poistettiin loput imusolmukkeet mitä löydettiin, tulos oli puhdas muiden osalta.

Sain myös koko paketin: sytot, säteet kolmelle alueelle ja 5 vuotta estrogeenin estäjää. Nyt 8kk kohta Tamoksifeeniä popsineena ja muut hoidot takana. Ja totean vain, että on ihana olla elossa:)...jotkut muistikuvat hoitojen aikaisesta taivaltamisesta ovat onneksi kuin synnytys, kaikkea ei ihan osaa enää tarkentaa kuvaksi;) Nyt edelleen sinulle voimien keräilyä, kuntoilua+ jumppaa ja siten mahdollisimman hyvässä kunnossa sytoja kohden..siitä se lähtee, etappi kerralla, viimeistelemään ja niittaamaan lopullisesti jo konkreettisesti poistettua tautia.
Ihania syys päiviä, täällä Oulun läänissä jo kuura aamulla maassa ja eilen sateli rakeita+ räntää:)

Tilu kirjoitti...

Rk, Kyllä ne hoidot varmastikin sujuvasti menee kunhan ovat allakkaan puukattuna.

Nina- mukava kuulla, ettei hoitojaksoista jää painajaismaisia muistiluvia. Kyllä elmämäänsä varmastikin arvostaa enemmän, kun sen rajallisuus on kohdattu.

tiina kirjoitti...

Juhlan paikka, totisesti! Vaikka hyvin olette näköjään juhlineetkin:) Onnea!

Valmistelehan itseäsi vastaanottamaan talven koetukset. Väriterapiaa luonnossa ja lautaselle, kuntoa ja vitamiinit kohdilleen, siitä se lähtee.

Tilu kirjoitti...

Tiina, kiitos, kiitos.
Monivitamiinipillerillä päivässä ja paljolla ulkona touhuamisella olen vielä pysynyt reippaana, kunhan se possuflunssa ei nyt vain ottaisi uhrikseen. Viikon flunssailu tekisi äkkiä huonon yleiskunnon.