Diagnoosina Maligni-suspekti

Päivä päivältä parempi

2012-02-15T12:50:00.000+02:00

Leikkauksesta kaksi viikkoa

Nyt huomaa, että paraneminen etenee. Päivä päivältä olo on reippaampi. Särkylääkkeet jätin pois, koska kivut eivät enää ole niin kovia. Tosin yöunet huononivat lääkityksen lopetuksen myötä. Aloitin taas Tamofen tabletit, en halua pitää niissä liian pitkää taukoa. Saattaahan olla, että nämäkin osaltaan huononsivat yöunia.
Suurimmat vaivat on tällähetkellä leikatun puolen kainalossa. Kainalosta on lihan joukosta kaiveltu verisuonia, jotka yhdistettiin siirteen verisuoniin. Sen kyllä huomaa, että kaiveltu on. Kainalo on tosi arka ja rintaliivien reuna ikävästi hinkaa arkaa aluetta. Määrättyjä jumppaliikkeitä olen tehnyt vähän laiskasti osittain juuri tämän kipeän kainalon vuoksi ja jumpan puutteen taasen huomaa käden liikeratojen vajeena. Kättä en saa taivutettua lähellekään suoraksi.

Pieniä kotitöitäkin olen pikkuhiljaa alkanut touhuilla. Pyykinpesu- ja astianpesukoneen täyttöä ja tyhjentelyä, kovin hitaasti ja varoen kylläkin. Vatsanahka on edelleenkin niin pinkeä, että sekin rajoittaa liikkumista. Tietysti varon myös haavoja, etteivät ne repeile mistään kuroitteluista.

Ulkona olen käynyt pienillä kävelylenkeillä miehen kanssa. Me mennään kuin joku vanhuspari, hitaasti hissutellen ja käsikynkkää. Yksin en ole vielä uskaltanut ulkoilla. Vähän pelottaa, että jos kaadun, niin en pääse itse ylös tai jos kesken matkaa iskeekin väsy, enkä jaksaisikaan takaisin kotiin.
Onneksi nyt ei ole kovinkaan liukasta.

Voikaahan kaikki hyvin.

Ystäville

2012-02-14T11:32:00.000+02:00

Hyvää Ystävänpäivää!

Paikattu Molla-maija

2012-02-09T10:32:00.000+02:00

Leikkaus on ohi.
Kaikki meni varmastikin ihan kuten käsikirjoitukseen oli merkitty. Vielä olo on kovastikin hutera ja kroppa näyttää paikatulta mollamaijalta, joka on lisäksi jäänyt rekan alle. Mustelmia on mahdottomasti ja haavat kipeät, joten kivivtystä ja kolotusta tuntuu pitkin kroppaa.

Sairaalaan menin puolelta päivin ennen leikkauspäivää, varustettuna isolla nipulla uusimpia lehtiä. Ennen osastolle menoa käväisin labrassa verikokeissa ja sitten osastolle. Sain oman huoneen, missä oli oma kylppäri ja telkkari, josta olin oikein tyytyväinen. Seuraavaksi käytiin hoitajan kanssa valikoimassa sairaalavaatteet. Mallisto on edelleen sama klassinen pyjama- aamutakki- tohvelit, kuin on ollut viimeiset 30 vuotta. Tuntuu, että osa vaatteista on jopa tuon 30 vuotta kierrossa olleita. Sitten kirurgi tuli kertomaan leikkauksesta ja piirteli tussilla koko keskivartalon täyteen mystisiä viivoja ja pallukoita. Lisäksi hän haki ultraäänellä verisuonien paikkaa vatsasta ja merkitsi myös ne tussipiirroksilla. Tämän jälkeen kävin keuhkokuvilla. Toinen leikkaava lääkäri kävi esittäytymässä ja hoitajat harjoittelivat uuden hoitolaitteen käyttöä.
Loppupäivä olikin vain ajantappamista.

Seuraavana aamuna oli aikainen herätys. Suihkuun, karvojen ajelut, teippaukset kantapäihin ja alaselkään (estävät kuulemma hiertymiä pitkän leikkauksen ja vuodelevon aikana) , tukisukat jalkaan, leikkauspaita päälle ja esilääkitys kitusiin. Sitten jo kyyditettiin maanalaista käytävää pitkin toiseen sairaalaan leikattavaksi.
Seuraava muistikuva onkin heräämöstä. Oli mukava huomata, että katetri ja dreenit oli laitettu paikoilleen vasta kun olin nukutettuna, joten oli fiksusti vältetty näiden laiton kivistykset. Ensimmäiset tuntemukset oli, että huulet oli tosi kuivat ja hirmuinen jano. Letkuja oli tosi paljon: pissakatetri, 3 dreeniä, 2x kipupumppuja haavoihin, nestetippa, antibioottitippa, sormessa sykemittari ja haavoista tulevat anturit, jotka oli liitetty tietokoneelle, nämä mittasivat haava-alueiden happipitoisuutta ja lämpötilaa. (uusi laite, jota hoitajat olivat edellisenä päivänä harjoitelleet). Heräämössä otettiin verikokeita, ruutattiin kipulääkkeitä tarpeen mukaan ja seurattiin tilannetta. Pientä dramatiikkaakin oli, kun tuli palohälyytys. Siinä hoitajat pohtivat, onko kyseessä tositilanne vaiko turha hälyytys. Turhia hälyytyksiä on kuulemma tullut useita taannoisen tulipalon jäljiltä. No tällä kertaa hälyytys oli turha, mutta jo heti seuraavana päivänä olikin joku käryävä hissin hihna aiheuttanut todellisen tulipalovaaran.

Yöllä pääsin osastolle. Oli erikosta, että yöllä talossa ei ollut henkilökuntaa potilassiirtoihin kuin yksi, toinen piti hälyttää kotoa, joten tämän vuoksi osastolle pääsy venyi. Matkanteko oli aika kärsimystä, kun mennä rymisteltiin epätasaista käytävää pitkin toiseen sairaalaan. Sänky oli niin leveä, että en meinannut letkuineni mahtua ollenkaan hissiin. Pelkäsin, että kaikki letkut irtoavat, kun jäivät milloin mihinkin kiinni matkan aikana.
Lopulta kuitenkin pääsin takaisin yksiööni. Tästä eteenpäin pari vuorokautta hoitajat kävivät tunnin välein katsomassa tietokoneen näyttämät lukemat, mittaamassa katetrin ja dreenien keräämät nestemäärät ja tökkimässä uutta rintaa, joten nukkuminen oli tosi katkonaista.

Seuraavana päivänä huoneeni oli kuin juna-asema, porukkaa lappasi aivan tauotta. Oli lauma kandeja lääkärikierrolla, fysioterapeutti, tutkija, joka keräsi dreeninesteitä, kandi tekemässä haastattelua, leikannut kirurgi, hoitajia tekemässä tunnittaista tarkastusta ja sairaala-apulaisia tuomassa neteruokaa ja siivoamassa. Lisäksi mies ja pojat kävivät katsomassa. Pojat olivat vähän järkyttyneen näköisiä, taisin olla melko hurja näky maatessani siinä letkuineni.

Pikkuhiljaa päivien edetessä pääsin eroon letkuista. Onneksi dreenienkin tuotto kävi lopussa niin pieneksi, että nekin kaikki poistettiin ennen kotiinlähtöä. Verisuonet olivat taas kovilla. Käsivarret ovat aivan mustelmilla, kun kanyylien lisäksi verikokeita piti ottaa joka päivä, eikä toimivia suonia tahtonut enää löytyä. Päivärytmiin kuului lisäksi fysioterapeutin määräämä uimarenkaan puhallus, tämä kuulemma estää keuhkokuumeen syntymistä. (Keuhkokuume on vaarana pitkän vuodelevon aikana) Myös pientä jumppaa piti harrastaa.

Viimeisnä sairaalapäivänä poistettiin napatikit, joistain kohdista haava ei kylläkään ollut aivan ummessa, mutta tikit kuitenkin poistettiin ja napa teipattiin. Hoitohenkilökunta oli todella ystävällistä ja hoito hyvää, joten pyysin miestä hakemaan saherkakun hoitajille lähtöpäivänä. Mukaani osastolta sain tukiliivin vatsan ympärille ja rintaliivit, jotka tukevat leikkaushaavoja.

Lopputulos
Uusi rinta ei nyt ole kovinkaan kummoinen, mutta en suuria siltä odottanutkaan. Aluehan on vielä kovin turvoksissa ja haavat tuoreita, joten näkymä ei ole mitenkään kaunis. Lisäksi rinnathan ovat vielä aivan eriparia, mutta asia paranee aikaa myöten. Kirurgit lupasivat jos rinnat ovat vielä kovin eriparia uuden nännin tekovaiheessa, voidaan tehdä pieni korjausleikkaus.
Mutta mahtava yllätys oli miten upean vatsan sain! Kaikki ylimääräinen löllö on poissa ja vatsa on niin litteä ja pinkeä, että soi. Vaikka toipuminen on hitaampaa ja kivut suuremmat tällä menetelmällä kuin jos uuden rinnan tarpeet olisi käännetty selästä, taidan silti tuon vatsan takia kärsiä vähän extraa ilomielin.

Nyt kotona otan vielä kovin iisisti, lähinnä makoilen ja katselen telkkua. Kovin pitkään en vielä jaksa olla pystyasennossa, mutta sairauslomahan on sitä varten, että saa hyvällä omallatunnolla huilia. Onneksi muutossa hankittiin uusi sänky, mikä on tavallista korkeampi ja varustettu moottorilla, joten nukkuma-asentoa saa hyvin säädeltyä ja ylösnousu on helpompaa. Särkylääkkeitä nappailen ja nekin varmasti väsyttävät ja tekevät vähän huteran olon. Kivuista huolimatta olen tyytyväinen, että leikkaus tehtiin.

Nyt pitää taas mennä vähän vaakatasoon. terkkuja kaikille!

Korjausleikkausta odotellessa

2012-01-28T17:41:00.000+02:00

Keula kohti uutta kokemusta.

Onpa vierähtänyt tovi jos toinenkin viimeisestä postauksestani tänne. Tässä välissä on tapahtunut elämässämme suuria muutoksia. Luovuimme omakotitalostamme ja samalla irtauduin paljon iloa antaneesta puutarhastani. Puutarha- vaikka sen suunnittelu ja hoito toi paljon iloa ja tyydytystä kauneudenkaipuuseeni, oli se samalla suuri työmaa. Viime kesänä mittani tuli täyteen. En enää jaksanut panostaa puutarhaan sen vaatimaa määrää, enkä missään nimessä halunut sen joutuvan huonolle hoidolle, joten päätimme myydä talomme. Kaipa syöpähoidotkin ovat yhtenä tekijänä iän karttumisen lisäksi, ettei enää tuntunut puhtia riittävän kaikkeen. Nyt voimme huoletta lähteä mökille vaikka pidemmäkisikin aikaa, eikä tarvitse kantaa huolta talon ja puutarhan hyvinvoinnista.

Loppuvuosi menikin muuton ja remontin merkeissä. En ehtinyt osallistua edes pallopäiden pikkujouluun Tampereella, mutta onneksi Tiina oli tehnyt hyvän pöytäkirjan. Pöytäkirjaa lukiessa pääsi hyvin mukaan tunnelmaan.

Nyt olen pitänyt muutaman päivän lomaa, huilinut ja keränyt voimia tulevan korjausleikkauksen varalta. Menen sisälle TYKSiin 31.1. ja leikkauspäivä on seuraava eli 1.2. (hui, aika pian)

Tamofenin lopetin jo jouluna, koska leikkauskutsussa käskettiin lopettamaan lääkitys kuukautta ennen. Lääkityksen lopetus aiheutti samat vaivat kuin aloituskin, kuumat aallot ja hikoilu lisääntyi taas huomattavasti. Johan tässä välillä oireet jo olivatkin lievemmät. Lisäksi lopetin kalaöljykapselien nappaamisen, koska jostain olin lukenut, että ne saattavat huonontaa hyytymistekijöitä ja näin lisätä vuotoa leikkauksessa.

Uuden rinnan ainekset leikataan vatsamakkarasta, joten ehkäpä saan uuden rinnan lisäksi litteän vatsan ;)

Kirjoittelen kuulumisia kunhan leikkaus on ohi.

Vointeja kaikille.

Yksin kotona

2011-07-04T22:49:00.000+03:00

Kuvan nappasin viime viikonloppuna mökkirannassa.

Tämän viikon olen kotona ihan yksikseni. Kaksoset ovat partion kanssa viikon purjehduksella ja esikoinen on miehen ja Ainon kanssa mökillä remontoimassa. Ennen olin aina vähän peloissani jos jäin ihan yksin taloon, mutta nyt olen oppinut nauttimaan siitä, ettei tarvitse passata ketään, vaan saa touhuilla omiaan ja ihan omaan tahtiinsa. (Työ nyt vähän haittaa omia touhuja). Nyt kun on niin lämmin ei tee mieli edes kokata mitään vaan hain kaupasta valmiita salaatteja ja muuta helppoa murkinaa. Mutta onhan se sitten taas mukavaa kun porukat palaavat kotiin.

Juhannusta

2011-06-22T21:59:00.000+03:00

Juhannusruusut ehtivät jo kukkia meillä, mutta tässä kuva pioneista , mitkä kukoistavat juuri tällä hetkellä.

Alkukesä on mennyt huomaamatta. Pieniä projekteja olen puuhaillut, mutta muutoin aika on vain jotenkin hurahtanut. Syöpähoitojen vuositarkastuskin oli ja meni, eikä onneksi aiheuttanut mitään suurempia väristyksiä. Kaikki oli tutkimusten mukaan kunnossa. Korjausleikkausta varten ollut kirurgin konsultaatioaika on lykkääntynyt jo monesti, koska kirurgi on ollut estynyt. Nyt tämän hetkinen aika on heinäkuun alussa, mutta katsotaan toteutuuko se. Itse korjausleikkaukseen en kyllä voi mennä ennen kuin ensi vuoden alussa, koska meillä töissä on syksyllä tulossa suuria uudistuksia ja haluan olla mukana niihin liittyvissä koulutuksissa.

Yksi unelma on taas toteutunut, me hankittiin purjevene. Meri on ollut aina minulle tärkeä ja nyt päästään reissaamaan koko perhe pienille purjehdusretkille kun veneessä on makuupaikat viidelle.

Kuvassa vene vielä telakalla ilman mastoja, mutta nyt olemme jo vähän kokeilleetkin että se kelluu.

Nyt toivotan teille kaikille oikein kivaa Juhannusta!

Osa-aikalisä

2011-03-17T19:59:00.000+02:00

Tänään tuli ammattiliittoni Pardian jäsenlehti ja siinä pisti silmään artikkeli osa-aikalisästä. Tämä työn keventämismuoto on ainakin minulle aivan uusi asia.
Osa-aikajärjestelmä mahdollistaa henkilön siirtymistä kokoaikatyöstä osa-aikatyöhön. Systeemi toimii samalla periaatteella kuin vuorotteluvapaakin- työajan vähennetylle osalle pitää palkata työtön työnhakia, muttei välttämättä samaan työtehtävään mistä työaikaa on vähennetty.

Lisän maksamisen edellytyksenä on sopiminen työnantajan kanssa asiasta, työ-ja elinkeinotoimiston suostumus (maksavat lisän) ja että henkilön kokoaikainen palvelusuhde on kestänyt vähintäin vuoden ennen osa-aikatyöhön siirtymistä. Työaikaa tulee vähentää 40-60 prosenttiin kokoaikatyöstä. Työnantajan kanssa voi sopia, miten työajan lyhennys toteutetaan. Mahdollista on lyhentää päivittäistä työaikaa, tehdä lyhennettyä työviikkoa tai olla esimerkisi viikon työssä ja viikon vapaalla.
Osa-aikalisäjärjestelmän kautta henkilö saa osa-aikatyön palkan lisäksi osa-aikalisää, mikä on 50% henkilön kokaikatyön ja osa-aikatyön palkan erotuksesta. Lisä määritellään osa-aikatyöhön siirtymistä edeltäneen 12 kuukauden kokoaikatyön palkan keskiarvona.
Esim. Jos normaali palkka on 2400e. Osa-aikatyön palkaksi tulee 1200e ja osa-aikalisää 600e =1800e. Jos työaikaansa on vähentänyt puolella. Keskimäärin järjestelmä turvaa 75 prosenttisesti aiemman palkkatason.

Lisää voidaan maksaa enintäin 12 kuukautta. Ennen uuden osa-aikalisän mahdollisuutta on oltava taas kokoaikatyössä 12kk.
Osa-aikalisää haetaan siltä työ-ja elinkeinotoimistosta, jonka toimialueella työpaikka sijaitsee tai siltä työ- ja elinkeinotoimistolta, jonka työnhakija osa-aikalisän kautta työllistetään.
Hakulomakkeita saa työ-ja elinkeinotoimistosta. Liitteiksi tarvitaan työnantajan antama todistus osa-aikaisuutta edeltävältä 12 kk:n kokoaikatyön palkasta sekä osa-aikatyön palkasta.

Tämähän tuntuu oikein hyvältä vaihtoehdolta vuorotteluvapaalle jos työelämä alkaa tuntua liian rankalta.

ppp-projektiin paluu

2011-03-08T20:54:00.000+02:00

Heips,
Nyt kun aurinko näyttäytyy useammin ja ilmassa on selvät kevään merkit, alkaa taas pölyyntynyt ppp-projekti hiippailla mieleen. Netistä löysin tämän kalorilaskimen, sen avulla olen tänään laskenut syötävieni kalorit. Hauskaa ja hyvin valaisevaa http://kalorilaskuri.fi/ravintosisalto

Lisäksi liikuntasuoritukset voi merkitä tänne: http://www.itsevalmennus.fi/ ja seurata liikutasuoritusten tehoa ja määrää.

Eilen hankin askelmittarin ja sekin vähän innostaa ottamaan edes muutaman ylimääräisen askeleen.
Tänään mittariin kertyi 9252 askelta.

Eikä tässä vielä kaikki. Olen hankkinut myös tällaisen.

Nyt kun on mittarit, pelit ja vehkeet toivon myös tahdonlujuutta mussuttelupuoleen. Katsotaan tuleeko nyt toisella yrittämällä mitään tulosta vai jääkö uhoomiseksi.

Vointeja kaikille!

Aurinko armas

2011-03-04T20:01:00.000+02:00

Ahh, vihdoin pakkaset laskivat ja aurinko lämmittää kinokset lätäköiksi.
Tarmokkuus alkaa lisääntyä suoraan verrannolisena päivänvalon lisääntymiseen. Ihanaa kun ulkona ei tarvitse kulkea hartiat korvissa kylmissään, vaan saa lämmitellä poskia auringossa.
Työteveydestä tuli verikokeiden tulokset ja niiden mukaan ollaan ihan terveiden kirjoissa. Kilpirauhasarvotkin olivat suositusten mukaiset. Larvikataria se vain taisi olla tuo viime viikkojen vetämätön olo.

Edellispäivänä oltiin työporukan kanssa lajitutustumassa kahvakuulailuun. Nyt on kuulkaas jalat ja peffa niin kipiät, että. Tällainen kipu on siitä mukavaa, että sen tietää mistä johtuu.
Pitkään vaivannut kantapääkipu on vihdoin hellittänyt, sitä en tiedä onko aika parantanut vai oliko jalkafysion venyttelyistä ja jalkapohjan kinetisteippauksesta tullut apu. Kumpi vain, mutta olen kyllä tosi onnellinen, kun voin taas kävellä ilman suurempia vaivoja kantapäässä.
Se on taas viikonloppu ja relausaika.
Oikein hyvää viikonvaihdetta kaikille ja voikaahan hyvin.

Talvilomalla

2011-02-24T14:39:00.000+02:00

Talvilomaviikko alkaa olla jo loppusuoralla. Pakkasta on ollut vähän liian paljon, jotta olisin täysin voinut nauttia lumisesta luonnosta ja auringonpaisteesta. Vaikka muutoin toppaisikin itsensä miselinukoksi, naama jäätyy silti. Lomapäivät ovat sujuneet hyvin verkkaisesti, kotona möllötellessä ja sukkaa kutoessa. Kirjaimellisesti.
Jonkillainen alavire on päällä, enkä oikein tunne olevani täydessä terässä. Mahtaakohan olotila olla enää koskaan samanlainen kuin ennen hoitoja. Kaikenlaisia epämääräisiä tuntemuksia on pitkin päivää ja väsymys on jatkuva. Onko tähän nyt sopeuduttava, että elo on nyt tästä lähin tällaista vai vieläkö toipuminen on kesken? Sanotaan, että naisen elimistön kestää palautua raskaudesta kaksi vuotta, kauankoahan kestää toipua syöpähoidoista?

