Pallopää vappua!

Tiinan, Teen ja Sannan innoittamana liityn pallopää-vappuilijoihin.
Oikein mukavaa vappua kaikille!

Juhlikaahan ihmisiksi.

Nahka alkaa punoittaa

Pikkuhiljaa alkaa nahka kärsiä sädeannoksista. Perjantaina rinnus jo aristeli, tuntemus oli kuin olisi liikaa ottanut aurinkoa. Viikonlopun hoitotauolla iho rauhoittui, mutta nyt jo taas alkaa pientä kuumotusta ja punotusta tuntumaan. Olenkin tänään ollut ilman liivejä ja rasvaillut rinnusta ahkeraan, jospa tuo taas rauhoittuisi. Muutoin sädetys on sujunut hyvin suunnitelmien mukaan.

Viikonloppuna meillä oli poikien partiomarssi. Se on aina niin juhlallinen tapahtuma. Sydän sykkyrällä ja ylpeys rinnassa sitä aina katsoo poikakolmikomme  marssia. Onneksi sääkin suosi marssijoita, joten pojat tarkenivat polvihousuissaan.

Se on sitten vappuviikonloppu tulossa. Simat on jo pullotettu ja munkkiresepti haettu esille. Niin se taas vain kestettiin pimeä kaamos ja tällä kertaa vielä sairauden taakka hartioilla. Kevät on aina täynnä toivoa ja uutta elämää, joten mielialakin pysyy aurinkoisena ja pikkuhiljaa alkaa kuntokin kohentua. Tasatahtia kohti kesää mennään.

Pärtsäri-look

Joissakin blogeissanne olettekin kehuneet Buff-huivien mukavuutta ja kävin jo katselemassakin niitä nettikaupan sivuilla. Mutta eilen kirpparilla joku kaupittelikin paria käyttämätöntä Buffia. Ostin toisen, 7€ tuo köyhdytti. Kuosi on kylläkin vähän moottoriurheiluun viittaava ja taitaa se mainostaakin jotain, mutta päätin silti ostaa kokeiltavaksi.

Näytin aika radikaali"nuorelta" tuo päässä. Poikiakin nauratti, että äiskä on kuin joku harrikkapimu. (lyhyt siilitukka, harrikkakuosia ja tatuointejakin nyt löytyy jos tarkkaan katsoo, pimusta en nyt tiedä, eikä ole sitä harrikkaakaan) Kieltämättä mukavalta tuo tuntui päässä ja tuossa pahvipäässä on ohjeita huivin monimuotoiseen käyttöön. Siitä saa pipon, kaulurin, ponnaridonitsin, suusuojan, pääpannan, merirosvohuivin ym. Nyt pitää vielä harjoitella sen kieputtelemista eri asentoihin ja eikun nahkatakki päälle ja baanalle. :-D

Tiistaita

Sädehoidot jatkuvat ja nyt jo osaan asettua lavitsalle melkein oikeaan asentoon, joten hoitajien ei tarvitse paljoa asetella. Eilen sädetyksen jälkeen sädehoitaja kertoi tarkasti mitä sädehoito tarkoittaa ja millaista säteilyä mihinkin kohtaan laitetaan, lisäksi käytiin läpi tarkemmin sädetysalueen ihonhoitoa. Mukava juttutuokio.
Huomenna hoidon jälkeen on vuorossa kuntoutushoitajan rupatteluhetki.

Kun luin nuo edellä mainitsemani jutut ravitsemuksen ja syövän yhteydestä, koin pienoisen omantunnon kolauksen ja ahaa elämyksen. Olen aina luullut, että syön suht terveellisesti, mutta, mutta...  Eilen kävin kaupassa ja ostin vihreää teetä, parsakaalia, pellavan siemeniä, viinirypäleitä ja muuta terveelliseksi mainittua. Punaviiniä ja tummaa suklaata olikin jo kotona.
 Nyt pitäisi vielä saada perhettä motivoitumaan terveellisimpiin ruokailutottumuksiin. Mutta pojat ovat nyt niin pahassa iässä. Tällä hetkellä hampurilaiset, pizzat, makkara ja ranskanperunat ovat heidän mielestään parasta. Yritykseni tunkea parsakaalia heidän lautaselleen aiheutti melkoista elekieltä ja naamanvääntöjä. Onneksi normaali kotiruokakin kelpaa ja ehkäpä väsytystaktiikalla tuo parsakaalikin alkaa maistua. Yritetään edelleenkin pitää nuo mässyruuat silloin tällöin nautittavana herkkuna ja ujuttaa noita terveysaineksia ruokavalioon.

Mielenkiintoista

Tänään alkoi satamaan vettä, joten oli aikaa istahtaa koneelle ja seikkailla blogimaailmassa.
Vastaan tuli mielenkiintoinen blogi, jossa nyt oli aiheena ruuan merkitys syövän syntyyn. Ihan hyvää luettavaa, käykäähän kurkkimassa.
http://www.pellonpientareella.com/

Toinen blogisivu, jossa pohditaan ruokaa ja rintasyöpää:
http://ruohikolla.blogspot.com/search/label/Sy%C3%B6v%C3%A4n%20ehk%C3%A4isy

Kyllä tuolla ruualla on varmastikin vaikutusta meidän hyvinvointiin.

Lauantaiehtoota teille!

