perjantai 28. elokuuta 2009

Magneettikuvaus


Aivan ensiksi suuret kiitokset kommenttinsa jättäneille. Ne koskettivat kovasti.
Eilen työterveyslääkäri (ihana ihminen :) ) laittoi lisää sairauslomaa suunniteltuun leikkauspäivään asti. Lisäksi hän määräsi Melatonin tabletteja parantamaan unta. Uni tulee kylläkin illalla jo yhdeksän aikaan, mutta herään jo kello kolme aamuyöstä :S
Lisäksi tuo lääkärini antoi lähetteen ja ajan gynekologiseen ultraääneen, jolla saadaan tutkittua munasarjakystan laatu. Onneksi työpaikallani on varsin kattava työterveyshuolto, näin saan yksityispuolella nopeasti tutkituttua krämppäkohdat ja saa itsellenkin mielenrauhan jos mitään ei löydy.
Tänään olin TYKSissä magneettikuvauksessa. Yksi uusi kokemus taas lisää. Yllättävän hankalaa oli olla tunti täysin liikkumatta, vatsallaan ja kädet pään yllä. Vaikeimmalta tuntui käsien puutuminen, muutoinhan kuvaus on kivutonta ja hoitajat yrittivat saada asennosta mahdollisimman mukavan tyynyin ja korvakuulokkeista kaikaavan mielimusiikin avulla.
Kuvausten jälkeen ostin itselleni pehmistötterön palkinnoksi, kun olin kiltisti jaksanut maata hievahtamatta. Istuin vanhan suurtorin puistossa jätskiä lipoen ja ihanasta ilmasta nauttien.
Nyt pitää alkaa siivoamaan, huomenna minulle tulee kylään vanhoja opiskelukavereita.
Olemme valmistuneet 22 vuotta sitten, mutta yhä joka vuosi kokoonnutaan vaihtelevalla kokoonpanolla jonkun luona. Aluksi vietettiin jokainen vuorollaan häitä, sitten kierrätettiin vauvojen kuvia, seuraavaksi lasten luokkakuvia, päiviteltiin työpaikkojen asioita, muutaman avioerot on käsitelty ja kohta jo kierrätetään lastenlasten kuvia, kerrotaan sairauskertomuksia ja verrataan lääkityksiä:-). Ihmeellistä miten tällä rouvaporukalla synkkaa, moni on jo vaihtanut alaakin, mutta silti aina vuoden tauon jälkeen juttu alkaa luistamaan ilman mitään vaikeuksia.
Mies ja pojat lähtivätkin viikonlopuksi Joensuuhun, joten saan rauhassa tehdä valmisteluja.
Hyvää viikonloppua ja iloista mieltä kaikille tänne eksyville!

3 kommenttia:

Nina kirjoitti...

he..toi jätski homma alko hymyilyttään..nimittäin itse palkitsen itseni lähes aina jollain tuollaisella;) pikkukaupungissa nykyisin asuessani ei isommasti pääse jäätelöbaariin tms herkuttelemaan, mutta Tampereella("kotipitäjäni")käydessäni istahdan monesti koskikeskuksen ihanaan suklaakahvilaan ja otan ison jäätelöannoksen ja nautiskelen kaikessa rauhassa, miettien asioita ja katsellen ohikulkevia ihmisiä..pistää nimittäin palikoita sellanen paikalleen pääkopassa samalla.
Toi magneettikuvaus, jep hankalaa!!Itselläni ei tämän syövän vuoksi ole sitä tehty vaan uä ja luustokartta olivat levinneisyystutkimukset keuhko kuvan kera. Kaikki onneksi puhtaat niiltä osin. Mutta jouduin viime viikolla erittäin pahaksi äityneen selkäkivun vuoksi magneettikuvaan jossa piti maata 20minuuttia paikallaan. Karmeaa kun luuli oikeesti liikkuvansa ja jalkojen nykivän kun oikein pinnisteli paikalla oloa:)saatikka tuntia sitten, huh.

Gyne uä:stä myös kokemusta. Kystataipumusta täälläkin suunnalla, säikäytti pahasti kun epätyypillinen kysta lokeroineen löyty uä:ssä keväällä ja seurannassa pysynyt isona. Nyt odotan kystan poistoleikkausta vaikka lähes 100% varmaksi on kysta(syömäni tamoksifeeni joka rintasyövän estolääkityksenä 5vuotta) altistaa kuulemma tälle taipumukselle.Mutta tiedän, etten rauhoitu asian tiimoilta täydellisesti ennenkuin on ihan varmasti poissa...
Omaa aikaa ja kavereita tarvitaan. Sen olen tällä matkalla huomannut, että vaikka oma puoliso ja perhe on tärkeä voimavara,ystävät ovat ehdottoman tärkeitä vertaistukijoita tai laukunkantajia(kuten muistaakseni Tiina kirjoitti)joiden avulla selviää uskomattoman hankalistakin vaiheista.

Yöunet menevät varmasti näiden ajatusten kanssa, mutta kuullostaa hyvältä, että olet saanut asiat rullaamaan ja jotain tapahtuu...sellainen tuo tunteen, että jotenkin hallitsee elämäänsä, vaikka edes vähän.

Tilu kirjoitti...

Kiitos Nina kommentistasi.

Marja-Liisa kirjoitti...

Joo niin seon, että tunteita tulee ja menee. Hemmotella itseään pitää ehdottomasti,että jaksaa taas eteenpäin. Minulla aluksi asia oli mielessä jatkuvasti - nyt kun hoidot ovat alkaneet ja leikkauskin takana päin, niin välillä koko syövän unohtaa.Varmaan se johtuu siitä, että tänne blogiin voi purkautua tai sitten ystäville jotka itsekin ovat syövän kokeneet ja siitä parantuneet.
Välillä mennään taas aivan rapa mudissa ja sitten samana päivänä tulee toiveikas olo että tästähän selvitään! Onhan niitä muitakin jotka on selvinnyt ja nykyaikana enemmän kuin ennen. Serkkuni on sairastanut rinta syövän kahdesti ja molemmista selvinnyt, niin myös selviät sinä!!
Parasta tässäon se , että oppii nauttimaan mitä ihmeellisimmän pienistä asioista ja ne ovat mahtavia kokemuksia.
Toivoa ei saa heittää kivellä, sillä se on sinunkin apusi.T."Elämää syöpäläisenä" sieltä sinut bonggasin kun olit siellä käynyt. Siunausta ja rauhaa sinulle.