Hyvää ystävänpäivää !

2011-02-13T18:29:00.000+02:00

Iloitaan huomenna kaikista ystävistämme.
Kiitos kanssakulkijoille!

Kirpsakkaa keliä

2011-02-13T17:07:00.000+02:00

Heips
Terveisiä täältä hyytävästä pakkaskelistä.
Taas on vierähtänyt tovi kuulumisten päivityksestä. Arki junnaa tasaisena, joten paljoa ei uutta kirjoitettavaa ole ilmaantunut. Elämä on taas sitä samaa jatkumaa: aamulla väsyneenä ylös- pikaiset kaffet- poikien herätys ja naputus: syöppäs nyt, pueppas nyt, kampaahan tukka, missäs on sun hanskat, muista ottaa reppu- sitten töihin- naputtele päivä tietokonetta, välillä ruokatauko ja kaffepaussi- kotiin, tee ruuat, vahdi läksyt, lataa pyykkikone, järjestele paikkoja ja pientä tv: n töllötystä- iltapalaa pojille ja naputusta; syöppäs nyt, aamulla on aikainen herätys, pueppas nyt se yöpuku, pese hampaat ja hoida vessahommat- onko nyt varmasti kaikki huomiset kirjat repussa?, kun trio on pedissä on hetki aikaa pilkkiä taas tv:n äärellä ja sitten on aika laittaa itse maaten- herää klo 24, herää klo 02 valveilla 1-2 tuntia, herää klo 05 ja joko vielä pieni nukahdus tai vääntelehtimistä kello kuuteen ja taas väsyneenä ylös. Tätä samaa taas seuraavana päivänä.

Onhan se onni, että on terveet pojat, vakituinen työ, terveyttä sen hoitamiseen ja taattu toimeentulo, mutta jotenkin tuo pakonomainen , muottiin valettu päivärytmi välillä tuntuu vähän tympeälle.

Kaiketi nuo huonosti nukutut yöt nahistuttavat pikkuhiljaa. Jatkuva väsymyksen tunne lannistaa.
Ensi viikolla on työkokeilun tiimoilla taas seurantakäynti työterveyslääkärille- täytyy muistaa pyytää verikokeille, jotta saadaan poissuljettua syyt, joita ei sanota ääneen, vetämättömälle olotilalle.
Tulispa nyt jo kevät, tämä jatkuva pakkassääkin alkaa jo ottamaan pannuun.

Tulihan mutinaa kerrakseen.
Voikaahan hyvin kaikki kanssasisaret ja muutkin lukijat.

Hei taas

2011-01-28T23:18:00.000+02:00

Kuva viimekesän Tanskanreissulta
Onpa vierähtänyt aikaa viimeisestä kirjoituksesta. Kovasti kiitoksia vielä kaikille Tampereella tavatuille blogiystäville mukavasta illasta ja Pirtsikalle kyydistä. Kivaa oli.

Arki on tosiaankin pitänyt niin kiireisenä, etten ole saanut aikaiseksi päivittää blogia.

PPP-projekti on edelleen lähtökuopissa. Kaikenlaisia verukkeita voisin esittää, mutta tahdonvoiman puute on se suurin este projektin etenemiselle. Myönnettävä on.

Huonosti nukutut yöt ottaa välillä voimille ja väsyneenä tekee niin pahuksesti mieli kaikkea hyvää.

Onneksi ensi perjantaista alkaa keveämpi jakso- alan viettämään kesälomapäiviä perjantaisin ihan pääsiäiseen asti ja pääsiäisenä on pidempi yhtäjaksoinen loma. Käytän pois kaikki pitämättömät kesälomapäivät, nyt ne tulevat tarpeeseen ja näillä pidennetyillä viikonlopuilla jaksankin varmasti taas paremmin työviikot.

Hyvää viikonloppua, voikaahan hyvin1

Ulko on niin pal kaunist

2011-01-05T15:15:00.000+02:00

Kuten otsikossakin jo tokaisin, meillä on jopa täällä Lounais-rannikollakin niin kauniit talviset maisemat kuin lapissa asuisi. Havut on paksun lumipeitteen kuorruttamina ja lehtipuutkin ovat tänään saaneet kuuraa yllensä. Jopa kalpea aurinkokin yrittää kumottaa pilvikerroksen läpi. Tosi upeeta.

Pikkuhiljaa olen ryhtynyt taas ppp-projektin mukaiseen ruokavalioon. Vain muutama jouluinen konvehti on enää eksynyt suuhun. Keitettiin miehen kanssa kattilallinen kaali-vihanneskeittoakin, jolla tunnetusti saa aineenvaihduntaan liikettä. Tänä aamuna kävin ensimmäisen kerran puntarissa sitten aikalisän. Olin todella iloisesti yllättynyt kun mittari ei näyttänytkään niin suuria lukemia kuin pelkäsin, vaan näyttö esitti 67,6 kg.
Tästähän on ihan hyvä jatkaa. Housun vyötärö kiristi jo siihen malliin, että uskoin lukemien olevan ainakin pari kiloa enemmän, mutta ehkä kiristys on vain jotain sekalaisen ruokavalion aiheuttamaa turvotusta.

Eilen sain odottamani kirpparipaikan ja nyt onkin ollut puuhaa myytävien silittämisessä ja hinnoitteluissa. Onneksi kirpparipaikka vapautui nyt lomaviikolla, niin ehdin rauhassa haeskella myyntiin menevää rompetta.

Jalkavaivat tuntuu vähän helpottavan. Ennen joulua työpaikkalääkäri antoi lähetteen jalkafysioterapeutille, joka antoi hyviä venyttelyohjeita ja tuntuu venyttelyistä olleen apua. Tosi mukavaa hoitoa tuo jalkafysioterapeutilla käynti oli, kun nuori poika hieroi jalkapohjia. :)

Hyvää Uuttavuotta ystävät!

2010-12-31T19:07:00.000+02:00

Meillä pihalla jo paukkuu ja rätisee, kun pojat on päässeet ulos poksauttelemaan räjähteitä. Mies on esiliinana ja suojalasien käytön asetin ehdoksi ilotteluun, joten toivottavasti kaikki sujuu turvallisesti.

Etelän lomaviikkojen jälkeen olin viikon töissä ja ensi viikko onkin taas lomaa. Ohjelmassa on loppujen matkavaatteiden pesua ja kaamean pyykkivuoren silitystä. Pitää myös käydä kurkkimassa kirpparilla josko siellä olisi tyhjää myyntipöytää. Myyntiä odottelee taas vuori pojille pieneksi jääneitä vetimiä.

Tämä viikonvaihde on vielä vapaata syöpöttelyä ja lojumista, mutta 10.1. alkaa jumpat ja ryhtiliike ppp-projektiin. Kevätkaudeksi vaihdoin joogan zumbaan. Joogaa olisi muutoin ollut kiva jatkaa, mutta nyt kun olen työssä täydet tunnit, joogan aikataulu ei enää sopinut. Harmi.

Nyt haluan toivottaa teille jokaiselle oikein hyvää ja onnellista uuttavuotta!

Aikalisä

2010-11-21T21:39:00.000+02:00

Nyt minun on pakko ottaa pieni aikalisä ppp-projektiin. Kivoja tilaisuuksia hyvillä tarjoiluilla on tässä joulun alla niin paljon, etten halua pilata hauskoja juhlia ja ruokanautintoja huonolla omallatunnolla syödyistä kaloreista. Jatkan painon tarkkailua sitten joulun jälkeen. (Hyvä uuden vuoden lupaus)

Perjantaina olin herkuttelemassa Svenska klubbenilla, lauantaina naapurissa maistelemassa juustoja ja tänään on käyty juhlimassa kahdet synttärit kakkukahvineen, joten en edes viitsi käydä puntarilla, tulos on arvattavissa jo etukäteen : (

Tämän projektimme "äiti", rk on kylläkin kunnostautunut hienosti ja saanut painoaan alennettua normaalipainoon. Ja ilmeisesti jos lunta vaan piisaa pääkaupunkiseudulla hyvä tahti jatkuu suksien siivittämänä. Hieno itsekuri.

Ilmoitelkaa vaan ppp-tuloksia kommenttiin, niin ryhmäläiset voivat niitä käydä vilkuilemassa, vaikken itse nyt muutamaan viikkoon harrastakaan punnitusta.

Mukavaa viikkoa kaikille ja voikaahan hyvin!

Isänpäivää

2010-11-14T21:14:00.000+02:00

Lukemat puhukoon puolestaan- laitoin vähän kynsilakkaa varpaisiin parantamaan kuvaa :)

Tähän mennessä ppp-läisistä raportoineet: rk on saanut hävitettyä puolisen kiloa ja Tiina vaikkei vielä hoitojen aikana mitään dieettiä saakkaan aloittaa, on päässyt samoihin lukemiin kuin ennen allinclusive-viikkoa.
Tänään on pitänyt hemmotella miestä herkuilla isänpäivän kunniaksi ja käyty kakkukahveilla papan luona.
Perjantaina tiedossa seuraavat syöpöttelyjuhlat, toivottavasti tämä painonpudotus ei mene ihan kokonaan pyllylleen ja käänny painonnostokisaksi.

Hyvää viikkoa kaikille!

Levottomat jalat

2010-11-13T21:59:00.000+02:00

Eilen oltiin miehen kanssa hauskoissa kekkereissä ja kun hienoa piti olla, laitoin jalkaan oikein korkkarit ja niillä tanssin useammankin tahdin. No sitten yön sain kärsiä kaksin verroin noistakin tanssahteluista, pohkeet kramppasivat ja jalkapohjasta veti suonta lähes yö läpeensä. Että potutti. Miten sitä pitää koko ajan saada jotain krämppää toisensa perään. Nyt kun kädet alkavat jo olla suht hyvät, nuo jalkavaivat ovat olleet päällä. Maanantaina olin normaalisti jumpassa ja nyt kun oli jo liukasta en ollut työssä polkupyörällä, päätin jumpan jälkeen kävellä kotiin. Virhetikki. Vasen kantapää tuli ihan älyttömän kipeäksi, tuskin pystyin seuraavana aamuna astumaan sen varaan. Tämän viikon jumpan ja joogan olen jättänyt suosiolla väliin ja loppuviikosta kantapää olikin jo parempi, joten uskalsin jo laittaa nuo korkkarit juhliin.

Tämä tönkköjalkaisuus alkaa jo pikkuhiljaa pänniä. Edelleenkin liikkeeelle lähtiessä jalkapohjat sattuvat ja jalat tuntuu jäykiltä, mutta muutaman askeleen jälkeen alkaa sitten jo sujua. Se on ollut tätä samaa jo kesästä asti. Olen koittanut magneesiumia, mölleriä nivelille, hainrusto-vihersimpukkakapseleita, kylmägeelejä, välillä pitää napsia jopa buranaa, mutta homma vaan jatkuu ja jatkuu, välillä hankalammin oirein ja onneksi- välillä lievempinä. Ottaa panuun, kun jalat ovat mieluisin menopelini, olen aina tehnyt kävelylenkkejä ja kulkenut paljon työmatkojakin jalkaisin ja nyt ne ei pelitä.
Maanantaina on aika työterveyslääkärille työkokeilun loppumisen vuoksi, mutta pitää taas ottaa jutuiksi myös nämä jalkavaivat josko niitä pitäisi oikein alkaa tutkimaan.

Ohari

2010-11-09T19:02:00.000+02:00

Kyllä nyt nolottaa. Viikonlopun punnitus muka "unohtui". En vaan saanut jalkoja kulkeutumaan vaa-an (kirjoitetaankohan se noin?) suuntaan. Alitajunta varmastikin ilmoitteli, että mittari ei nyt anna mitään ilon aihetta. Laivareissun syöminkien ja juominkien dagenefter-tunnelmissa meni sunnuntaikin pizzan, suklaan ja Pepsin merkeissä.
Lueskelin noita viimeisimpiä kommentteja- sama ppp-projektin repsahdus on tainut käydä useammassakin osoitteessa- voi meitä! Mitenköhän me saadaan uusi tsemppaus aikaiseksi ja painonpudotus taas jatkumaan??? Saakeli kun harmittaa, alku kun lähti niin mukavasti käyntiin.

Meillä satoi tänään lunta ja maa on nyt valkoinen. Ikkunanäkymä on huomattavasti valoisampi kuin vielä viikonloppuna, kaunista.

Kyl on pimiä

2010-11-04T19:55:00.000+02:00

Kumma juttu, heti kun marraskuu alkoi, muttui myös ilmat niin harmaiksi ja ikäviksi eikä ikkunasta näy kuin mustaa ja olo tuntuu ihan vetämättömältä. Eilenkin poljin töistä kotiin sellaisessa syysmyrskyssä, että jo luulin uupuvani matkalla. Tuntuu, että kohta mukavuus voittaa kuntoilun ja siirryn bussimatkustajaksi. Ainakin sitten kun tiet alkavat jäätyä lopetan pyöräilyn. Päätetty!

Uutisissa ilmoitettiin infulenssarokotusten alkaneen. Muistan elävästi, kun vuosi sitten jonotettiin sikapiikkiä pienessä paniikissa, että ehdin saamaan piikin ennen sytojen alkua. Nyt en taida käydä hakemassa rokotusta, enhän enää kuulu edes riskiryhmään ja se viime vuoden vouhotus tuntui vähän ylireakoinnilta.

Työajan pidennyskin tuntuu paljon enemmältä kuin ne todelliset pari tuntia nyt kun kelloja siirrettiin talviaikaan. Nyt alkaa jo aavistuksen hämärtyä kotiin pääsyn aikaan. Sohva tuntuu niin paljon houkuttelevammalta iltaisin kuin lenkille lähtö pimeään tihkusateeseen. Mitenköhän ppp-projektin käy, kun on noita kekkereitäkin syöminkineen tiedossa lähes joka viikko jouluun saakka- auts, joulukin on tulossa- ja liikkuminen vähenee.

Tulipa rutinavoittoinen kirjoitus, taidan olla väsynyt.
Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Vihdoin vähän vähemmän

2010-10-31T12:47:00.000+02:00

Huh, tämän viikon punnituksessa on sentään vähän pienempi lukema kuin parina edellisenä sunnuntaina.

Tähän mennessä raportoineet ppp-läiset ovat kaikki saaneet miinusmerkkisen tuloksen, hyvä me!

Kitsune -300g, minä - 500g, tee -700g ja voittaja rk kokonainen kilo, hienoa.

Täytyykin tämän meidän tempauksen lopuksi laskea kaikki pudonneet kilot yhteen, siitä voi tulla ihan komia luku, Sannahan on hävittänyt elopainostaan jo aikamoisen kantamuksen.

Eilen meillä oli vihdoin se odotettu kurssitapaaminen ja paikalla oli mukavasti puolet kurssilaisista. Kyllä olikin taas hauska ilta, parannettiin maailmaa ja muisteltiin vanhoja syömisen ja viinilasillisten kyydittämänä.

Naurettiinkin niin paljon, että jokaisen elämä sai varmasti jatkoa useita päiviä.

Nyt kalenterini onkin täyttynyt kaikenmoisista riennoista niin, että lähes joka viikon vaihde jouluun asti on jotain hauskaa tiedossa. Ehkä alkava kaamoskausi hurahtaa nopeasti ohi kun on paljon kivoja tapahtumia ja joulun jälkeen alkaakin yleensä aurinko taas näyttäytymään useammin.

Huomenna alkaa työkokeilun 6:n tunnin kuukausi. Alkava marraskuu onkin työkokeilun viimeinen jakso.

Nyt pitää kaivaa imuri esiin ja alkaa häätämään pölypalloja nurkista.

PPP-läiset itsekuria! Ja kaikille hyvää vointia alkavalle viikolle.

+ - 0

2010-10-24T21:03:00.001+03:00

Yllätyin tämän päivän punnitustuloksesta. Pelkäsin jo, että paino olisi vähentymisen sijaan lisääntynyt, mutta tuo sama viimeviikkoinen paholaisen lukuhan sieltä tupsahti mittariin jälleen.

Menneellä viikolla olen kyllä ollut melko huolimaton suupalojen suhteen. Niin on tullut naposteltua sipsejä kuin namuja ja suklaatakin. Onneksi ei tuho ole ollut tämän suurempi.

Liikuntasuoritukset ovat olleet lähes ennallaan paitsi tiistaina ei ollut jumppaa ja parina päivänä työmatka meni bussissa istuskellen kun ilma oli niin surkea.

Monipuolisesta liikunnasta huolimatta tutut kipuilut ovat jatkuneet. Jalkapohjat sattuvat liikkeelle lähtiessä ensimmäiset askeleet ja kädet aina välillä antavat tuntemuksia. Nämä vaivat ovat jatkuneet sytostaattidouppauksesta välillä lievempinä ja välillä vahvempina, mutta kyllä niiden kanssa on jo oppinut elämään.

Enää on viikko jäljellä työkokeilun 4 tuntista päivää. Marraskuussahan tuntimäärä nousee 6:een. Nopeasti ovat nämä pari kuukautta töissä hurahtaneet. Sen työ on aiheuttanut, ettei kotona enää ehdi niin paljoa blogeja seurata. Nyt kun työpäivän jo tuijottelee pääteruutua monesti ei sitten enää illalla jaksa istahtaa koneelle.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille, voikaahan hyvin!

P.S. Meni tämä blokkaus vähän myöhäiseksi, kun piti katsella salsaavia tanssijoita töllöttimestä.
Monet olivatkin ehtineet kirjaamaan tuloksensa edelliseen. Sannalla tuntuu olevan edelleenkin kova tahti päällä. Me rk:n kanssa ollaan nyt vähän jumiuduttu entisiin lukemiin. Muilla ppp-läisillä hyvä tahti päällä.
Hienoa flikat!

Paholaisen luku

2010-10-17T14:15:00.001+03:00

Perhana sanon vaan. Meillä pojat olivat viikonlopun poissa ja me miehen kanssa vietettiin laatuaikaa ja herkuteltiin koko viikon vaihde ja heti se näkyy puntarissa. tällaisena paholaisen lukuna Hitsi!
Perjantaina oltiin leffassa katsomassa Julia Robertsin uusinta elokuvaa, Eat Pray Love- Omaa tietä etsimässä.
Oikein mukava elokuva, kauniita maisemia, ihmissuhdekiemuroita ja henkisen tasapainon etsimistä. Mukana oli myös juuri sopivasti romantiikkaa.
Lauantaina lähdettiin heti aamusta laittamaan mökkiä talvikuntoon ja siivoilemaan sieltä remontin jälkiä. Saaristossa oli jo vähän luntakin, mutta päivän mittaan se kyllä suli kaikki pois. Mökillä saatiin sisustettua uusi makuuhuoneemme ja päätettiinkin jäädä sinne yöksi. Oli oikein mukavaa ja rauhallista, mutta herkuttelun suhteen olisi voinut olla vähän hillitympi.
Nyt täytyy taas ottaa ryhtiliike ja tiukentaa kuuria, että pääsee edes viime sunnuntain tasolle takaisin. Täytyy kai hakea jostain niitä Sannan närhenmunia näytille.

Punnitus 4

2010-10-10T12:41:00.000+03:00

Paino putoaa melko tasaista vauhtia. Nyt nuo menetetyt kilot alkaa jo tuntumaan olotilassakin, enää ei kenkiä pukiessa pallea ota niin kovasti vastaan.

En ole syönyt niin kamalan kurinalaisesti, vaan nannaa ja pullaakin olen välillä pistellyt. Ehkä tiukkaa diettiä noudattamalla saisi painoa putoamaan enemmän, mutta elämä olisi jatkuvaa kalorien laskemista.

Liikuntaa olen harrastanut entiseen tahtiin ja olo on muutoinkin ihan hyvä.

Tsemppiä ppp-läisille, jatketaan edelleen sitkeästi kohti tavoitteita.

Tsemppiä myös kaikille, joiden hoidot jatkuvat.

Punnitus 3

2010-10-03T19:10:00.001+03:00

Nyt sain ladattua kuvankin

Jostakin syystä kuvien lataaminen blogiin ei tänään onnistu. Ihan oikeasti- en nyt yritä pimittää punnitustulosta.
Virallinen mittarilukema näytti kameran kanssa 66,8 kg (ilman kameraa 66,3), joten menneellä viikolla pudotusta on tapahtunut vajaa kilo. Syntilistalla on nannan syönti. Laitoin itselleni turhan ison houkutuksen kun torstaina Tampereen Teatterireissulla pistäydyttiin Makeistukussa ja ostin pari muovikassillista namuja. Niistä piti säästellä jouluksikin, mutta tätä menoa pussit ovat tyhjentyneet muutamassa viikossa. : [
Voi tätä ihmisen heikkoa luonnetta!
Liikuntaa harrastettu seuraavasti: maanantaina jumppaa, tiistaina ratsastusta ja jumppaa ja pyörällä työmatkat paitsi torstaina ja perjantaina, tänään tv2:n jumppaohjelman mukaan venyttelyjoogaa.
Viikolla kevennetty dieetti edelleen pitää, mutta nämä viikonloput tahtovat olla täynnä repsahduksia.

