Leikkauksesta kaksi viikkoa
Nyt huomaa, että paraneminen etenee. Päivä päivältä olo on reippaampi. Särkylääkkeet jätin pois, koska kivut eivät enää ole niin kovia. Tosin yöunet huononivat lääkityksen lopetuksen myötä. Aloitin taas Tamofen tabletit, en halua pitää niissä liian pitkää taukoa. Saattaahan olla, että nämäkin osaltaan huononsivat yöunia.
Suurimmat vaivat on tällähetkellä leikatun puolen kainalossa. Kainalosta on lihan joukosta kaiveltu verisuonia, jotka yhdistettiin siirteen verisuoniin. Sen kyllä huomaa, että kaiveltu on. Kainalo on tosi arka ja rintaliivien reuna ikävästi hinkaa arkaa aluetta. Määrättyjä jumppaliikkeitä olen tehnyt vähän laiskasti osittain juuri tämän kipeän kainalon vuoksi ja jumpan puutteen taasen huomaa käden liikeratojen vajeena. Kättä en saa taivutettua lähellekään suoraksi.
Pieniä kotitöitäkin olen pikkuhiljaa alkanut touhuilla. Pyykinpesu- ja astianpesukoneen täyttöä ja tyhjentelyä, kovin hitaasti ja varoen kylläkin. Vatsanahka on edelleenkin niin pinkeä, että sekin rajoittaa liikkumista. Tietysti varon myös haavoja, etteivät ne repeile mistään kuroitteluista.
Ulkona olen käynyt pienillä kävelylenkeillä miehen kanssa. Me mennään kuin joku vanhuspari, hitaasti hissutellen ja käsikynkkää. Yksin en ole vielä uskaltanut ulkoilla. Vähän pelottaa, että jos kaadun, niin en pääse itse ylös tai jos kesken matkaa iskeekin väsy, enkä jaksaisikaan takaisin kotiin.
Onneksi nyt ei ole kovinkaan liukasta.
Voikaahan kaikki hyvin.
Kuuluisia (?) potilaita..
-
En löytänyt (vielä) kuuluisia leukemiaa sairastavia (koska kaikki on kai
kuolleet)...
*Kuuluisia diabeetikoita: *
- Halle Berry (ihq Bond-tyttö)
- Marlon B...
2 vuotta sitten
7 kommenttia:
Kiva kuulla, että paraneminen etenee :) Tuo jumppa pitäisi vissiin uskaltaa kaikesta huolimatta tehdä, ettei niitä pysyviä liikeratojen vajeita jäisi. Niin ainakin mua ohjeistettiin niissä poistoleikkauksissa. Ja hyvä vinkki rs-hoitajalta oli, että liikkeet voi tehdä peilin edessä ylävartalo paljaana, niin näkee, että kyllä haava kestää. Mielummin kannattaa jatkaa niiden kipulääkkeiden ottamista kuin jättää ne niin aikaisin, ettei pysty niitä liikkeitä tekemään. Tämän neuvon sain myös silloin ;)
Ja tule sinä sitten vuorostasi muistuttamaan mua näistä, jos/kun olen joskus noin pitkällä ;)
Tsemppiä!
Mukava kuulla että toipuminen edistyy. Aika hurjalta kyllä kuulostaa, isompi hommahan tuossa on kuin rinnan poistossa alkujaan... Ja kiitos kun kerrot kokemuksista!
Kiitos kaima, taidan ottaa neuvoistasi vaarin. ( Näyttipä tuo sanonta hassulta kirjoitettuna, meneekö se ihan noin. vaari=pappa, ukki)
Kitsune, kyllä rinnan poistosta selvisin paljon nopeammin. Leikkauksesta viikon päästä taisin olla jo pidemmällä lenkillä ja olo oli muutoinkin ihan ok.
Tuleehan tuosta paljon enemmän sitä haavapintaakin kuin poistosta - otettiin sitä materiaalia sitten vatsasta tai selästä :P Ei varmasti ole helppo olla, kun on varottavia haavoja useammassa kohtaa.. Ja vaikka tuo "vatsahommeli" on käsittääkseni se rankempi vaihtoehto, niin on haavat edes samalla puolella vartaloa. Ei ole välttämättä helppo maata, kun haavoja on sekä edessä että takana...
Kiitos kun jaat kokemuksen kanssamme!
Mukavaa kuulla, että hyvin menee. Rauhallista toipumista!
Kiva kuulla leikkauskuulumisiasi. Tuo vatsasta tehty tisu on kuulemma rankempi juttu. Mutta pidemmän päälle sitten on kurvit timmissä kunnossa : ) Yritä jaksaa jumpata, eivät ne haavat kovin helposti periksi anna, ettei vaan muodostuisi niitä kiinnikkeitä joista varoitellaan. Päivä päivältä varmaan on parempi olla, jaksuja ja hyviä vointeja !
Kiitos kannustuksesta kaikille.
Lähetä kommentti