Säteilevää tiistaita

Upea aurinkoinen kevätsää on hellinyt meitä täällä Turussa jo päiviä. Minulla on sädehoidot päässeet hyvään alkuun ja ne tosiaankin tuntuvat ihan mukavilta ja helpoilta hoidoilta sytorääkin jälkeen. Jos jollain on sädehoito vasta edessä se tehdään näin: asetutaan lavitsalle pötkölleen ylävartalo paljaana kädet ylhäällä, sitten hoitajat tähtäilevät nahkaan tatuoidut kohdistuspisteet koneen saataville, sitten muutaman minuutin hoito, joka ei tunnu, ei näy, ei juuri edes kuulu. Sitten vaihdetaan koneeseen "tähtäin" ja sädetetään taas muutama minuutti. Sitten lavitsa nousee ylös ja kone siirtyy selkäpuolelle ja hoitaa sädetykset, itse saan katsella kattoon printattua suurta päivänkakkaraa. Sitten kone laskee lavitsan takaisin alas ja homma on ohi.

Yleensä tuo sessio kestää noin 10 minuuttia, mutta eilen koneet temppuilivat ja sain odotella vuoroani 45 min. Olen jo pari kertaa kävellyt hoitoon ja takaisin, mutta ihan joka päivä en viitsi, koska reissuun kuluu kävellen melkein 3 tuntia. Kävelyreissun jälkeen jalat on koko illan ihan tönköt eikä jaksa oikeastaan tehdä enää mitään huusollihommiakaan. Nyt kuitenkin sormet syhyy jo puutarhan kopsutteluun ja haluan jättää vähän energiaa siihenkin. Omenapuiden leikkausta, haravointia ja kukkamaiden siivoilua on lähipäivinä ohjelmassa, välillä pitää kylläkin käydä sisällä laskemassa lapset ja vähän ruokkimassa niitä.


PS. Tukka tuuhenee ja ripsiäkin on jo lähes koko rivistöt.
Voikaahan hyvin!

Surullista

Piti kirjoittaa päivän touhuista, mutta luettuani Maahan, odota blogin Leen@n kuulumisia, ei ne päivän touhut enää tuntuneetkaan kovin tärkeiltä. Leen@n vuoden mittainen taistelu syöpäpirulaista vastaan alkaa ikävästi kääntyä tappioon. Olen todella surullinen tuosta uutisesta. Vaikka emme koskaan livenä tavanneetkaan, hänestä tuli bloginsa kautta läheinen ja hän jaksoi omasta etenevästä sairaudestaan huolimatta kannustaa ja tukea kommenttiensa kautta meitä muita sairastuneita. Hän hyvänä kirjoittajana kuvasi hyvin sairauden tuomia muutoksia elämään. Nyt hän on jo niin heikko, ettei jaksa enää itse kirjoittaa, mutta lähipiiri päivittää blogia.

Jotenkin sitä yrittää ajatella, että kyllähän tästä taudista parannutaan ja elämä jatkuu entisellään, mutta ei se kuitenkaan kaikilla parane, eikä elämä jatku. Sitä yrittää sinnitellä ja selviytyä kaikista asioista kuin ennen sairastumistakin, olla reipas ja toiveikas, mutta ehkä pitäisi antaa ajatusten möyhiä kunnolla myös ne synkätkin silmäkkeet- Ehkä sitten antaisi itselleen luvan ottaa rennommin, antaa ajan näyttää kuinka pärjää, jatkuuko elämä ennallaan vai onko aika ottaa uudenlainen suunta. Pitää ottaa aikaa, pohtia ja punnita mitkä ovat itselle tärkeitä -hyvän mielen tuovia asioita, laittaa arvomaailma uuteen järjestykseen ja miettiä mitkä asiat asettaa ylimmäksi ja mitkä asiat voi turhana pudottaa pois.   

Pääsiäispyhät vietetty

Pyhät menivät taas nopsasti ohi. Muutamana päivänä oli oikein lämmintäkin, kaivoin varastosta jo pihakeinunkin esille ja istuskelin auringon lämmössä. Herkuteltuakin tuli, joten sytoläskieni sulatusoperaatio taisi palata lähtöruutuun. No, pohjaltahan on taas hyvä ponnistaa.

Vaikka viimeisestä sytokuurista on jo yli kuukausi aikaa, vieläkin välillä tulee kuvotuksen aaltoja jostain ruuasta tai tuoksusta. Mahtavatkohan olla jotain muistikuvia senaikaisista kuvotuksista. Myöskin tiputuskäden suonet ovat edelleen kipeät, kireät ja ne näkyvät tummina ihon läpi, kuten aikaisemmassa postauksessani kerran kuvasin. Kynnet ovat hauraat ja lohkeilevat helposti. Niissä näkyy juomuina jokainen sytosatsi, joten kynsien pinta on ihan aaltoileva. Oli ne vaan niin kovaa tavaraa, että kestää varmastikin tovin niistä täysin toipua, muistoista ne tuskin häipyvät koskaan. Taisi olla elämäni rankin ajanjakso.

Keskiviikkona on ohjelmassa sädehoidon simulaattorissa käynti, sydänfilmi ja verikokeet.

P.S. Muutama tulppaanin lehtisykerö on jo puskenut näkösälle seinustalla.

Lämpenevää!

Rinne on jo sula!

Huisan kaunista ja lämmintä kiirastorstaita!

Äsken tulin lenkiltä Aino-koiran kanssa ja tuli oikein hiki. Lämpömittari näyttikin 7,5 astetta plussaa, ettei ihme että talvitakki tuntui ylipukeutumiselta. Märkää oli, mutta ihana aurinko hyväili poskia ja lintukuoro säesti askelia. Tunnistin ainakin kiurun ja olin erottavinani peiponkin soolon tinttien sun muiden visertäjien sekakuorosta. Jos tätä lämpötilaa jatkuu muutaman päivän muuttuu loputkin lumikasat vesilätäköiksi ja tulppaanit alkavat nostella päitään seinänvierustalla.