PPP-ryhmän viikon punnitustuloksia on osa jo edellisesn postauksen kommentissa.

Meidän poikien koulussa on perjantain viimeinen tunti nimetty pp-tunniksi= ponnistus ja palkinto. Jos on viikon hoitanut koulutehtävät hyvin saa pp-tunnilla pelata tai tehdä jotain muuta mukavaa. Jos taas viikolla on kertynyt 2 unohdusta joko tekemättömien läksyjen muodossa tai unohdusten takia. PP-tunnilla tehdään tekemättömiä läksyjä tai lisätehtäviä. Onkohan minullakin viikon ponnistelujen jälkeen viikonloppuna sellainen palkitsemisen tarve, jolloin helpommin repsahtaa herkuttelemaan. Pitäisi keksiä jokin parempi tapa palkita kuin herkuttelu.

En pääse myöskään kommentoimaan niihin blogeihin, mihin pitää kommentoida omalla gmail-tilillä. Jokin tässä koneessa nyt mättää.

Hyvää viikkoa kaikille!.

Punnitus 1. viikko takana

2010-09-26T16:45:00.000+03:00

Hip hei! Vähennystä on sittenkin tapahtunut pienistä repsahduksista huolimatta. Tosin täässä punnituksessa lähti sukatkin jalasta. Piti ottaa varmanpäälle.

Meillä on taas tänäänkin ollut hieno aurinkoinen päivä, mutta en ole yhtään ehtinyt ulos nautiskelemaan, kun on ollut vimmattu siivouspäivä. Nyt vasta aloin lopettelemaan ja aamulla heti aloitin lehdenluvun jälkeen. Meillä tämä siisteys on kylläkin hyvin lyhytaikainen ilo, kohta on jo pienoinen epäjärjstys valloillaan kunhan pojat lopettavat pleikanpeluun. Vaikka tuota pelaamista niin kovin morkataankin, on siinä se hyvä puoli, ettei pelatessa paikat sotkeennu.

Hienoja tuloksia on jo esitelty ppp-läisten keskuudessa. Hyvä tytöt!

Ensi viikko jatketaan taas niukkaa linjaa ja liikuntaa.

Voikaahan hyvin!

Sinnittelyä ja sortumisia

2010-09-25T16:44:00.000+03:00

Vihreää teetä hautumassa

Kuten jo viime kommentissakin kerroin, liikunnallinen elämä on jatkunut samalla reseptillä kuin ennenkin.
Viikolla on helpompi sinnitellä ruokavalion kanssa, mutta viikonloppuna on näköjään hankalampaa. Pitäisi keksiä kaikenlaista tekemistä, sillä jos lässähtää telkun eteen alkaa heti tehdä mieli kaikenlaista. Myöskään viinilasillista ei kannata nauttia, sillä sen kaveriksi alkaa tehdä mieli suklaata tai jotain juustoa.
Perjantaina kun töissä pistelin palan täykkäriä siitä seurasi heti repsahdus illalla suklaapatukan muodossa. Harmittaa tämä ihmisen heikko luonne.
Pitäisi kuoria ja palotella jääkaappiin valmiiksi esim. porkkanalohkoja välipalaksi.

Tänään Turun messuksekuksessa oli Mega Sale-niminen tapahtuma. Siellä piti olla maahantuojien ja kauppojen jäännöseriä, mallikappaleita ja erikoiseriä hirmuisin alennuksin. Ostin tapahtumaan lipunkin ennakkoon (sinne siis maksoi sisälle) välttyäkseni jonoista, mutta silti jouduin jonottamaan ja tuota pitkää jonoa riitti vielä silloinkin kun olin lähdössä pois. Itse tapahtuma oli täydellinen floppi. Myyjiä oli vain yhdessä messuksekuksen hallissa ja nekin oli suurin osa noita messuja ja markkinoita kierteleviä vakiokauppiaita, jotka putsaavat silmälasisi ilmaiseksi, esittelevät raastimia tai ihmeitä tekeviä pesuaineita. Ymmärtääkseni esim. yhdysvalloissa näissä outlet-myynneissä tekee löytöjä, kun liikkeet myyvät varastojaan tyhjiksi. Laatu- ja merkkitavaraa alennetuin hinnoin, mutta ei näköjään täällä. Uskon, että suurin osa kävijöistä pettyivät pahasti. Parempia löytöjä tekee ihan tavallisista alennusmyynneistä ja kauppojen omista mammuttimarkkinoista, 3+1 päivistä, pimeistä hinnosita ja hulluista päivistä, eikä niihin peritä mitään sisäänpääsymaksua.

Tänään meillä oli ihmeen lämmin päivä, istuttelin puutarhassa muutaman uuden taimen ja tarkenin puuhastella ihan paitasillaan.

PPP-läisille tsemppiä kohti tavoitteita, huomenna on punnituspäivä!

Hyvä osaanotto

2010-09-20T21:12:00.000+03:00

Hienoa, moni on innostunut mukaan pudottamaan liikakiloja. Nyt on hyvä aika aloittaa kun kaupat on väärällään kotimaisia kasviksia ja puutarassa on liiaksikin omppuja välipalaksi. Ulkoilukin houkuttaa, kun illat on vielä valoisia eikä liukkaus kiusaa. (Sadehan on vain raikasta jos on varustautunut oikein)
Tänään olen syönyt vähän pienempiä annoksia, en töissä ottanut pullaa iltapäiväkahvilla enkä ottanut tarjottua nannaa (röhöm!). Pyöräilin työmatkat, kävin venyttelyjumpassa ja illalla tehtiin pieni kävelylenkki Ruissalossa Aino-koiran kanssa. Sanovat, ettei liikuntaa lisäämällä paljoakaan pysty pudottamaan painoa, vaan ruokaremontilla se on tehtävä. On tuolla liikkumisella ainakin se hyvä puoli, että on poissa jääkaapin luota ja saa siitä lihaskuntoa. Vettä pitää muistaa juoda paljon, että aineenvaihdunta saa vauhtia. Siinä on kylläkin se haittapuoli, että saa juosta jatkuvasti pissalla, yölläkin.

Kommenttiloorani on vapaasti käytettävissä tähän läskiprojektiin. Pitäisi keksiä jokin hyvä nimi tälle meidän kuurille. Ehdoituksia?

RK:n haaste

2010-09-19T15:47:00.001+03:00

RK on heittänyt haasteen. Tavoitteena on pudottaa 250g-500g viikossa pois elopainosta. Tämähän on hyvä tapa tsempata toisiamme, kun painonvartijatkin lopetettiin. Olen tehnyt ensimmäisen virallisen punnituksen tänään iltapäivällä. Punnitus on tehty ilman proteesia ja kamera kädessä. (Pitää muistaa ottaa kuvat aina samalla kameralla, noissa kun on aikamoinen painoero järjestelmäkamerassa ja pokkarissa. Nyt käytin järjestelmäkameraa, huh saan miinustaa puolisen kiloa pois)

Tavoitteeni olisi saavuttaa ihannepainoni 61 kg. Kääks on tuossa kiristämistä. Kumma, ettei parin viikon lisätyllä liikunnalla ole ollut mitään vaikutusta painoon. Nyt täytyy alkaa tarkkailemaan sitä mitä tuosta nenän alla olevasta aukosta työntää sisään, tri Kiminkistä lainatakseni.

Pellonpientareella blogissa on nyt hyvää luettavaa painonpudotuksen saloista.

http://www.pellonpientareella.com/

Voi, se niin odottamani kurssitapaaminen peruuntui , koska sen järjestäjä oli saanut jonkin kuumepöpön ja oli jo ollut pari päivää kipeänä sängyn pohjalla. No, tapaaminen vain lykkääntyi, ei sentään peruuntunut kokonaan.

Kommenttilooraan voi ilmoittautua kevennyskisaan ja halutessaan ilmoittaa myös lähtö- ja tavoitepainon.

Te, joilla on hoidot kesken ette saa nyt miettiä mitään painonpudotuksia, vaan jos on tarvis, sen aika tulee sitten kun muut asiat on kunnossa.

Keskiviikkoa!

2010-09-15T21:37:00.000+03:00

Kiitos kaikille viime kirjoituksen kommenteista.
Meitä on tänään riepottanut oikein kunnon syysmyräkkä. Vettä on satanut koko päivän ja tuuli tuivertanut. Sinnekkäästi pyöräilin tänäänkin työmatkat, vaikkakin rillit huurussa ja vesinoro nokan päästä valuen. Tuosta pyöräilystä tulee muutoin ihan hyvä olo, mutta työpaikalla iskee karmea jälkihiki. Siinä menee ensimmäinen tunti hikoillessa ja punoittaessa. Muutoinkin välillä kiusaa kuumat aallot. Kahvitauollakin melkein poikkeuksetta kahvin jälkeen alkaa naama punottamaan ja tuskanhiki nousee pintaan. Onneksi ainakin lähimmät työkaverit tietävät mistä on kyse. Edelleenkin yöt ovat melko katkonaisia, kun heräilen joko pissahätään tai hikoiluun, mutta ihmeen vähän on päivällä väsyttänyt.
Liikunnallinen elämäni on jatkunut tämänkin viikon, kahdesti olen käynyt jo jumpassa ja huomenna on jooga.
Vatsalihakset ovat vielä melko huonossa jamassa, mutta muutoin olen niin onnellinen jaksamisestani. Hyvin olen pärjännyt jumpassa muiden mukana, vaikka puoli vuotta sitten olinkin vielä ihan kalju vetkuli.

Viikonloppuna on mukavaa tiedossa. Lauantaina on taas aika kokoontua yhteen vanhojen kurssikavereiden kanssa. Vaikka valmistumisestamme on jo 22 vuotta (huh, onpa aika mennyt) ja moni on jo vaihtanut alaakin, silti meitä osallistuu tapaamiseen joka vuosi kymmenkunta kuudestatoista kurssilaisesta. Meille on tullut tavaksi, että jokainen kutsuu vuorollaan ryhmän kotiinsa. Viime syksynä oli minun vuoroni kutsua. Silloin oli syöpädiagnoosi tuore ja tuntui vähän vaikealta kertoa sairaudesta muille, mutta illan mittaan kerroin tilanteestani. Hieman se ehkä latisti tunnelmaa, mutta jälkeenpäin sain heiltä paljon mukavia viestejä. Se on jännä juttu, että meillä aina juttu luistaa ja on hauskaa, vaikka monien kanssa tavataankin vain tuolloin kerran vuodessa. Aluksi tapaamisessa kiersi hääkuvia, sitten vauvakuvia, seuraavaksi vatvottiinkin jo joidenkin avioeroja ja lasten koulujuttuja, rippi- ja ylioppilasjuhlia. Nyt taitaa kohta olla sairaskertomusten vertailua ja lastenlasten kuvien vuoro.

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

Viikko taas hurahti

2010-09-10T21:21:00.000+03:00

Hups, kun viikko hurahti nopeasti. Töiden lisäksi aloitin myöskin jumpat. Maanantaisin meillä on töissä jumppaa, tiistaina aloitin lähistöllä naisvoimistelijoiden jumpassa ja torstaina työväenopiston joogaa. Lisäksi olen käynyt pyörällä töissä, runsaat 3 km suuntaansa, on kumma jollei kunto ala nousta ja läskit littaantua. Sen olen kylläkin huomannut, että liikunta lisää myös ruokahalua, joten jollen laihdu niin toivottavasti en myöskään liho.
Viimeksi kirjoitin, että kaksosten rinkat odottavat purkamista, no nyt meillä taas pakataan niitä. Pojat ovat lähdössä partion yöretkelle viikonlopuksi. Toivottavasti tulee vielä lämmin viikonloppu.

Eka työviikon puolikas takana

2010-09-03T20:28:00.000+03:00

Melko turhaa oli jännittää etukäteen töihinpaluuta. Ihan mukavasti nämä kolme päivää hurahtivat ja työasiatkin palautuivat pikkuhiljaa mieleen. Olen supertyytyväinen kuitenkin, että työpäivä on lyhyt, neljä ja puoli tuntia. (Tuo puoli tuntia on ruoka-aikaa, mikä ei kuulu työaikaan.) Kyllä nuo lyhyetkin päivät ovat väsyttäneet sen verran, että kotiin päästyäni olen vedellyt pienet nokoset. Kiva oli taas nähdä työkavereita ja mikä parasta päästä valmiiseen pöytään syömään. Meillä on töissä oma keittiö, mikä tuottaa hirmuisen hyvät lounaat jopa itse leivotut leivät ja kaffepullat. Tänäänkin oli useampaa erillaista salaattia, savulohta ja jälkkäriksi jogurttimoussea mansikkakastikkeella, nam.

Kaksoset olivat viikon leirikoulussa ja kotiutuivat tänään. Nyt eteisessä odottaa täyteen ahdetut rinkat purkamista. Että inhoan matkavarusteiden purkua, varsinkin poikien, kun ei yhtään tiedä mitä kasseista löytyy. Tuleeko vastaan muovipussissa viikon muhineita märkiä sukkia, kourallinen multaa housuntaskuista tai märkiä uimahousuja mytättynä puhtaiden varavaatteiden joukkoon. Joskus vähän pelottaa tunkea kätensä rinkan uumeniin, kun ei tosiaankaan tiedä mitä käsiin osuu. Mukava viikko heillä kuitenkin on kuulemma ollut. Kunnioitan syvästi noita opettajia, kun lähtevät luokkansa kanssa viikoksi leireilemään. Hirmuinen vastuu porukan hyvinvoinnista ja viihtymisestä painaa varmastikin hartioita.

Viikonloppu vietetäänkin poikien kanssa keskenämme, kun mies lähti jo aamulla saareen työmiehen kanssa jatkamaan mökin remppaa. Se onkin jännää nähdä miten on edistytty kun seuraavalla kerralla itse pääsen paikalle.
Huomenna lähden työporukan kanssa kulttuurimatkalle Tuusulaan. Ohjelmassa on tutustuminen Syvärannan Lottamuseoon, Ateljeekoti Halosenniemeen ja Sibeliuksen Ainolaan. Nämä akkaten bussiretket on aina ollut kivoja ja antoisia kun mukana on yleensä ollut hyvä opas kertomassa kohteista, välillä syödään hyvin ja pidetään kaffepausseja. Kohteet on myös sellaisia, ettei niihin muutoin ehkä tulisi tutustuttua.

Hyvää viikonloppua kaikille!

1. kontrolli takana.

2010-08-28T19:49:00.000+03:00

1. kontrollikäynti takana ja kaupungissa kaikki hyvin.

Keskiviikon kontrollikäynti oli rintahoitajalle. TYKSissä on pari sairaanhoitajaa, jotka ovat erikoistuneet rintasyöpähoitoon ja tämä ensimmäinen kontrolli oli tämmöisen vastaanotto. Veriarvoni olivat ihan hyvät eikä tunnusteluissa löytynyt mitään pateja. Kun valitin näistä epämääräisistä säryistäni, hoitaja tiesi, että sädehoitojen ja sytostaattien jälkeen voi tuntua erilaisia kipuja ja kolotuksia. Myöskin leikkausalueella hermot yrittävät toipua ja siitä voi aiheutua tuntemuksia. Mitään kuvauksia ei nyt suoritettu, vaan ensimmäinen mammografia tulee vasta seuraavan kontrollin yhteydessä keväällä. Pyysin myös päästä korjausleikkauskonsultaatioon kirurgille. Se aíka tulee joskus myöhemmin postissa.

Näillä näkymin olen siis tautivapaa kansalainen.

Syyskuun ensimmäinen lähestyy uhkaavasti ja luo outoa tarvetta saada nurkat kuntoon. Ihan kuin en enää töitten jälkeen jaksaisi tehdä enää mitään. Nyt olen siivoillut ja touhuillut puutarhassa ja tietysti liikaa kerralla. Illalla kädet ja olkapäät ovat todella kipeitä ja leikatun puolen kylki turvottaa, mutta kun saa hyvän työvireen päälle, ei millään malttaisi lopettaa ajoissa. Tuo rintahoitaja muistuttikin, että tuo käsi ei kestä pitkäkestoista liikettä. Ikkunoita pitäisi pestä vain pari kerrallaan, mattoja yksi ja muutakin vastaavaa liikettä vain lyhyitä aikoja kerrallaan. Kyllähän sen nahoissaan sitten tuntee jos liikaa tekee.

Pihalla alkaa olla sellainen syksyn kipakkuus ilmassa. Jotenkin tuntuu ihan mukavalta, kun nuo tukahduttavat helteet väistyivät, vaikka olikin kiva, kun oli lämmin kesä. Raikkaampi ilma innostaa myös lähtemään pidemmille kävelylenkeille ja sehän on tietysti pelkkää plussaa kunnonkohotuskuurille.

Voikaahan hyvin ja sisua hoitorumbassa oleville!

Tukkakuva

2010-08-24T16:22:00.000+03:00

Kuten kuvastakin näkyy, tukka on kasvanut ja kihartunut. Tosin tuota kiharaa tukemaan pitää puristella vähän muotovaahtoa sekaan. Kasvua on näemmä sen verran, että kohta pitää jo tilata aika karvarille pientä trimmausta varten.

Sairausloma lähenee loppuaan, kääk- sitä on jäljellä enää viikko!

Ensi keskiviikkona 1.9. pitäisi aloittaa taas normaali: aamulla ylös- töihin- töistä kotiin- ruokaa lapsille---elämä. Vähän jo alkaa jännittämään.

Viikonloppu hääräiltiin taas mökkiremppaa ja nautittiin kuutamosta, lämpimistä pimeistä öistä lyhtyjen loisteessa. Oli hieno viikonvaihde.

Tänään olin pitkästä aikaa verikokeilla huomista syöpäpolin kontrollikäyntiä varten. En ole koskaan ollut mitenkään neulakammoinen, mutta nyt kun käärin hihaa näytteenottoa varten kävi pieni kuvotuksen tunne. Mahtoiko alitajunta lähettää jonkun muiston sytohoitojen piikittelystä. Niin, huomenna on tosiaankin ensimmäinen kontrollikäynti TYKSissä sädehoitojen jälkeen. Pitäisi kai laittaa vähän lapulle muistiin kaikki tuntemukset, mitä tässä tauon aikan on ollut. Aion myöskin ilmoittautua korjausleikkausjonoon. Tämä toispuoleisuus aiheuttaa minulle selkävaivoja. Jos vähänkin olen ilman liivejä, niin saan selän kipeäksi.

Kunto alkaa olla melko hyvä. Tänään kävin labrassa polkupyörällä ja testimielessä poljin hyvällä vauhdilla samaa reittiä kuin työmatkani on, eikä edes ylämäet saaneet aikaiseksi mitään verensyöksyjä, vaan jaksaminen oli suunnilleen samaa tasoa kuin ennen sairasteluakin. Minusta on ollut todella hyvä ratkaisu, tämä kunnon sairausloma hoitojen jälkeen. Nyt olen saanut itseni melko hyvään iskuun ja jaksaminen on varmasti aivan eri luokkaa kuin jos olisin palanut töihin heti hoitojen loputtua.

Lauantaita!

2010-08-14T13:56:00.001+03:00

Leuhkinpa vähän tässäkin blogissa viinisatoani. Tiluntalossa jo sitä kehuinkin.

Torstaiksi varattu työkokeilun suunnittelupalaveri lykkääntyi maanantaiksi lääkärin sairastuttua. Viimeksi kun lääkärin näin. oli puhetta, että työkokeilu alkaisi syys-lokakuussa nelituntisilla päivillä ja marraskuu kuusituntisilla päivillä. Työkokeilun aikana minua ei lasketa henkilöstövahvuuksiin vaan olen työpaikalla vähän niinkuin extrana. Tämä on todella hyvä asia, ettei tule heti suurta suorituspakkoa. Saa tehdä töitä oman jaksamisensa mukaan, totutella arkeen ja palautella mieleen työtehtäviä.

Nyt kun sairausloman loppu alkaa häämöttämään, aloin muutoinkin suunnata katseen tulevaan. Ilmoittauduin työväenopiston joogaan. Joogasta olen tykännyt ennenkin, se on sellaista rauhoittumista venytellen. Joogatunnin jälkeen on mukavan raukea ja rento olo.

