tiistai 13. huhtikuuta 2010

Säteilevää tiistaita

Upea aurinkoinen kevätsää on hellinyt meitä täällä Turussa jo päiviä. Minulla on sädehoidot päässeet hyvään alkuun ja ne tosiaankin tuntuvat ihan mukavilta ja helpoilta hoidoilta sytorääkin jälkeen. Jos jollain on sädehoito vasta edessä se tehdään näin: asetutaan lavitsalle pötkölleen ylävartalo paljaana kädet ylhäällä, sitten hoitajat tähtäilevät nahkaan tatuoidut kohdistuspisteet koneen saataville, sitten muutaman minuutin hoito, joka ei tunnu, ei näy, ei juuri edes kuulu. Sitten vaihdetaan koneeseen "tähtäin" ja sädetetään taas muutama minuutti. Sitten lavitsa nousee ylös ja kone siirtyy selkäpuolelle ja hoitaa sädetykset, itse saan katsella kattoon printattua suurta päivänkakkaraa. Sitten kone laskee lavitsan takaisin alas ja homma on ohi.

Yleensä tuo sessio kestää noin 10 minuuttia, mutta eilen koneet temppuilivat ja sain odotella vuoroani 45 min. Olen jo pari kertaa kävellyt hoitoon ja takaisin, mutta ihan joka päivä en viitsi, koska reissuun kuluu kävellen melkein 3 tuntia. Kävelyreissun jälkeen jalat on koko illan ihan tönköt eikä jaksa oikeastaan tehdä enää mitään huusollihommiakaan. Nyt kuitenkin sormet syhyy jo puutarhan kopsutteluun ja haluan jättää vähän energiaa siihenkin. Omenapuiden leikkausta, haravointia ja kukkamaiden siivoilua on lähipäivinä ohjelmassa, välillä pitää kylläkin käydä sisällä laskemassa lapset ja vähän ruokkimassa niitä.


PS. Tukka tuuhenee ja ripsiäkin on jo lähes koko rivistöt.
Voikaahan hyvin!

5 kommenttia:

Tee ‎| teehki@gmail.com kirjoitti...

Tuo vaihe kuulostaa ihan hyvältä - vaikkakin iho saattaa kai palaa aika pahastikkin lopuksi..? Mutta täälläpä on se pahin kai vasta edessä - ainakin oletan tuon CEF:fin olevan sen pahimman. Toivottavasti se pahin ei ainakaan olisi se viiden vuoden hormonihoito...

Kevät tulee kuitenkin. Mutta vielä uhkaavat yöpakkasilla koko maata..

Hyviä vointeja itsellesi!

tiina kirjoitti...

Kaihoten luen puutarhan kevättöistä.. Nämä välivuodenajat ovat täällä pohjoisessa niin pahuksen pitkät. Vielä on kinoksia ja vettä, vettä, vettä.

Sädehoitojaksosta jäi hyvä mieli. Se osui myös tähän kevääseen, ja tunsin herääväni eloon sytotalven jälkeen. Sädeyksikössä tapasi siinä odotellessa ja rintajumpassa muita potilaita, sekin virkisti. Palovammoja ei tullut yhtään, rasvailin kyllä iltaisin perusrasvalla, myöhemmin sinisellä bepanthenilla.

Hyvä kuulla, että olon lisäksi olemus alkaa säteillä, hiuksetkin kasvavat. Säteilevää oloa:)

Anonyymi kirjoitti...

Elämä voittaa Turun suunnalla ja onpas sitä mukava lukea. Varsinkin siitä tärkeimmästä, hiusten ja ripsien kasvusta! Itselläni iho helotti punaisena vasta ihan loppumetreillä, ehkä viimeisen viikon, ja Bepanthen oli kova sana koko ajan.
Eikö olekin kiva olla sairauslomalla nyt, kun kunto on jo kohtalainen? Jaksaa ja on aikaa tehdä niitä pihatöitä. Rapsutella. Toimintaterapiaa jos mikä.

Tilu kirjoitti...

Juu, kyllä tuolla ulkosalla pihaa rapsutellessa lintujen viserryksessä ja uuden kasvun alkuja ihmetellessä mieli ja sielu lepää ja virkistyy.

Kitsune kirjoitti...

Oli kiinnostavaa lukea sädehoidosta, kun se itselläkin jossain tulevaisuudessa odottaa. Hyvää vointia sinullekin!