tiistai 8. syyskuuta 2009

Heittäytyminen


Tänään on edessä rinnan gammakuvaus. Siinä kasvaimen kohdalle ruiskutetaan neulalla varjoainetta ja odotellaan 1-2 tuntia, että varjoaine kulkeutuu kasvaimesta siihen kainalon imusolmukkeeseen, johon muutosalueen imutiet johtavat. Sitten otetaan gammakuvia kolmesta eri suunnasta ja taas pitää olla liikkumatta kuvauksen ajan.
Kun tuo haluttu imusolmuke on kuvien avulla löytynyt se merkitään. Leikkauksessa tutkitaan tuo imusolmuke onko siinä syöpäsoluja, jos on niin kainalon imusolmukkeet poistetaan ja tämä kaiketi vaikuttaa myös jatkohoitojen valintaan.
Huomenna on tuo itse leikkauspäivä. Vähän alkaa jo vatsanpohjassa tutumaan jännityksen värinää.
Tuohon päivään ei voi mitenkään valmistautua, pitää vaan heittäytyä, hypätä tyhjyyteen, kuten tuo kuvan joskus kirpparilta löytämäni laskuvarjohyppääjä. Pitää vain luottaa, että asialla on taitava henkilökunta, jotka tekevät parhaansa saadakseen minut taas terveiden kirjoihin. Ja pitää olla tyytyväinen, että pääsee kasvaimesta eroon, pois se möykky myrkyttämästä kehoani!
Menen sairaalaan huomisaamuna kello 7 ja ehkä pääsen kotiin jo seuraavana päivänä. Ainakin toivon niin.
Kirjoittelen kuulumisia taas kotiuduttuani leikkauksen jälkeen.
Voikaa te kaikki hyvin!

7 kommenttia:

Marja-Liisa kirjoitti...

Voimia ja Jumalan siunausta sinulle antakoon Hän sinulle yli ymmärryksen menevän rauhan joka hetkeen.

Unknown kirjoitti...

Olet lämpimästi ajatuksissa, nyt ja huomenna. Kyllä se hyvin menee. Muutahan ei itse voi kuin heittäytyä ja luottaa - vaikka pelottaakin.

Leen@ kirjoitti...

Minäkin liityn kannustusjoukkoihin, olet ajatuksissa ja rukouksissa. Siinä dokumentissa näytettiin tuo miten se lähin imusolmuke värjäytyy ja löytyy ja miten se leikkauksessa poistettiin ensimmäisenä tutkittavaksi, jotta voidaan tietää, pitääkö kainalo tyhjentää.

Heittäytyminen on oikea termi, minun rintasyövän sairastanut ystäväni kannusti vertaamalla tätä prosessia benjihyppyyn. Luota vain, Suomessa on korkeatasoinen hoito. Minä ainakin koin sairaalassa olevani ikäänkuin hyvässä turvassa, apu oli lähellä. Siellä myös sairaus oli niin arkinen asia, että turha dramaattisuus karsiutui. Henkisesti kotona on vaikeampaa.

Aivan samoin minä ajattelin kasvaimesta: tervemenoa, ihana päästä kutsumattomasta kuokkavieraasta eroon. Paljon levollista mieltä tälle illalle ja yölle! Odotamme sitten kuulumisia kun jaksat kirjoitella.

Nina kirjoitti...

tsemppiä sairaalakeikalle. Jääköön se lyhyeksi:)Muista pyytää heti ja riittävästi kipulääkettä, kärsimys ei jalosta!:)ja liikekannalle heti kun vain pää kestää nousta.Rohkeutta leikkauksen jälkeiseen päivään, arven kohtaamiseen.

tiina kirjoitti...

Kannustavia terveisiä täältä pohjoisesta! Aurinko paistaa -paistakoon se sinne saakka ja välittäköön nämä terveiset.

Itse muistan huokaisseeni ennen leikkausta, että onneksi oma osani on vain maata nukutettuna, hyvissä käsissä. Parempaa hoitoa ja taitavampia lääkäreitä ei taida maailmalta löytyä. Ole luottavaisella mielellä.

Leen@ kirjoitti...

Täytyy ihan laittaa kommentti sen merkiksi, että ajatuksissa olet ollut. Voi kun kaikki olisi mennyt hyvin ja nyt heräilet siellä tyynin mieli?

Unknown kirjoitti...

Koko päivän ollut perhosia vatsassa puolestasi. Voimia toipumiseen ja uuden tilanteen kohtaamiseen.