Kaksoset lähtivät partion viikonloppupurjehdukselle. Toivottavasti ei nyt tule mitään ukkosmyrskyjä, joita viikolla vähän ennustettiin tulevaksi. Esikoinen viruu sängyn pohjalla kuumeessa ja vatsataudissa. Samaan syssyyn hänelle iski vielä silmätulehduskin. Heti kun koulu alkaa, alkaa näemmä myös nämä taudit kiertämään.

Juttuvinkki

2010-08-11T08:38:00.000+03:00

Heips,
Illalla blogeja selaillessani törmäsin myös tähän blogiin, jossa pohdittiin sairastumista. Ihan mielenkiintoista tekstiä.
Käyhän lukaisemassa.
http://lenitalehtonen.wordpress.com/2009/06/15/syopa-saa-naurattaa/

Sanna, jokos sulla on tämmöinen?

2010-08-10T20:27:00.000+03:00

Tänään törmäsin blogikierroksella tämmöiseen tuunattuun kärpäslätkään ja jotenkin heti tuli mieleen, että onkohan Sannalla tämmöistä. Eikös siellä maalla kuitenkin jokunen kärpänenkin pörrää, että käyttöä olisi :D

Toteutus näyttää helpolta lätkä, kukka ja tippa liimaa.

On ilmoja pidellyt

2010-08-10T18:35:00.000+03:00

Pöh, nyt piti palata kaupunkiin kun poikien koulu alkoi. Mökillä olisi ollut niin mukava olla vielä vähän aikaa kun ilmatkin ovat vielä lämpöisiä. Mies lähti tänään loppuviikoksi kirvesmiehen kanssa mökkiä kunnostamaan, joten remppa sentään etenee. Viimepäivinä saaressa ilmat kylläkin heittelehtivät aivan laidasta laitaan. Oli upeita hellepäiviä, hirmumyrskyä ja mahtavia ukkosenilmoja. Tuntuu, että nuo saaressa vietetyt viikot ovat palauttaneet voimia roppakaupalla. Siellä tulee oltua ulkona lähes kokopäiväisesti, harrastettua hyötyliikuntaa, elo on kiireetöntä ja ilma puhdasta.

Tällä viikolla on vihdoin työkokeilun palaveri, johon osallistuu lisäkseni työterveyslääkäri ja esimieheni. Silloin saan varmastikin tietää, miten tuo työkokeilu käytännössä toimii. Vähän hermostuttaa, miten sitä enää osaa yhtään mitään työtehtäviä tehdäkkään vuoden tauon jälkeen ja miten sytöhoitojen pehmittämät aivot pelittävät. No, kaipa ne siitä virkoavat. Onhan tuo työhönpaluu eräänlainen merkkipaalu, että hoidot on ohi ja elämä palaa arkeen. Kuun loppupuolella on ensimmäinen kontrollikäynti hoitojen jälkeen, mutta se on ilmeisesti vaan näyttäytyminen ilman mitään kummempia tutkimuksia tai kuvauksia. Jotenkin itsellä on sellainen olo, että haluaisin kunnon syyniin. kuvattaisiin koko kroppa päästä varpaisiin, niin saisi rauhan ettei ainakaan nyt ole mitään pesäkkeitä missään kasvamassa.

Taistelutahtoa teille, joilla hoidot ovat menossa ja peukkuja teille, jotka odottavat tutkimustuloksia.

Voikaahan hyvin!

Kuulumisia

2010-07-30T20:38:00.000+03:00

Huhuu- minä täällä!
Ollaan oltu niin tiiviisti mökillä, vain välillä käväisty pikaisesti kotona katsastamassa paikkoja, etten ole päässyt blogia päivittämään. Ihan on ollut ikävä teitä kaikkia. Nyt kun ollaan pari päivää kaupungissa, niin minulla on tilaisuus suorittaa lukurästejä blogeissanne. Paljon on kaikille tapahtunut.

Mökillä me rahdattiin veneellä puutavaraa saareen mökin laajennusosaa varten. Jonkin verran sain maalattua ulkoverhouspaneeleita, mutta kokoajan pitää vähän varoa oikean käden kyynerpäätä. Heti jos jotain tekee enemmän niin tenniskyynerpäävaivat alkavat. Tämä vaiva ei nyt kuitenkaan taida johtua syöpähoidoista vaan on ihan itseaiheutettu. Muutoin sitä tuntee vanhentuneensa vuoden aikana kymmenen vuotta. Kaikenlaisia kolotuksia ja kramppeja tuntuu jokapuolella. Varsinkin jalat on istumisen jälkeen ihan pökkelöt ja voimattomat myöskään kyykystä tahdo päästä ylös. Vuosi sitten olin fyysisesti melko hyvässä kunnossa, mutta nyt tuntuu että kunnon palauttaminen on kivinen taival. Kaipa tässäkin asiassa pitää ottaa päivä kerrallaan. Jonain päivänä tuntuu tosi hyvältä ja silloin jaksaa touhuta ja joku toinen päivä pitää vain ottaa iisisti. Onneksi sairauslomani on jatkunut (nyt kylläkin 300 sairauslomapäivää tulee täyteen, joten elokuussa ei tule enää päivärahaa). Taaksepäin aikaa muistellessa olisin ollut vielä ihan toipilas jos olisin palannut töihin kahden viikon jälkeen sädehoitojen loppumisesta. On kuntoni sentään siitä kohonnut merkittävästi.

Nyt me ollaan miehen kanssa molemmat sairauslomalla. Mies sivalsi mökillä sirkkelillä siivun toisen etusormen päästä ja siitä tuli aika ilkeän näköinen haava. Tuota sormea on nyt hoidettu melkein päivittäin mökkipaikkakunnan terveyskeskuksessa haavan alkaessa märkiä. Taas saa olla onnellinen toimivasta julkisesta terveydehuollosta niin hyvin siellä kaikki on sujunut. Kun tämä tapaturma sattui kesken kesälomaa, miehen lomakin pitenee. Siis ei niin paljoa pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Voipi olla että taas menee päiviä ennen kuin pääsen jälleen koneelle, joten hyvää elokuun alkua teille.

Kyllä tarkenee

2010-07-15T10:27:00.001+03:00

Lämpöhalvauksen rajamailla hoippuessani, en ole juurikaan jaksanut koneella istuskella, joten blogimaailmassa vierailuunkin on tullut taukoa.

Tehtiin asuntoautolla pikku kierros itä-suomessa. Porvoo- Kotka- Mikkeli ja ei-ilmastoidussa asuntoautossa tunnelma oli hikinen. Onneksi jääkaapissa oli täysi latinki viileää juomista koko porukalle. Kuva on Pistohiekalta. Mies halusi käväistä fiilistelemässä ko. paikalla, koska oli lapsuudessaan viettänyt siellä telttaillen monia kesiä. Nyt oli leirintäalue lakkautettu, mutta paikka oli kyllä hieno. Me saatiin ihan privaatti hiekkaranta auton edustalle ja sinnekös levitettiin retkituolit ja vietettiin yö.

Heti tuon reissun jälkeen lähdettiin mökille. Hellepäivät jatkuivat sielläkin, mutta onneksi pääsee uimaan.

Ihan näin kuumat kelit eivät sovi fysiikalleni nyt yhtään. Pyörryttää kun vähänkin liikahtaa, yöt menee hikilammikossa kääntyilessä ja päivät varjossa lojuen. Siinä öitä valvoessa tulee kaikenlaisia tuntemuksiakin, milloin jomottaa arpea, tuntuu painetta kainalossa tai epämääräistä kiristystä jäljelläolevasta rinnasta. Eikä kunnonkohotuskuurinikaan etene yhtään, kun pää ei kestä nyt mitään rivakampaa liikettä.

Älkää ottako itseenne, vaikken jättänytkään kommennteja, kun käväisin lukemassa blogejanne. Oli niin paljon lukemattomia kirjoituksia, että aikaa kului jo niitä tavatessani ja lämpötila nousee sisätiloissa taas sietämättömäksi. Nyt pitää vääntäytyä pihalle etsimään varjopaikkaa.

Voikaahan hyvin!

Sairausloma jatkuu

2010-07-01T16:19:00.000+03:00

Sairausloma jatkuu elokuun loppuun ja suunniteltu on, että syyskuun alusta aloitan työkokeilun 4:llä työtunnilla. Nyt on edessä parin kuukauden kunnonkohotus- ja ajatustentuuletusrupeama. Tämä jakso pitää ajatella hienona mahdollisuutena saada itsensä taas hyvään iskuun niin ruumiillisesti kuin henkisestikin. Lääkäri kopeloi kipeältä tuntuneen solisluun alueen, mutta ei myöskään löytänyt siltä mitään erikoista. Kehoitti seuraamaan tilannetta ja ottamaan rohkeasti yhteyttä TYKSiin jos vaiva jatkuu. Ei kuulemma saa liian kauaa odottaa tuollaisten tuntemuksien kanssa ennen kuin hakeutuu tutkimuksiin.

Eilen luin surukseni erään minua nelisen vuotta nuoremman rintasyöpäpotilaan kuolinilmoituksen. Hän ehti sairastaa runsaan vuoden. Aina nämä ikävät uutiset pysäyttävät muistamaan, että miten juonikas ja pirullinen vastustaja syöpä on. Mutta eihän sitä voi elää mikään synkkä peikko olkapäällä vaan ajatukset on suunnattava tulevaisuuteen ja iloittava,että ainakin nyt näyttää siltä, että tauti on voitettu. Elettävä mottona: The time is now.

Ihanat kesäpäivät ovat hellineet lomalaisia. On mukava kun ulkona pärjää hellevaatteissa myöhään iltaan. Tämän poikamaisen tukkamallin kanssa tuntuu sopivan urheilulliset ja rennot vaatteet. Kokeilin päälleni kukkamekkoja ja rimpsuja, mutta jotenkaan ne ei nyt näyttäneet hyviltä. Shortsit ja caprit tuntuivat sopivan, no niillä mennään tämä kesä. En ihmeemmin ole suojannut kaula-aluetta auringolta, en nyt kuitenkaan mitään auringonottoakaan ole harrastasnut, mutta ihan normaalisti sädetetyn puolen iho näyttää kestävän aurinkoa ja ruskettuu normaalisti. T-paitoja ja toppeja olen pitänyt pihatöissä ja kävelylenkeillä.

Kärhöt alottavat kukintaansa.

Huomenna on mukavaa ohjelmaa. Mennään katsomaan kesäteatteriin Westside storya ja sen jälkeen läheiseen ulkoilmaravintolaan illanviettoon. Kivaa vaihtelua ja mielenvirkistystä. Toivottavasti huomennakaan ei sada ja olisi lämmin ilta.

Juhannuksen jälkeistä elämää

2010-06-28T12:03:00.000+03:00

Keskikesän juhlat on juhlittu ja kimpsut raahattu takaisin kaupunkiin. Tässä nykyinen hiuskasvustoni, olen tuo kuvan taaimmainen blondi ; D. Säät suosivat meitä yöttömän yön kuhkaajia, vaikka tuuli olikin välillä kova, niin lämmintä piisasi silti.
Itse olin vähän vaivainen ja olen sitä edelleen. Tuon Tanskan reissun jälkeen kitkin kukkamaat ja siitähän tulikin krämppää. Oikeassa kädessä tuntuu tenniskyynärpään vaivat ja vasemmassa kädessä solisluun ympäristö tuntuu jomottelevan. Tuo tenniskyynärpään vaiva on selvää seurausta kitkemisestä, mutta tuon leikatun puolen solisluuvaiva vähän laittoi miettimään, että mikähän siellä antaa tuntemuksia. Pitää seurata tilannetta. Lisäksi erehdyin syömään iltamyöhäisellä grillimakkaraa ja sekös närästi ja muljutteli vatsassa pitäen hereillä pitkin yötä. Nukkuminen ei muutoinkaan edelleenkään suju kuin pätkissä hikoilupuuskien ja muiden heräilyjen vuoksi, niin tämä makkaran aiheuttama vaiva tuntui jo liialliselta. Tästä lähin pitää muistaa vältellä moista iltapalaa.

Aamun lehti oli täynnä alennusmyynti-ilmoituksia, mutta jotenkaan ei yhtään tullut sellainen olo, että haluttaisi lähteä kauppoja kiertelemään. Minä, kun olen ennen ollut intohimoinen ale-shoppailija ja hullujen päivien kiertäjä, tämä tuntuu kummalliselta mielialata. Ehkä tuo keväinen päätökseni turhien vermeiden ja tavaroiden ostelu ja keräily pitää edelleen ja päätös on vahvassa tunnossa tehty.

Huomenna on taas aika työterveyslääkärille ja ratkeaa vieläkö saan jatkaa toipumista sairausloman merkeissä.

Hyvää Juhannusta!

2010-06-23T14:03:00.000+03:00

Hyvää Juhannusta kaikille!

Ilmatieteenlaitoskin on luvannut melkoisen mukavia kelejä ainakin tänne suomineidon hameenhelmaan.

Voikaahan hyvin!

Sadetta, prinsessoja ja tangoa

2010-06-19T20:13:00.001+03:00

Kuva Tanskasta

Tulin vain toivottelemaan hyvää viikonlopun jatkoa teille!

Tänään aloitin uuden kukkapenkin teon, mutta sade katkaisi hyvän puuhastelufiiliksen. Sitten röhnähdin vain sohvalle ihailemaan kun kaunis prinsessa sai prinssinsä. Komiata oli meno. Nyt telkusta tulee kotimaisen kuninkaalisen hankintaa, tangomarkkinoiden karsinta. Koko ilta pelkkää kuninkaallista menoa. Meillä onkin tänään niin rauhallista, kun kaksoset ovat partioleirillä ja mies geokätköreissulla lankomieheni kanssa. Esikoinenkin istuu huoneessaan pelaamassa jotain aivoja tuhoavaa PS3-peliä. Että semmoista menoa täällä.

Nyt olen syönyt kolmisen viikkoa viisivuotisesta Tamoflen-kuurista (hormooniestolääke). Ei ole vielä parta ja rintakarvat kasvaneet eikä ääni muuttunut bassoksi. En ole huomannut oikeastaan mitään suurempia haittavaikutuksia mummutautioireiden lisäksi. Toivottavasti niitä ei ilmaannu pidemmänkään käytön jälkeen.

Näiden kuumien aaltojenkin kanssa pärjäilee ainakin kotioloissa, tiedä sitten tuleeko noloja tilanteita työmaailamassa kun aina välillä naama vetää hehkuvan punaiseksi.

Onko joku teistä saanut jotain informaatiota rintojen korjausleikkauksesta, milloin semmoista aletaan suunnitella? Itse kun kysyin asiasta viimeisellä sädehoidon lääkärikontrollilla, lääkäri olisi laittanut lähetteen kirurgin vastaanotolle. En silloin kärventyneen nahan kanssa katsonut asiaa vielä ajankohtaiseksi, mitä sitä kirurgin kallista aikaa tuhlaamaan ennen aikojaan. Mutta silti kiinnostaisi, että kuinka pitkä aika yleensä odotellaan hoitojen päättymisestä ennen korjausleikkausta.

Voikaahan hyvin!

Täällä taas!

2010-06-16T21:58:00.000+03:00

Pohjoismaiden kiertoajelu on tehty ja kassitkin melkein purettu. Ajokilometrejä kertyi lähes 3000. Vaikkei mitään hellekelejä ollutkaan, reissu oli mukava. Syöpä -sana ei tainnut käydä mielessä kertaakaan, ei ainakaan montaa kertaa, joten pääntuuletus toimi hyvin hienoja maisemia pällistellessä ja kartan kiemuroita tutkiskellessa. Nukuinkin tosi hyvin, kun päivän tohinoiden jälkeen sai päänsä kallistaa auton sohvalle ei ulkoa kantautuneet äänet paljoa haitanneet. Terveellinen ruokavalio ei kylläkään seurannut matkassa mukana. Päivän lämmin ruoka oli lähinnä pizzaa, pastaa ja kebabbia, kaikkea sellaista mikä maistuu pojillekin ja vatsa täyttyy.

Erikoinen sattuma oli, kun oltiin lähdössä Legolandian leirintäalueelta, niin parkkipaikalla seisoi toinen suomalainen matkailuauto lähdössä. Autossa oli tutun näköistä porukkaa. Esikoisen kummit olivat myöskin lähteneet reissuun, emmekä kumpikaan tienneet toistemme olevan matkalla. Lisäksi näin työkaverini perheineen Legolandiassa. Tuttuja näkee melko harvoin kun käväisee kaupungilla, mutta että noinkin kaukana ja ihmismassojen keskellä törmää tuttuihin tuntuu jo ihmeeltä.

Kuvassa kaksoset kovassa tuulessa rannalla. Edessä on jännä lokkiparvi, mikä yritti lentää vastatuuleen ja koska tuuli oli niin kova linnut räpyttelivät paikoillaan. Niitä pääsi ihan lähellekin. Erikoinen ilmiö.

Pitää kertoa vielä, kun paluumatkalla laivalla toinen kaksosista kinusi päästä pelaamaan peliautomaatteja ja sanoin, että pitää olla 16 vuotias niitä pelatakseen, niin hän päätti:" Tule mukaan Marius (toinen kaksosista), yhdessä me ollaan 20."

Toinen hauska tapaus sattui laivalla ruokailun päätteeksi. Haeskelin jälkiruokaa ja edessäni pariskunta lappasi hyvän näköistä vaaleaa kiisseliä kulhoihin ja napauttivat hillosilmän päälle. Heidän jälkeensä olin jo kulho kädessä tarttumaisillani kiisselikauhaan, kun henkilökuntaan kuuluva valisti, että kiisseliksi luultu olikin hollandais-kastiketta. Jälkiruoka oli katettu toiseen paikkaan. No, sain oikeaa jälkiruokaa, mutta viereiseen pöytään tuli kohta pariskunta tyytyväisen näköisenä hollandaiskastikekippoineen ja en voinut muuta kun kieriä naurusta kun katselin heidän ällistyneitä ilmeitään ensimmäisen "kiisseli"lusikallisen jälkeen, mahtoi olla aika makuelämys -hollandaiskastike hillosilmällä.

Tänään olikin uutisissa, että rintasyöpä on lisääntynyt vanhempien naisten keskuudessa. Ilmeisesti hormoonikorvaushoidot alkavat nyt näkyä. Vaikka meitä nuorempia tuntuu olevan sankka joukko, tilastojen mukaan nuorempien ikäluokkien rintasyöpätapaukset eivät ole lisääntyneet. Kai se on uskottava, kun oikein uutisissa sanottiin.

Ompelupuuhissa

2010-06-03T21:46:00.001+03:00

Kuten jo aiemmin kerroin, ostamassamme asuntoautossa oli kamala sisustus.

Verhot olivat yläkuvan persikan väristä veluria, istuimet ja sänkyjen tekstiilit tuota läikikkään kirjavaa kuosia.

Matkapahoinvoinnista kärsivä esikoisemmekin valitteli, että noista läiskistä tulee huono olo.

Nyt olen viimepäivät ommellut uusia tekstiilejä ja alkaa olla valmista.

Aika sinivoittoinen autosta tuli.

Poikien kerrossängyt yläkuvassa ja

alakuvassa ohjaamo ja vuode sen yläpuolella.

Toinen istuinryhmä on jo valmis, toisen istuinosassa on vielä vanhaa kangasta.

Vessa oli ennen violetti, vaihdoin harmaa-valkoiseen.

(Hups, nyt tästä tuli vähän Tiluntalomainen bloggaus sisustuskuvineen)

Laivaliput on jo tilattu ja kohtapuolin lähetään reissuun kohti Ruattia ja Tanskaa. Harmiksemme Ainoa ei voida ottaa mukaan, koska Ruotsi vaatii raivotautirokotuksen tehosta osoittavan verikokeen, eikä se ehdi enää tätä reissua varten. Käytiin tänään tutustumassa koirahoitolaan, minne Aino majoittuu lomamme ajaksi. Sille oli varattu pinkki prinsessahuone, missä oli vaaleanpunaiset sydänmatot ja vaaleanpunaisella fleesellä päällystetty nojatuoli. Eiköhän se siellä pärjää, vaikka surku on pientä jättää vieraille.

Nyt blokkailuun tulee taukoa, kun pitää tehdä loput järjestelyt ja sitten lomaillaan.

Voikaahan hyvin!

Platinablondi

2010-05-28T16:37:00.001+03:00

Tässä me ollaan, perheen kaksi blondia.

