Talvilomaviikko alkaa olla jo loppusuoralla. Pakkasta on ollut vähän liian paljon, jotta olisin täysin voinut nauttia lumisesta luonnosta ja auringonpaisteesta. Vaikka muutoin toppaisikin itsensä miselinukoksi, naama jäätyy silti. Lomapäivät ovat sujuneet hyvin verkkaisesti, kotona möllötellessä ja sukkaa kutoessa. Kirjaimellisesti.
Jonkillainen alavire on päällä, enkä oikein tunne olevani täydessä terässä. Mahtaakohan olotila olla enää koskaan samanlainen kuin ennen hoitoja. Kaikenlaisia epämääräisiä tuntemuksia on pitkin päivää ja väsymys on jatkuva. Onko tähän nyt sopeuduttava, että elo on nyt tästä lähin tällaista vai vieläkö toipuminen on kesken? Sanotaan, että naisen elimistön kestää palautua raskaudesta kaksi vuotta, kauankoahan kestää toipua syöpähoidoista?
Kuuluisia (?) potilaita..
-
En löytänyt (vielä) kuuluisia leukemiaa sairastavia (koska kaikki on kai
kuolleet)...
*Kuuluisia diabeetikoita: *
- Halle Berry (ihq Bond-tyttö)
- Marlon B...
2 vuotta sitten
7 kommenttia:
Niin-pä, kauankoahan tosiaan kestää toipua syöpähoidoista.. Ja voihan tuo rankka hoitorupeama aiheuttaa yhtä sun toista pysyvääkin haittaa, jotka tarvitsevat omat lääkityksensä... Kyllä niiden oireiden kanssa on hyvä jossain vaiheessa käydä lääkärissä. Ootko jaksanut lukasta mun blogista kilpirauhasoireiden listaa, että onko osumia..? Sädehoito voi joskus vahingoittaa kilpirauhasta ja sytothan voi varmaan vahingoittaa mitä elintä hyvänsä :P Mulla on jopa nuo vaihdevuosioireet helpottaneet hieman ja oon vähän piristynyt lisättyäni omaa kilpparilääkitystäni "murusella".
Parempaa oloa sulle toivon.
Tuttua tuo jonkinlainen alakulo ja mietinnät siitä toipuuko ikinä "ennalleen".
Eikös se ollut niin, että nukut nykyisin huonosti? Sehän selittää väsymystä, samoin kuin ennenaikaiset vaihdevuodet selittävät unettomuutta. Sitten on vielä "kevätväsymys", mitä se sitten lieneekään, kaamoksesta toipumista - ehkä.
Melkein tuli yöpaitapäivä itsellenikin ja harmitti hitosti, kun liian myöhään huomasin, miten upea auringonlasku ulkona olisi ollut.
Vie elämästä terän, kun ei oikein mikään tunnu välillä miltään.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ajan kanssa sitä toipuu. Toisaalta, voiko ihminen toipua takaisin tälläisten kokemusten jälken?
Eikö syynä voisi olla myös se chemobrain. Vielä ei elimistö ole täysillä vanhoissa tavoissa mukana. Syitä on siis loppujen lopuksi tavattoman paljon. Pitää kuunnella kroppaa ja olla armollinen, niin on hyvä.
Vointeja Tilu !
Kiitos siskot!
Viimeviikon työterveyslääkärillä nappastiin verikoe, ensi viikolla saan kuulla onko arvot kohdallaan.
Nukutusainekin vaihdettiin uuteen, nyt nukun jotakuinkin yöni puolikkaan pillerin voimalla.
Kaikki tarmokkuus on vain häviksissä :(
Tässähän tarvitaan pian uudet "pikkujoulut", kun porukat nuupahtaa yksi toisensa jälkeen. Mikähän tähän saamattomuuteen auttaisi. Otin jo Multivita plussatkin käyttöön, mitähän vielä. Ehkä sitä aurinkoa ja lämpöä lisää.
Mutta, hyvää viikonloppua ja voi pian paremmin!
Lähetä kommentti