Viikko hurahti taas nopsaan.
Mies lähti jokavuotiselle hiihtoreissulleen "poikaporukan" kanssa (ikä 45-60) ja minä olen väliaikaisesti toiminut yksinhuoltajana, joten en ole paljoa blogimaailmaan ehtinyt tällä viikolla vierailemaan.
Tänään minulla oli jo melko hyväkuntoinen päivä. Alan olla taas oma itseni, suussa vain tuntuu kumma maku, käristetyn ruuan tuoksu etoaa ja välillä vähän huimaa, mutta pärjään jo ilman pahoinvointipillereitä.
Olin tänään sairaalasa katsomassa äitiäni. Hän oli toissapäivänä saanut jonkinlaisen pienen aivoverenkiertohäiriön. Aamulla herättyään hänellä oli puhe ollut hukassa ja pappa oli muorin kuskannut terveyskeskukseen, josta hänet oli kyyditetty TYKSiin tarkempiin tutkimuksiin. Tänään puhe luisti jo kuin ennenkin. Toivottavasti tuo oli vain ohimenevä pelästys, eikä mitään uusiutuvaa sorttia, mutta on tärkeää että pää tulee tutkittua tarkkaan.
Tuli sellainen olo, että oli oikein hyvä ratkaisu olla kertomatta iäkkäille vanhemmilleni sairaudestani. Jos olisin kertonut, niin tässä kohtaa olisin varmasti miettinyt oliko sairauteni murehtimisella syytä tähän kohtaukseen. Nyt voin sen puolesta olla huoleton, ettei kohtaus johtunut ainakaan minun tilani murehtimisesta. Eikä papankaan tarvitse kantaa huolta kuin yhdestä sairaustapauksesta.
Saunaremppa jatkuu, nyt on jo sentään purkutyöt tehty ja remonttireiska on päässyt vetelemään uusia pintoja. Omaa suihkua on jo ikävä.
Mukavaa viikonvaihdetta!
Kuuluisia (?) potilaita..
-
En löytänyt (vielä) kuuluisia leukemiaa sairastavia (koska kaikki on kai
kuolleet)...
*Kuuluisia diabeetikoita: *
- Halle Berry (ihq Bond-tyttö)
- Marlon B...
1 vuosi sitten
3 kommenttia:
Voi ei! Toivottavasti äitisi on toipumaanpäin. Aivot on vaan niin ihmeellinen paikka..
Hyvä, että sun olo on kohentunut!!! Kivaa viikonloppua Tilu :)
Voi, sinulla on vielä huoli vanhemmistasi kaiken lisäksi. Voimia!
Toisaalta on hyvä, että meihesi pääsee purkamaan paineitaan toisiin ympyröihin (tai lataamaamn akkuja), minusta tuntui eilen, että ylipainekattila hieman päästeli höyryjä eilen.
Minäkin erehdyin ottamaan friteeratun kampelan ravintolassa. Eikä ollut Primperania mukana. Käristetyt ja paistetut on eiei, pitäisihän se jo osata!
Kyllä se pitkään tuntuu jatkuvan tuo sinun hoitosi. Uskotaan sitten, että "hiljaa hyvä tulee". Jaksat kuitenkin vaikka mitä, remppaakin, rankoista hoidoista huolimatta.
Minä myöskään en ole pitänyt tarpeellisena kertoa iäkkäälle äidilleni sairaudestani. Ajattelen hänen jo huolehtineen elämässään tarpeeksi, turhaa surua vain.
Mukavaa talven jatkoa! Pimeä vuodenaika on melkein unohtunut, kun on niin kaunis tämä talvi.
Lähetä kommentti