Epäonnistuneen kotivärjäyksen jälkeen astelin kampaajalleni uusintavärjäykseen ja väriksi valittiin platinablondi. Kunhan tuo tukka vähän vielä kasvaa ja sen saa pörrötettyä vahalla. siitä tulee varmastikin melko hyvä. Jotenkin olen ihan tykästynyt tähän lyhyeen malliin. On se vaan niin helppo, ei tarvitse aamuisin tuhtailla kihartimien ja lakkojen kanssa, riittää kun suihkun jälkeen pyyhkeellä hankaa kuivaksi ja thats it.

Taidanpa vähän aikaa pitääkin tukan lyhyenä. (Ei nyt ehkä ihan näin lyhyenä kun nyt)

Tänään oli taas käynti työterveyslääkärillä ja sairauslomani jatkuu tällä erää kesäkuun loppuun. Reseptiksi hän määräsi liikuntaa kolmesti viikossa, kävelyä, pyöräilyä ja vaikka nurmikonleikkuuta. Hyvä ja toteutettavissa oleva suunnitelma yleiskunnon nostamiseksi.

Säteilyalueen iho alkaa olla jo melko hyvä rasvailun ja ilmakylpyjen ansiosta. Sen verran ohut iho on vielä, ettei se oikein kestä liívien käyttöä pidempiä aikoja. Kyllä liivit lentää heti nurkkaan kun pääsen kotioven sisäpuolelle.

Keskiviikkona käytiin ostamassa asuntoauto. Sellainen käytetty ja kymmenen vuotta vanha, mutta siististi pidetty ja kohtuullisen vähän ajettu. Sen verhoilut on sellaiset kikertävän kukertavat, eivätkä ollenkaa makuni mukaisia, mutta ajattelin ommella siihen uudet tekstiilit, niin kyllä sillä ajelee. Olemme monta vuotta suunnitelleet Tanskan reissua ja Euroopankin kiertelyä, mutta kolmen äänekkään ja ärhäkän pojan kanssa reissaaminen tavallisella autolla monen päivän matkoja on jotenkin tuntunut hermojen koittelulta. Nyt tämän uuden pelin kanssa näitä reissuja voisi vähitellen tehdäkin ja Ainokin matkaa siinä mukana helposti. Suunniteltiin heti alkukesäksi Tanskan Legolandiassa käyntiä ja siinä samalla voisi kierrellä Tanskaa ja Ruotsia muutoinkin. Alkukesästä matkailijoita on kuulemma Legolandiassa vähemmän niin ei aika mene jonoissa seisoskeluun. Loput kesästä voikin sitten keskittyä mökkeilyyn. Syksymmällä voi taas tehdä lyhyitä kotimaanreissuja tämän asuntoauton kanssa. Pojat olivat ihan tohkeissaan tuosta pirssistä ja makoilivat sen kerrossängyssä ja ohjaamon yläpuolella olevassa sängyssä suunnittelemassa reissuun otettavia viihdykkeitä melkein koko illan, ei sen puoleen, itsekin odotan innolla reissua. Reissun suunnittelu ja paikan vaihdos on varmastikin hyvää pääkopan tuuletusta, saa tyrkättyä talven koitokset sivummalle. Ja jotenkin tuon syövän myötä on tullut tunne, että haaveista pitää pyrkiä tehdä totta nyt kun vielä pystyy, eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

PS. Tukkanihan on jo saman värinen kun vierustan "potkumummoilla" : D

Piha-asukki

2010-05-22T21:49:00.000+03:00

Olen viimepäivät lähestulkoon asunut pihalla. Sisällä tuntuu niin tukahduttavan kuumalta, joten edelleen olen lötkötellyt pihakeinussa. Näkymät ovatkin olleet hienoja kun tuomet, luumupuut ja omenapuut ovat kukassa.
Luumupuu jo pudotteleekin kukkiaan ja terälehdet kuin valkoiset hiutaleet leijuvat tuulen mukana.

Ilman liivejä ja proteesia on ollut pakko olla. Iho on edelleen sen verran arkana sädegrillailuista, ettei hautovalla proteesilla ole voinut aluetta peittää. Bepanthen-salva taitaa kuitenkin pikkuhiljaa alkaa tehota, kun irtoavan nahan alta tulee jo hyvän näköistä ihoa. Olen jopa tehnyt pieniä lenkkejä Aino-koiran kanssa tissipuolena. Hieman vajavainen olo on itselläni, mutta ei kukaan pyöräilijä ole kuitenkaan kohdallani ojaan ajanut. Voipi olla, että puutosta ei ohikulkijat edes huomaa, mutta väljässä paidassakin tulee käveltyä vähän hartiat lysyssä ja näin kai yritän peitellä aukkopaikkaa.

Huomenna ajattelin piristää peilikuvaani ja blondata siilitukkani. Tuo maantien värinen uusi tukka kaipaa vähän muutosta. Väriainetta ei ainakaan paljoa kulu, taitaa yhdestä pakkauksesta saada sekoitettua monta värjäyskertaa. Katsotaan kuinka akan käy, onko lopputulos purkin lupaamaa blondia, vai vieläkö sytostaattit laittavat värit oudoiksi. Toivottavasti väristä ei ihan hirmuinen tule kun vappukin jo meni. Pinkin tukan vuoksi voi niitä ojaanajojakin sattua.

Hellelötkötys

2010-05-20T11:41:00.000+03:00

Täydellinen hellelötkötys on iskenyt. Ei oikein jaksa mitään, ei edes koneella istuskella blogistania-retkellä.

Olen vain istuskellut pihakeinun katoksen alla väljässä paidassa ja katsellut pilvenkökkäreiden lipumista sinisellä taivaalla ja juonut litrakaupalla vettä.

Iho on edelleen niin arka, ettei liivejä voi pitää kuin hetkittäin jos pitää käväistä ihmisten ilmoilla.

Kukat on riehaantuneet kukkimaan sisällä ja ulkona. Kuvassa oleva vanha orkideanikin tekee jatkuvasti uusia kukkavanoja ja nuppuja. Pihalla tulppaanien kukinta jää todella lyhyeksi helteiden nahistaessa ne muutamassa päivässä. Mutta nyt täytyy kyllä nautiskella ja istuskella siellä pihakeinussa niin kauan kuin lämmintä riittää.

Jo ensiviikoksi luvattiin viileämpää, joten koneellakin tulee varmastikin vietettyä enemmän aikaa.

Voikaahan hyvin!

Nahanluonti

2010-05-16T21:52:00.000+03:00

Vietimme pidennetyn viikonlopun mökillämme. Pojillakin oli perjantai vapaana koulusta, koska olivat tehneet sen sisään koulun 100-vuotisjuhlinnassa eräänä lauantaina. Mökki on aina ollut paikka, jossa olen saanut ajatukset järjestykseen ja jossa mieli lepää. Nyt siellä tulvahtivat mieleen viime vuoden loppukesä. Ensin mökkeilyä varjosti anopin sairastelu ja siellä ollessamme saimme puhelun hänen kuolemastaan. Samoin mökillä kesälomalla löysin patin rinnastani. Vaikka näitä vakavia asioita tulikin mieleen, sai siellä taas levättyäkin laineiden liplatusta kuunnellessa ja lintujen touhuja seuratessa,

Kotiin palatessa hämmästytti, mikä hirmuinen muutos luonnossa oli tapahtunut noiden muutamien päivien aikana, täällähän oli jo kesä. Tulppaanit kukkivat täysillä ja nurmikkokin oli kasvanut ihan leikkuukuntoon.
Lämmintä piisaa ja hikkee pukkaa. Tästä lämmöstä ei oikein tykkää tuo sädehoidon kärvistämä rinnukseni. Viimeyöllä nukuin tosi huonosti kun rintapieltä kutisi ja kirveli. Ilmeisesti olin sitä sen verran unissani rahnuttanut, että aamulla sain irroitella irtonaista ihoa. Liivejä ei voi pitää ollenkaan, ne hankaavat liiaksi ärtynyttä nahkaa. Lisäksi tämä lämpö lisää jo jonkin aikaa vaivannutta pyörryttämisen tunnetta. Sykettä en voi nostaa ollenkaan tai heti alkaa tuntua heikolta.

Työterveyslääkäri oli kanssani yhtä mieltä, ettei tämä TYKSistä saamani parin viikon loma riitä, vaan jatkoa varmastikin seuraa. Täytyy saada ensin koneisto kuntoon, ennen kun työnteosta tulee mitään. Menen hänen vastaanotolleen ennen tämän sairausloman loppua taas sopimaan jatkosta.

Lämmintä ilmaa on luvattu koko tulevalle viikolle. Toivottavasti tuo nahkani ei kovasti huonone lämmöstä ja hikoilusta, vaikka muutoin onkin mukavaa kun on kesäistä.

Viimeinen sädehoito takana

2010-05-11T14:43:00.001+03:00

Jee, nyt on viimeinen sädetyskin takana!
Tällä viimeisellä kerralla osuin hoitopöydälle heti aivan oikeaan asentoon, joten hoitajien ei tarvinnut asetella yhtään. Ihmeesti sitä on tottunut kekkuloimaan yläosa paljaana, nytkin hoitajana oli varsin komea, kauniisti ruskettunut mies, eikä tilanne ujostuttanut yhtään. Kyllä tämän hoitorupeaman aikana on saanut stripata jo niin monen miehen edessä, että siihen on jo tottunut. Heh. mahtaisiko sitä alkaa tehdä uraa tissipuoli-srtipparina, kun tuo puseron heitto yleisön edessä sujuu niin helposti ;).

Iholla on nyt tummanpunainen jälki, ihan sen mallinen kuin olisi silitysraudalla painettu polttomerkki. Selkäpuolella on myös punotusta samoin kaulalla. Eilinen lääkäri kertoi, että iho saattaa vielä muutamana päivänä hoitojen jälkeenkin mennä huonompaan kuntoon, mutta sitten paranemisen pitäisi alkaa nopeasti.

Kun kävelin ulos TYKSistä ylitseni huokui hirmuinen helpotuksen tunne, vähän piti oikein silmäkulmia pyyhkiä ja vetäistä muutaman kerran oikein syvään henkeä. Se on nyt kestetty, toivottavasti ei tarvitse enää ikinä avata noiden osastojen ovia, muutoin kun kontrollikäyntien merkeissä. Sainkin jo ensimmäisen kontrollin ajat, labra 13.8. ja rintasyöpähoitajan vastaanotto 16.8. Se käynti ei siis olekaan lääkärille vaan hoitajalle.
Sairausloma jatkuu 30.5. saakka.

Huomenna menenkin taas työterveyslääkärille keskustelemaan työkokeilusta.

Hyvää äitienpäivää!

2010-05-09T13:59:00.000+03:00

Hyvää äitienpäivää kaikille maailman naisille.

Leen@n muistolle

2010-05-06T13:43:00.001+03:00

Blogiystävämme Leen@n muistolle!

Vapaapäivä

2010-05-05T08:56:00.000+03:00

Rinne tänään keittiön ikkunasta kuvattuna.

Tänään on sädehoitokoneen huoltopäivä, joten minullakin on vapaapäivä. Se tulee kyllä ihan tarpeeseen, sillä ilmakylvyistä ja ahkerasta rasvailusta huolimtta iho alkaa jo kärsiä säteistä. Rinnuksessa näkyy selkeäreunainen aristava punainen alue. Onneksi hoitokertoja on edessä enää 4 kpl! Tosi nopeasti tämä hoitojakso on hurahtanut ja ihan siedettävin sivuoirein. Välillä juodessa tuntuu kurkussa sellainen palantunne, joten saa niellä tarkasti, ettei juoma mene väärään kurkkuun ja joskus on tuntunut pientä kuvotuksen tunnetta ja huippausta, mutta hyvin vähän nuo elämistä haittaavat. Tuo ihon aristus vähäsen. Sairauslomalle tulee jatkoa, sehän olisi loppunut 14.5. mutta sädehoidon jälkeen saa automaattisesti ainakin kaksi viikkoa toipumislomaa.

Tilasin ensi viikoksi ajan työterveyslääkärillekin työkokeilun suunnitteluun. Täytyy vielä selvitellä miten kesälomat tulee pitää. Voiko työkokeilun välissä pitää kesälomaa vai tuleeko se viettää ennen kokeilun alkua sairausloman perään. Kyllä kesäloma olisi mukava viettää silloin kun muukin perhe on lomalla ja asustella pidempiä aikoja mökillä, mutta katsotaan mitä säädökset määräävät. Netistä en ole löytänyt sivustoa, jossa olisi käsitelty tätä lomailua työkokeilun aikana. Etsintä jatkuu.

Pallopää vappua!

2010-04-30T20:17:00.000+03:00

Tiinan, Teen ja Sannan innoittamana liityn pallopää-vappuilijoihin.
Oikein mukavaa vappua kaikille!

Juhlikaahan ihmisiksi.

Nahka alkaa punoittaa

2010-04-27T20:24:00.000+03:00

Pikkuhiljaa alkaa nahka kärsiä sädeannoksista. Perjantaina rinnus jo aristeli, tuntemus oli kuin olisi liikaa ottanut aurinkoa. Viikonlopun hoitotauolla iho rauhoittui, mutta nyt jo taas alkaa pientä kuumotusta ja punotusta tuntumaan. Olenkin tänään ollut ilman liivejä ja rasvaillut rinnusta ahkeraan, jospa tuo taas rauhoittuisi. Muutoin sädetys on sujunut hyvin suunnitelmien mukaan.

Viikonloppuna meillä oli poikien partiomarssi. Se on aina niin juhlallinen tapahtuma. Sydän sykkyrällä ja ylpeys rinnassa sitä aina katsoo poikakolmikomme marssia. Onneksi sääkin suosi marssijoita, joten pojat tarkenivat polvihousuissaan.

Se on sitten vappuviikonloppu tulossa. Simat on jo pullotettu ja munkkiresepti haettu esille. Niin se taas vain kestettiin pimeä kaamos ja tällä kertaa vielä sairauden taakka hartioilla. Kevät on aina täynnä toivoa ja uutta elämää, joten mielialakin pysyy aurinkoisena ja pikkuhiljaa alkaa kuntokin kohentua. Tasatahtia kohti kesää mennään.

Pärtsäri-look

2010-04-22T08:51:00.002+03:00

Joissakin blogeissanne olettekin kehuneet Buff-huivien mukavuutta ja kävin jo katselemassakin niitä nettikaupan sivuilla. Mutta eilen kirpparilla joku kaupittelikin paria käyttämätöntä Buffia. Ostin toisen, 7€ tuo köyhdytti. Kuosi on kylläkin vähän moottoriurheiluun viittaava ja taitaa se mainostaakin jotain, mutta päätin silti ostaa kokeiltavaksi.

Näytin aika radikaali"nuorelta" tuo päässä. Poikiakin nauratti, että äiskä on kuin joku harrikkapimu. (lyhyt siilitukka, harrikkakuosia ja tatuointejakin nyt löytyy jos tarkkaan katsoo, pimusta en nyt tiedä, eikä ole sitä harrikkaakaan) Kieltämättä mukavalta tuo tuntui päässä ja tuossa pahvipäässä on ohjeita huivin monimuotoiseen käyttöön. Siitä saa pipon, kaulurin, ponnaridonitsin, suusuojan, pääpannan, merirosvohuivin ym. Nyt pitää vielä harjoitella sen kieputtelemista eri asentoihin ja eikun nahkatakki päälle ja baanalle. :-D

Tiistaita

2010-04-20T19:50:00.000+03:00

Sädehoidot jatkuvat ja nyt jo osaan asettua lavitsalle melkein oikeaan asentoon, joten hoitajien ei tarvitse paljoa asetella. Eilen sädetyksen jälkeen sädehoitaja kertoi tarkasti mitä sädehoito tarkoittaa ja millaista säteilyä mihinkin kohtaan laitetaan, lisäksi käytiin läpi tarkemmin sädetysalueen ihonhoitoa. Mukava juttutuokio.
Huomenna hoidon jälkeen on vuorossa kuntoutushoitajan rupatteluhetki.

Kun luin nuo edellä mainitsemani jutut ravitsemuksen ja syövän yhteydestä, koin pienoisen omantunnon kolauksen ja ahaa elämyksen. Olen aina luullut, että syön suht terveellisesti, mutta, mutta... Eilen kävin kaupassa ja ostin vihreää teetä, parsakaalia, pellavan siemeniä, viinirypäleitä ja muuta terveelliseksi mainittua. Punaviiniä ja tummaa suklaata olikin jo kotona.
Nyt pitäisi vielä saada perhettä motivoitumaan terveellisimpiin ruokailutottumuksiin. Mutta pojat ovat nyt niin pahassa iässä. Tällä hetkellä hampurilaiset, pizzat, makkara ja ranskanperunat ovat heidän mielestään parasta. Yritykseni tunkea parsakaalia heidän lautaselleen aiheutti melkoista elekieltä ja naamanvääntöjä. Onneksi normaali kotiruokakin kelpaa ja ehkäpä väsytystaktiikalla tuo parsakaalikin alkaa maistua. Yritetään edelleenkin pitää nuo mässyruuat silloin tällöin nautittavana herkkuna ja ujuttaa noita terveysaineksia ruokavalioon.

Mielenkiintoista

2010-04-17T15:21:00.001+03:00

Tänään alkoi satamaan vettä, joten oli aikaa istahtaa koneelle ja seikkailla blogimaailmassa.
Vastaan tuli mielenkiintoinen blogi, jossa nyt oli aiheena ruuan merkitys syövän syntyyn. Ihan hyvää luettavaa, käykäähän kurkkimassa.
http://www.pellonpientareella.com/

Toinen blogisivu, jossa pohditaan ruokaa ja rintasyöpää:
http://ruohikolla.blogspot.com/search/label/Sy%C3%B6v%C3%A4n%20ehk%C3%A4isy

Kyllä tuolla ruualla on varmastikin vaikutusta meidän hyvinvointiin.

Lauantaiehtoota teille!

Säteilevää tiistaita

2010-04-13T15:51:00.001+03:00

Upea aurinkoinen kevätsää on hellinyt meitä täällä Turussa jo päiviä. Minulla on sädehoidot päässeet hyvään alkuun ja ne tosiaankin tuntuvat ihan mukavilta ja helpoilta hoidoilta sytorääkin jälkeen. Jos jollain on sädehoito vasta edessä se tehdään näin: asetutaan lavitsalle pötkölleen ylävartalo paljaana kädet ylhäällä, sitten hoitajat tähtäilevät nahkaan tatuoidut kohdistuspisteet koneen saataville, sitten muutaman minuutin hoito, joka ei tunnu, ei näy, ei juuri edes kuulu. Sitten vaihdetaan koneeseen "tähtäin" ja sädetetään taas muutama minuutti. Sitten lavitsa nousee ylös ja kone siirtyy selkäpuolelle ja hoitaa sädetykset, itse saan katsella kattoon printattua suurta päivänkakkaraa. Sitten kone laskee lavitsan takaisin alas ja homma on ohi.

Yleensä tuo sessio kestää noin 10 minuuttia, mutta eilen koneet temppuilivat ja sain odotella vuoroani 45 min. Olen jo pari kertaa kävellyt hoitoon ja takaisin, mutta ihan joka päivä en viitsi, koska reissuun kuluu kävellen melkein 3 tuntia. Kävelyreissun jälkeen jalat on koko illan ihan tönköt eikä jaksa oikeastaan tehdä enää mitään huusollihommiakaan. Nyt kuitenkin sormet syhyy jo puutarhan kopsutteluun ja haluan jättää vähän energiaa siihenkin. Omenapuiden leikkausta, haravointia ja kukkamaiden siivoilua on lähipäivinä ohjelmassa, välillä pitää kylläkin käydä sisällä laskemassa lapset ja vähän ruokkimassa niitä.

PS. Tukka tuuhenee ja ripsiäkin on jo lähes koko rivistöt.
Voikaahan hyvin!

Surullista

2010-04-10T21:43:00.000+03:00

Piti kirjoittaa päivän touhuista, mutta luettuani Maahan, odota blogin Leen@n kuulumisia, ei ne päivän touhut enää tuntuneetkaan kovin tärkeiltä. Leen@n vuoden mittainen taistelu syöpäpirulaista vastaan alkaa ikävästi kääntyä tappioon. Olen todella surullinen tuosta uutisesta. Vaikka emme koskaan livenä tavanneetkaan, hänestä tuli bloginsa kautta läheinen ja hän jaksoi omasta etenevästä sairaudestaan huolimatta kannustaa ja tukea kommenttiensa kautta meitä muita sairastuneita. Hän hyvänä kirjoittajana kuvasi hyvin sairauden tuomia muutoksia elämään. Nyt hän on jo niin heikko, ettei jaksa enää itse kirjoittaa, mutta lähipiiri päivittää blogia.

