lauantai 13. marraskuuta 2010

Levottomat jalat


Eilen oltiin miehen kanssa hauskoissa kekkereissä ja kun hienoa piti olla, laitoin jalkaan oikein korkkarit ja niillä tanssin useammankin tahdin. No sitten yön sain kärsiä kaksin verroin noistakin tanssahteluista, pohkeet kramppasivat ja jalkapohjasta veti suonta lähes yö läpeensä. Että potutti. Miten sitä pitää koko ajan saada jotain krämppää toisensa perään. Nyt kun kädet alkavat jo olla suht hyvät, nuo jalkavaivat ovat olleet päällä. Maanantaina olin normaalisti jumpassa ja nyt kun oli jo liukasta en ollut työssä polkupyörällä, päätin jumpan jälkeen kävellä kotiin. Virhetikki. Vasen kantapää tuli ihan älyttömän kipeäksi, tuskin pystyin seuraavana aamuna astumaan sen varaan. Tämän viikon jumpan ja joogan olen jättänyt suosiolla väliin ja loppuviikosta kantapää olikin jo parempi, joten uskalsin jo laittaa nuo korkkarit juhliin.

Tämä tönkköjalkaisuus alkaa jo pikkuhiljaa pänniä. Edelleenkin liikkeeelle lähtiessä jalkapohjat sattuvat ja jalat tuntuu jäykiltä, mutta muutaman askeleen jälkeen alkaa sitten jo sujua. Se on ollut tätä samaa jo kesästä asti. Olen koittanut magneesiumia, mölleriä nivelille, hainrusto-vihersimpukkakapseleita, kylmägeelejä, välillä pitää napsia jopa buranaa, mutta homma vaan jatkuu ja jatkuu, välillä hankalammin oirein ja onneksi- välillä lievempinä. Ottaa panuun, kun jalat ovat mieluisin menopelini, olen aina tehnyt kävelylenkkejä ja kulkenut paljon työmatkojakin jalkaisin ja nyt ne ei pelitä.
Maanantaina on aika työterveyslääkärille työkokeilun loppumisen vuoksi, mutta pitää taas ottaa jutuiksi myös nämä jalkavaivat josko niitä pitäisi oikein alkaa tutkimaan.

4 kommenttia:

Kitsune kirjoitti...

Onpa ikäviä nuo jalkavaivat. :( Kannattaa tosiaan ottaa lääkärin kanssa puheeksi. Ainakin tuo kantapää kuulostaa siltä että siellä voi olla jotain muuta kuin sytojen tai hormonilääkityksen aikaansaannoksia.

rk kirjoitti...

Ihanan upea rouva kuvassa! Selvästi Tilu ja Ainohan ne siinä. Asenne on kohdillaan viime viikon kuvan jälkeen!

Se näissä syöpähoidoissa oikeasti surettaa, että sivuvaikutukset jatkuvat ja jatkuvat. Jokaisella jotakin, eikä niihin mitenkään osaa varautua. Eihän niistä kukaan kerro, tai ole edes kiinnostunut. Tulee petetty olo, kun piti olla terve eikä kuitenkaan ole.

Pelkäsin kovasti pussipääpäivää, mutta kun oikein loppuviikosta pinnistin ja mittasin (taas) pelkkiin silmälaseihin pukeutuneena, niin voilà, luku alkaa SEITSEMÄLLÄ! No loppu on vielä ihan liian lähellä kahdeksaa, vain vajaa puoli kiloa, niin että kurinpito jatkuu. Huoh.
Onneksi ei ole pahempia lenkkeilyn esteitä, kipeät nivelet kyllä hidastavat menoa, mutta kipulääkettä kehiin ja menoksi.

Kaikille hyviä lukuja ja sinniä, sinniä! Eikä yhtään moitetta, jos ei jaksa. Hyvää iskänpäivää!

tiina kirjoitti...

Täällä ollaan arjessa ja ruodussa, ja lukemat alkavat reissun jälkeen asettua kohdilleen. Eli lähellä lähtöpainoa ollaan:)

Jalkavaivasi kuulostavat kyllä tutkimisen arvoisilta. Ja nytkö jo se työkokeilu on loppumassa..? Kuulostaa lyhykäiseltä. Voikos siihen jatkoaikaa anoa, jos ei aivan naistenkymppikunnossa koe olevansa kaikkine kremppoineen?

Isänpäivän iltaa ja mahdollisimman vaivatonta viikkoa!

betty kirjoitti...

Harmillista, tosiaan niinkuin rk sanoi, ihan ylimääräisiä tällaset kaikki krempat. Toivottavasti lekuri löytää taisteluaseita tähänkin ja jalat paranevat. Ja hyvät kengät tietty on tärkeet.