lauantai 10. lokakuuta 2009

Enää ei liiemmin sapeta


(Kuva huvimajastani)
Pääsin sapestani eroon.
Leikkaus tehtiin keskiviikkona päiväkirurgisesti ja nukutuksessa Loimaan aluesairaalassa. Tämä osasto oli vasta 4 vuotta sitten avattu, joten tilat olivat hyvin viihtyisät ja siistit.
Leikkauksesta jäi jäljelle neljä pientä haavaa, joissa on sulavat tikit ja evääksi sain aika vahvoja särkylääkkeitä. Pari ensimmäistä päivää noita vahvoja lääkkeitä napsin, mutta niistä tuli melko hutera olo, nyt pärjään tutulla ja turvallisella Burana 600:lla.
Postipoika kiikutti laatikkoon myös kutsun syöpäpoliklinikalle. 21.10.olisi määrä saapua kuulemaan hoidon jatkosuunnitelmia.
Sitä ennen 15.10 olisi taas tutkimuksia, keuhkokuvaus, ekg ja.... verikokeita (voi itku). Loimaalla saivat vielä herutettua tuosta pikkusuonestani koeputkellisen, mutta vieläköhän se kestää?
Miksiköhän jokainen taho tarvitsee omat verkikokeet, luulisi ettei ne arvot nyt muutamassa viikossa niin hirmuisesti muutu ja tieto siirtyisi papereitteni mukana.
Sain tutultani vinkin kokeilla leikkauksesta toipumiseen homeopaattista lääkettä Arnica Montanaa. Napsin näitä sokerirakeita ennen leikkausta ja myöskin sen jälkeen. Liekö niissä ollut taikaa, mutta melko nopeasti toivuin tuosta sapenpoistosta. Nämä homeopaattiset lääkkeet ovat melko turvallisia, niillä ei pitäisi olla mitään yhteisvaikutuksia normaalien lääkkeiden kanssa kuten luontaistuotteilla saattaa olla. Jos itseäsi kiinnostaa tuo luonnontroppi Googlesta löytyy nimellä tietoa esim. sivustolta homeopaattinen kotiapteekki.
Hyvää viikonloppua!

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vimpan päälle hieno huvimaja sinulla!
Hyvä, että taas yksi asia on hoidettu. Vuosi sitten oli itselläni samat jännät paikat, meno syöpäpolille pelotti. Muuttuminen syöpäpotilaaksi järkytti. Mutta nyt on jo ensimmäinen vuosikontrolli takana - siellä samalla syöpäpolilla. Eikä se rakennus nytkään houkutellut, mutta ei ollut enää niin pelottavakaan.
Tunteiden myllerrystä varmaan ja väsyttävää aikaa sinulla nyt, mutta yksi asia kerraallaan. Hoito etenee, niinkuin sen täytyy ja sitten varmasti helpottaa.
Hyvää alkavaa viikkoa!

Tilu kirjoitti...

RK. kiitos. Kyllä tuo jatkosuunnitelmien kuulolle meno vähän hermostuttaa, nyt kaiketi alkaa se hoidon kurjin osuus.

Pia kirjoitti...

Hei :o)...eksyin blogiisi Odota, maahan -blogista. Luin kaikki postauksesi läpi...kirjoitat ihanan positiivisesti sairaudestasi. Minua kiinnostaisi tietää, miten lapsesi ovat suhtautuneet sairauteesi...oletko edelleenkään kertonut mikä sinulla on?

Nina kirjoitti...

vaikka tuleva varmasti huolettaa ja pelottaakin osaltaan,on kuitenkin ihana tunne siinä vaiheessa kun "oikeasti" jotain tapahtuu ja tehdään taudin niittaamiseksi kaikki mahdollinen ja levinneisyystutkimukset ovat tehtynä. Ja jos jännität hoitoja( en juuri nyt muista oliko sinulle "luvattu" jo jonkun lääkärin toimesta näitä esim sytohoitoja vai suunnitellaanko vasta, mutta niiden osalta voin vain todeta kokemuksesta, että toiset selviävät sytoista helpommin kuin toiset..niissä on juuri kyse yksilöllisistä vaikutuksista ja oma lähtötilanteen yleis/peruskuntokin ratkaisee paljon. Tietämättömyyden aika on ehkä pahinta aikaa, mutta kunnes homma "käynnistyy"..kerää voimia, hoida itseäsi, kuntoile sekä muista syödä hyvin:)Nauti elämästä:)

Tilu kirjoitti...

Pia,
En ole vieläkään kertonut pojille sairaudesta syöpä-nimellä. Olen vain kertonut, että leikattiin kipeä kohta pois ja nyt odotellaan sen paranemista.
Tämä selitys on kelvannut hyvin, eivät ole asiaa sen kummemmin miettineet eivätkä kyselleet.

Nina, kiitos, pitää yrittää muistaa hemmotella itseään.