maanantai 22. maaliskuuta 2010

Pälvitilanne tänään

Illalla ja yöllä oli satanut uusi lumikerros, mutta päivän aurinko ja lämpö sulatti sen pikavauhtia pois keittiön ikkunan takaa rinteeltä. Muutoin lunta piisaa, mutta tuo lämmin rinne sulaa nopeasti. Katoiltakin on lumet tipahtaneet tuoden mukanaan toisen kaksosen sinne heittämät hanskat.

WC-remppa alkaa olla valmis ja pölyt siivoiltu pois. Eilen vietettiin kaksosten  10-vuotissynttäreitä sukulaisten kesken ja keskiviikkona on vuorossa kaverisynttärit.

Tänään sain kävelyseurakseni hyvän ystäväni kouluajoilta asti ja oli niin mukava turista pitkästä aikaa. Perjantaina on ohjelmassa kahvilatapaaminen työtoverini kanssa, joten seuraelämäkin alkaa pikkuhiljaa vilkastua.

Kuntoni on ollut oikein hyvä ja olo energinen. On vain ollut kurja lukea monen kohtalotoverin huonoista voinneista ja sairaalareissuista. Kovasti toivon teille parempaa olotilaa ja taistelutahtoa. Vaikka en ketään teistä tunne muutoin kuin blogien välityksellä, silti monesti ajatuksissani mietin teidän vointia ja toivon hyvää.

Mukavaa viikoa teille kaikille!

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos uudesta ikkunapäivityksestä, ehdinkin jo odottamaan. Ei meil tääl idäs mittä tommottis näy viäl. Viime yönä tuli taas se tavallinen 10 senttiä uutta lunta! Mutta aurinko paistaa ja nautitaan nyt siitä.
Näissä syöpäblogeissa joutuu/pääsee kanssakulkijaksi pahoihin jos kyllä hyviinkin paikkoihin. Pahalta tuntuu ja huoli on kova, jos blogitutuksi tullut ei voi hyvin. Itse koen jonkinlaisena luottamuksena toiseen ihmiseen sen, että jaetaan isoja tunteita; iloa, surua, pelkoa, naurua, epätoivoa, toivoa, jne. Onneksi me naiset osataan se. Miehistä minulla on enemmän huoli.
Pakko ottaa vastaan se mitä tulee ja onneksi se usein on terveyttä ihan mukavaa elämää. Niinkuin vaikka teidän kaksoset ja heidän synttärinsä tai sinun energinen olosi. Nauti niistä.

tiina kirjoitti...

Ihana kevät! Näin välivuodenaikoina mietin, miksi olenkaan jättänyt synnyinsijani "siellä missä katse kantaa yli peltojen". Täällä pohjoisessa kun kevät on se päivä, kun lunta ei yhtäkkiä olekaan, ja koululaiset saavat todistuksensa. Senkin jälkeen joskus tosin on lunta saatu..

Huoli kohtalotovereista on yhteinen. Olen saanut olla virtuaalisesti saattamassa erästä hyvää blogiystävää viimeiselle matkalle -äärettömän rakas ja raskas kokemus. Kaikki tuttavien syöpätarinat eivät surukseni ole olleet selvitymistarinoita, vaikka urheasti ja sisulla ystäväni ovat taistelleetkin. Roosa-nauhassani kulkee aina myös musta surureunus muistona heistä.

Jakaen surukin kuitenkin hälvenee, ajan mittaan. Ilot taas ainakin kymmenkertaistuvat jakaessa. On hienoa, että meillä on tällainen nettitukiverkosto, jossa vaikeita asioita voi käsitellä, ja jossa voi vuoroin lohduttaa ja tsempata, vuoroin tuulettaa hyville uutisille.

Ilon päiviä! Sellaiseksi muodostunee ainakin tuo kaverisynttäripäivä:)

Kitsune kirjoitti...

Kivaa että teillä tuli vessaremppa valmiiksi. Meilläkin uutuuttaan kiiltelevä "posliini-idoli" otti kotiinpalaajan vastaan. :D Ja kummasti oli poissa ollessani ilmestynyt pälviä aurinkopaikkoihin.