Jotenkin sitä yrittää ajatella, että kyllähän tästä taudista parannutaan ja elämä jatkuu entisellään, mutta ei se kuitenkaan kaikilla parane, eikä elämä jatku. Sitä yrittää sinnitellä ja selviytyä kaikista asioista kuin ennen sairastumistakin, olla reipas ja toiveikas, mutta ehkä pitäisi antaa ajatusten möyhiä kunnolla myös ne synkätkin silmäkkeet- Ehkä sitten antaisi itselleen luvan ottaa rennommin, antaa ajan näyttää kuinka pärjää, jatkuuko elämä ennallaan vai onko aika ottaa uudenlainen suunta. Pitää ottaa aikaa, pohtia ja punnita mitkä ovat itselle tärkeitä -hyvän mielen tuovia asioita, laittaa arvomaailma uuteen järjestykseen ja miettiä mitkä asiat asettaa ylimmäksi ja mitkä asiat voi turhana pudottaa pois.

Pääsiäispyhät vietetty

2010-04-05T22:34:00.001+03:00

Pyhät menivät taas nopsasti ohi. Muutamana päivänä oli oikein lämmintäkin, kaivoin varastosta jo pihakeinunkin esille ja istuskelin auringon lämmössä. Herkuteltuakin tuli, joten sytoläskieni sulatusoperaatio taisi palata lähtöruutuun. No, pohjaltahan on taas hyvä ponnistaa.

Vaikka viimeisestä sytokuurista on jo yli kuukausi aikaa, vieläkin välillä tulee kuvotuksen aaltoja jostain ruuasta tai tuoksusta. Mahtavatkohan olla jotain muistikuvia senaikaisista kuvotuksista. Myöskin tiputuskäden suonet ovat edelleen kipeät, kireät ja ne näkyvät tummina ihon läpi, kuten aikaisemmassa postauksessani kerran kuvasin. Kynnet ovat hauraat ja lohkeilevat helposti. Niissä näkyy juomuina jokainen sytosatsi, joten kynsien pinta on ihan aaltoileva. Oli ne vaan niin kovaa tavaraa, että kestää varmastikin tovin niistä täysin toipua, muistoista ne tuskin häipyvät koskaan. Taisi olla elämäni rankin ajanjakso.

Keskiviikkona on ohjelmassa sädehoidon simulaattorissa käynti, sydänfilmi ja verikokeet.

P.S. Muutama tulppaanin lehtisykerö on jo puskenut näkösälle seinustalla.

Lämpenevää!

2010-04-01T11:35:00.000+03:00

Rinne on jo sula!

Huisan kaunista ja lämmintä kiirastorstaita!

Äsken tulin lenkiltä Aino-koiran kanssa ja tuli oikein hiki. Lämpömittari näyttikin 7,5 astetta plussaa, ettei ihme että talvitakki tuntui ylipukeutumiselta. Märkää oli, mutta ihana aurinko hyväili poskia ja lintukuoro säesti askelia. Tunnistin ainakin kiurun ja olin erottavinani peiponkin soolon tinttien sun muiden visertäjien sekakuorosta. Jos tätä lämpötilaa jatkuu muutaman päivän muuttuu loputkin lumikasat vesilätäköiksi ja tulppaanit alkavat nostella päitään seinänvierustalla.

Tulevan suunnittelua

2010-03-30T10:49:00.001+03:00

Eilinen työterveyslääkärikäynti oli miellyttävä. Tämä uusi lääkärimme tuntui kovin mukavalta ja yllätyin iloisesti hänen ymmärtäväisestä asenteestaan työhönpaluun suunnittelussa. Ensinnäkin hänestä oli hyvä, että olin ajoissa varannut keskusteluajan, jotta eri vaihtoehtoja ehtii punnita. Toiseksi hän ei ollut heti vakuuttamassa, että töihin kannattaisi palata heti sädehoidon päätyttyä ja että hyvin sitä jaksaisi, vaan päinvastoin hän epäili onko ihan järkevää aloittaa työt heti seuraavalla viikolla sädehoitojen päätyttyä. Hänellä oli hyvä kanta, että rankkojen hoitojen jälkeen mieli ja ruumis tarvitsee palautumisaikaa. Jos vajaakuntoisena aloittaa täysillä työt siitä voi seurata työuupumus, josta toipuminen kuitenkin tuo mukanaan sairauslomapäiviä.

Hän myöskin kannatti ajatustani aloittaa työt työkokeilulla, lyhennetyllä työpäivällä. Myöskin idea käyttää kesälomapäiviä niin, että pitäisi esim. perjantait lomapäivinä, tuntui hyvältä. Onhan minullakin luultavasti vielä edessä työvuosia parikymmentä, joten tällaisen rankan hoitorupeaman jälkeen kannattaa varmastikin saada itsensä hyvään iskuun, ennen töihin ryntäämistä.

Ratkaisut jätettiin vielä auki, pitää ensin katsoa, meneekö sädehoidot suunnitelmien mukaan ja mikä on niiden jälkeinen kunto, jotta työkokeilun alkamispäivää voidaan sopia.

Leppoisa lauantai

2010-03-27T13:57:00.000+02:00

Päivän pälvitilanne

Ihana lauantai pitkästä aikaa, kun ei ole mitään ohjelmaa. Ollaan vain ja möllötellään koko perhe. Pojatkin lojuivat yöpaidoissaan puoleenpäivään.

Vaikken yleensä horoskooppeja luekkaan, miten tänäpäivänä tulin lukaisseeksi ja näin se ennusti:

(Kauris) Ajankohta on täydellinen suunnitelmien tekoon, koska kiireet työssäsi ovat hellittäneet: mieti, miten voisit tavata uusia, uraasi tukevia ihmisiä.

Hah- enkös ensiviikolla ole menossa uudelle työterveyslääkärille suunnittelemaan työkokeilua. Pitäisikö alkaa uskomaan horoskooppeihin :D

Hyvää virpomis-varpomis-sunnuntaita!

Perjantai jo

2010-03-26T20:11:00.000+02:00

Kylläpäs viikko taas hurahti nopsaan. Tällä viikolla on aurinkokin pilkahdellut lähes jokainen päivä ja olen tehnyt kävelylenkkejä Aino-koiran kera. Taidan olla saanut vähän rusketustakin kasvoille.

Sain vihdoin aikaiseksi tilata ajan työteveyslääkärille. Harmi, että sairauslomani aikana meidän työterveys on siirtynyt toiseen lääkärikeskukseen ja vastassani on aivan uusi työterveyslääkäri. Olisi ollut mukava jatkaa entisellä lääkärillä, mutta näin on kilpailutuksen ansiosta meidät siirretty toiseen lääkärikeskukseen. Ajan tilasin, koska haluan sairauslomani jälkeen aloittaa työt lyhennetyllä työajalla- työkokeilulla. Jotenkin tuntuu, etten ole valmis aloittamaan heti pitkän sairausloman jälkeen täyttä työaikaa. Kyllä nämä sytostaattien pehmittämät aivot kaipaavat pehmeää laskua työntekoon. Tämän työkokeilun toteutus vaatii työterveyshuollon ja työnantajan yhteistä suunnitelmaa.

http://www.ilmarinen.fi/Production/fi/x_pdf_liitteet_julkaisut/tyokokeilu.pdf
http://www.ttl.fi/NR/rdonlyres/8438FB2B-00E6-4301-A838-A5D39CF92D18/0/Ropponen261007.pdf

Tuossa pari linkkiä, joissa selvitellään työkokeilun mahdollisuuksista jos joku on kiinnostunut asiasta.

Mukavaa perjantaiehtoota teille!

2010-03-22T15:12:00.000+02:00

Pälvitilanne tänään

Illalla ja yöllä oli satanut uusi lumikerros, mutta päivän aurinko ja lämpö sulatti sen pikavauhtia pois keittiön ikkunan takaa rinteeltä. Muutoin lunta piisaa, mutta tuo lämmin rinne sulaa nopeasti. Katoiltakin on lumet tipahtaneet tuoden mukanaan toisen kaksosen sinne heittämät hanskat.

WC-remppa alkaa olla valmis ja pölyt siivoiltu pois. Eilen vietettiin kaksosten 10-vuotissynttäreitä sukulaisten kesken ja keskiviikkona on vuorossa kaverisynttärit.

Tänään sain kävelyseurakseni hyvän ystäväni kouluajoilta asti ja oli niin mukava turista pitkästä aikaa. Perjantaina on ohjelmassa kahvilatapaaminen työtoverini kanssa, joten seuraelämäkin alkaa pikkuhiljaa vilkastua.

Kuntoni on ollut oikein hyvä ja olo energinen. On vain ollut kurja lukea monen kohtalotoverin huonoista voinneista ja sairaalareissuista. Kovasti toivon teille parempaa olotilaa ja taistelutahtoa. Vaikka en ketään teistä tunne muutoin kuin blogien välityksellä, silti monesti ajatuksissani mietin teidän vointia ja toivon hyvää.

Mukavaa viikoa teille kaikille!

Lunta tupruttaa

2010-03-18T20:22:00.000+02:00

Tällä viikolla onkin taas tuprutellut lunta jokaikinen päivä. Jotenkin sitä jo odottelee kevättä, joten tuo lumentulo saisi alkaa loppumaan. Onhan tässä tietysti puolensa, että on puhdasta lunta ja pientä pakkasta, koiran tassut ja poikien vaatteet pysyvät puhtaina ulkoleikeistä huolimatta.

Tiistaina meillä jatkui taas remppatouhut ja keskikerroksen vessaa on uusittu. Tämähän tarkoittaa, että kolketta, pölyä ja roinaa on taas tuvan täydelyä. Sunnuntaina vietetään kaksosten 10-vuotispäiviä ja toivon, että homma saataisiin valmiiksi siihen mennessä. Siivotakin olisi mukava ehtiä ennen vieraiden tuloa, tarvetta ainakin olisi.

Maanantain lääkärireissu meni mukavasti. Lääkärin vastaanotto oli pikainen, vähän jutustelua ja tunnusteluja, kättlyt ja näkemiin. Myöskin kuvaus kävi nopeasti ja helposti. Kuvauksen jälkeen huoneeseen tuli ponihäntäpäinen poika tekemään tatuointeja. Kuten jo arvelinkin, kuvia ei saanut valita mistään kuvastosta vaan neljä pilkkua sain nahkaani. Noilla tatskoilla ei oikein kehuskelemaan pääse.

Seuraava sädehoidon suunnittelu meneekin pääsiäisen jälkeen ja heti siitä alkaa itse hoidot.

Eilen katselin tvstä ohjelmaa Paketti, jossa Satu Hassi muisti pienellä lahjalla gynekologia, joka oli passittanut hänet mammografiaan, missä löytyikin syöpä. Siinä hän kiitteli lääkäriä patistuksesta kuvaukseen ja kertoili ajasta, jolloin oli diagnoosin saanut. Se vähän pysäytti, kun hän sanoi syöpänsä olleen herneen kokoinen ja että jos se olisi löytynyt vasta vuoden päästä saattaisi hän olla jo menehtynyt. Kääks oma kasvaimeni lähenteli jo kananmunan kokoluokkaa, mutta olen kuitenkin hyvässä uskossa, ettei se ehtinyt vielä levitä. Tosin välillä olen tuntevinani jäljellä olevassa rinnassa samanlaisia tuntemuksia kuin poistetussakin oli ennen diagnoosia, joten jonkinlaista epäilyksen varjoa tuo syöpä kai tulee luomaan koko loppu iän.

Sunnuntain sepustuksia

2010-03-14T13:04:00.001+02:00

Pälvitilanne tänään.

Olipa hauska lukea sanailuanne viimepostauksen kommenttiloorassa. Kiitos päivän piristysannoksesta!

Ikkunanpesu-urakka lähenee loppuaan. Enään kaksi ikkunaa odottelee pesua. Tänään on pakkasta, joten voin hyvällä syyllä jättää ne odottelemaan parempia kelejä. Siivoilun sijaan aloin seikkailemaan blogimaailmassa, nyt kun talokin on aivan hiljainen. Esikoinen on kaverilla viikonloppukylässä, mies geokätköilemässä, kaksoset kavereilla ja Aino-koirakin vetelee sikeitä. Tämä surffailu on kylläkin sellainen harrastus, että koneella hupsahtaa helposti tunti jos toinenkin, mutta blogeista saa paljon iloa, inspiraatioita ja ajattelemisen aihettakin.

Huomenna minulla on ensimmäinen käynti sädehoitopoliklinikalla. Ohjelmassa on lääkärin vastaanotto, tietokonetomografiakuvaus ja säteilytyksen kohdepisteiden tatuointi iholle. Tuo tuleva sädehoitojakso ei hermostuta ollenkaan. Oletan, että se on helppo jakso sytostaattihoidon jälkeen, vaikka ennakkoon saamassani potilasohjeessa lueteltiinkin muutamia sivuvaikutuksia, joita sädetys voi aiheuttaa esim. väsymystä, nielemisvaikeuksia, ihon punotusta, kuumotusta ja turvotusta. Nuo ei kuulosta ollenkaan pahoilta vaivoilta, joten reippain mielin olen menossa huomiseen vastaanottoon.

Edelleen aurinkoista

2010-03-11T09:03:00.000+02:00

Keittiön ikkunasta tänäaamuna. Lumet jo sulaa. Pälvet laajenee joka päivä.

Onpas meillä ollut upea maaliskuu. Aurinko on hellinyt lähes joka päivä pukaten energiaa, houkutellut ulkoilemaan ja luonut uskoa tulevaan. Kuten ennenkin olen kirjoittanut energiatasoni on lähes suoraan verrannollinen valon määrään= nyt on puhtia riittänyt.

Olen aloittanut ikkunanpesu-urakan. Talossamme on 28 ikkunaa ja jokaisessa on 4 pestävää pintaa= 112 pesua kaipaavaa lasia. En kuvittelekaan peseväni kaikkia kerralla vaan pesen muutaman päivässä, jotta ehdin myös ulkoilla ja katsoa Hercule Poirotit tvstä.

Aloitin mainosten mukaan hiusten kasvua edistävän Evonia-kapselikuurin. Jo nyt tuntuu untuvainen sänki päässä, joten toivon noiden pillereiden vauhdittavan sen vahvistumista. Olisi mukavaa, että olisi edes jonkinlainen tukka päässä ennen kesää. Lisäksi olen ulkoillut paljon, kävelylenkit pitenevät ja vauhti lisääntyy päivä päivältä. Tavoitteeni on saada sytoläskit sulamaan ennen sairausloman loppua. On tässä vielä pari kuukautta aikaa toteuttaa tuota tavoitetta.

Paljon tuo auringonenergia saakin potkua elämään, nauttikaamme siitä.

Aurinkoista lauantaita

2010-03-06T17:27:00.000+02:00

Ihana ilma, aurinko sulattaa lumimassoja, lämmittää kasvoja ja linnut laulaa.
Aurinko houkuttelee kävelylenkeille ja istuskelemaan pihalle viltteihin kääriytyneenä. Molempia olen tänään tehnyt.
Olotila alkaa normalisoitumaan ja energiataso alkaa pikkuhiljaa lisääntyä. Suussa kitalaki tuntuu piskuisen karhealta ja huulet kuivuu, mutta muuten alkaa jo sivuoireet olla taakse jätettyä elämää. Suurin riesa on tiputuskäden suonet, jotka edelleenkin punoittavat ja kiristävät kipeästi.

Kuten kuvasta näkyy suonet näkyvät ihon läpi ja tunnusteltaessa tuntuvat kireinä. Tämäkin suoni, mihin viimeksi sytot tiputeltiin taitaa olla entinen. Onneksi toimivia suonia ei toivon mukaan vähään aikaan tarvita.

Tänään paikallislehdessä uutisoitiin, että syöpäsairaiden hoitoonpääsy on kovin eriarvoista Suomessa riippuen missä päin maata asustelee. Jossain voi kestää kuukausia diagnoosin saamisesta ennen kuin hoito pääsee alkuun. Saatan kuvitella, miten stressaavaa aikaa nuo odotuspäivät ovat, kun ei tiedä muuta kuin, että syöpä on, muttei jatkosta mitään.

Meillä täällä Turussa ei sentään tässä sairaudessa tarvinnut turhan pitkään odotella, vaan kutsukirje sairaalaan tuli viikossa diagnoosin varmistumisesta. Se tieto, että pääsee hoitoon oli heti helpottava ja auttoi selviytymään alkutäräyksestä.

Mukavaa lauantaiehtoota teille!

Maaliskuu

2010-03-03T15:08:00.000+02:00

Koville otti tuon viimeisenkin sytohoidon jälkimainigit. Näiden kahden viimeisen tiputtelun sivuoireet olivat hankalia, liekö syynä lääkärin määrämä suurempi annostus vai Neulasta, mutta tosi kipeä olin. En edes jaksanut käydä blogeja kurkkimassa, joten siitäkin voitte päätellä, että heikosti meni.

Nyt alkaa jo elämä ja ruokakin maistua. Enää painaa väsymys ja tiputtelukäden suonet ovat kipeinä ja kiristelevät.
Sain eilen Tyksistä kirjeen. Tuli kutsu lääkäriin ja sädehoidon suunnitteluun 15.3.
Siitä se alkaa uusi hoitojakso.

Pitää kertoa vielä tämä: Kaksoset rymistelivät äsken kotiin koulusta. Toinen näytti vähän nololta ja kertoi, että hanskat ovat talon katolla. Ihmettelin kovasti, että miten ne sinne joutuivat. Ihan kuulemma vahingossa joutuivat sinne. Hän oli yrittänyt tipauttaa jääpikkoja katonreunalta heittämällä niitä hanskoilla. :-$
No, sitten kysyin tuliko läksyjä. Samainen poika alkoi etsiä reppuaan. Eipä löytynyt. Pojat olivat oikaisseet metsän kautta ja toiselle oli tullut pissahätä- Hän oli riisunut repun pissauksen ajaksi ja kas, reppu oli jäänyt sinne. Onneksi löytyi vielä.
On nuo meidän sällit ihan mahdottomia touhottajia, koskahan niille alkaa järki kasvamaan????

Ohi on!!!

2010-02-25T12:40:00.000+02:00

Se on nyt ohi.
Helpotuksen tunne on valtava.
Viimeinen sytosatsi on tiputettu ja hyvin meni.
Illalla vielä kerta Neulasta, eikä sitten enää vähään aikaan yhtään pistelyä. Hip-hei- huraa!

Kulttuuripäivä

2010-02-24T22:36:00.000+02:00

Tänään otin kaiken irti hyvänolon viikon viimeisestä päivästä. Kävelin keskustaan (n.4km) verikokeille aurinkoisessa pakkassäässä. Labrakäynnin jälkeen treffasin siskoni ja kävimme katsomassa ihanaa nukkenäyttelyä. Siitä on kuvia täällä: http://www.tiluntalo.blogspot.com/

Kun olimme tarkastelleet nukketaiteilijoiden tuotokset kävimme Aboa vetus- museossa tutustumassa vanhan Turun raunioihin. Pää kylläisenä kulttuurista, vatsa halusi myös täytettä. Löysimme kivan pikku kahvilan, jossa oli oikein maukkaat tarjottavatkin. Oli tosi virkistävää.
Kun ilma oli edelleen niin upea, päätin kävellä vielä kotimatkankin.

Huomiseksikin luvattiin oikein hyvää ulkoilusäätä. Toivottavasti aamun sytosatsi ei vetäise ihan naatiksi, niin jaksaisi vähän nauttia auringostakin.

Taas tuiskuttaa

2010-02-23T12:51:00.000+02:00

Meillä sataa taas lunta. Tuntuu, että kohta hautaudumme siihen, maisema on kuin Lapista.

Tämä kuva on otettu eilen puutarhasta ja nyt siis tuiskuttaa lisää.

Viimeinen sytotiputus lähestyy. Huomenna pitää käydä verikokeilla ja ylihuomenna on heti aamulla tiputusaika. Vaikka viime hoidon jälkeisessä surkeudessani mietinkin tämän viimeisen "unohtamista", en enää mieti moista. Nyt taas jaksan tanakasti käydä kohti taistoa. Kyllä näiden väliviikkojenkin tarpeellisuus on taidolla mietitty, ilman huiliviikkoja hoidot voisivat käydä ylivoimaisiksi.

