Tähän mennessä tapahtunutta

Pitkään tietoisuudessa kalvanut peikko tuli todeksi.
Jo 2004 kävin laajennetussa mammografiassa vasemmasta rinnasta tulleen ruskean eritteen patistamana. Kuvissa eikä ultrassa ei ollut mitään löydöksiä. eritteen tulo jatkui ja jonkinmoisia tuntemuksiakin rinnan alueella esiintyi, joten pyysin uusiin tutkimuksiin maaliskuussa 2008.
Nytkään ei mitään löytynyt. Jotenkin itsellä oli vaan sellainen olo, ettei kaikki ole kunnossa.

Koko kesän 2009 olin jotenkin voipunut ja rinnassakin tuntui välillä kaikenlaisia tuntemuksia. Eritettä ei enää tullut, mutta sitten suihkussa hiuksia pestessä pää alaspäin totesin, että toinen rinta näytti aivan erillaiselta kuin toinen. Seistessä sitä eroa ei huomannut, mutta tuossa koukkuasennossa kylläkin. Ja sitten löysin kyhmyn.
Vatsavaivoja oli myös koko kesän, polttelua, painontunnetta ja ilmavaivoja.
Lomien mentyä tilasin ajan gynekologille ja 10.8.09 sain taas lähetteen laajennettuun mammografiaan.

17.8.09 mammografiassa ja ultrassa se sitten näkyi. Röntgenlääkäri arvioi löydöksen heti pahanlaatuiseksi n. kahden cm:n kokoiseksi kasvaimeksi. Samantien rinta puudutettiin ja siitä otettiin paksuneulanäyte. Nimestään huolimatta näytteenotto ei tuntunut yhtään, vain laite jolla näyte otettiin napsahti kovaäänisesti ja se ensimmäisellä kerralla vähän laittoi hypähtämään.
Näytteitä otettiin kolme. Lääkäri pyysi soittamaan viikon päästä tuloksista. Ja sitten tepsuttelin hölmistyneenä takaisin töihin.

Töissä sinnittelin alkuviikon, tosin ajatukseni kulkivat aivan omia teitään ja putsilin pöydältä rästihommat pois ja siivoilin muutenkin paikkaani. Arvelin, että pitkä sairausloma on tulossa.

Liekö ollut stressiperäistä vai mitä, mutta viikolla vatsaoireet tuntuivat pahemmilta ja torstaina 20.8.09 sain työterveyslääkärille ajan. Hänelle selvittelin tuloni syytä ja hän löysikin koneeltaan juuritulleen patologin lausunnon paksuneulanäytteestä.
"Vasemman rinnan maligni-suspektiksi luonnehditusta muutoksesta otetussa näytteessä tulee näkyviin kapeina jonoina inflitratiivisesti kasvavaa karsinoomakudosta. Edustavalta vaikuttavan biobsianäytteen alueella kyse vaikuttaa olevan pikemmin lobulaarisesta kuin duktogeenisestä karsinoomasta. Kasvu jatkuu rinnan alueelle skirroottisesta stroomasta."
Lääkäri tutki vielä rinnan ja vatsan ja antoi lähetteen verikokeille ja vatsan ultraääneen.
Lisäksi sain pari viikkoa sairauslomaa. Lääkäri oli hyvin empaattinen nainen, kun saavuin vastaanotolle juteltiin sikainfluenssan johtavan kättelykieltoon, eikä kätelty ja kun olin lähdössä vastaanotolta lääkäri tuli halaamaan.

Jo heti seuraavana päivänä pe 21.8.09 TYKSistä tuli soitto ja sain ilmoituksen, että pe 28.9.09 on rinnan magneettikuvaus, ke 1.9. on lääkärien kokous, to 2.9. memen itse kuulemaan lääkärin hoitosuunnitelmia ja ke 09.09.09 on suunniteltu leikkausaika. Tuon soiton jälkeen tuli mukava olo- nyt homma lähtee pyörimään ja hoito käyntiin.
Maanantaina 24.8.09 oli työterveyslääkärin tilaama vatsan ultra ja labrakokeet.
Ultrassa löytyikin kysta vasemmasta munasarjasta ja sappikiviä täynnä oleva sappirakko.
Siinä helpottava tieto vatsavaibojen aiheuttajista.

Eilen tuli verikokeiden tulokset, eikä arvoissa näkynyt mitään suurempaa poikkeaamaa 2006 viimeksi otettuihin arvoihin.

Tänään menen jälleen työterveyslääkärille, koska sairauslomani oli vain tämän viikon loppuun.
Enpä usko, että enää tässä ennen leikkausta enää töihin kykenen. Lisäksi haluan levätä ja ulkoilla -kerätä voimia tulviin hoitohin.

Kyllä tämän syöpädiagnoosin sulatteluun menee varmasti aikaa. Sen kertomisesta muille tuntuu kummallisen vaikealta. En tiedä pelkäänkö toisten suhtautumisen minuun jotenkin muuttuvan, alkavatko he harkita sanojaan tai käyttäytyvan erilailla kuin ennen. Tai onko se vain, että kun asian sanoo ääneen se tärähtää kovemmin omaankin tietoisuuteen. Jos kukaan ei tiedä ehkä itsekin on asia helpompi painaa taka-alalle???

Mieheni kanssa asiaa on puitu, mutta lapsille en ole vielä asiasta puhunut, vietän vain lomapäiviä kotona. Anoppini kuoli kuukausi sitten haimasyöpään ja asia on pojilla vielä niin tuoreena mielessä, että jos nyt täräyttäisin että minullakin on syöpä, se voisi olla liian rankkaa.
Ehkä vain kerron meneväni leikkaukseen, mutta ilman syöpä-sanaa.
Myöskään iäkkäitä vanhempiani en voi asialla rasittaa. Äitini on melkeimpä sairaalloinen huolestuja. Esim. viikolla kun soiteltiin hän kertoi murehtuneensa ambulanssin äänen kuultuaan, että onko meidän pojat jääneet koulumatkalla auton alle : (. Ei, ei. tuollaiselle ei voi kertoa, totuutta, mummuhan ei nukkuisi enää ollenkaan ja hänen murehtimisensa menisi ylilyönteihin.
Nyt pitää vain olla tarkkana ettei asia kiiri hänen korviinsa.

Itsellä mielialat heittelevät vuoristorataa. Välillä pitää parkua oikein kunnolla mutta suurimmaksi osaksi touhuan kuin ennenkin. On vähän sellainen olo, että pitää saada paikkoja kuntoon nyt kun vielä voi ja jaksaa, ainakin leikkauksen jälkeen tulee varmasti kausi ettei mitään voikaan tehdä.

Päivisin olen selannut nettiä ja kaivanut tietoa syöpähoidoista ja lukenut sairastuneiden tuntoja ja kokemuksia keskustelupalstoilla ja blogeissa. On tämä netti vaan hieno keksintö tällaisessakin tilanteessa, saa vertaistukea tuntemattomilta kohtalotovereilta vaikka toiselta puolen maata.
En tiedä onko niin , että tieto lisää tuskaa vai helpottaako kun tietää mitä on tuleman?