Kaunis päivä kahden myrskyn välissä.
Tänään olin taas laboratoriossa vuodattamassa verta huomista sairaalareissua varten. Ottavat kuulemma huomenna aamullakin siellä sairaalassa verikokeen. Minulla on suonet kovin syvällä ja nekin pieniä, joten vain vasemman käden kyynärtaipeessa on yksi kohta mistä verikoe yleensä onnistuu. Tämä suoni raukka on ollut viime kuukauden kovilla, kun siitä on napattu jo viidet verikokeet ja ruiskutettu varjoaineet. Toivottavasti se kestää vielä tulevat piikittelyt.
Nyt alkaa rintaleikkaushaavan aiheuttama kolotus olla sen verran pientä, etten enää sen takia ole tarvinnut särkylääkettä, mutta vasemman leukanivelen jomotus on ajanut nappaamaan pillerin silloin tällöin. Ilmeisesti leikkauksessa hengitysputken asennuksvaiheessa on otettu leuastani liian tukeva ote tai olen itse nukutuksen aikana väännellyt leukaani outoon asentoon, koska se jomottaa välillä todella kurjasti ja rahisee avausliikkeessä. Tai sitten minulla vaivaa kolmoishermo. Purentakisko on ollut pakollinen lisävaruste öisin. Se vähän rentouttaa leukaa ja parantaa kipua.
Sappileikkauksen jälkihoito-ohjeessa sanottiin, että leikkauksen jälkeen tulee varoa ponnisteluja, kurottelua, raskaita kantamuksia ja kumarassa oloa 1-2 viikkoa. Vähän ristiriitaista kun samalla pitäisi kuntouttaa vasenta kättä venyttelemällä. No kaipa varovainen venyttely on mahdollista.
Nyt ainakin Stokkan hullut päivät jäävät väliin, siellähän pitäisi ponnistella ihmismassojen läpi kurottamaan tavararöykkiöihin ja kumartua kantamaan raskaita ostoskasseja kotiin. :-D
Voikaahan hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti