lauantai 28. marraskuuta 2009

Pikku hiljaa piristymään päin

Nyt iltasella alkaa olo jo vähän tuntumaan omalta itseltäni. Tiedä sitten veikö tuo allerginen reagtio tai torstain bussiretki voimat, mutta aika fletkua olotilaa on pidellyt. Olen lähinnä heilutellut varpaita ja tuumaillut viisaita vaakatasossa.

Tuo torstain bussiretki oli kyllä muutoin oikein antoisa. Se oli sellainen "akkaten reissu" Muurlan lasitehtaalle. Siellä oli oikein hyvää syötävää, viiniä ja boolia tarjolla. Syöpäsairas Tommy Tabermankin oli siellä signeeraamassa lasituotteitaan ja lukemassa runojaan. En ole häntä ennen livenä kuullut, joten voi olla että hän on ennenkin ollut olemukseltaan samanlainen, mutta vähän väsähtäneen tuntuinen hän minusta oli. Paikalla oli myös Risto-Matti Ratia, hänkin signeerasi lasimaljojaan. Lisäksi kaikista lasituotteista sai 30% alennusta, joten rouvathan kapusivat kotimatkalle bussiin kassit pullottaen lasisia joululahjoja.

Tuolle reissulle tälläydyin ensimmäistä kertaa peruukkiinikin. Aluksi piti sitä vähän bussin ikkunasta peilailla, että onko suorassa ja näyttääkö hyvältä, mutta kyllä se pian alkoi tuntumaan luonnikkaammalta. Tai olihan sisällä vähän sellainen tunne kuin olisi hattu päässä, muttei kukaan kuitenkaan osoitellut sormella, tai hihitellyt selän takana, niin ei kai se peruukki kauheasti erottunut joukosta- tai sitten siellä oli vain niin fiksuja ihmisiä.

Loppuviikon olenkin sitten vedellyt löysiä, kirjaimellisesti. Tänäänkin olen jo ottanut varmastikin kolmet tirsat- mitähän tämän yön nukkumisesta mahtaakaan tulla, kun nyt vasta alkaa piristymään. Taitaa telkusta sentään tulla jotain leffoja.

Taas tuo tuttu nälän tunne on alkanut kalvamaan. Ei tälläkään kertaa ole tullut mitään pahan olon tuntoja, mutta tuo syömisen himo on kokoajan päällä. Tukka harvenee myöskin edelleen ja kasvoja turvottaa ilmeisesti kortisonimäärän ansiosta. Vähän tuo muuttunut ulkonäkö lytistää mielialaa, mutta eiköhän se siitä taas tasoitu.

Hei, käykäähän heittämässä joku sana Tiluntalon arpajaisten kommenttilaatikkoon, niin pääsette osallistumaan arpajaisiin.

Oikein tunnelmallista pikkujouluiltaa.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Luulisi, että syövän rinnalla ulkonäköasiat olisivat se pienin kaikista pahoista, mutta eivät ne vaan ole. Hiusten lähtö ja kasvojen turvotus on varmasti kova paikka, vaikka tietääkin ne hoidosta johtuviksi ja tilapäisiksi. Miten siinä osaisi lohduttaa, vaikka haluaisikin. Hoito kestää aikansa, on rankkaa monella tavalla, mutta kyllä se sitten loppuukin. Päivä kerrallaan.
Hyvää joulun odotusta! rk