Vaikka sytostaattiosastolla on ihana henkilökunta, rauhallinen ilmapiiri ja hoidothan tuhoavat mahdolliset syöpäsolut, ei osastoa jää kyllä yhtään ikävä. Odotan vaan näiden hoitojen aiheuttamien sivuoireuden väistymistä. Odotan että kalju pää saa taas peitettä, ripsi ja kulmakarvarivistöt täydennystä, ettei ihon läpi enää puskisi sytöhajua, että voimat ja virkeys palaisivat ennalleen, ei enää pistoksia ja suonien hakemisia, ei enää kortisoniturvotuksia, ei etoavia tuntemuksia eikä tokkuraista olotilaa.

Kunhan vastaisuudessa aina arjen kiireessäkin muistaisin olla kiitollinen terveistä päivistä ja arvostaa hyvää oloa. Normaalisitihan terveyttä pitää itsestään selvänä, vasta jokin häiriötila herättää huomaamaan sen arvon ja katoavaisuuden.

Mies lähti viemään poikia Forssan Vesihelmeen (= viihdeuimala), itselläni ei ollut vielä rohkeutta lähteä arpineni uteliaitten pällisteltäväksi yleiseen uimahalliin. Näin hiihtolomalla paikka on oletettavasti täpötäysi lapsiperheitä, joten uimisesta ei kuitenkaan tulisi mitään, lisäksi en nyt halua saada mitään pöpöjä, ettei ylihuominen vaarantuisi. (= seli, seli) Vielä taitaa vain olla itseluottamus sen verran hutera ja asia uusi, etten ole ihan valmis esiintymään ilkosillani julkisesti arpisena ja karvattomana.

Uneton Turussa

2010-02-20T21:08:00.000+02:00

Univajeestani en ole tainnut aiemmin tarinoidakkaan tässä blogissa.
En ole syöpädiagnoosin jälkeen nukkunut kovinkaan montaa täyttä yötä. Iltaisin kyllä alkaa nukuttamaan jo puoli yhdeksän aikaan. Monet lempiTVsarjani alkavat klo 21, joista yleensä jää loppuratkaisut näkemättä, kun viimeisen mainostauon aikana uni vie voiton. Aika turhauttavaa kun monesti jää näkemättä kuka se murhaaja lopulta oli.
No, tämän aikaisen nukahtamisen jälkeen herään siinä kahden aikaan aamuyöstä täysin pirteänä. Kaksi kolme tuntia asentoa hakien yritän saada uudelleen unta, onneksi yleensä nukahtelen pätkittäin tuon valvomisen jälkeen. Aamulla herääminen tuntuu vaikealta. Yleensä herätys on kuuden jälkeen, koska joku pojista aina menee kahdeksaksi kouluun ja olen noussut tekemään aamupalaa.

Ehkä tästä huonosta yöunesta johtuen pää on nykyisin ihan pahvia, en muista nimiä, unohtelen muutoinkin asioita ja olo on vähän tokkurainen.
Olen jättänyt kahvinjuonnin aamun kahteen kupilliseen, pyrkinyt ulkoilemaan ainakin vähän päivittäin ja sinnitellyt päivät ilman tupluureja, mutta silti yöuni on katkonainen.
Sain syksyllä Melatonin tabletteja, joiden pitäisi parantaa unen laatua ilman mitään sivuoireita tai riippuvuuksia, mutta ei niistä ole ollut mitään apua. Kyllähän tässä kotioloissa pärjää vähän höperönäkin, mutta jos tämä jatkuu vielä kun sairausloma on ohi ja pitäisi päivät päteä työssä. voi väsymys tuntua vaikealta. Kynnys aloittaa unitablettien käyttö on korkea, en millään haluaisi moisiin sekaantua, mutta katsotaan onko keväällä pakko pyytää resepti, että saisi taas nukkua kokonaisia öitä.

Varmastikin sytostaatit kortisoneineen vaikuttavat uneen ja myöskin hormoonit. Esim. kuukautiset jäivät pois toisen sytotiputuksen jälkeen ja sen jälkeen olen ajoittain kärsinyt ns. kuumista aalloistakin. Eipä noita kuukautisia yhtään ikävä ole mutta mielenkiinnolla odotan palaavatko ne sytohoidon jälkeen vai jäävätkö pysyvästi pois. Mitäköhän tuo tuleva viiden vuoden hormoonikuuri tuo tullessaan? Siitä en ole vielä saanut mitään ennakkotietoa.

Ensi yöksi on luvattu hirmuista lumimyrskyä, joten sen möyryämistä voin kuunnella jos ei nukuta.

Tehtävä suoritettu!

2010-02-18T15:29:00.001+02:00

Tänään kävin läpi vaatekaappeja. Hammasta purren, sydän verta vuotaen pakkasin kasseihin kaikki liian pienet tai enemmän kuin neljä vuotta käyttämättä olleet juhlapuvut, hameet ja jakkupuvut.
Mietin miksiköhän olen ostanut niin älyttömästi sellaisia vaatteita, joita ei kuitenkaan ole tullut käytettyä. Ajatuksissani ynnäilin niihin joskus tuhlattuja rahoja ja päätin, etten vähään aikaan osta yhtään uutta vaatetta heräteostoksena, vaan ostan vain silloin kun todellakin on tarvis ja näyttää siltä, ettei vähään aikaan ole tarvetta. Sen verran vaatteita jäi vieläkin kaappeihin, että niillä pärjäisi vuosia.
Menköön ohi hullut päivät, hintahulinat ja keskusvaraston tyhjennykset ilman yhtään vaateostosta!

Ajattelin entisaikojen ihmisten vaatevarastoa. Oli se parempi leninki, kotihame ja työvaate. Kun hamekangas oli tarpeeksi kauhtunut se leikeltiin matonkuteiksi tai käytettiin lattialuuttuna. Vaatteita ei ollut kaapintäydeltä ja ne olemassaolevat pidettiin loppuun. Nyt kaikilla on vetimiä liikaa ja heitellään pois lähes käyttämättömiä vaateparsia. Järjetöntä. Ekologisuusajttelu nostaa päätään, toivottavasti tämä jalo tavoite myös pitää.

PS. Se silkkinen jakkupuku jäi vielä kaappiin ;-?

Ylämäki, alamäki

2010-02-16T10:12:00.000+02:00

Tähän olotilojen kumparelaskuun alkaa tottumaan juuri ennen loppusuoraa.
Nyt on taas energisempi olo ja jaksaa vähän touhuilla. Lisääntyvä valo nostaa ilkeästi esille pölyiset pinnat, sameat ikkunat ja sadat tahmatassujen jäljet ovissa ja pielissä. Näiden näkymien poistoon pitää pikkuhiljaa ryhtyä, jäihän joulusiivouskin tänä vuonna melko suppeaksi. Nyt on vielä saunarempan jäljiltä remonttipölyä koko alakerta täysi. Minulla onkin runsas viikko aikaa touhuilla ennen sitä viimeistä sytotiputusta. Kaappien tyhjennysprojekti turhasta täytteestä jatkuu myös edelleen. Kirpparipaikkaa olen täytellyt jo monta viikkoa ja edelleenkin odottamassa on pino poikien pieneksijääneitä kesävaatteita ja sisustustavaraa.

Kaappeja tonkiessa olen löytänyt läjän unohduksiin jääneitä keskeneräisiä käsitöitäkin. Nyt niitä siirtelen pinosta toiseen ja puntaroin heitänkö roskiin vai saanko ne joskus tehdyksi valmiiksi saakka. Toisaalta surettaa niihin jo käytetty aika, joten olisi työvoitto saattaa ne valmiiksi. Muistan, että joskus järjestettiin näyttelykin, johon ihmisiltä kerättiin keskeneräisiä käsitöitä, nyt olisi täällä "taidetta" tarjolla.

Vielä edessä odottaa vaatekaappien inventaario. Ehkä nyt raaskisin laittaa jo keräykseen ne kaikki laihtumista odottavat vetimet. En nyt tarkoita näitä sairauden aikana kertyneitä kiloja, vaan jo aiemmin pieneksi jääneitä vaatteita. Kaapissa roikkuu esim. liuta ehkä kerran käytettyjä juhlapukujakin, joiden kohtaloa usein olen puntaroinut, mutta ovat silti jääneet kaapintäytteeksi. Esim. joskus Thaimaassa teetetty silkkinen jakkupuku ei enää mahdu päälle, eikä ole oikein muodikaskaan, mutta silti se vaan nököttää henkarissaan, en vain ole raaskinut heittää sitä pois. Pitäisi palkata joku ulkopuolinen tyhjentämään kaappeja, tällöin jäljelle jäisi vain käyttökelpoiset ja tunnesyistä säilytetyt saisivat kyytiä.

Hyvää laskiaistiistaita !

Hyvää ystävänpäivää!

2010-02-12T14:40:00.003+02:00

Hyvää ystävänpäivää sinulle!

http://www.perhekerho.net/e-kortit/yst_12.htm

Tuosta linkistä pääset kurkkaamaan Tilu-lehmän relaamista.

Sairastupa

2010-02-10T13:02:00.000+02:00

Meillä on tänään oikein sairastupa.
Itselläni aamut on vielä kovin tukkoisia, toinen kaksosista oksenteli yöllä ja esikoinen potee kolmen pysyvän hampaan poiston jälkeistä kolotusta. Häneltä poistettiin aamulla hampaita oikomisen vuoksi. On raukka perinyt äidin leuat ja isän hampaat, joten ahdasta on.

Minulla alkaa taas mieliala kohentua olotilan paranemisen myötä. Aurinko paistaa ja hanget hohtaa, kunhan vielä sen verran voimat palaisi, että jaksaisin kunnon kävelylenkkejä. Viimepäivinä ulkoilut on jääneet pieniin happihyppelyihin Ainoa pissatellessa. Sen verran olo on vielä veltto ja sydän pomppivainen, ettei kovin pitkälle uskalla lähteä.

Vatsuri

2010-02-07T11:11:00.000+02:00

Entisen huonon olon lisäksi iski vatsuri. Edellisyönä heräsin kun vatsa mourusi kuin vanha pulsaattoripesukone ja siitähän tuli kiirus vessaan. Siellä sitten vietinkin suurimman osan yöstä välillä lattialla huilaillen ja kattopanelin oksanreikiä laskellen ja välillä itse toimituksessa istuen. Veti todella naatiksi tuo yö. Eilisen päivän ja jopa viime yönkin nukuin lähes putkeen, mitä nyt sohvajoogan katkaisi välillä ripakka hip-hop wc- istunnolle. Pientä lämpöäkin nousi ja silmät sekä pää olivat arkoja. Olotila-arvio oli surkea-.

Eipä tänä aamupäiväkään ole vielä ihan voittajaolo, mutta vähän parempaan suuntaan ollaan sentään menossa. Kiitos rk ja Sanna tsemppailusta viime postauksessa, nyt se piristää.
Vaikka kovasti tekisi mieli "unohtaa" tuo viimeinen sytotiputus kaipa se vielä kestetään. Ehkä nämäkin koettelemukset muistot kultaa, kuten monet muutkin elämän vastoinkäymiset, ei ne sitten myöhemmin muisteltuina niin kamalan kamalia ollutkaan.

Puuh, heikoksi veti

2010-02-05T13:02:00.000+02:00

Veriarvot olivat parantuneet hyvin, joten piikkihoito oli tehonnut erinomaisesti.

Sain eilen siis tuon toiseksi viimeisen sytohoidon. Liekö elimistö jo saanut noista aineista tarpeekseen, vai mikäköhän veti eilen aivan voimattomaksi. Kaikki tuoksut saivat aikaiseksi kuvotusaaltoja ja koko ilta meni sohvajoogaa harrastaessa. Eipä tämäkään aamupäivä ole kovin paljoa reippampi ollut, mutta pahoinvointilääkkeiden voimalla olen ollut sentään pystyasennossa suurimman osan päivästä.

Eilen juttelin omahoitajalleni tuosta optikkoreissustani ja hän mainitsi vielä, ettei hiuksiakaan (jos niitä jollakin on ;)) kannata värjäillä sytostaattien aikana eikä ihan pian niiden lopetuksen jälkeenkään, koska värjäystulos saattaa olla ihan jotakin muuta kuin on ollut tarkoitus.

Näin näitä tiedon trippuja kerääntyy hoidon kuluessa.

Kumma juttu

2010-02-03T20:27:00.000+02:00

Valkosolujen kasvattelu on tehty ja tänään olin verikokeilla. Huomenna saan kuulla onko solut lisääntyneet toivottuun määrään, jotta toiseksi viimeinen sytostaatti saataisiin tiputeltua.
Kumma juttu, että kahdesta ensimmäisestä piikityksestä tuli tuo viimeksi kirjoittamani alaselkäkipu, mutta kahdesta viimeisestä ei tullut mitään vaivoja.

Tänään kun olin keskustassa verikokeilla, oli samalla reissulla tarkoitus käydä optikolla ja tilata kaksiteholasit. Olen näes pitkään sinnitellyt niin, että lukiessa olen ottanut lasit päästä tai kurkkinut aisojen yli, mutta nyt ajattelin hankkia oikein kaksitehot. No, siellä optikon kopissa istuskellessani tulin maininneeksi sytostaattihoidostani ja tutkimushan lopahti siihen. Ei kukaan ole tullut maininneksi, että sytostaatit saattavat vaikuttaa silmien mukautumiseen huonontavasti. Optikko oli sitä mieltä, että tutkimus kannattaa tehdä vasta sytostaattien vaikutuksen loputtua, jotta laseihin saadaan oikeat arvot. höh kaikkeen nuo sytot vaikuttavatkin.

Kaupunkireissulla käväisin myös Sokoksessa ja hankin jäsentarjouksessa olevia luontaistuotteita valmiiksi viimeisen sytohoidon jälkeiseen kuntoremontiin. Mainoksen uhrina ostin Evonia - hiusten kasvua edistäviä kapseleita ja Vivisante kapseleita, jotka lupaavat kasvattaa ja vahvistaa kynsiä. Vielähän ei saa käyttää mitään luontaistuotteita, koska niiden yhteisvaikutusta sytojen kanssa ei voi tietää. Mutta ajattelin hoitojen jälkeen kokeilla onko pillerit mainostensa väärtejä.
Onkos jollain kokemuksia tuollaisista vai ovatkohan ne vain hyväuskoisten höynäytystä?
Tiinan neuvosta ostin myös kurkkuja parantamaan veriarvoja. Jolleivat pistokset kuitenkaan ole tehonneet rouskuttelin varmuuden vuoksi kurkkua.

No toivottavasti veriarvot ovat huomenna kohdallan.

Kalliit lääkkeet

2010-01-29T16:34:00.001+02:00

Kyllä nyt saa olla onnellinen, että meillä Suomessa on olemassa yhteiskunnan tukema terveydenhoito. Nuo viime postauksessani mainitsemani lääkeinjektiot olisivat maksaneet 1828,88 euroa ilman Kelakorvausta! Nyt erityiskorvattavina lääkkeinä niiden omavastuuksi jäi 6 euroa. Ilman tuota Kelakorvausta nuo lääkkeet jäisivät varmastikin monelta lunastamatta sen verran hintavia ovat.

Tehoa aineissa kuitenkin tuntuu olevan. Ne aiheuttavat melko pian pistoksen jälkeen ilkeää ristiselkäsärkyä, mutta tuumailin, että siellähän ne valkosolut pitävät erotiikkajuhlia ja toivon mukaan lisääntyvät tuottoisasti. Sen verran kovaa ristiselkä kuitenkin juimi, että särkylääkken turvin menin illalla pötkölleen.
Aamulla särky oli poissa, mutta nyt särkee taas iltapäivän pistoksen jäljiltä. Täytyypä käydä raottamassa Burana purnukkaa ja siirtyä sohvalle virittäytymään Neiti Marplen murhatutkimusten tunnelmaan.

Takaisku

2010-01-28T13:06:00.000+02:00

Pah, tänään en saanut suunniteltua sytotiputusta. Aamuisessa verikokeessa B-Neut-arvo oli edelleenkin pudonnut 0,65:een (viitearvo 1,5-6,7). Hoitoa lykättiin viikolla ja arvojen parantamiseksi pitää minun itse pistellä päivittäin Neupogen-injektioita vatsanahkaan. Troppi kuulemma stimuloi luuydintä tuottamaan lisää valkosoluja ja sen seurauksena on odotettavissa luusärkyä pitkissä luissa, ristiselässä ja rintalastassa.

Seuraavien kahden sytohoidon jälkeen pitää pistää vielä Neulasta-injektiota. On kuulemma vastaavaa kuin tämä nyt pisteltävä Neupogen, mutta sen verran tujumpaa, että sitä riittää yksi pistos/ sytotiputus ja voi aiheuttaa kovempia luusärkyjä : $

Lääkäri oli vaihtunut viime käynniltä, mutta mukavalta naiselta tämä Outi Paijakin tuntui. Hän on syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, joten osasi kertoa hyvin tulevasta sädehoidostakin.

Nyt pitää vain odotella ja antaa valkosolujen lisääntyä.

Orankivauva

2010-01-27T12:21:00.002+02:00

Hiustenlähdössä tapahtui tänään toinen aalto. Ensimmäisen kerran hiuksia lähti tukoittain toisen sytohoidon jälkeen. Tämän suuren kadon jälkeen hiuksia putoili hyvin maltillisesti, mutta nyt niitä lähtee taas hirmuisesti. Alan näyttämään luontofilmien orankivauvalta.

Kulmakarvat ja ripsetkin ovat harvenneet, mutta niistä saa vielä meikillä jotain näkyvää aikaiseksi.

Myöskin kynnet ovat todella hauraat ja repeilevät helposti. Tähän kun lisätään huomisen syton jälkeinen kasvojen turvotus, niin peiliin ei kovasti tee mieli kurkistella. Ainakin pitää ottaa silmälasit pois ja katsella kauempaa, niin likinäköisenä kuvasta tulee sopivan softattu.

Vieläkään en ajatellut ajella kaljuksi. Tuntuu kivammalta, kun huivin reunan alta hapsottaa edes vähän karvoja. Peruukkiakin olen jonkin verran käyttänyt, mutta kyllä se aina tuntuu vähän epämukavalta.

Hassuahan se on, että tämmöiset ulkonäköseikat harmittaa, kun hoitojen tarkoituksena on kuitenkin pelastaa henki vakavalta sairaudelta. Mutta kyllä se vain olisi mukavampi näyttäytyä kylillä, kun ei muistuttaisi ihan kauhuleffojen örkkiä. Ehkä ajan myötä sytojakin saadaan kehiteltyä enemmän täsmähoidoksi, että nämä sivuvaikutukset saadaan minimoitua.

Voih, omahoitajani syöpäosastolta soitteli äsken aamuisten verikokeiden tuloksista ja valkosoluvastearvoni oli liian alhainen huomista hoitoa varten. Arvo oli 0,70 ja pitäisi olla vähintäin 1, jotta hoito voidaan antaa.
Menen huomenna vielä uudelleen TYKSin labraan ennen lääkäriaikaa, jospa tuo arvo kuitenkin nousisi sen verran, että sytot saataisiin huomenna annettua.
Hoitojen alussa veriarvot olivat todella hyviä, mutta näemmä ne hoitojakson edetessä vaan ottivat ja laskivat.
Harmi.

Täällä taas

2010-01-26T19:25:00.001+02:00

Mitenköhän minä olen ollut taas niin saamaton bloginpäivittäjä.

Ehkä nyt, kun on ollut nämä hyvän olon päivät, en ole malttanut viettää aikaa koneella. Sen sijaan olen käristellyt pojille lettuja, lihapullia ja kaikkea sellaista, mitä taas seuraavaan kahteen viikkoon en voi ajatellakaan haistelevani ilman etoavaa oloa. Myöskin huusollia on pitänyt siivoilla ja raahata ylimääräisiä kirpparille. Ja vieraitakin on käynyt.

Tänään lisäpontta touhuiluun antoi outo valoilmiö, mikä taikoi seinille hauskoja varjokuvia.

Aurinohan se ilmestyi taivaalle jo aamusta ja paistoikin koko päivän. Pitkästä aikaa täällä oli kokonainen aurinkopäivä. Kovin lämmintä ei ulkona silti ollut kovan viiman vuoksi ja olihan pakkastakin 12 astetta.

Silti oli aikas nautinto kävellä puhtaassa kimmeltävässä hangessa, lumen narskuessa askelten alla. Häikäisyn vuoksi piti oikein siristellä silmiä ja melkein olisi tarvinnut kaivaa aurinkolasitkin esille.

Huomenna pitää taas mennä verikokeille ja torstaina on lääkärin tapaaminen sekä toiseksi viimeisen sytotiputuksen vuoro. Kurkku on ollut pari päivää karhean tuntuinen ja nenä vähän niiskuttaa, toivottavasti ei nyt iske mitään lentsua, jotta saan suunnitellut hoidot vietyä läpi.

