Eikos joku kulunut sanonta kuulunut, että jos elämä tarjoaa sinulle sitruunoita,purista niistä mehua, lisää sokeria ja tee niistä raikasta juomaa.
Tai leikkaa sitruuna viipaleiksi ja mausta sillä teesi. Leivo lopuista teen seuraksi sitruunamuffinseja. (Tämä ei enää kuulu kuluneeseen sanontaan : D)
Olen yrittänyt miettiä, mitä hyvää tämän sairausloman myötä tulee.
Aivan ensimmäisenä olen onnellinen, että nyt voin aamulla lähettää pojat kouluun ja olla iltapäivälla vastaanottamassa heitä ja saada tuoreet uutiset koulupäivästä. Olenkin ollut työssä monesti huolissani, miten pojat kotona pärjäävät koulupäivän jälkeen ja varsin usein olen työpäivien aikana puhelimitse joutunut selvittelemään heidän keskinäisiä kiistojaan, eikä se avokonttorissa ole kovin mukavaa. Nyt voin vointini mukaan olla se pullantuoksuinen äiti.
Toinen ilon aihe on , että tulevana tiistaina haemme westien pennun kotiin. Meillä on aiemmin ollut jättirotuisia landseereita ja viimisen lähdettyä autuaimmille haukkumaille parisen vuotta sitten päätettiin, ettei nyt ole työn ja perheenpyörityksen lisäksi aikaa ottaa uutta pentua.
Nyt on hyvää aikaa. Voin olla kotona tämän pikkupentuvaiheen ja aloittaa sen koulutuksen rauhassa.
Eikä vähäpätöisimpänä syynä koiran hankintaan juuri nyt ole ulkoilu. Koiran kanssa on pakko lähteä lenkille oli sää mikä tahansa. Luin jostain tutkimuksesta, että säännöllinen airobinen liikunta (= reipas kävely sauvoilla tai ilman, uinti, pyöräily) nostaa veriarvoja tehokkaasti sytostaattihoitojen jälkeen.
Eikä vähäpätöisimpänä syynä koiran hankintaan juuri nyt ole ulkoilu. Koiran kanssa on pakko lähteä lenkille oli sää mikä tahansa. Luin jostain tutkimuksesta, että säännöllinen airobinen liikunta (= reipas kävely sauvoilla tai ilman, uinti, pyöräily) nostaa veriarvoja tehokkaasti sytostaattihoitojen jälkeen.
Uskon, että koira on nyt hyvää terapiaa koko perheelle, iloinen pikku veijari kun säheltää kodissa unohtuu moni pikku murhe. Kuten westien kuvalla varustettu koiranruuan lehtimainoskin lupaa: parasta vastarakkautta.
Sitruuna teemaan sopivasti löysin netistä alla olevan mainoksen, jossa westie mainostaa haukkumista vähentävää sitruunapantaa.
Eilen oli mukava ilta. Nuo vanhat kurssikaverini kävivät, juttua ja naurua piisasi yli puolenyön hyvän ruuan ja juoman parissa. Kerrottuani tulevasta leikkauksesta ne, joilla oli kertynyt ylipainoa lupautuivat rasvakudoksen luovuttajiksi uutta rintaani varten, jos omat varastoni eivät riitä :D (en kylläkään vielä tiedä poistetaanko koko rinta)
Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!
10 kommenttia:
piti jo eilen laittaa palaute, että sinulla on aivan upeita kuvia täällä sivustolla:)Edellisen jutun puutarhakuvakin, ihana:)
Koiranpennun kanssa on myös se hyvä puoli, että ei vain pääse lysähtämään petinpohjalle valittelemaan elämänsä surkeutta, sen vuoksi kun on ylös noustava ja päivä pidettävä rutiineissa..eli siis hyvää terapiaa koko porukalle.Kauniita syyspäiviä ja aurinkoa toivottelee kanssakulkija pohjois-pohjanmaalta:)
Kiitos Nina kommentistasi.
Tämäkö se toinen blogi nyt sitten on???? Nyt vasta hoksasin:)
No nyt minä kirjauduin sitten google-tilille ihan sen vuoksi että saisin kommentoitua sinulle!
Koiran hankkiminen on mahtava idea! Jotain tosi positiivista ja mukavaa varmaan rankankin tulossa olevan syksyn iloksi.
Tapaillaan linjoilla.
Marja, juu-u tämä se on.
Leena, kiitos!
Mitenkäs siellä voidaan??
Marja: kiitos kysymästä, tulin juuri kävelylenkiltä ja olo on kuin ei ois mittää vikkaa. Raikkaassa tuulessa kävely tuulettaa myös ajatukset. Viikko vielä leikkaukseen.
Tänäänkö se koira tulee? Saako kuvia? Ihana ajoitus, leikkaus on varmaan mielessä kaikilla, samalla saatte jotain positiivista ajateltavaa ja koettavaa.
Pelottako leikkaus? Vai oletko levollisin mielin?
Toivottavasti levollisin koska se leikkaus menee ihan hyvin!
Siunausta ja voimia odotukseen sinulle!
Hymyilin lukiessani tekstiäsi.. hörpin nimittäin samalla sitruunateetä:)
Koira kuulosta täsmäterapialta!
Lähetä kommentti