Pyhät menivät taas nopsasti ohi. Muutamana päivänä oli oikein lämmintäkin, kaivoin varastosta jo pihakeinunkin esille ja istuskelin auringon lämmössä. Herkuteltuakin tuli, joten sytoläskieni sulatusoperaatio taisi palata lähtöruutuun. No, pohjaltahan on taas hyvä ponnistaa.
Vaikka viimeisestä sytokuurista on jo yli kuukausi aikaa, vieläkin välillä tulee kuvotuksen aaltoja jostain ruuasta tai tuoksusta. Mahtavatkohan olla jotain muistikuvia senaikaisista kuvotuksista. Myöskin tiputuskäden suonet ovat edelleen kipeät, kireät ja ne näkyvät tummina ihon läpi, kuten aikaisemmassa postauksessani kerran kuvasin. Kynnet ovat hauraat ja lohkeilevat helposti. Niissä näkyy juomuina jokainen sytosatsi, joten kynsien pinta on ihan aaltoileva. Oli ne vaan niin kovaa tavaraa, että kestää varmastikin tovin niistä täysin toipua, muistoista ne tuskin häipyvät koskaan. Taisi olla elämäni rankin ajanjakso.
Keskiviikkona on ohjelmassa sädehoidon simulaattorissa käynti, sydänfilmi ja verikokeet.
P.S. Muutama tulppaanin lehtisykerö on jo puskenut näkösälle seinustalla.
P.S. Muutama tulppaanin lehtisykerö on jo puskenut näkösälle seinustalla.
2 kommenttia:
Taas oppii uutta, en tiennytkään että ennen sädehoitoa käydään simulaattorissa. Mikä sen tarkoitus on?
Meillä ovat muuttosyksynä istuttamani krookukset ilmaantuneet pensaan juurelle etupihalla. Toivottavasti jänikset eivät tällä kertaa niitä syö ennen kuin ehtivät kukkaan.
Tuo sädehoitosimulaattori oli myös mulle uutta. Meidän tulppaanit ovat sen verran varjossa, ettei vielä näy mitään.
Lähetä kommentti