Ahh. olen nauttinut hyvästä olotilastani.
Tämä on taas se onnenviikko, ennen seuraavaa sytohoitoa, kun ei vaivaa mikään. Ruoka maistuu ihan sille miltä sen kuuluukin, sydän lyö tasatahtia ja jaksaa kävelläkin heti hengästymättä.
Ensi torstaina on jälleen seuraava tiputus ja paria päivää sitä ennen alkaa jo tympiä tulossa olevat kaksi matoviikkoa. Tämä hyvän voinnin aika tuntuu niin lyhyeltä hengähdystauolta. Onneksi on enää kaksi hoitoa jäljellä. Onkohan tämä jo jonkinlaista hoitoväsymystä, kun ajatus sytotiputuksesta tympii, vaikka omaksi parhaakseni hoito annetaan.
Loppujen lopuksi olen kuitenkin päässyt melko pienillä hoidoilla, kun vertaa teidän muiden bloginpitäjien hoitomääriä.
Miten tämä hyvän olon ylistys muuttuikin marinaksi??
Huomenna esikoinen täyttää 12 vuotta. Murrosikä lähestyy, kyllä se nyt jo välillä pulpahtelee esille käytöksen uhmakkuutena ja äksyilynä. Mutta usein hän on vielä se pikku Pate, joka kömpii äidin kainaloon ja juttelee mukavia. Kunhan nuo tulevat myrskyisät kasvuvuodet menisivät mukavasti, ilman suurempia onnettomuuksia tai töppäilyjä. Kasvavilla pojilla kun on niin kova pätemisen tarve kaveripiirissä, että siinä monesti pää kolisee ja hankaluuksia kertyy.
Kuuluisia (?) potilaita..
-
En löytänyt (vielä) kuuluisia leukemiaa sairastavia (koska kaikki on kai
kuolleet)...
*Kuuluisia diabeetikoita: *
- Halle Berry (ihq Bond-tyttö)
- Marlon B...
2 vuotta sitten
3 kommenttia:
Meillä tuttavapiirissä ja naapurustossa on monta kolmen pojan perhettä. Murrosiän alkaessa poikien äidit ovat eniten valitelleet ruokalaskun kasvamista. Syömistä saa kantaa kaupasta kuin kuormajuhta ja kaikki menee.
Esikoiseni on viisi kuukautta sinun esikkoasi vanhempi, ja suuria tunteita on välillä ilmassa. Perushuumoria kuitenkin pojastamme löytyy, ja sillä on selvitty ja toivottavasti selvitään tulevistakin myrskyistä. Perässä tuleva neiti on paljon tuitumpi jo luonnostaan, ja hänen murrosikäänsä odottelen suurella mielenkiinnolla. Mukavia synttärijuhlia teille!
Ja itsellä mummotautia aikaistetusti, nuorimmaisella uhmaa.. Jotain aina menossa:) Mutta nyt sinulla hyvä viikko, nauti, virkisty, kerää iloa ja energiaa!
Ei ihme jos alkaa väsyttämään. Ei se tauti vaan ne hoidot, tekisi mieli sanoa. Onneksi sinulla alkaa tämä vaihe olla loppusuoralla. Sädetys on sitten helppo juttu, mutta kyllä siihenkin päivittäiseen kulkemiseen kypsyy ja väsyy. Nauti hyvällä mielellä tauoista ja paremman olon päivistä.
Pojat on kivoja. Kyllä niistä ihan hyviä miehiä kasvaa (vaikka aina ei uskoisikaan). Nimim. Kokemusta on - yhdestä.
Kaksi hoitoa enää jäljellä. jipppiii! Loppuuhan ne kohta puoliin, onneksi.
Mä veikkaan, että päät kolisee pojilla jossain vaiheessa kaikesta huolimatta. Nimimerkillä: kaksi pikkuveljeä. Kivoja synttärijuhlia (jos niitä nyt tuossa iässä juhlitaankaan?!)
Lähetä kommentti