Hyvän olon viikko

2010-01-20T16:26:00.000+02:00

Ahh. olen nauttinut hyvästä olotilastani.
Tämä on taas se onnenviikko, ennen seuraavaa sytohoitoa, kun ei vaivaa mikään. Ruoka maistuu ihan sille miltä sen kuuluukin, sydän lyö tasatahtia ja jaksaa kävelläkin heti hengästymättä.
Ensi torstaina on jälleen seuraava tiputus ja paria päivää sitä ennen alkaa jo tympiä tulossa olevat kaksi matoviikkoa. Tämä hyvän voinnin aika tuntuu niin lyhyeltä hengähdystauolta. Onneksi on enää kaksi hoitoa jäljellä. Onkohan tämä jo jonkinlaista hoitoväsymystä, kun ajatus sytotiputuksesta tympii, vaikka omaksi parhaakseni hoito annetaan.
Loppujen lopuksi olen kuitenkin päässyt melko pienillä hoidoilla, kun vertaa teidän muiden bloginpitäjien hoitomääriä.
Miten tämä hyvän olon ylistys muuttuikin marinaksi??

Huomenna esikoinen täyttää 12 vuotta. Murrosikä lähestyy, kyllä se nyt jo välillä pulpahtelee esille käytöksen uhmakkuutena ja äksyilynä. Mutta usein hän on vielä se pikku Pate, joka kömpii äidin kainaloon ja juttelee mukavia. Kunhan nuo tulevat myrskyisät kasvuvuodet menisivät mukavasti, ilman suurempia onnettomuuksia tai töppäilyjä. Kasvavilla pojilla kun on niin kova pätemisen tarve kaveripiirissä, että siinä monesti pää kolisee ja hankaluuksia kertyy.

Taas perjantai

2010-01-15T21:49:00.001+02:00

Viikko hurahti taas nopsaan.
Mies lähti jokavuotiselle hiihtoreissulleen "poikaporukan" kanssa (ikä 45-60) ja minä olen väliaikaisesti toiminut yksinhuoltajana, joten en ole paljoa blogimaailmaan ehtinyt tällä viikolla vierailemaan.
Tänään minulla oli jo melko hyväkuntoinen päivä. Alan olla taas oma itseni, suussa vain tuntuu kumma maku, käristetyn ruuan tuoksu etoaa ja välillä vähän huimaa, mutta pärjään jo ilman pahoinvointipillereitä.

Olin tänään sairaalasa katsomassa äitiäni. Hän oli toissapäivänä saanut jonkinlaisen pienen aivoverenkiertohäiriön. Aamulla herättyään hänellä oli puhe ollut hukassa ja pappa oli muorin kuskannut terveyskeskukseen, josta hänet oli kyyditetty TYKSiin tarkempiin tutkimuksiin. Tänään puhe luisti jo kuin ennenkin. Toivottavasti tuo oli vain ohimenevä pelästys, eikä mitään uusiutuvaa sorttia, mutta on tärkeää että pää tulee tutkittua tarkkaan.
Tuli sellainen olo, että oli oikein hyvä ratkaisu olla kertomatta iäkkäille vanhemmilleni sairaudestani. Jos olisin kertonut, niin tässä kohtaa olisin varmasti miettinyt oliko sairauteni murehtimisella syytä tähän kohtaukseen. Nyt voin sen puolesta olla huoleton, ettei kohtaus johtunut ainakaan minun tilani murehtimisesta. Eikä papankaan tarvitse kantaa huolta kuin yhdestä sairaustapauksesta.

Saunaremppa jatkuu, nyt on jo sentään purkutyöt tehty ja remonttireiska on päässyt vetelemään uusia pintoja. Omaa suihkua on jo ikävä.

Mukavaa viikonvaihdetta!

Lauhtuvaa

2010-01-11T11:33:00.000+02:00

Pakkanen on laskenut mukaville lukemille. Nyt ulkoilukin on miellyttävämpää, kun tuo pakkasilma tahtoi ottaa hengityksen päälle. Luonto on edelleen valkoisen kuuran ja lumipeitteen koristama. Kaunista.

Eilen vanhenin taas vuodella. Nyt ollaan lähempänä viittäkymppiä kuin neljää. Outoa, kun tuntuu, ettei mieliala vanhene yhtään, vaikka kuoret pikkuhiljaa rapistuu ja koneisto präkää. Synttärivieraita kestitsin pahoinvointilääkkeiden voimin ja kahvittelut onnistui ongelmitta. Ilman noita pikku pillereitä etova olo kyllä iskee. (olen kokeillut.) Yöuni on vähän katkonaista, välillä havahdun kylmyyteeen ja välillä on liian kuuma ja asentoa pitää vaihdella usein. Onkohan nuo niitä kuuluisia kuumia aaltoja : S
Aamut ovat edelleen vaikeita, sydän lyö kuin lampaan saparo, mieliala on maassa ja päässä tuntuu olevan lyijylakki, mutta olotila helpottuu puolilta päivin. Aika lailla samanlaiset tuntemukset tästä uudestakin lääkkeestä tuli kuin edellisestäkin. Ei niin kovin erillaisia sivuoireita ainakaan vielä.

Remppa jatkuu saunatiloissa, mutta Aino on jo tottunut kopinaan, eikä enää ärhentele ylimääräisille äänille.
Mukavaa kun joskus saadaan tilat valmiiksi. Onneksi tuo remonttireiskamme on ahkera ja touhuaa koko ajan, ettei remppa turhaan veny.

Kop, kop

2010-01-08T11:00:00.000+02:00

Remonttireiska aloitti tänään saunaremontin teon ja kopsuttelee irti kaakeleita. Aino-koira kulkee ympyrää, haukahtelee ja murahtelee outoa kopinaa nurkissa. Ulkona paukkuu pakkanen, joten melskettä piisaa.

Eilen sain sitten annoksen sitä surullisen kuuluisaa punaista sytostaattia + kolmea muuta lääkettä vesihuuhteluiden lisäksi. Hassua, että tuo lääke värjäsi pissankin punaiseksi : D.Primperaania aloin ottamaan heti kuuriluontoisesti 2 tablettia kolmesti päivässä, koska vähän etova olo alkoi illalla vaivata. Hoitajanikin neuvoi lääkettä ottamaan, turha on mitään pahoinvointeja kärsiä, kun siihen on lääkitys olemassa.

Aamu oli taas tuttuun tapaan aika tokkurainen, mutta nyt jo tuntuu paremmalta.

Tuttu nälän tunne taitaa seurata näitäkin coctaileita, kun taas on koko aamun pitänyt puputtaa jotakin. Mitenköhän näistä nyt jo 5-6 lisäkilosta pääseekään eroon hoitojen loputtua. Täytyy varmastikin ottaa tavaksi kävellä jokapäiväiseen sädehoitoon, kun niiden aika koittaa. Siitä tuleekin tunnin lenkki suuntaansa, eiköhän sillä saa kiloja ainakin vähän karistettua. Nykyinen turvottava olo tuntuu tukalalta, kun aamuisin ei tahdo silmiä saada auki silmäpussien joukosta ja kenkien sitominenkin tuntuu ahistavalta ja vaatteet kirraa, en tykkää!

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!

Hups, miten aika on rientänyt

2010-01-06T09:49:00.000+02:00

Onpa aika kulunut vauhdilla. Juuri kun sai joulukoristeet paikoilleen, on taas jo aika pakata ne takaisin kaappien kätköihin. Jotenkin tämä elämä hoitojen aiheuttaman kolmen viikon sykleissä tuntuu entisestään nopeuttavan ajanjuoksua.

Nyt jo tietää hoitopäivän, sitä seuraavan viikon alavireen ja pikkuhiljaa normaaliin palautuvan kunnon- tämä jaksoihin ohjelmoitu tulevaisuus vain rullaa eteenpäin.

Huomenna on 4. sytohoito ja nyt uudella sekoituksella. Tämän uuden lääkityksen mahdolliset sivuoireet hieman jännittävät, entisen lääkityksen tuomat krämpät tulivat jo tutuiksi ja niihin tiesi jo varautua, nyt ei tiedä varautua mihinkään.

Hienot talviset postikorttimaisemat ovat olleet ilonamme tämän tammikuun alkupäivät. Välillä on ollut niin kylmä, että ulkoilut ovat jääneet lyhyisiin pyrähdyksiin, mutta niinä päivinä kun mittari on näyttänyt mukavampia lukemia, ollaan Aino-koiran kanssa kierrelty pitempää lenkkiä ihailemassa maisemia lumen narskuessa kenkien alla. Lumen ansiosta tuntuu kuin valon määrä olisi jo lisääntynyt ja päivä pidentynyt. Helmikuun alustahan alkaa ilmassa olla jo pientä kevään merkkiä, kun talitintit aloittavat laulunsa ja aurinko alkaa lämmittämään. Siitä se kevät alkaä ja lintujen laulukuoroon liittyy pikkuhiljaa yhä useampi laulaja, mustarastas, varpuset jne.

Meillä alkaa toisen vessan ja saunatilojen remontti ja se tuo tullessaan pientä epämukavuutta eloon. Varsinkin se vaihe, jolloin suihkut ovat pois pelistä aiheuttaa järjestelyjä, kun pitää hakeutua vieraisille peseytymään. Onneksi siskoni asuu ihan lähistöllä ja naapurikin on luvannut lainata suihkuaan.

Hyvää loppiaista!

Vuoden viimeiset päivät

2009-12-28T12:08:00.000+02:00

Joulu meni mukavasti, rauhoituttiin ja levättiin koko perhe ilman hössötystä ja hoppua. Jouluruokia oli kerrankin sopivasti, kinkkukin on jo melkein kaluttu. Pieniä makuvirheitä nuo sytot aiheuttivat, ei kaikki jouluruuat maistuneet ihan oikeilta, mutta kovasti paljon on syöty kuitenkin.Vaikka joulu onkin odotettu ja mieluisa juhla tässä kesken pimeän vuodenajan, tuntuu silti mukavalta kun pikkuhiljaa elämä palaa arkisiin rytmeihin.

Tästäkin pimeästä ajasta taas vaan selviydyttiin. Nythän alkaa päivä pidetä, aurinko näyttäytyy entistä useammin, pidempään ja lämpimämpänä. Mennään kohti kevättä, ihanaa.

Kun siirtelin vanhasta kalenterista tärkeät tapahtumat ja syntymäpäivät uuden kalenterin puhtaille sivuille tuli jokavuotinen hämmästys, miten nopeasti aika onkaan kulunut. Miten tuoreena mielessä ovatkaan sairastumisen alkuvaiheen tutkimukset, leikkaukset ja ajatusten mylläkkä ja siitäkin on jo monta kuukautta.

Noiden viikkojen kalenterisivut olivatkin täynnä lääkäri-, laboratorio- ja röntgenaikoja. Toivottavasti uudesta kalenterista tulee noiden merkintöjen osalta tyhjempi. Menisi tämä viheliäinen tauti ohi näillä hoidoilla, pysyisi ikuisesti poissa. Alkaisi taas normaali elämä.

Yleensä en ole tehnyt mitään uudenvuodenlupauksia, mutta jos nyt tulevana vuonna pyrkisin elämään entistäkin terveemmin. Liikuntaa voi aina lisätä ja ruokavaliota muuttaa parempaan, vaikka olen ennenkin liikkunut ja syönyt suht terveellisesti parantamisen varaakin on.

Mukavaa vuodenvaihdetta teille!

Hyvää joulua kaikille

2009-12-22T17:58:00.000+02:00

Täs teil jouluevankeljumi turu murttel

Sihe aikka kävi simmottiski, et keisari Aukustus käski panna koko valtakunnas toime verotukse. See ol ensimmäine kert ja tapahtus sillon ku Quirinius ol seeffinä Syyrias. Kaik meniväkki sit panema nimeäs verolistoihi, jokane oman kaupunkisses.

Nii Joosef lähti kans Kalileast, Nasaretin kaupunkist ja meni verottamisen tähre Juureasse, Daavirin kaupunkki, Peetlehemisse, ku hän kerra kuulus Daaviri sukku. Hän lähti sinne yhres kihlatu morssiammes Marian kans ja see orotti. Ku hee olivas siäl, tuli Marial aika täytte ja hän synnytti poja, esikoises. Hän kapaloitti lapse ja tälläs seime, ku kortteris ei ollu heil tila.

Siäl ol paimeni vahtimas yäl laumatas. Yhtäkki heijä eressäs seisos Herra enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröitti heijät. Hee rupes pelkkämä, mut enkeli sanos heil:

"Älkkä pojap peljäkkä! Mää ilmotan teil ilose uutise, tosi suure ilon koko kansal. Tänäpän teil o Daavirin kaupunkis syntyny Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämmöne on teil merkki: tee löyrätte lapse, ketä makka kapaloissas seimes."

Ja siin samas ol enkeli ympäril suur taivalline sotajoukko, ku ylisti Jumala ja sanos:

"Jumalan on kunnia korkeuksis, maan pääl rauha ihmisil, ketä hän rakasta."

Ku enkelit ol menny takasin taivasse, paimenet sanosiva toisilles: "Nyt Peetlehemisse! Siäl mee nährä, mitä on tapahtunu, minkä Herra meil ilmotti."

Hee lähtiväk kiiruste ja löysivä Maria, Joosefi ja lapse, ketä makas seimes. Ku hee sen näkivä, hee kertosiva, mitä heil oli lapsest sanottu. Kaik ku kuuliva paimenitte sanat, olivak ku puul päähä lyätyi.

Mut Maria pani syrämesses piilo ihan kaik, mitä oli tapahtunu ja tuteras sitä. Paimenet menivät takasi ja kiittivä ja ylistivä Jumala siit, mitä olivak kuullu ja nähny. Kaik ol juur niin ko heil oli sanottu.

-ooo-

Näillä sanoilla haluan toivottaa sinulle oikein rauhallista joulunaikaa ja entistä parempaa uuttavuotta 2010!

Oleilun harjoitus

2009-12-22T09:46:00.000+02:00

Kuntokatsaus tänään:

Pientä karheutta kitalaessa, kasvoja turvottaa, tiputuskädessä suoni ja peukalon kynsi kipeänä, reisiluissa ajoittaista kolotusta, jalkojen voimattomuutta, hengästyttää ja sydän jyskyttää tiheälyöntiä pienistä ponnistuksista.

Mutta kaikki melko lievää ja siedettävissä.

Huomaan, että kortisonin vaikutus alkaa hiipua, kun energiataso on vähän notkahtanut loppuviikosta. Mutta jouluvalmistelut onkin jo lähes tehty. On siivottu ja koristeltu kuusi, vain ruokia puuttuu, mutta eihän niillä vielä ole kiire. Kinkkukin paistetaan vasta huomenillalla, lanttulaatikko ostetaan valmiina ja imelytetty perunalaatikko on mieheni pravuuri, hän on tehnyt sen meillä aina ja hyvää tekeekin. Muita laatikoita ei meidän joulupöytään kuulukkaan, meillä ei ole menekkiä porkkana- tai maksalaatikoilla. Kaloihin panostetaan enemmän, mutta nehän saa valmiina kaupasta.

Nyt on ollut aikaa harjoitella oleilua. Yleensä olen taipuvainen jatkuvaan touhuiluun ja suorittamiseen. Jos istahdan alas, mielessä alkaa takoa pitäisi sitä ja pitäisi tätä, mutta nyt olen tietoisesti harjoitellut toimettomuutta.

Olen istunut pöydän ääressä kahvimukin kanssa, kuunnellut radiosta joululauluja ja katsellut lumihiutaleiden leijumista maahan. Olen pötkötellyt sohvalla nuuhkien kuusentuoksua ja ihaillut valon heijastusta palloista ja kynttilänliekin lepatusta pöydällä. Olen nauttinut hiljaisuudesta ja rauhasta. Alan oppia.

Lopeta välillä uurastus ja työ,

lauteilla loju ja vettä kiukaalle lyö.

Sivele itsesi hunajalla,

kuningattaren lahjalla ihanalla.

Kiitolliseen mieleen hiljaa vaivu,

onnelliseen oloon rauhassa taivu.

Anna ajatusten rauhassa mennä ja tulla,

oikeus itseäsi hoitaa on sulla.

Mielihyvän tunteessa oikein kelli,

joka hetkestä nauti ja itseäsi helli.

Hyvä päivä tänään

2009-12-18T18:17:00.000+02:00

Tänään olen jäädytellyt lisää jäälyhtyjä, käynyt kaupungilla ostamassa herkkuja, ommellut saunatuoksupusseja harsokankaasta, tehnyt perheelle ruuat ja siivonnut jäljet. Saanen olla varsin onnellinen, etten tämän tiputuskerran jälkeen pudonnut viikoksi sängynpohjalle, kuten viime tiputuksen jälkeen.

Elämä jatkuu!

Sytytän kynttilöitä tänä jouluna.

Ilon kynttilöitä surusta huolimatta.

Toivon kynttilöitä sinne,

missä on epätoivoa.

Rohkeuden kynttilöitä sinne,

missä pelko aina on lähellä.

Rauhan kynttilöitä

myrskyjen runtelemiin päiviin.

Armon kynttilöitä

helpottamaan raskaita taakkoja.

Rakkauden kynttilöitä

inspiroimaan kaikkea elämistäni.

Kynttilöitä, jotka palavat koko vuoden.

-Howard Thurman

Viimeinen Taxotere takana

2009-12-17T12:30:00.001+02:00

Eilen oli viimeinen Taxotere tiputus, joten sytohoitojen puoliväissä ollaan!

Seuraavat kolme tiputusta annetaan 7.1. 2010 alkaen CEF-hoitona.

Eilen sain taas tuon allergisen reaktion, mutta osasin nyt kertoa alkavista tuntemuksista heti ja sain lääkitykset ajoissa, joten kohtaus ei päässyt vielä pahaksi ja tänään onkin ihan hyvä olo.

Ulkonakin on niin aurinkoisa ja talvisen näköistä mielialaa piristämään. Tosin hyiset mittarilukemat eivät houkuta pitemmälle ulkoilulle, mutta ihana auringon valo tulvii ikkunoista ja tuo energiaa.

Tuota pakkasta kannataa käyttää hyväkseen ja valaa jäälyhtyjä. Minä olen valanut niitä suuriin kattiloihin ja niitä on tehtynä jo kymmenkunta valaisemassa polkuja pihalla.

Jos olisi pihasauna, miten tunnelmallista olisi tepsutella joulusaunaan jäälyhtyjen valaisemaa polkua pitkin.

Kuulumisia

2009-12-12T16:58:00.000+02:00

Hei

Tätä blogiani en ole nyt niin aktiivisesti päivittänyt, kun ei tämän sairauden tiimoilta ole mitään uutta kerrottavaa. Sen sijaan olen päivitellyt "hömppäblogiani" http://www.tiluntalo.blogspot.com/ :ia,

sinne päivittelen jouluvalmisteluja sun muuta touhuilua. Tämän kuluneen viikon olenkin yrittänyt käyttää hyödyllisesti paketoimalla lahjat, liimailemalla kortit ja laittelemalla joulua muutenkin. Ensi keskiviikkona onkin viimeinen Taxotere-tiputus ja sen jälkeisiin tiputteluihin muuttuu ainekset. Tuota sytohoidon jälkeistä koomatilaa ennakoiden olen koittanut hoidella jouluvalmisteluja pois alta, ettei koomaviikkona tarvitse ottaa stressiä jouluvalmisteluista. voi sitten rauhassa vain harrastaa sohvajoogaa.

Mukavaa lauantaiehtoota teitille!

Joulumielen enkeli

2009-12-08T13:01:00.000+02:00

Kiitos Leen@lle tästä suloisesta jouluenkelistä!

Toivotaan, että enkeli tekee tehtävänsä ja tuo kaikille hyvän joulumielen ja voimia nauttia joulun tunnelmasta.

Leivontapäivä

2009-12-05T17:29:00.000+02:00

Tänään meillä leivottiin. Pojat tekivät pipareita ja minä rahkarusinapullia. Kun pöydät ja tasot pullottivat leipomuksia, mies tuli kotiin kahden munkkipussin kanssa. Kyllä nyt huusollissa piisaa nisusta.

Täytyy pakastaa nuo omat pullani, ei niitä nyt pysty millään syömään tuoreeltaan.

Meillä käväisi parin päivän pakkaset, tänään taas on tihutellut vettä ja on kuraista. Plääh.

Olotila on ihan hyvä ja käsikin alkaa olla kivuton.

Semmoisia tänään.